Tiedeman apuohja miksi käytetään?

* Thiedeman- apuohjat estävät hevosen saamasta päätä liian ylös ja eteen (päällään venkslaava hevonen)
* Martingaali voi olla kiinteä tai juokseva. Juoksevaan martingaaliin kuuluu hevosen kaulan ympäri pujotettava ja etujalkojen välistä satulavyöhön kiinnittyvä nahkahihna (rintahihna), johon on kiinnitetty kaksi hihnaa joiden päissä olevien renkaiden läpi ohjat kulkevat. Juoksevan martingaalin tarkoituksena on saada kuolain vaikuttamaan hevosen suussa oikein, vaikka hevonen nostaisi päänsä korkealle. Juoksevan martingaalin käyttö on hyvin yleistä esteratsastuksessa. Kiinteä martingaali kulkee etujalkojen välistä siten, että toinen pää on kiinni satulavyössä ja toinen kuonohihnassa. Käytännössä se estää hevosta nostamasta päätään kovin ylös, eikä sitä saa säätää kovin lyhyeksi.
* Sivuohjat kiinnitetään satulasta tavallisesti kuolainrenkaisiin. Sivuohjat auttavat hevosta hakeutumaan toivottuun muotoon. Niitä käytetään lähinnä hevosen kouluttamisessa (erityisesti juoksutustyöskentelyssä) sekä joskus kokemattomien ratsastajien opetuksessa.
* Gramaanit eli liukuohjat ovat ylimääräiset ohjat, jotka kulkevat satulavyöstä (yleensä hevosen etujalkojen välistä) kuolainrenkaiden kautta ratsastajan käteen. Gramaaneilla voi ohjata hevosta kulkemaan oikeassa muodossa, ja ne voivatkin olla näin hyvä apu hevosen koulutuksessa. Gramaanien liika- tai väärinkäyttö saattaa kuitenkin aiheuttaa hevoselle vakavia kiputiloja ja pilata hevosen suun, eivätkä ne sovellukaan kokemattoman ratsastajan käyttöön tai jatkuvasti käytettäviksi.
* Chambon kulkee satulavyöstä kuolainrenkaiden kautta hevosen niskan ympäri. Sen tarkoituksena on gramaanin tapaan ohjata hevosta kulkemaan oikeassa muodossa. Chambon on yleensä tehty joustavasta materiaalista ("kumichambon") ja antaa hevoselle enemmän vapautta kuin gramaanit antavat.
* Obersekkiä käytetään lähinnä ravureilla mutta joskus myös pukittelevilla ratsuhevosilla. Obersekki kiinnitetään niskahihnasta joko siloihin tai satulaan. Tämän apuohjan tarkoituksena on estää hevosta laskemasta päätään liian alas. Raviurheilussa obersekki kuuluu lähes jokaisen hevosen vakiovarusteisiin. Väärinkäytettynä se pilaa hevosen ajoasennon ja tekee hevosen työskentelyn erittäin raskaaksi.

Martingaalin käyttötarkoituksen nimimerkki Mie vaan selittikin jo aika tyhjentävästi. Knoppitietona voisin vielä lisätä, että kolmas martingaali tyyppi on Irlantilainen martingaali, mutta tätä ei juurikaan suomessa käytetä. Liukuvan martingaalin hyvä puoli on, että siitä ei ole mitään haittaa, kun se on vain oikein säädetty. Sen puolesta se on hyvä apuohja ratsastuskouluissa käytettäväksi.

Gramaanit ovat jo käytöllisesti monimutkaisempi juttu. Mie vaan jo kertoikin miten ne tulee hevoselle. Gramaaneiden ideana on ohjata hevosen pää oikeaan asentoon ja auttaa näin hevosta löytämään oikea muoto. Graamaanin vaarana on että hevonen oppii kulkemaan ns. virkkuukoukkuna eli pää oikeassa asennossa, selkä notkolla ja takajalat vartalon jatkeena (eikä vartalon alla), sama ilmiö saadaan helposti aikaan helposti, jos hevonen yritetään ratsastaa muotoon sahaamalla tai muuten kovia ohjasotteita käyttämällä. Gramaanin ohjaama muoto on myös aika matala, ei sellainen hyvin koottu ja niska korkealla kulkeva mitä vaativiin koululuokkiin kaivataan.

Kun hevosta ratsastetaan gramaanilla on tärkeää olla kirimättä garamaani ohjaa liian tiukalle. Gramaanin tarkoitus on pikkuhiljaa ohjata hevosen päätä parempaan asentoon ei vetäistä sitä sinne kerralla. Gramailla ratsastaessa myös pohkeen käytön on oltava aktiivista. Vastaavasti käden on oltava kevyt ja rauhallinen. näin hevonen alkaa enemmänkin lyhentää itseään ottamalla takapään paremmin alleen ja käyttämään selkälihaksiaan ja sitten viimeisenä bonuksena lyhentään kaulaansa ja tuoda päätään oikeaan asentoon. Gramaani on hyvä apuohja käytettäväksi nuorella hevosella, joka ei meinaa oivaltaa peräänannon ideaa. Samoin siitä on apua hevoselle joka ei oikein millään viitsisi koota itseään vaikka taitoa ja lihaksi löytyisi (näiden kanssa vaan saa olla tarkkana ns. virkkuukoukku ilmiön ja kuolaimen alle valumisen kanssa)

Thideman (tai miten sen haluaakaan kirjoittaa) on oikeastaan yksi sovellus graamaanista. Niiden toinen pää kiinnittyy mahan alle ja toinen jakautuu kahdeksi nahkahihnaksi, joiden päässä on pikakpiksi. Nahkahihnat laitetaan kuolainrenkaan läpi ja kiinnitetään ohjaan kiinnitettyihin renkaisiin. Thidemanin tarkoitus on sama kuin gramaneiden. Samoin käyttö ja käytön vaarat/haitat ja edut. Thidemanin haittana on sen vaikea säädettävyys ratsastuksen aikana, toisin kuin gramaania sitä ei voi säätää hevosen liikkuessa vaan se on aina yhtä vahvana (toki se on helppo napsaista irti esim. loppukäynnin ajaksi). Toisaalta kun thideman on kerran oikein säädetty ei aloittevakaan ratsastaja vedä sitä vahingossa liian tiukalle tai pidä niin löysällä, ettei se vaikuta lainkaan vaan tuntuma on suurin piirtein oikea koko ajan, kunhan ohjastuntuma pysyy vakaana. Toisena etuna on, että ratsastajalle tulee käteen vain yksi ohja ja näin kokematon ratsastaja ei sotkeudu kovin paksuun narunippuun käsissään.

Thidemanilla ja gramaanilla on myös toinen niiden alkuperäisen ajatuksen vastainen käyttötapa, joka on sinänsä ihan näppärä joissakin tilanteissa. Gramaanilla (ja jossain määrin myös thidemanilla) voi voi näppärästi saada hallintaansa hevosen jolla on tapana lähteä viedään pää ylhäällä ratsastajaansa esim. maastossa. Tällöin gramaanit pidetää löysällä (ei kuitenkaan niin, että valuisivat hevosen jalkoihin) ja ohjastuntuma tavallisella ohjalla kokonaan, kun hevonen lähtee kiikuttamaan vedetään pelkästää/lähes pelkästään graamaanista jolloin hevosen pää ohjautuu se ryntäitä päin. Tässä asennossa hevosen on vaikea juosta lujaa ja ratsastaja saa sen taas hallintaansa. Sitten gramaani taas löysätään ja jatketaan. Ei mikään reilu keino, mutta parempi näin kuin että hevonen saisi aikaan vaaran tai onnettomuuden viemällä. normaalistiThidemanilla sama vaikutus tulee, kun se on säädetty ns. normaaliksi ja hevosen viedessä käytetään normaaleja vahvempia ohjasotteita, toisaalta thideman ohjaa hevosen päätä koko ajan rytäitä kohti, mikä ei vapauta hevosta liikkumaan rennommassa muodossa mikä olisi usein maastossa ihan suotavaa.

Monilla ratsastuskouluilla löysähkölle säädettyjä apuohjia käytetään jatkuvasti ikään kuin varanvuoksi. Näin hevoset saadaan liikkumaan (tai ainakin tavoitteena olisi saada) myös kokemattomien tunneilla ns. oikein päin ja hallinnassa. Sinänsä ihan ymmärrettävää. Sinänsä apuohjat eivät saisi olla ratsastuksen tavoite tai itsetarkoitus, vaan hevonen olisi saatava hallintaan ensisijaisesti ratsastajan ja hevosen välisellä vuoropuhelulla, apuohjien (,kovien kuolainten ja muiden lisäkkeiden) olisi oltava nimensä mukaisesti vain tilapäinen apu, jonkin yksittäisen ongelman tai virheen korjaamiseen.

Kumpi olisi parempi ex-ravurille, joka ryntää maastossa ja ei 'viitsi' kulkea oikeassa muodossa? gramaani vai thiedeman?

hevonen ei ajattele, että se ei "viitsi" kulkea oikein päin.
Jos hevonen ei kulje oikein se ei joko
A) Koe sitä tarpeelliseksi, koska ratsastaja ei pyydä sitä kulkemaan oikein
B) Kykene siihen (esim. ravurilla kehittymättömär kaulanlihakset)
C) Ymmärrä mitä ratsastaja haluaa

Ensiksi ongelma tulee yrittää ratkaista ihan ratsastuksella kentällä.

Jos maastossa ongelmat kuitenkin jatkuu, niin ensiksi mieti syy siihen.
Jos hevonen ryöstää ja pureew kuolaimeen, kannattaa kokeille esim. kuparirolleria kuolaimenja, siihen vaikeampi purra kiinni.
Päännostajalle auttaa martingaali.

Vasta ihan viime kädessä kannattaa siirtyä kovempiin apuohjiin (tai koviin kuolaimiin).
Apuohjista maastossa paras on gramaani, koska sen voi löysätä kun hevonen menee oikein ja kiristää jos hevonen lähtee käsistä.

obersekissä ei todellakaan ole aina omia pieniä kuolaimia, vaan lenkki joka kulkee turvan ympäri.