Erosin kihlatustani reilu puoli vuotta sitten.
Meillä oli rankka uusperhekuvio, molemmilla kaksi lasta.
Minun lapset joka toinen viikko ja miehen lapset tulivat asumaan
isälleen kun äiti yhtäkkisesti kuoli.
Seurustelun alussa hänen lapset äidillään.
Mies oli saanut olla vain viikonloppuisänä silloin kun lasten äiti
sen hänelle salli. Siitä johtuen lasten ja isän välit eivät olleet aivan
täyspainoiset.Äidin kasvatusmalli ei ollut täysin isän mieleen...
Ja jo siitä tuli riitaa heille keskenään, lisäksi mies arvosteli kovasanaisesti
minun suhtautumista lapsiinsa verraten omiini.
Vaikka itse arvosteli heitä joka mutkassa. Sanoinkin että jos et itse näe heitä
"hyvinä lapsina" kuinka me muutkaan voimme saada positiivisia näkemyksiä heistä?
Hänen mielestään me olimme olevinamme "parempia" ja väheksyimme hänen
lapsiaan. Lapsillani ja minulle on aina ollut lämmin tiivis suhde, puolustamme aina
toisinamme. Minusta mies oli tavallaan kateellinen meidän yhtenäisyydestä.
Miehen lapset ja omat lapseni eivät tulleet saumattomasti toimeen mutta hyvin kuitenkin.
Miehen lapset kiusasivat nuorempaa lastani kun silmä vältti. Varsinkin hänen nuorempi joka
"kosti" veljeltään saamat kiusaukset itseään seuraavalle heikommalle.
Siitä päästääkin villakoiran ytimeen.
Riitaa oli paljon eri asioista, nimittelyä miehen puolelta ja ainaista eriarvoisuuden esille
tuomista käytöksestä ja toimista.
Kaksi kertaa hän kävi käsiksi riidan aikana, selvin päin.
Ensimmäisen kerran ravisteli käsivarret mustelmille ja otti kaulasta kiinni.
Annoin asian olla kun oletin että hän pelästyisi asiaa...
Toinen kerta tapahtui myös riidan aikana, selvin päin.
Ravisteli käsivarsista ja tönäisi lattialle.
Kumpaakaan kertaa hän ei pyydellyt anteeksi sen tapahtuessa.
Muutettuani pois hän heräsi siihen että hermostuu edelleen helposti
vaikka minä en ollutkaan paikalla "ärsykkeenä"
Meni lääkäriin ja puhui että hermostuu äärettömän helposti,
eikä pysty tuottamaan sellaisia sanoja kuin haluaisi.
Tehtiin löydös, lähes kämmenselän kokoinen kysta joka painaa
aivoja ja pitää leikata pois. Kasvanut ajan saatossa aina vain isommaksi
ja aiheuttanut aivoihin painetta puhekeskukseen/ käytöksen säätelyyn.
Nyt onkin kuitenkin suhteessamme tapahtunut lämpenemistä ja
seksiäkin on harrastettu vaikka ensimmäiseen kolmeen kuukauteen en
"kestänyt" hänen kosketustaan.
Mutta en tiedä ja en uskalla lähteä suhteeseen takaisin täysillä....
Koska aiheutuiko käytös kystasta vai onko se kaiken alla kuitenkin?
Ennen hänen lapsien tuloa kuvioon mies oli rauhallinen ja looginen.
Tämä kielii osittain huonosta stressinsietokyvystä mutta kuinka kysta
on pahentanut asioiden sietokykyä?
Minun lapseni eivät voi sietää miestä kun muistavat vain kaiken huudon.
Heillä ei samanlaisia positiivisia muistoja ja huomioita hänestä kuin minulla.
Kuinka mahtaisi toimia vain aikuisten suhde eri osoitteissa?
Ainakin näin aluksi....
Meillä oli rankka uusperhekuvio, molemmilla kaksi lasta.
Minun lapset joka toinen viikko ja miehen lapset tulivat asumaan
isälleen kun äiti yhtäkkisesti kuoli.
Seurustelun alussa hänen lapset äidillään.
Mies oli saanut olla vain viikonloppuisänä silloin kun lasten äiti
sen hänelle salli. Siitä johtuen lasten ja isän välit eivät olleet aivan
täyspainoiset.Äidin kasvatusmalli ei ollut täysin isän mieleen...
Ja jo siitä tuli riitaa heille keskenään, lisäksi mies arvosteli kovasanaisesti
minun suhtautumista lapsiinsa verraten omiini.
Vaikka itse arvosteli heitä joka mutkassa. Sanoinkin että jos et itse näe heitä
"hyvinä lapsina" kuinka me muutkaan voimme saada positiivisia näkemyksiä heistä?
Hänen mielestään me olimme olevinamme "parempia" ja väheksyimme hänen
lapsiaan. Lapsillani ja minulle on aina ollut lämmin tiivis suhde, puolustamme aina
toisinamme. Minusta mies oli tavallaan kateellinen meidän yhtenäisyydestä.
Miehen lapset ja omat lapseni eivät tulleet saumattomasti toimeen mutta hyvin kuitenkin.
Miehen lapset kiusasivat nuorempaa lastani kun silmä vältti. Varsinkin hänen nuorempi joka
"kosti" veljeltään saamat kiusaukset itseään seuraavalle heikommalle.
Siitä päästääkin villakoiran ytimeen.
Riitaa oli paljon eri asioista, nimittelyä miehen puolelta ja ainaista eriarvoisuuden esille
tuomista käytöksestä ja toimista.
Kaksi kertaa hän kävi käsiksi riidan aikana, selvin päin.
Ensimmäisen kerran ravisteli käsivarret mustelmille ja otti kaulasta kiinni.
Annoin asian olla kun oletin että hän pelästyisi asiaa...
Toinen kerta tapahtui myös riidan aikana, selvin päin.
Ravisteli käsivarsista ja tönäisi lattialle.
Kumpaakaan kertaa hän ei pyydellyt anteeksi sen tapahtuessa.
Muutettuani pois hän heräsi siihen että hermostuu edelleen helposti
vaikka minä en ollutkaan paikalla "ärsykkeenä"
Meni lääkäriin ja puhui että hermostuu äärettömän helposti,
eikä pysty tuottamaan sellaisia sanoja kuin haluaisi.
Tehtiin löydös, lähes kämmenselän kokoinen kysta joka painaa
aivoja ja pitää leikata pois. Kasvanut ajan saatossa aina vain isommaksi
ja aiheuttanut aivoihin painetta puhekeskukseen/ käytöksen säätelyyn.
Nyt onkin kuitenkin suhteessamme tapahtunut lämpenemistä ja
seksiäkin on harrastettu vaikka ensimmäiseen kolmeen kuukauteen en
"kestänyt" hänen kosketustaan.
Mutta en tiedä ja en uskalla lähteä suhteeseen takaisin täysillä....
Koska aiheutuiko käytös kystasta vai onko se kaiken alla kuitenkin?
Ennen hänen lapsien tuloa kuvioon mies oli rauhallinen ja looginen.
Tämä kielii osittain huonosta stressinsietokyvystä mutta kuinka kysta
on pahentanut asioiden sietokykyä?
Minun lapseni eivät voi sietää miestä kun muistavat vain kaiken huudon.
Heillä ei samanlaisia positiivisia muistoja ja huomioita hänestä kuin minulla.
Kuinka mahtaisi toimia vain aikuisten suhde eri osoitteissa?
Ainakin näin aluksi....
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Minun lapseni eivät voi sietää miestä kun muistavat vain kaiken huudon.
Heillä ei samanlaisia positiivisia muistoja ja huomioita hänestä kuin minulla"
Älä tuo tuota ukkoa lasten kotiin. Ne sai kärsiä aikoinaan aivan tarpeeksi siitä kiljumisesta.
Kasvata muksut ensiksi aikuisiksi kodissa jossa heidän on hyvä olla.
Deittaile ukkoa muualla.
Muksut, ja niiden turvallisuudentunne omassa kodissa täytyy laittaa AINA ykköseksi, kun niitä on hommannut. Ole nainen, mutta ole ensin äiti.