Tapailimme miehen kanssa muutaman kuukauden ajan ja nyt hänen eksänsä halusi hänet takaisin ja he yrittävät uudelleen. Minä kerkesin juuri kiintyä ja ihastua häneen. Heillä on 5 vuotta asumista ja kihloja takana, sitten olivat puolisen vuotta erossa ja nyt palaavat taas yhteen... Eroa halusi nainen, ja syynä oli esim.ettei ollut tarpeeksi yhteistä aikaa, ei toiminut tms. Oloni on ihan hirveä. En haluaisi tehdä tällä hetkellä mitään muuta kuin olla sen miehen luona, edes soittaa, mutta ei pysty, en saa muuta kuin korkeintaan kaveruutta. En pysty kunnolla syömään, ruoka lähinnä etoo. Uniongelmia. Itkua itkun perään. Ei jaksaisi käydä koulussa puhumattakaan kotona opiskelusta. Haluan vain kiukutella ja olla tekemättä mitään. Vielä viikko sitten olin todella onnellinen ja nyt ei huvita mikään. Miksen minä voinut olla parempi kuin tämä eksä? Mikää ei auta, ei sitten mikään! Yritän tsempata ja opiskella, nähdä ystäviä ja purkaa tätä heillekin, mutta mikään ei auta! Aika auttaa, kyllä, mutta se kestää liian kauan! En haluaisi kärsiä hiljaa ja hitaasti, tämä on kamalaa! Elämä näyttää niin tylsältä ja harmaalta!
En kestä tätä tuskaa!!!
..ösljdfölksd
2488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yleensä en kirjoittele tänne mitään, luen vain muitten juttuja mut sulle päätin kirjoittaa kun jotenkin rupesi aidosti harmittamaan sun puolesta.
Minusta tuntuu, että tuo heidän eronsa oli loppujen lopuksi vain pienimuotoinen hengähdystauko pitkässä suhteessa. Hyvin usein kun on suhdetta takana useampi vuosi tulee aikoja jolloin menee vähän huonommin ja sitten esim muutetaan riitojen takia erilleen. Sitten alkaakin kaipaamaan toista ja mietitäänkin koko eroa uudelleen. Voi olla, että tuo heidän uusi yrityksensä toimii tai sitten ei toimi.
Mutta Sinä! Nyt pää pystyyn! Itse olen kova stressaamaan ja murehtimaan asioita vähän liikaakin. Juuri vähän aikaa sitten meni yksi elämän hiemoimmalta kokemukselta tuntuva suhde mönkään, miestä ei sitten enää kiinnostanutkaan.. Itkin, en saanut unta, en voinut syödä ja pahensin oloani kuuntelemalla Celine Dionin kauneimpia biisejä. Nyt olen jo päässyt jaloilleni, toki vieläkin harmittaa ja on ikävä sitä kundia yms mutta niin se vaan menee ja se pitää hyväksyä. Minäkin usein mietin, että "miksi minä en ollutkaan hänestä niin ihana ja mielenkiintoinen?" ja se satuttaa.
Se ottaa aikansa, että mieli alkaa taas kohentua. Kannattaa tavata ystäviä ja muutenkin järjestää itselleen tekemistä. Sitten jos välillä itkettää niin voi/saa/pitää itkeä. Saat olla harmissasi. Aina kun suhde menee mönkään niin se on tietynlainen kolaus omalle minälle ja siinä helposti tuntee itsensä ihan nollaksi. Mutta kaikesta kuitenkin selviää ennemmin tai myöhemmin, kunhan antaa itselleen vain aikaa.
Sitä vielä piti sanoa, että kannattaa antaa vain sen tyypin olla. Minusta hän teki sen virheen, että rupesi tapaamaan sinua ilmeisesti liian nopeasti edellisen suhteensa päätyttyä ja jouduit tahtomattasi ns. "laastarisuhteeksi." Itse olen ainakin päättänyt, että haluan tapailla vain sellaisia miehiä, jotka ovat jo selvillä vesillä ja tunteilla existään niin ei tule sitten myöhemmin mitään vastaavanlaisia ongelmia.
Nyt mukavaa joulun odotusta sinulle ja pää pystyyn! Kyllä sinä siitä yli pääset ja löydät vielä aivan varmasti jonkun mukavemman tyypin kun on sen aika:)
Koskaan ikinä ei kannata alkaa millekään noin vasta ( puoli vuotta) eronneen henkilön kanssa. Ota opiksi ja ole fiksumpi tulevaisuudessa.