Olen asunut yhdessä liki 6v. miehen kanssa, joka on edelleen naimisissa. Itse olen eronnut vuosia sitten. Omistamme yhdessä asunnon. Mies haluaa pitää yllä statusta eikä halua jakaa suurta omaisuuttaan vaimonsa kanssa (asuu toisella paikkakunalla)eli erota. Riitelemme usein asiasta mutta se ei ole johtanut mihinkään. Tuntuu, etten jaksa enää tätä häpeää, olen kärsinyt siitä suunnattomasti. Mies ei ymmärrä tippaakaan tässä minua. Kukaan läheisistäni tai ystävistäni ei tiedä siitä. Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta 'patti- tilanteesta'? Pärjäisin kyllä omillani, olen korkeassa asemassa työelämässä. Miksi en pysty ratkaisuun?
Jalkavaimona vuosia
Siru
3948
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka mies ei halua jakaa rahoja, niin vaimolla on yhtäläinen oikeus laittaa ero vireille. Sillon on pakko laittaa taalerit kahteen kasaan vaikka mies kuinka hangoittelisi vastaan ;-)
Eli onkohan totuus nyt juuri tuo mitä mies on sulle kertonut? Eikös teidän välinen rakkaus ole kuitenkin sen arvoista että entinen avioliitto pistetään telakalle ja ryhdytään olemaan sinun kanssa kotia?
Ettei vaan olisi kertonut sinun olevan kodinhoitaja... Tiedän erään suhten jossa näin on käynyt. Mies "kehitystehtävissä" toisella paikakkunnalla ja vaimo auvoisessa luulossa että se nainen siellä miehen kämpillä on vain "kodinhoitaja".
onnea vaan valitsemallasi tiellä. Ihan samaa en ole kokenut, lopetin ennen kuin tuohon päästiin.
Minulla oli reilu kaksi vuotta suhde naimisissa olevaan mieheen. Mies oli kirjoilla vaimonsa kanssa (lapsia ei ole), mutta vietti kaiken aikansa minun luonani, yleisesti arkensa, lomat, pyhät, joten vaimo ei voinut olla tietämätön suhteesta. Ei tämäkään mies eronnut, vaikka väitti minua rakastavansa.
Minulle avioliitto on kyllä aina ollut tärkeä, ja olenhan minäkin sen ikuiseksi ajatellut. Nyt minulle vaan opetettiin mitä se ikuinen tarkoittaa; ei erota, mutta eletään erillään.
Minun täytyy myöntää, että minä en jaksanut. Oman huonon oloni vuoksi minun oli pakko riuhtaista itseni irti tuosta suhteesta. Myönnän, että tämä tekee kipeää (viimeisestä viestistä n. 1 kk aikaa), mutta olen päättänyt selvitä.
Minun logiikkani; avioliitto (ok, mä olen naivi vielä tällä iällä) on suurin rakkauden osoitus kahden ihmisen välillä. Siispä kaikesta huolimatta se suurempi rakkaus kohdistuu edelleen siihen vaimoon. Joten jatkakoon sitten vaimonsa kanssa.
Olen kokenut ja nähnyt monenlaista. Uskottomuus on yleinen sairaus ja leviää aina vain, kun on hyvät yhteydet moneen suuntaan. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat.
Tuo sun tilanne ampuu yli kaikista entisistä, koska on jatkunut noin kauan. Millainen mies hän oikein on??? Olen utelias näkemään ton aijän naaman ja lukea sitä kuin avointa kirjaa. Miten hän saa pidettyä kahta naista, niin, ettei aviovaimo tiedä mitään? Miten sinä voit jaksaa tota hommaa??? Miehen pitää olla naisten sydänten särkijä ja hyvä suustaan tai jotain sinne päin. Onko aviovaimollakin miesystävä? Eikö aviovaimo haista toisen naisen tuoksua? Yksi, kaksi, monta vierasta hiusta ym. Kuka pesee paidat ja silittää??? Ovatko olleet asumuserossa vuosia, kuitenkin? Tekeekö mies "etätöitä"? Kuinka useasti tapaatte? Asutte yhdessä. Joka päiväkö? Rakkaudesta se hevonenkin potkii....
Päätös on tietenkin sun. Toivottavasti joku kirjoittaa paremman vastauksen. Olen aivan pihalla.