Olemme siis asuneet yhessä sellasen kaks vuotta. Ihana mies. Kummallakin omat huonot puolensa.
Minä en osaa syyttää ja tapella, joten aina tiukanpaikan tullen syytän kaikesta itseäni. Masennusta ja huonoa itsetuntoa taustalla. Mies on auttanut paljon minua parempaan.
No olin koulussa viikon (eri paikkakunnalla) tulen kotiin ja keittiö ja olohuone on hirveässä kunnossa. Siis tavarat ja vaatteet lattioilla kaljatölkkeja ja -pulloja joka puolella kuin myös tuhkaa ja tumppeja. Suutuin kerrankin en itselleni vaan sille sotkulle, en kyllä osannut syyttää edes miestäni. Menin makkariin odotteleen et mies tulee kotiin, koska mähän en ollut sitä siivoomassa enkä halunnut siel keskel olla. No mies tulee ja ihmettelee mikä mul on ja sanon surullisena et toi suututtaa ja ahistaa toi sotku ja kerron etten tykkää yhtään. Mies vähän kännissä sanoo että okei antaa mun rauhassa olla suuttunut. Tulee hetken päästä takaisin taas kysyen et mikä on, vastaan samoin etten olkkaris oo sen sotkun keskellä. Mies lähtee kuuluu paiskontaa ja viskomista. Mies menee laittaan takin päälle ja sanoo et nyt sinne mahtuu ja lähtee ulos.
Siinä se palasin takaisin vanhaan eli syyttämään kaikesta itseäni.
Enkö minä saa olla vihainen siitä kun kämppä jätetään tommoseen kuntoon?
Pitäiskö mun vaan kiltisti siivota et kämppä olis asiallises kunnossa.
Asiallisia kommenteja kiitos.
Minä en osaa syyttää ja tapella, joten aina tiukanpaikan tullen syytän kaikesta itseäni. Masennusta ja huonoa itsetuntoa taustalla. Mies on auttanut paljon minua parempaan.
No olin koulussa viikon (eri paikkakunnalla) tulen kotiin ja keittiö ja olohuone on hirveässä kunnossa. Siis tavarat ja vaatteet lattioilla kaljatölkkeja ja -pulloja joka puolella kuin myös tuhkaa ja tumppeja. Suutuin kerrankin en itselleni vaan sille sotkulle, en kyllä osannut syyttää edes miestäni. Menin makkariin odotteleen et mies tulee kotiin, koska mähän en ollut sitä siivoomassa enkä halunnut siel keskel olla. No mies tulee ja ihmettelee mikä mul on ja sanon surullisena et toi suututtaa ja ahistaa toi sotku ja kerron etten tykkää yhtään. Mies vähän kännissä sanoo että okei antaa mun rauhassa olla suuttunut. Tulee hetken päästä takaisin taas kysyen et mikä on, vastaan samoin etten olkkaris oo sen sotkun keskellä. Mies lähtee kuuluu paiskontaa ja viskomista. Mies menee laittaan takin päälle ja sanoo et nyt sinne mahtuu ja lähtee ulos.
Siinä se palasin takaisin vanhaan eli syyttämään kaikesta itseäni.
Enkö minä saa olla vihainen siitä kun kämppä jätetään tommoseen kuntoon?
Pitäiskö mun vaan kiltisti siivota et kämppä olis asiallises kunnossa.
Asiallisia kommenteja kiitos.
Vastaukset 1
Vanhimmat
pihalle siitä kämpästä, lopullisesti. Siivousfirmat ja tyttöystävät on pidettävä ihan erikseen.