Mikä ihme siinä on kun en tohdi vaan yksinkertaisesti aloittaa mitään ns vakavaa seurustelua? haluan olla mielummin yksin ja vain joskus innostun lähtemään kapakkaan iskuaikeissa, olenkohan jotenkin erakko yms minua jotenkin ahdistaa liiallinen läheisyys ja haluan paljon omaa aikaa jolloin voin olla täysin oma itseni....onko muilla samanlaisia ongelmia? Olen mies 39 v.
En tohdi aloittaa seurustelua.
Mies 39v
15824
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen pahoillani, mutta nyt minua ärsyttää tämä viesti ihan suunnattomasti, sillä itse olen juurikin ihastunut mieheen jota "ahdistaa" ja vittu niin ahdistaa kaikki! Voi jumalauta. PYSY EROSSA naisista sitten kun on niin vitun vaikea käyttäytyä rehellisesti ja suoraan ja yrittää työstää ne ahdistumisen tunteet ja mennä eteenpäin elämässä.
Luuletteko te, pikku herkät mimosankukkaset, että elämä ei ahdistaisi meitä kaikkia?! Että me kaikki joudumme työstämään omia ongelmakohtiamme ja ainakin pyrkiä elämään siten, ettemme kasasi kaikkea omaa paskaamme muiden, viattomien ihmisten niskaan.
Että mua ottaa päähän sunkaltaiset miehet. Teitä pitäisi olla päähän taputtelemassa ja kohdella silkkihanksikkoin kuin pikku prinssejä. Ei vaan meikäläiselle ole koskaan sitä prinsessan kohtelua tullut. Ihan itse tässä on kuulkaas vastuussa omasta elämästään, jokainen!
Siis kerrassaan sinun, nainen 32, viesti on IHANA! Miten saitkin purettua niin hienosti sanoiksi mitä itsekin harmittelen.
Sitten aloittajalle, että miksi et saisi olla oma itsesi muiden ihmisten kanssa (mikäli oman itsesi oleminen ei tarkoita mitään laittomuuksia)? Hanki parempi itsetunto, hyväksy itsesi ja hanki hieman (paljon) lisää rohkeutta, ala pikku hiljaa olemaan itsesi joidenkin ihmisten kanssa ja joissain tilanteissa, niin eiköhän se siitä. Et koskaan voi löytää itsellesi sopivaa paria, jos et edes uskalla olla oma itsesi. Äläkä ainakaan tule minua iskemään ennen sitä!
Ei nyt noin tartte pulttia heittää? Yritän vain etsiä täältä ongelmaani ehkä vastauksia yms minulle on suuri ongelma juuri tää eristäytyminen omiin oloihin ja kun en kertakaikkiaan osaa olla oma itseni jonkun seurassa, en tiedä mistä se johtuu? Haluaisin kovasti muuttua ja olla rento yms...mutta aika kurja fiilis tuli kuitenkin tosta sun viestistä, noinko minusta sitten ajatellaan ja onko minulla siis mitään mahdollisuuksia pitkiin vakaviin suhteisiin naisten kanssa?
Mitä oikein pelkäät? Kuka oikein olet tai millainen sitten olet muiden seurassa? Millaisen ihmisen kuvittelet vain muiden hyväksyvän? Mitä sitten, jos muut olisit oma itsesi?
Kaikki pelkäävät varmasti paljastaa jotain piirrettä itsestään tai tapojaan ajatellessaan sen karkoittavan mahdollisen kumppanin. Pelot vaan pitää kohdata, ennen kuin ne kasvavat älyttömiin mittoihin. Tosiasia kuitenkin on, että ei ne yleensä niin ainutlaatuisia juttuja ole kuin omassa päässä kuvittelee. Jos riittävästi haluat jotain, niin pitää vain alkaa tehdä töitä sen eteen, ei mitään voi voittaa, jos ei edes yritä. Sun pitää vain hyväksyä omat "vikasi", ehkä sitten olet armollisempi muidenkin vioille ja mokille.
Minä ainakin haluan tutustua ihmiseen, vikoineen hyvine puolineen, en mihinkään kehiteltyyn kuoreen ja kuvajaiseen, jossa joku yrittää esittää jotain muuta kuin on ja kiertelee ja kaartelee mutta ei päästä lähelle. Suoraan sanottuna se loukkaa aikalailla, tulee tunne ettei toinen edes sen vertaa arvosta, että viitsisi antaa tutustua itseensä. Eihän sitä yhdessä yössä muututa, mutta jos yritys puuttuu ja aina vaan mennään niiden miehen tuskailujen tahdissa, havaitsematta lainkaan vastapuolen tarpeita, joustoja ja toiveita niin eihän siitä pidemmän päälle tule kuin huono mieli.
Positiivista on , että yrität edes täällä puhua ongelmastasi. Yritä puhua siitä niiden mahdollisten kumppanien kanssa. Ei ne osaa lukea sinun ajatuksiasi. Toisen yht'äkkinen katoaminen vähän väliä, mitään ilmoittamatta, alkaa lopulta kypsyttää aikalailla eikä herätä luottamusta jatkaa suhdetta yhtään pidemälle.
Ei ehkä kannata ajatella, että "nyt sitä aloitetaan suhde". Jos näköpiisissä on sopiva seurustelukandidaatti niin voisit yrittää vain olla hänen kanssaan - viettää aikaa. Intressien (sinun ja hänen) löytymisen kautta on helpompi olla oma itsensä. Kun tutustuu pikkuhiljaa toiseen ihmiseen voi rauhassa yrittää päästä erakkoluonteestaan eroon.
Yritän sanoa, että vietä aikaa ihmisten kanssa. He hyväksyvät sinut, sillä heillä itselläänkin on kosolti ongelmia ja vikoja. Tärkeintä unohtamatta: seurustelu ja rakastuminen (toivottavaa) on aivan IHANAA.
En halua hoputtaa enkä maalailla piruja kenenkään seinille, mutta nyt voisi olla SOPIVA aika sosialisoitua. Keski-ikäiset miehet taitavat olla aika yksinäisiä eikä kavereiden löytyminen varmaankaan helpotu kun mittari jonakin aamuna näyttää 67.
Kyllä. Juuri noin sinusta ajatellaan. Ja joku muu voi ajatella toisin. Miksi eristäytyminen on ongelma? Eikö se olekaan ratkaisu siihen ettet pysty olemaan oma itsesi?
Pitkiin vakaviin suhteisiin naisten kanssa kuulostaa joltakin mitä olet kuullut, että niin tulee tehdä, etkä siitä niin itse välitä edes.
Ehkä vika ei ole sinussa vaan hengaat vääränlaisten ihmisten seurassa ja olet liian kiltti sekä ahdistut.
Ompas inhottavan hyökkäävän oloisia osa noista vastauksista mitä olet saanut.
Itse olen samantyylinen kuin sinä, nainen tosin, enkä halua mitään vakavempaa suhdetta. Olen sitoutumiskammoinen ja myönnän että toisaalta vähän epäsosiaalinenkin. Yksin on ihan mukava olla, mutta pienet flirtit tietysti voi piristää päivää kummasti. Silloin tällöin tietynlainen hellyys ja läheisyys, ja se tunne että edes joku välittää, ovat tietysti mukavia. Olen tuossakin kuitenkin samanlainen kuin sinä. Eli jos joku tarrautuu minuun liikaa eikä anna minulle omaa aikaa ja tilaa, niin ahdistun takuuvarmasti. Silloin yhtäkkiä haluankin ottaa sellaiseen ihmiseen etäisyyttä.
Minusta on mukavaa kuitenkin jos on päivässä joku kenestä unelmoida edes jonkun aikaa, sellainen, kenen ajattelu saa perhosia vatsaan ja mielen pirteämmäksi. :) ihastumisen tunne on ihana, muttei ihastuksestakaan sitten kuitenkaan välttämättä halua mitään "päiväunia" suurempaa.
Tietysti tämä on inhottava "ongelma", mutta siitä ei pidä huolestua. Ehkä kaikkia ei vain ole luotu seurustelemaan. Pysykäämme siis näissä mukavissa unelmissa ja pienissä viattomissa flirteissä ;)
Saahan sitä jokainen toki olla juuri sellainen kuin lystää, mutta herra taitaa vaan tarvita perseelle potkimista. Mistä näin päättelen: keskustelualue on "suhteen aloittaminen" ja aiheena on "en tohdi..". Halua taitaa olla, mutta ei vaan saa aikaiseksi.
Flirttailu on ihanaa, mutta jos voisi saada jotain paljon paljon enemmän...?!
että toi ongelma on omien korvien välissä tai olet jotenkin keskeneräinen. Voisitkin miettiä seuraavia asioita:
-onko sinulla taipumusta masennukseen tai depressioon
-onko sinulla taipumusta mennä tai joutua tossun alle, ja jos on niin miksi?
-osaatko itse olla oma itsesi
-tunnetko itsesi, tiedätkö mitä haluat elämältä?
-millainen kuva sinulla on tällä hetkellä naisihmisistä?
-oletko mielestäsi luuseri?
-onko parisuhde sinulle osa elämää vai koko elämä?
-mikä on ollut summasummaarumisi edellisistä suhteistasi, eli mitä olet niistä oppinut?
-tunnistatko katkeruutta itsessäsi?
-osaatko ilmaista tunteitasi ja sanoa mielipiteesi?
-osaatko myös nähdä toisen näkökulman?
-uskotko että muilla menee paremmin kuin sinulla?Pääsevätkö muut helpommalla kuin sinä?
-onko naiset ja miehet mielestäsi tasa-arvoisia?
-mikä on naisen ja miehen keskeinen ero tunne/järki/toiminnallisella tasolla?
-mitkä ovat parhaita puolia naisissa?
-entä miehissä?
-ent sinussa itsessäsi?
-jos seurustelisit, miksi seurustelisit?
-jos olisi vaikeaa, mikä olisi syy erota?
-uskotko todelliseen rakkauteen?
-miksi parisuhteen eteen muka pitäisi tehdä työtä?
-onko avioiliitto enemmän tunne vai sopimus sinulle?
Ei tämä herran jumala niin vaarallista ole. Jos haluaa tapailla jotakuta niin tapailee. Menee päivän kerrallaan ja pienin askelin. Ei tässä mitään psykoanalyysia tarvita.
Have a little sex and then you want her more.
se sitten vakavaa kun huomaat että ups oonkin suhteessa ihmisen kanssa jota kohtaan en tunnekaan oikeastaan mitään. Se syö molempia. Nii-in, joillekin seurustelukin on vain ajanvietettä, kuin harrastus, toisinsanoen leikkiä, peliä toisen hyväksikäyttöä (seksuaalista tai materiaalista), kuin pilaa. Miksi olla suhteessa jos voi olla vain ystävä. Miksi olla olematta suhteessa jos ei voi olla olematta...
Onhan se tietysti noinkin, mutta mistäs sitä tietää jos sitä suhdetta ei ole vielä "aloitettu".
Jos synkkaa that's fine, jos ei niin ainahan sitä karkuun pääsee. Typerää spekuloida etukäteen ja/tai jälkeenpäin miettiä mitä olisi tapahtunut jos olisi aloittanut sen suhteen.
Naisena mä halusin tehdä ja mennä minne haluan ja viettää aikaa yksin ja olla vapaa eli pelkäsin vapauteni menettämistä. asiat ovatkin nyt toisella tavalla ja seurustelen. Pystyn olemaan oma itseni ja voin parhainen silloin kun olen mieheni vieressä. en halua tehdä tai mennä yksin minnekään ilman miestäni. En olisi ikinä uskonut.
Asiat yleensä muuttuvat kun se sopiva ihminen ilmestyy elämään.
Juttele naisten kanssa ja tutustu heihin, jos joku viihtyy kanssasi ja se kenen kanssa viihdyt parhaiten tunnet siitä että et halua menettää häntä. Kaverina parhaiten toisen oppii tuntemaan eli ei kiirettä.
Kaikki kaipaa lempee!
http://www.youtube.com/watch?v=dc--xoN-rKo
Sanoma:
Kun sä elät näinä kylminä aikoina.
Sun pitäs pitää huoli veljistä ja siskoista.
Ettei kyynisyys maata valloita.
Koita jaella vastaan vähän rakkautta.
Et ole vain tavannut oikeaa naista. Ääni kellossa muuttuu varmasti heti kun sellaisen tapaat. Älä väkisin yritä pakottaa itseäsi olemaan naisten kassa joista ahdistut ja jotka ovat vääriä sinulle. Se Oikea kun osuu kohdalle, tiedät sen koska siloin todella HALUAT olla hänen kanssaan!