Tällä palstalla on keskusteltu siitä, ettei kumppania löydy etsimällä(kään). Ongelma voi olla kaiken ikäisillä, mutta kun tulee tiettyyn ikään (40 ), iskee tosissaan puseroon pelonsekainen surullisuus: loppuelämäkö yksin? Tietysti on niitä naisia/miehiä, jotka eivät paria kaipaa vaan viihtyvät sinkkuna laajassa sosiaalisessa verkossaan tai peräti ilman sitä, mutta suurin osa kaipaa rinnalleen elämänsä jakajaa. Miksi sellaista on niin vaikea löytää?
Se vaatimustaso, se vaatimustaso... Iän myötä tietysti vähenee halu kompastua uudelleen samoihin kantoihin, täytyyhän sitä elämässä jotain jo oppiakin. Mutta ollaanko tultu sellaiseen aikakauteen, että on muutettava itseään suuresti ja tehtävä lukuisia myönnytyksiä saadakseen kumppanin? Onko porukka tasapäistynyt vai missä on vika? Vai näinkö parinmuodostus aina onkin toiminut; kumppaniksi se, jonka heikkoudet ja puutteet sopivat parhaiten omiini?
Itse olen kokenut, että jos nainen on yhtaikaa herkkä sekä vahva, värikäs luonne mutta myös kotona viihtyvä, monipuolinen ja -särmäinen, useista asioista kiinnostuva ja monitaitoinen, luova, turvallisuutta haluava mutta samalla pärjäävä tyyppi, ja vielä toki rakastavakin (myös fyysisesti!), ei sille ominaisuuspaketille tahdo löytyä ottajaa miesten maailmasta. Ilmeisesti pitäisi olla tasaisesti yhdenlainen ja mieluiten mahdollisimman tavanomainen, ei-yllätyksellinen eikä ainakaan luovasti hullu. Vastaavanlaiset miehethän pysyttelevät yleensä vapaina läpi elämänsä, ja ehkä menevät sitten vanhainkodissa naimisiin, jos silloinkaan.
Se vaatimustaso, se vaatimustaso... Iän myötä tietysti vähenee halu kompastua uudelleen samoihin kantoihin, täytyyhän sitä elämässä jotain jo oppiakin. Mutta ollaanko tultu sellaiseen aikakauteen, että on muutettava itseään suuresti ja tehtävä lukuisia myönnytyksiä saadakseen kumppanin? Onko porukka tasapäistynyt vai missä on vika? Vai näinkö parinmuodostus aina onkin toiminut; kumppaniksi se, jonka heikkoudet ja puutteet sopivat parhaiten omiini?
Itse olen kokenut, että jos nainen on yhtaikaa herkkä sekä vahva, värikäs luonne mutta myös kotona viihtyvä, monipuolinen ja -särmäinen, useista asioista kiinnostuva ja monitaitoinen, luova, turvallisuutta haluava mutta samalla pärjäävä tyyppi, ja vielä toki rakastavakin (myös fyysisesti!), ei sille ominaisuuspaketille tahdo löytyä ottajaa miesten maailmasta. Ilmeisesti pitäisi olla tasaisesti yhdenlainen ja mieluiten mahdollisimman tavanomainen, ei-yllätyksellinen eikä ainakaan luovasti hullu. Vastaavanlaiset miehethän pysyttelevät yleensä vapaina läpi elämänsä, ja ehkä menevät sitten vanhainkodissa naimisiin, jos silloinkaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyse onkin enemmän omasta vaatimustasostasi.
Jospa ehdokkaat ja näille asettamasi vaatimukset eivät vain kohtaa ?
Vallitsevan teorian mukaan tällöin on tarkistettava - vaatimuksia.
.. kaikkien siis pitäisi tarkistaa oma vaatimustasonsa. Vastaavastihan toisilla on kelpoisuusedellytyksinä esim. tasaisen yksioikoinen, avuton eikä missään tilanteessa vahva nainen. Vai merkitseekö 'vaatimustaso' mielestäsi pelkästään tietynlaista, korkean ja monipuolisen vaatimuksen tasoa? Ehkä tämä onkin semantiikkaongelma...
Tästähän juuri puhuin: on "tarkistettava vaatimuksia" loputtomiin. Kuvailemani persoonarakenne tuskin on mitenkään harvinainen. Eli onkohan teoriasi paradoksi?
Toinen lauseesi pätee paremmin, vähän säädeltynä; vakka ei löydä kanttaan, vaikka se ehkä jossain on olemassa. Ja siihenhän voi olla syynä vain oma tyhmyys kun ei hakeudu oikeisiin paikkoihin.
Taas tätä turhaa valitusta kuinka muka "vahvat naiset" eivät kelpaa miehille. Kyllä ne syyt taitavat olla muualla. Omat kriteerit kumppanille liian korkealla, omaa vaikean luonteen (siis oikeasti vaikean), ulkonäkö ei miellytä juuri niitä joista itse olisi kiinnostunut jne.
Tätä juuri tarkoitin kun sanoin, ettei monipuolisuutta ymmärretä. Poimit tekstistäni sanan "vahva" jättäen kaiken muun huomioimatta!
Ja jos monivivahteinen luonne on mielestäsi vaikea, niin sillehän ei voi mitään... Tulitpahan vahvistaneeksi omat näkemykseni sinäkin!
Joten mistä voisin tietää oletko sinä vaikea luonne? Mutta kun tuota samaa valitusta on kuullut foorumeilla muiltakin naisilta, ikäänkuin syy siihen ettei nainen löydä hyvää vapaata miestä joka olisi hänestä kiinnostunut johtuisi lähinnä siitä että nainen on niin vahvaluonteinen, oman arvonsa tietävä jne.
Ja hevon kukut. Yksi syy exäni jättämiseen oli juuri se että hän oli sellainen itsesäälissä rypevä heikkoluonteinen ja heikkotahtoinen nainen. Hyi.
Älä viitsi valehdella itsellesi, että joku viksu mies tuossa iässä olis vapaa,oma valintani oli jo kauan sitten olla toisena naisena,en kadu olen sopeutunut ajatukseen tarviin luotettavan viksun ystävän,tiedän meissä kahdessa on miehelle puuhaa tuskin jaksaa muita vilkuilla.
Olen samaa mieltä kanssasi.Olen rotunainen 34 vee.Paljon elettyä elämää takana.En ole uranainen mutta silti lapseton.Elän omilla ehdoilla,isoilla panoksilla,sillä on myös kova hintanasa,vapaudella nimittäin.Tosi on että jos olet herttanen,ymmärtäväinen,kotihengetär,silti itsenäinen se ei tunnu riittävän......Miehille pitää olla on tai off-linja.Mutta kyllä naisetkin vaativat tänä pvänä mieheltä.Kotihommat pitää sujua,työn ohella ym ym.Noh,minä särmikäs 34 vee taaplaan tavallani,en kahdehdi perheellisiä ystäviäni.Lantilla tuppaa olevan kaksi puolta.Ei meillä kaikilla voi olla kaikkea,toisella toista.Jos on vapaus ei ole perhettä,perheellinen kahdehtii vapauttani ja elämän rikkautta.
heh heh,
perheellinen kahdehtii vapauttani ja elämän rikkautta.
oliks toi provo, vai pistetäänkö elämänkokemattomuuden piikkiin?