Tuossa lueskelin juuri eri kirjoituksia noista raha-asioista ja miten niitä pitäisi hoitaa. No, oma ongelmani on se, että saan keskimäärin 220e/kk ja joka toinen kuukausi opintolainaa. Joudun kuitenkin maksamaan miehelleni ruoka menoja 200 e kuussa, ja se on omalle kukkarolleni ihan liikaa. Omia laskuja maksan muutenkin kuukauksittain yht 60 e ja aina kun saan lainan, siitä menee suurin osa miehelleni. Olen yrittänyt selittää miehelleni että tilanne ahdistaa, koska hän käy töissä, ja tienaa kohtalaisen hyvin, 1200e/kk. Opiskelun ohella en pysty enää työskentelemään, koska asumallani paikkakunnalla ei ole töitä, ja ennen avoliittoon muuttoa tein töitä opiskelujen ohella, ja tästä opintoni kärsivät voimakkaasti (valmistun vasta ensi syksynä.) Mieheni nyttenmiten ehdotti että maksaisin joka kuukausi hänelle 150 e ruokakuluja, mutta eniten ahdistaa se, että sitten omiin juttuihin ei jää enää paskaakaan. Etenkin kun mies tykkää käydä keikoilla ja itsestäkin ne ovat mukavia.
Avoliiton raha-asiat
kjhiu
141434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moi,
asutko hänen asunnossaan? Miksi lainasta menee suurin osa poikaystävällesi? Muuten tuo 150-200 euroa kuulostaa todella kohtuulliselta summalta, jos siihen todellakin kuuluu kaikki ruoka. Itselläni ei opiskeluaikaja jäänyt yhtä paljon käyttörahaa kuin sulla. En tiedä missä päin Suomea asut, mutta täällä päin 1200 euron tulot ovat todella pienet ja ymmärrän, että poikaystäväsi ei pysty kaikkia teidän menoja maksamaan. Toivottavasti saatte asiat sovittua, koska tilanne varmasti raskas teille molemmille.
Ehkä kannattaisi istua pöydän ääreen juttelemaan ihan rehellisesti numeroiden kanssa. Eli kuinka paljon menee asumiskuluihin (vuokra/laina, vesi, sähkö, nettiliittymä, ruoka), saattavat olla yllättävän suuria, en usko että poikaystävälläsikään suuren suuria summia omiin juttuihin jää. Oletko ajatellut että jos asuisit yksin, joutuisit vuokraa maksamaan joka tapauksessa 200-300 € ja sitten ruoat päälle. Kun opintotuella ei vaan elä. Ethän voi olettaa poikaystäväsi sinua elättävän kuitenkaan. Yleensä ne jotka opintojen ohella haluavat juhlia ja 'viettää ylellisempää elämää' joko ottavat enemmän lainaa tai ovat töissä. Ja monet opiskelijat myös selviytyvät pienemmillä ruokakustannuksilla, jos ovat valmiita elämään tonnikala-pasta ruokavaliolla. Jos koko asumiskustannuksesi tällä hetkellä ovat 200€/kk niin vähällä pääset. Itselläni käytössä n. 10€/vko ruoan, laskujen yms. jälkeen (ja tuolla siis pitäisi ostaa vaatteet, opiskeluvälineet, maksaa iltamenot yms.)
Ruuat mihin on varaa ja pidä puolesi niin eikä tule sanomisia ehdota miehellesi että sitten kun pääset töihin niin maksat takaisin jos nyt et pysty. Ruokamaksusi on kohtuuton tuloihis nähden.
mun mielestä avoliitossa pitäisi ajatella että rahat on yhteisiä, ainakin noissa ruokakustannus ja peruselämisasioissa. kaikki tavallaan. sitäpaitsi 1200/kk on naurettavan pieni summa.
Meillä toinen on työtön ja toinen opiskelee. Välillä minä olin töissä ja välillä mies, mutta rahasta ei olla koskaan tapeltu. Se maksaa jolla on. Kysellään aina toiselta voitko lainata tai mulla ei nyt ole yhtään rahaa. Yhteiset ruuat ollaan aina ostettu, mut ei koskaan laskettu paljon menee kummaltakin tai sitä muuten tasailtu. Omien menojen lainatut rahat on maksettu takaisin. Ei tuokaan kaikille sovi.
Jos miehesi on noin tarkka sopikaa että kumpikin hoitaa omat rahansa. Minä syön todella pienellä raha summalla viikon alle 10€ joten miten kummassa sinulle voi tulla kuukaudessa 200€ ruokamenoista??
jos miehesi haluaa syödä kalliisti niin kai hän voi syödä ei sinun tarvii siihen mennä mukaan jos ei varat riitä.
Maksan pääosan kuluista ja se harmittaa. Varsinkin kun sain aikoja sitten mieheltä ohjeet aikuisten oikeesti maailmaan. Nyt toivon, että hän löytää töitä ja jatkaa elämäänsä, mutta huonolta näyttää.
Käytännön ohjeeksi sopisi, että keskustelkaa yhdessä voisitko jotenkin vähentää vähäksi aikaa omaa osuuttasi kustannuksistasi, mutta niin, että korvaat kuitenkin oman osasi. Jos toinen käy keikoilla tms. se on vaan siedettävä myös niin päin, että hän voi joskus maksaa illanviettokulusi. Sielu kasvaa aikuistumisen myötä. Ensisijassa olemme aina vastuussa itsestämme, mutta mikään ei toimi, jos niistä ei sovita selvästi.
Monella tavalla kuluja voi jakaa, eikö sun kannattais keskustella miehes kanssa niistä?? Mut jos sun pitää miehelles kaikkineen maksaa 200€/kk(ruoka ja asuminen), niin eihän se ole mitään! Täytyyhän sun kuitenkin jossain asua ja syödä, eikös joo. Ootko asunu koskaan omillas, et ymmärrät mitä eläminen noin yleensä kustantaa..
käyt, kun saat vain sen 220 e/kk rahaa, oletko vielä lukiossa/ammattikoulussa? Ihmettelen siksi, kun eikös sun pitäisi saada asumistukeakin opintotuen lisäksi, korkeakouluopiskelijalla (kuten itse esim olen) tuet on yhteensä 450 e/kk sisältäen opintotuen ja asumislisän. Avopuolison tulotkaan ei onneksi vaikuta tässä tapauksessa asumislisän saamiseen, eri olisi vaikkapa työttömänä. Vaikka moni on sanonut, että 200 on tosi kohtuullinen summa, niin kyllä se tuohon 220 suhteutettuna on aikas huikea, jos käteen jää 20e/kk. Jollet sitten jättänyt jotain juttuja mainitsematta? Olethan hakenut myös asumislisää? Meillä suunnilleen yhtä kehnot tulos, miehellä sama palkka puhtaana käteen (1200) ja minä saan sen 450e, lainaa en tällä hetkellä halua ottaa, kun olemme selvinneet suht hyvin näinkin. Käydään keikoillakin yhdessä ja viihteellä aina välillä, syömässä ulkona jne. Lisäksi miehellä on oma harrastuksensa, johon laittaa sen parisen sataa kuussa. Meillä vaikuttaa merkittävästi ehkä sekin, että ei ole sellaisia rahareikiä, kuten omaa autoa jne. Eli kyllä näilläkin tuloilla hengissä pysyy ja vähän harrastaakin:)
Tuntuu aika tiukalta tuo teidän rahanjakosysteeminne, eikö miehellesi sopisi joku vapaamuotoisempi järjestely? Meilläkin minä suurimmaksi osaksi maksan ruuat, mutta saan itse käydä ostamassa mitä haluan ja yleensä elän meistä säästeliäämmin, joten mies maksaa enemmän kuun alussa ja minä sitten loppupuolella. Yleensä minulla on sitten varaa myös kustantaa niitä keikkajuttuja ja muuta ylimäräistä, mitä toinenkin haluaa. On vaikea ajatella, että kaikki käyttövarat olisivat toisen hallinnassa, niin kuin teillä ilmeisesti on, jos luovutat kaikki rahat miehelle? No, näissä asioissa jokaisen pariskunnan on itse neuvoteltava ne pelisäännöt rahankäytön suhteen, mutta pienillä tuloilla on aika itsestään selvää, että se maksaa, kummalla on ja molempien rahat useimmiten menevät yhteisiin hankintoihin, siten parhaiten riittää kaikkeen kuin jaottelemalla "sinun ja minun rahoja". Omaa napaa pystyy ajattelemaan sitten rahatilanteen parannuttua enemmän.
Toivottavasti saatte asianne järjestykseen:)
Ihmettelen miksi et saa asumislisää??? Olethan muistanut hakea moista tukea? Ainoa ratkaisu tilanteeseen on vain avoin keskustelu kumppanin kanssa. Parisuhteessa mielestäni ei voi olla sinun ja minun rahoja asioita vaan parisuhde on yhteinen yritys, johon molemmat panostavat kykynsä mukaan.
Toinen mikä ihmetyttää on miehesi "kohtuulliset" tulot. Tulot ovat sitä luokkaa mitä itse sain opiskeluaikana kesätöissä ja vain tuplasti isommat mitä viikonlopputyö talviajalla toi lisää.
Mutta varsinaisesti meillä menot jaetaan siten että molemmat maksavat omat laskunsa ja lainansa sekä huolehtivat autonsa. Minä maksan enemän ruokamenoja kun enemän käyn kaupassakin enkä varsinaisesti maksa asumisesta miehelle mitään. Asumme siis miehen omistamassa asunnossa. Tulevana syksynä tilanne toki muuttuu kun näillä näkymin jään kodinhoidon tuelle. Silloin luonnollisesti menoista suurempi osuus lankeaa miehen maksettavaksi.
päivitystä tuohon tilanteeseen: asunto, jossa asun on miehen oma (rivari kaksio), eli EN saa mitään asumistukea saatikka voi sellaista edes hakea. tuokin tuki, minkä saan on opintotukea ja tosissaan on vielä laina tuohon päälle. ja lainasta olen pyrkinyt, maksamaan miehelle velkoja aina kun niitä tulee. ja kyllä, asun todella pienellä paikkakunnalla. ja olen myös kokenut yksin asumisen "riemut", eli tiedän mitä eläminen kustantaa. yksin asuessa en ostanut uusia vaatteitakaan kuin kerran vuodessa ja silloinkin uudet alusvaatteet. päällysvaatteet ja sukat osaan sentään itse korjata. asuin ennen yhteen muuttoa 1,5 vuotta omillani ja silloinkin tulin joten kuten toimeen. ammattikoulussa olen yhä, siitä tämä tulojen "suuruus". ja ei, mieheni ei kaikkea kustannakkaan, siksi MAKSAN hänelle lainastani takaisin, koska näen sen olevan reilua häntä kohtaan. päätin niin, että jos joskus tilanne on toisin päin, maksan silloin sitten itse luonnollisesti enemmän, eli sitten korvaan miehelleni suurimman osan.
ulkona emme käy juuri koskaan, ja jos käydään niin hikiseen leffassa tai baarissa ottamassa muutaman (2-3).
ja tuolla 220 pitäisi vielä paikoitellen maksaa eläinlääkärikuluja, netti, sähköt ym. laina menee suurimmaksi osaksi niihin eli itselle ei jää yhtään säästöön.
mitään voi säästää. Kaikki rahat menee elämiseen. Mutta jos miehesi on reilu, hän antaa sinun joskus ostaa itsellesi uudet/ehjät vaatteet kun niitä tarvitset. Muuten miehesi on mäntti jos ei yhtään jousta. Tottakai jos yhdessä asutaan, se jolla on enemmän rahaa, laittaa enemmän rahaa elämiseen. Tyhjästä on paha nyhjästä. Aito rakkaus ei tuijota pennosia, mutta hyväksikäyttö on tietysti asia erikseen.
Kyllä näkee, että raha pyörittää toisia suhteita. Tulee mieleen onko miehelläsi edes tunteita tuossa takana. Kyllä tuollainen jakaminen on lähinnä vuokralaisen kanssa asumista. Toisaalta ei miehesi tulotkaan ole kovin kaksiset, kai saatte sentään asumistukea?
Meillä suhteessa se maksaa, jolla on. Olin itse pitkään työttömänä, ja mies maksoi suurimman osan kuluista, tietenkin. Nyt meillä on tilanne päinvastoin.
Jos raha määrittää parisuhteessa elämistä liikaa, määrittää se suhdettakin. En usko että kukaan voi olla aidosti onnellinen vertaillessaan menoja ja tuloja. Kyllä kummallakin pitäisi olla mahdollisuus mennä myös vapaalla. Siis, ettekö käy koskaan keikoilla yhdessä?
Parisuhde on yhdessä elämisen harjoittelua, eikä se opeta mitään, jos pidetään vaan kiinni omista menoistaan. Oletkohan ihan oikean ihmisen kanssa?
Siinä on sinun ongelmasi. Jääkö hänelle 1200 e verojen jälkeen käteen? Entä onko hänellä mitään velkoja maksettavana? 1200 e - verot - velat - muut pakolliset menot (autovakuutus jne,..) ei kyllä ole kovin hyvin ja sillä elää vain kädestä suuhun. Tällä rahalla ei välttämättä pystytä sinua elättämään.
Opiskelijat on ajettu pirun ahtaalle oikeistopolitiikalla. Tuistahan ei jää juurikaan käteen. Näin työnteko opiskelun lomassa tai laina on ainoa vaihtoehto jos haluaa tehdä jotain.
Kyllä tuo 200€/kk kuulostaa äärettömän suurelta sun rahoistas. Etkö vois miehelles siitä sanoa ja neuvotella asiaa? Toisaalta sun miehes tulotkin ovat niin pienet et ei sekään päätä huimaa. :( mut jotenkin tuntuis oikeutetummalta jos maksaisit miehelles vaikka vaan 100-150€/kk. Sit jäis sullekin jotain vielä käyttörahaa.
Mut toisaalta järkevämpi vaihtoehto olis kyllä se et istuistte saman pöydän ääreen ja puhuisitte raha-asiat selviks. Meillä ainakin (asutaan vielä erillään) se käy kapassa kummalla on siihen rahaa ja jos toisella ei oo nyt varaa maksaa vaik syömäs käyntiä niin silloin minä maksan sen tällä kertaa ja hän sit seuraavalla kerralla. Näin se vaan meillä menee eikä niin et sun rahat on sun rahat ja mun rahat on mun rahat. Oli tuossa syksyllä mun miesystävällä tiukka tilanne ku joutu pitkälle sairaslomalle niin automaattisesti mä sit häntä jeesasin ja sain kyl siit paljon kiitosta sit myöhemmin ja sanoinkin et takas ei tarvi maksaa, et siitä ei pidä kantaa stressiä. :)