ne anopit..miehien äidit. tarvitseeko muuta sanoa.. kun heidän kanssaan joutuu riitoihin mikä siihe avuksi?? anoppi eittämättä puolustelee itseään pojalleen ja syyttömäksi väittää!! tässä tapauksessa anopin puolustus menee pojalle täydestä, hänhän ei ole nähnyt äitiään miten on miniää kohtaan käyttäytynyt.. hyväähän se äiti aina ajattelee ja toisten parasta.. kovia kokenut ym... mutta miten sen asian oikealaita? eikö jossain joku raja?? miten miehen saa näkemään äitinsä käyttäytymisen konkreettisesti?? karsee sotku joka vaikuttaa suhteeseen..
muutin pois miehen kotoa, jossa hänen vanhempansakin asuvat. anoppi ei ymmärrä että minullakin on omat ajatukset ja suunnitelmat miten haluan lapseni kanssa elää ja olla... neuvoja kiitos!!
muutin pois miehen kotoa, jossa hänen vanhempansakin asuvat. anoppi ei ymmärrä että minullakin on omat ajatukset ja suunnitelmat miten haluan lapseni kanssa elää ja olla... neuvoja kiitos!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
anoppi suksikoon --------!! järki käteen
Miehesi hyväksynnästäkö tässä on kyse, kumpi sen "kilpailun" voittaa?
Miehestä riippuu, miten siinä käy, mutta miehen pitäisi olla riittävän kypsä irrottautumaan vanhemmistaan mennessään naimisiin. Miehet eivät ymmärrä vihjailuja tai naljailua, mitä naiset harrastavat - tai miehet eivät kiinnitä niihin huomiota.
Tapauksessanne miehesi ei varmaan ole nähnyt/kuullut itse ongelmiasi anoppisi kanssa, siksi vähättelee.
Naisilla on valitettava tapa puuttua muiden asioihin. Teidän tapauksessanne tilanne on vaikea, koska asuitte appivanhempiesi talossa, siellä luonnollisesti appivanhemmat määräävät -- ja määräävät, vaikka muuta olisi sovittu.
Harva aikuinen pärjää saman katon alla omien vanhempiensa kanssa, saatika appivanhempien kanssa.
Hyvä, että pystyit muuttamaan ja voit elää omaa elämääsi. Entäs miehesi, jäikö hän asumaan vanhempiensa luo?
Jos jäi, asiasta kannattaa keskustella vakavasti.
Itselläni oli vahvaluonteinen anoppi, mieheni toimi puskurina, onneksi.
En olisi pystynyt asumaan anopin kanssa samassa talossa, kesämökillä lomilla otti aina voimille, itsehillintää piti harjoittaa.
Otin opikseni, en puutu poikieni perheiden asioihin, ellei mielipidettä kysytä.
Omat vanhempani ovat jo iäkkäitä (80), kohtelevat meitä lapsiaan edelleen lapsina, vaikka itse täytän kohta 60, muut sisareni hiukan nuorempia. Itsehillinnästä on hyötyä nytkin! :-)
Tsemppiä!
siitäkin.. mieheni jäi asumaan kotiinsa..ja siitä ettei anoppi pahoittele käytöstään yhtään.. kun pakkasin tavaroitani hän jopa kasasi oven eteen kaikki lahjat mitä olin hänelle antanut.. viskoi vaatteet naulakosta pois. kävi huoneeni ovella sanomassa mm. että ota tarpeeksi iso asunto mihin saan mahtumaan kaikki törkyni,,ja tuo oli ihan sananmukaisesti.
olen ehkä hieman jääräpäinen mutta mielestäni minun ei tarvitse sietää moista käytöstä,onhan kyse kuitenkin aikuisesta ihmisestä..
Kasvamaton poika on pelkkä äitinsä poikanen, ei mies.
Et sinä saa miestä avaamaan silmiään äitinsä suhteen, jos silmät ovat vielä sokeat kuin kissanpojalla.
On oikeasti raja, ja se on siinä kohtaa, missä sinun persoonasi alkaa ja äidin loppuu. Jos mies on oikeasti aikonut olla sinulle puoliso, niin silloin hänen pitäisi sitoutua sinuun ja ajatella teidän yhteisiä asioita.
Oli oikea teko muuttaa pois anopin luota asumasta. Silloin nimittäin alkaa aikuismainen elämä ja vastuun kantaminen itsestä sekä lapsesta.
On hyvä ottaa etäisyyttä, jos on "karsea sotku" takana. Etäänpämä voi etäännyttää asioita, ja tarkastaa uudelleen, missä teki itse väärin, missä teki anoppi ja missä anopin poika eli miehesi.
Kestää aikansa ennen kuin ihminen kasvaa. Ei se mieskään kovin nopeasti tajua varmaan, mitä on tapahtumassa ja tapahtunut.
Elämä on kuin sakkipeliä, asioihin vaikuttaa, missä ruudussa seisot ja missä toiset "nappulat" seisovat. Nyt sinä olet vaihtanut parempiin asemiin, ja toiset pelaajat joutuvat miettimään oman asemansa uudelleen.
Ota ennenkaikkea rauhallisesti! Lapsen kannalta rauhoita elämä sotkuilta ja riitelyiltä ja keskity lapsen hoitoon ja itsesi rentouttamiseen. Etsi kivoja asioita, hoida myös itseäsi, käy kampaajalla, hierojalla, elokuvissa ja hemmottele itseäsi monilla tavoin, tapaa ystäviä jne.
Anna miehen tehdä omat päätöksensä ja näkemyksensä. Jos hän ei muuta mieltään äitinsä suhteen edes yhtään, niin anna hänen pitää asenteensa. Toista ei voi PAKOTTAA sellaisiin saappaisiin, joita ei kykene käyttämään.
Jos mies näkee äitinsä vain pyhimyksenä, niin sille et mitään mahda. Sen asian hyväksyminen on vaikeaa ja tuskallista, mutta ei mahdotonta. Kun hyväksyt, että mies on se mikä on, niin se vapauttaa sinut elämään onnellisemmin.
näin on,,ei voi kun toivoa että miehen silmät aukeais..itse en ainakaan tällähetkellä välitä vaikkei välit anoppiin korjaantuis...vaikka hyvä asiahan se olisi..mutta mitta tullu ns täyteen. aikaisempaan meidän välit oli ihan hyvät ja jaettii surut. mutta ilmeisesti anopille saattanut tulla myös se ettei tahtoisi "luopua" pojastaan.. keksii kaikenlaisia asioita joista ei selviäisi ilman miestäni..
Se on miehelle vaikea paikka, jos hänellä on äiti, joka ei pysty luovuttamaan poikaa. Nämä äidit tuntevat hyvin poikansa, millä saa sidottua napanuoraan.
Jos poika on fiksu, hän katkaisee tuon napanuoran ikään kuin salaa äidiltään. Ei varmaan ole helppoa taiteilla kahden naisen välillä.
Fiksu mies osaa mielistellä äitiään sillä lailla, että tämä kuvittelee vielä napanuoran olevan ehjä... samalla mies kuitenkin on sitoutunut vaimoonsa ja antaa vaimon tuntea, että tämä on se ainoa elämänsä nainen. Miehen tehtävä on saattaa olemaan nämä kaksi naista kohtuullisissa väleissä.
Tyhmä mies ei tajua mitään, vaan poukkoilee kuin eksynyt vasa metsässä ja ajaa tuhoon koko populan.
Ei se loppupelissä ole anopillekaan kiva, että aikuinen mies roikkuu vielä tississä, välit miniään ovat poikki ja lapsenlapsiin ei saa hyvää kontaktia.
Lapset kärsivät tyhmästä isästä, joka on mennyt altavastaajan asemaan kahden naisen käydessä kamppailua uroksen omistamisesta.
Toivotaan, että miehesi viisastuu fikuksi, ottaa tilanteen hallintaansa, katkaisee napanuoransa äidiltään salaa, liittyy sinuun ja alkaa hoitaa suhteita kuntoon naistensa välillä.
sitä minäkin toivon suuresti, ja anoppikin saisi mennä sisimpäänsä kun rakastaa poikaansa ja tahtoo tämän parasta,ni antaisi sen mahdollisuuden. tällä hetkellä taitaa ajatella vain itseään kun ei elämältä jää käsiin mitään kun poikakin "lähtee" ja hän jää pian yksin..
Anoppisi elää vanhojen naisten targediaa. Suomi on täynnä iäkkäitä, yksinäisiä naiseleskiä, joiden loppuelämän menee poikiensa perheiden asioissa vatvominen.
Ymmärrät varmaan, että ei kenenkään ole helppo mennä sisimpäänsä kuin vasta pakon edessä.
Anoppi voittaa ja puoliso häviää, minä lähdin jo lätkimään.
Kirjoitit täysin asiaa ja asiallisesti. Itselläni kokemuksia anopistani, ollut sitä minulle jo yli 20 v, joka mollannut minut ja toisen miniänsä totaalisesti. Anoppini jopa kertoi minulle että toivoo molempien poikiensa avioeroja koska me miniät olemme niin "kamalia"...! No johan nyt jotakin! Hän kun aikoinaan yritti estää mieheni veljen avioliitonkin kun ei ollut miniä ihan sopiva. Anoppi, ei myöskään appi, tullut edes häihin. Siitä sitten miettimään että kenelle ne puolisot olikaan valittu...
Tämä nainen, anoppini, on siis yrittänyt saada avioeroja aikaiseksi vaikka me molemmat pariskunnat olemme olleeet naimisissa yli 20 v. Hän kuulema tietää mitä hänen poikansa ajattelevat. Kumma kyllä hän itse erosi aikoinaan sen takia että hänen miehellään oli jo pitkään rakastajatar.
Anoppini on jopa mennyt niin pitkälle että hän on suositellut rakastajattarien ottamista pojilleen!
No, itse ainakin ajattelen hänen olevan kateellinen meille pitkistä suhteista tai pelkästään täysin läheisriippuvainen reppana joka ei osaa antaa omille pojilleen heidän "omaa elämää".
Tämä ihminen on parhaansa mukaan yrittänyt hallita meidän perheen elämää monella tavalla vuosikausia. Nyt on tullut siihen stoppi. Mikäli se ei sovi jollekulle että me olemme perhe ja meillä toimitaan meidän perheen säännöillä niin voi voi, se on täysin hänen häpeensä. Näin me olemme päättäneet.