Mihin romantiikka katoaa vuosien varella? Mistä johtuu naisten tyytymättömyys?
Naiset valittavat sitä että mies joka alussa oli mitä ihanin ja romanttisin muuttuu jossakin vaiheessa sohvalla makaavaksi juntiksi?
Ennen se näytti niin hyvältä ja nykyään se on tuollainen muniaan raapiva lökäpöksy?
Muuttuuko mies vai muuttuuko nainen?
Voisiko olla niin että alkuhuumassa ja rakkauden tunteen palossa nainen kokee ja näkee sen muniaan raapivan miehen munien raapimisenkin romanttisena? Ah mikä ihana brutaali mies. Voi kun se on niin söpö juuri tuollaisena kuin se on. Haenpa sille olutta kaupasta kun se on niin ihana ja sen housutkin lököttää seksikkäästi. Mies hymyilee onnellisena ja vaihtaa paikkaa naisen mielestä romanttisesti sohvalta tietokoneelle.
Ihan niinkuin seuraavat viisi vuotta eteenpäinkin...ja sitä seuraavat.
Myöhemmin nämä samat jutut ei tunnukkaan naisesta enään yhtä romanttisilta?
Eikö aina rakkaus tee vähän sokeaksi?
Alussa nainen mahdollistaa sen romantiikan olemassaolon.
Myöhemmin nainen syyttää että mies ei enään ole romanttinen vaikka mies ei olisi muuttunut mihinkään
suuntaan.
Näkeekö mies naisen samoin? Alussa naisen tavat tuntuvat hienoilta ja jopa se räksyttäminenkin tulkitaan välittämiseksi? Verkkahousuissa hyörivä nainen näyttää ensimmäiset puoli vuotta suhteen alussa seksikkäältä hottikselta ja siitä eteenpäin se sama verkkarinainen voisi huolehtia itsestään paremmin ja pukeutua nätimmin?
Vai onko niin että mies kun on hyväksynyt jonkun naisen sellaisena kuin se on niin nainen saa ollakkin
ja mieluimmin olisikin. Tyytyväinen ja onnellinen ja ennenkaikkea hyväksyisi miehen sellaisena kuin on miehen aikoinaan ottanutkin?
Naisen lihominen taitaa olla miehille se ainoa asia minkä haluaisi naisesta muuttaa sitten alkuaikojen?
Entä vanheneminen? Hyväksytäänkö se?
Naisen tunteet muuttuu ja vaatimukset vaan lisääntyy ajan myötä.
Ei se mies vaan enään riitä omana itsenään?
Mielipiteitä?
Naiset valittavat sitä että mies joka alussa oli mitä ihanin ja romanttisin muuttuu jossakin vaiheessa sohvalla makaavaksi juntiksi?
Ennen se näytti niin hyvältä ja nykyään se on tuollainen muniaan raapiva lökäpöksy?
Muuttuuko mies vai muuttuuko nainen?
Voisiko olla niin että alkuhuumassa ja rakkauden tunteen palossa nainen kokee ja näkee sen muniaan raapivan miehen munien raapimisenkin romanttisena? Ah mikä ihana brutaali mies. Voi kun se on niin söpö juuri tuollaisena kuin se on. Haenpa sille olutta kaupasta kun se on niin ihana ja sen housutkin lököttää seksikkäästi. Mies hymyilee onnellisena ja vaihtaa paikkaa naisen mielestä romanttisesti sohvalta tietokoneelle.
Ihan niinkuin seuraavat viisi vuotta eteenpäinkin...ja sitä seuraavat.
Myöhemmin nämä samat jutut ei tunnukkaan naisesta enään yhtä romanttisilta?
Eikö aina rakkaus tee vähän sokeaksi?
Alussa nainen mahdollistaa sen romantiikan olemassaolon.
Myöhemmin nainen syyttää että mies ei enään ole romanttinen vaikka mies ei olisi muuttunut mihinkään
suuntaan.
Näkeekö mies naisen samoin? Alussa naisen tavat tuntuvat hienoilta ja jopa se räksyttäminenkin tulkitaan välittämiseksi? Verkkahousuissa hyörivä nainen näyttää ensimmäiset puoli vuotta suhteen alussa seksikkäältä hottikselta ja siitä eteenpäin se sama verkkarinainen voisi huolehtia itsestään paremmin ja pukeutua nätimmin?
Vai onko niin että mies kun on hyväksynyt jonkun naisen sellaisena kuin se on niin nainen saa ollakkin
ja mieluimmin olisikin. Tyytyväinen ja onnellinen ja ennenkaikkea hyväksyisi miehen sellaisena kuin on miehen aikoinaan ottanutkin?
Naisen lihominen taitaa olla miehille se ainoa asia minkä haluaisi naisesta muuttaa sitten alkuaikojen?
Entä vanheneminen? Hyväksytäänkö se?
Naisen tunteet muuttuu ja vaatimukset vaan lisääntyy ajan myötä.
Ei se mies vaan enään riitä omana itsenään?
Mielipiteitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen kyllä sinun kanssa eri mieltä siis tuosta, että naisella olisi ruusunpunaisetlait alussa. Tai toki voi jollain ollakin. TUon keskusteluun sen näkökulman, että mies yrittää alkuun ehkä ihan tiedostamattaankin miellyttää naista. Ja mollemin puolinkin se on sitä uutuuden viehätystä, eli tulee tultua tehtyä yhdessä asioita ja oltu silkasta uteliaisuudesta kiinnostunut asioista joista toinen on vaikka todellisuudessa ne eivät itseä kiinnosta.
Ainakaan itselläni ei ole ollut miehen suhteen ruusunpunaisialaseja edes alussa. Meillä mies alussa kyllä pyrki ehkä ihan tiedostamattaan miellyttämään minua.
Ymmärtää ottaa vierasta kun tilaisuus tulee, makaa sit sie vaan sohvalla. Onneksi on asuntolaina joka pitää miehen tilin kotona. Sait mitä halusit. Naimisiin.
Musta iso ongelma on siinä ettei tajuta että romanttisen rakkauden säilyttäminen suhteessa vaatii työtä ja viitsimistä. Ja iso osa siinä on omalla ajatusmaailmalla. Omilla ajatuksilla kun pystyy vaikuttamaan paljon omiin fiiliksiin ja esim. onnellisuuteen. Tuntuu ettei jossain vaiheessa osata enää keskittyä mihinkään muuhun kuin niihin huonoihin puoliin. Ja musta se pätee molempiin, mutta ehkä naiset tuovat sen useammin esiin.´Ei elämän parisuhteessa tarvii olla puuduttavan tylsää, jos ei itse halua.