Onko niin, että nainen empii aviota ja lapsia siksi, ettei täysin luota kumppaniinsa. Niin, että jonkun toisen kanssa asiat järjestyisivät automaattisesti? Meillä klikkaa kahden vuoden jälkeen mahtavasti enkä ole koskaan oppinut itsestäni ja toisesta näin, rakastamalla. Hän kuitenkin stressaa, että tulevaisuus vie meitä erisuuntaan koska hän on päättänyt, ettei halua lapsia kun minä taas nään ne mahdollisuutena, en tosin vielä. Mistä kaikesta voi olla kyse?
Hyvä suhde, Lapset, Tulevaisuus
bluberti
8283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaikki naiset eivät vaan ihan oikeasti halua lapsia. Ihan harhaluuloa on, että kaikki naiset haluavat lapsia kun on hyvä parisuhde. Avioliittokaan ei ole kaikille naisille niin tärkeää.
Naisellasi on kyllä syytäkin epäillä suhteenne jatkoa, koska hän ei halua lapsia ja sinä haluat. Lisäksi kuvittelet, että hänkin haluaa ihan varmasti tulevaisuudessa. Entä jos ei haluakaan? Haluatko sinä sellaisen naisen, joka ei halua lapsia nyt eikä koskaan?
Miksi ei luottaisi? Onko ollut joku syy, miksi hän ei luottaisi ja uskaltaisi perustaa elämäänsä sinun varaasi ja tehdä lapsia? Itse voisin hyvinkin olla miettivällä kannalla, jos olisi jokin selvä epäröinnin syy, kuten mies ei ole luotettava, vaan hänellä on taipumusta valehteluun, pettämiseen, tai jokin muu syy. Minusta on hyvä aina tutustua ensin hyvin toiseen, oppia tuntemaan toinen niin hyvin, että voi luottaa omaan arvioonsa ja siihen miten pitkällä tähtäimellä tässä edetään.
Kyse voi olla ihan naisen omistakin asioista, kuten peloista. Raskaus, synnytys, vastuunottaminen jne. Jokin syy hänellä on stressaamiseensa, mutta miksi et kysyisi suoraan, mikä ahdistaa ja puhuisitte siitä?
halua lapsia, mutta sitten kun se ikä on ohi, aletaan niitä vimmatusti haluta. Semmosta on nykymeno.
Hyvä on miettiä lasten hankkimista. Kyse on elämän suurimmista sisältövalinnoista ja vastuukysymyksistä. Sinänsä se on hyvä, ettei hätiköi.
Mitä tulee pelkoihin, niin jos se raskaudesta selviäis, kai koko ihmiskunta oli loppu ajat sitten. Raskautta luonnollisempaa asiaa saa hakea, mutta silti nykyihmiset tekevät siitäkin ongelman, kun ei ole muita ongelmia.
Tosiaan, puhumalla useimmat asiat yleensä selviää. Ehkä on paras mennä nukkumaan, jos ottaa ihmisten pelkäämiset päähän.
kumpaa sukupuolta itse satut edustamaan?
Siitä, että pelkää vanhemmuuden tuomia velvoitteita: Vaippavuoria, uhma- ja murkkuikiä, yhteisen aikuisten ajan radikaalia vähentymistä, kasvavaa vastuuta lapsesta. Sitten voi olla toki sekin, että pelkää että jokin vie teidät erilleen ja hän jää yh-äidiksi. Pelkää, että vaikka suhteenne on hyvä, niin ette pakolla jaksaisikaan sitä lapsiperheen arkea. Ehkä hän ei vaan halua vielä vanhemmaksi.
Ja tuo naisen mainitsema stressin aihe on ehkä ihan huomion arvoinen. Tulisiko tästä ongelma tulevaisuudessa, jos sinä et ikinä saisikaan sitä perhettä, pääsisi isäksi ja tietäisit ehkä, että hän ei halua sua puolisokseen. Pidemmän päälle ja vuosien vieriessä voi lyödä kiilaa väliin.
Kyllä mun mielestä nyt voi kysyä ihan suoraan naiselta, että miksi hän on päättänyt ettei halua lapsia.
Näytät tosiaan olettavan, että jokainen nainen ilman muuta haluaa lisääntyä, kunhan oikea mies on kuvioissa. Niin ei kuitenkaan ole.
Kaikkia vain yksinkertaisesti ei ole "luotu" äitiyteen. Jotkut naiset eivät tunne olevansa "emotyyppejä". He eivät vain koe pikkulapsia puoleensavetävinä. Eikä selaisten naisten kannatakaan äidiksi ryhtyä. Kylmä äiti ei ole lapselle hyväksi.
Voi myös olla, että hänen oma lapsuutensa oli niin kurja, ettei hän halua saattaa lisää pienokaisia tänne kärsimään. Vanhemmat kun eivät ihan kaikelta pysty lapsiaan suojelemaan.
Hyviä arveluja on tullut noissa muissa kommenteissa. Jos nainen on periaatteessa päättänyt pysyä lapsettomana, niin siihen on silloin joku muu syy, kuin epäluottamus miesystävää kohtaan.
Noh, mä en ainakaan menisi avioon sellaisen miehen kanssa, joka haluaa lapsia. Itse en halua, joten tästä tulisi sovittamaton ristiriita jossain vaiheessa. Ei siinä sen kummempia luottamuksia tai luottamuksen puutteita tarvita.
Voin omasta puolestani sanoa, että mua mietityttää tuo lastenteko ihan kokonaisuutena ei miehen takia. Mulla on hyvä mies, josta tulisi hyvä isä. Mä en vaan tiedä, miten mä itse jakasaisin lapsia. Epäilyttää ja ahdistaa kokoa ajatus. Siis lähinnä siksi, että mä menettäisi jotenkin oman elämän hallinnan. Joutuisin olemaan töistä pois ja kaikki muukin. Se voisi tosin helpottaa, että mies lupaisi jäädä lapsen kanssa kotiin, jos mua ei huvitakkaan, mutta eihän sellaista voi luvata, koska tilanteet muuttuu.
Tuosta sinun naisestasi ei voi oikein sanoa. Voihan olla ettei hän halua lapsia ollenkaan. Kaikki ei halua, vaikka olisikin hyvä suhde. Mäkään en ole oikein varma. Tuntuu, että noi siskon lapset riittää mulle ihan hyvin. Ja mä oon jo kohta kolmekymmentä, eikä ole ikinä ollut vauvakuumetta.