Otanpa esille ongelman josta harvemmin tällä palstalla puhutaan. Paljon vaahdotaan siitä kuinka Suomalaiset vain lihovat ja leviävät, diapetes yleistyy jne.. Itse olen 27-vuotias nainen ja lähipiirissäni ylipainoa ja elintasosairauksia paljon vakavampi ongelma ovat syömishäiriöt ja suhde ruokaan sekä omaan kehoon. Terveet, hoikat ja monipuolisesti syövat naiset alkavat pakkomielteisesti hallita syömistään ja luulevat näin hallitsevan elämäänsä joka on usein sekaisin ihan muiden asioiden kuin ruuan takia. Usein näissä yhteyksissä olen törmännyt myös vähähiilihydraattisen ruokavalion aloittamiseen..noudatetaan sitä sitten "oikein" tai väärin. Liian monen ihmisen arki ja elämä pyörii vain ja ainoastaan ruokavalion ympärillä! Saman kuvan saa myös tätä palstaa lukiessa. Oikeasta ja väärästä suorastaan julistetaan, ihmisiä ja heidän valintojaan parjataan aika armottomasti ja syömisestä tehdään elämää vakavampi asia.
Syömishäiriöiset seuraavat tällaisia palstoja, paljon. Tiedän sen koska ei nämä asiat ole itselläkään olleet aina ihan hallinnassa. Olen laihduttanut 20 kiloa ja siinä sivussa todennut poteneeni niin ahmimishäiriötä kuin ortoreksiaakin. Yhdessä vaiheessa vhh ja tämä palsta saivat minutkin aika hysteeriseksi ruokavalioni suhteen. Nyt kun elämä tuntuu olevan muutoin balanssissa ymmärrän ettei syöminen ole tärkein asia elämässä enkä anna sen hallita koko arkea. En noudata nytkään mitään rhh:ta, mutta syön monipuolisemmin kuin sairastaessani ja tunnen itseni vapaammaksi, onnellisemmaksi ja terveemmäksi.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole parjata vhh:ta, pidän sitä itsekin järkevänä tapana elää. Haluan muistuttaa vain ettei kaiken tarvitse pyöriä ruuan ympärillä ja ei oidä olla itselleen liian ankara. Syömishäiriöt eivät ole yksinomaan vähähiilihydraattisen ruokavalion ongelma mutta on hyvä herättää keskustelua tästäkin asiasta. On kamalaa kun syöminen hallitsee elämää.
Syömishäiriöiset seuraavat tällaisia palstoja, paljon. Tiedän sen koska ei nämä asiat ole itselläkään olleet aina ihan hallinnassa. Olen laihduttanut 20 kiloa ja siinä sivussa todennut poteneeni niin ahmimishäiriötä kuin ortoreksiaakin. Yhdessä vaiheessa vhh ja tämä palsta saivat minutkin aika hysteeriseksi ruokavalioni suhteen. Nyt kun elämä tuntuu olevan muutoin balanssissa ymmärrän ettei syöminen ole tärkein asia elämässä enkä anna sen hallita koko arkea. En noudata nytkään mitään rhh:ta, mutta syön monipuolisemmin kuin sairastaessani ja tunnen itseni vapaammaksi, onnellisemmaksi ja terveemmäksi.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole parjata vhh:ta, pidän sitä itsekin järkevänä tapana elää. Haluan muistuttaa vain ettei kaiken tarvitse pyöriä ruuan ympärillä ja ei oidä olla itselleen liian ankara. Syömishäiriöt eivät ole yksinomaan vähähiilihydraattisen ruokavalion ongelma mutta on hyvä herättää keskustelua tästäkin asiasta. On kamalaa kun syöminen hallitsee elämää.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minulla taas huumori --kiitos kotikasvatukseni- jonka yksi keskeisistä teemoista oli huumorin tajun kehittäminen ,sillä köyhän ainut huvitus --on vilkas mielikuvitus---se siivet selkään s aa ?
enkä enää pelkää lihomista. Jos menen kylään ja tarjolla on kakkua niin syön normaalin palan, ei mitään ongelmaa.
Huomaan, ettet ole kokeillut hiilihydraatin .v.ä.h.e.n.t.ä.m.i.s.t.ä!
Tässähän nimenomaan opetetaan, että ÄLÄ pelkää rasvaa, älä pelkää lihaa, syö runsaasti vihanneksia!
Suurin osa oikeasti vhh:tta "harrastavista" syö nykyään runsaasti paljon enemmän kasviksia kuin ennen. Minäkin söin ennen riisiä ja muuta hiilaria mutta nykyään KATSON, että lautasella on RUNSAASTI kasviksia. Rasvaa tulee se mitä tulee. Proteiinia tarvitaan, sitä tulee lihasta ja pähkinöistä yms.
Olen silloin tällöin käynyt paastosivuilla ja syömishäiriösivuilla....Syömishäiriöt tuntuu alkavan paastosta! Paastohan on sitä, että vältetään syömistä ja sen sijaan juodaan jotain mehua ja vettä. Sen lisäksi pakollisena on perähuuhtelu! Perähuuhteluunkin voi jäädä koukkuun. Aika säälittävää. :/
Ainakin itse olen saanut vhh:lla syömiset kuriin. Yritin jossain vaiheessa laihduttaa syömällä riisiä ja kasviksia. Nälkä oli jatkuvaa ja söin riisiä yhtenään, nälkä ei lähtenyt ei myöskään paino eli kilot.
En ihannoi laihoja ihmisiä, joilla luut paistaa ja jaksavat suunnilleen sen perähuuhtelun ottaa ja lopun aikaa mietitään miten painoa saisi vielä pois.
Olen 165cm pitkä ja painan 60kg. Tämän enempää en halua laihtua vaan mieluummin otan tilalle lihaksia ja ei jos näin käy, niin eipä haittaa jos lihaksien vuoksi paino myöskin nousee. Lihaksia taas ei saa ilman työtä ja kunnon ravintoa. Syömishäiriöinen ei halua edes lihaksia.
Se kellä syömishäiriö on, kokeilee kaikkea mahdollista. Nesteenpoistolääkkeet, hiilihydraattistop, ei syödä vaan juodaan vettä...
"Jos menen kylään ja tarjolla on kakkua niin syön normaalin palan, ei mitään ongelmaa"
Sama homma, nykyään. Joskus olisin ollut niin tarkka syömisistäni etten olisi voinut kakkupalaa tai yhtä pullaa ottaa.
"Huomaan, ettet ole kokeillut hiilihydraatin .v.ä.h.e.n.t.ä.m.i.s.t.ä!
Tässähän nimenomaan opetetaan, että ÄLÄ pelkää rasvaa, älä pelkää lihaa, syö runsaasti vihanneksia!"
En tietenkään luopunut hiilareista kokonaan, vaan laskin todella tarkaan paljonko sain hiilareita, rasvoja ja proteiineja päivässä. Tän laskemisen kanssa mieskin tajusi että nyt ei kaikki ole ihan ok. Yritin päästä sivustoilla neuvottuihin määriin, välillä ketokarppaustasolla, välillä löysemmin.
"Syömishäiriöt tuntuu alkavan paastosta! Paastohan on sitä, että vältetään syömistä ja sen sijaan juodaan jotain mehua ja vettä. Sen lisäksi pakollisena on perähuuhtelu!"
Näitä en ole ikinä kokeillut, en myöskään ole kärsinyt bulimiasta. Luulen että ortoreksia, eli pyrkiminen neuroottisesti mahdollisimman terveelliseen ruokavalioon, oli lähimpänä omaa tilaani.
"Syömishäiriöinen ei halua edes lihaksia."
Omaan ohjelmaan kuului myös aika rankka treeni. Syömishäiriöitä on niin monenlaisia!
ei VHH ruoki mitään syömishäiriöitä vaan VHH antaa mahdollisuuden päästä eroon syömishäiriöistä. Kaikki ei todellakaan pyöri ruoan ympärillä kun päästään eroon hiilihydraattien aiheuttamista häiriöistä. VHH:lla ei tarvitse miettiä ruokaa kun nälkä lähtee rasvalla ja proteiinilla. Kun syödään kolme kertaa päivässä niin muina aikoina ei tarvitse miettiä ruokaa. Syöminen hallitsee elämää silloin kun hiilihydraatit hallitsevat ja kun niistä pääsee eroon niin ei hallitse enää.
Rasva pitää hyvin nälkää, mutta olen miettinyt kuinka se auttaa silloin kun kärsii esim. ahmimishäiriöstä. Silloinhan ei ole kyse varsinaisesti fyysisestä nälästä vaan ahmimisen laukaisee ihan psyykkiset jutut. Ja mä olen oikeasti ahminut jopa kaalilaatikkoa.. ja tällöin en koe olleeni mitenkään hiilarikoukussa, en ollut vuosiin käyttänyt riisiä, perunaa, pastaa tai vaaleaa leipää. Paha mieli tuntu jotenkin helpottavan kun mätti sapuskaa ja boonustahan oli vielä se että se oli hyvää (karkista yms. en ole koskaan edes tykännyt). Voi pojat että olikin paha olo kun oli vetäissyt kattilallisen jotain ihanaa kermaista kaalipataa :P Varsinainen nälkä ei siis missään vaiheessa edes vaivannut.
Onneks tämä ahmimisjuttu oli tosi lyhytaikainen ongelma ja loppui kun sain tosiaan muutamia asioita elämässä vähän parempaan järjestykseen.
Musta oli aivan ihanaa suunnitella mahdollisimman karppeja ruokia ja käytin valtavasti aikaa ja energiaa aterioiden suunnitteluun ja ravintoarvojen laskeskeluun. Tykkään toki vieläkin kokata ja samanlaista ruokaa teen vieläkin, se vaan ei ole enää niin hallitseva juttu enkä stressaannu jos jossain joutuu jotain vähemman karppiruokaa syömään.
ongelmia sinne missä niitä todellisuudessa ei ole. Itse saatat olla syömishäiriöinen ja hiilarikoukussa pahastikin ja yrität nyt levittää omaa pahoinvointiasi muille.
Mattilan maailmaan ei syömishäiriön kuunsäteet edes aamuisin ylety ,mutta mattilan peräkontissa kilkaa vhh ja rhh ; antaen toinen toiselle kuhmuja koko valveillaolo ajan !
En ole aiemmin kirjoittanut tänne, olen kyllä usein juttuja lukenut. Mulla ei nyt ole mitään pahoinvointia ja syöminen on muun elämän tavoin mielestäni ihan kondiksessa. Mielestäni tätä asiaa ei olla täällä aiemmin puitu niin halusin vain ottaa puheeksi. Asia tuntuu ajankohtaiselta kun lähipiirissä tuntuu olevan melkein jokatoisella naisella jotenkin kieroutunut suhde syömiseen.
Kyllä se vika ei säästä ketään niinkuin ei HÄIRIÖ KANSAINVÄLISESSÄ KUVAYHTEYDESSÄKÄÄN säästä yhtää televisiovastaanotinta !
Ei tietenkään! Itse en vaan tunne yhtään mistä joka sellaisesta kärsisi. Sori jos yleistin.
mutta kaikkea meitä yhdistää yhteinen nälkä !
Riittääkö vastaukseksi että ei ruoki.
,,fasilitointia ja aiheuttaa kommunikaatio vammaisuutta
sinulta, parempaan vastaukseen et edes pysty. Miksi laitoin tuollaisen vastauksen aivan asialliseen (pitkästä aikaa) vastaukseen, haluatko vain häiriköidä? Onko tämäkin aloittaja mielestäsi "vastustaja"?
http://www.faqs.org/nutrition/Diab-Em/Eating-Disturbances.html
" Cravings
Cravings for carbohydrate-rich foods cause many bulimics and binge eaters to center their binges around desserts and high-starch foods. Many individuals suffering from disordered eating commonly avoid foods low in carbohydrate and high in fat, and instead seek out excessive sugar, routinely using large quantities to sweeten foods and beverages. This may stem from a physiological and evolutionary need for ample carbohydrate to ensure proper neurological function. Large quantities of carbohydrate eaten in a short time frame are capable of altering neurotransmitter synthesis, producing a calming effect on the brain, and thus may be the impetus for such cravings in certain eating disorders and disturbances."
Himot
Esim. bulimiassa ja ahmimishäiriöissä ihmiset syövät jälkiruokia (sokeri) tai korkean tärkkelyspitoisuuden omaavia ruokia. Monet syömishäiriöiset yleensä välttävät matalahiilihydraattisia ja rasvapitoisia ruokia, ja sen sijaan etsivät makeita ruokia ja juomia. Kyseessä voi olla evoluutioon liittyvä runsas hiilihydraattien tarve, kunnollisten neurologisten toimintojen varmistamiseksi. Isot määrät hiilihydraatteja, syötynä lyhyellä ajanjaksolla, voivat muuttaa välittäjäaineiden synteesiä, rauhoittaen aivoja. Tällöin se voi olla yllyke hiilihydraattien himoille tietyissä syömishäiriöissä.
No ei mitään uutta. Sama on todettu:
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Sokeri-koukuttaa/414/
"Sokeri koukuttaa"
"Riippuvuuttako?
Makean syöminen vaikuttaa aivojen välittäjäainetasapainoon. Makeaan on helppo jäädä koukkuun, sillä se miellyttää meitä luonnostaan. Jo vauvat ihastuvat sokeriveteen, ja äidinmaitokin on makeaa. Mieltymyksestä on ollut biologista hyötyä, sillä sokeriset marjat ja hedelmät olivat myrkytöntä syötävää keräilytaloudessa eläneille esivanhemmillemme. Sen sijaan makeanhimo on usein opittua: moni tottuu lapsesta lähtien lääkitsemään pahaa mieltä syömällä hyvää.
Taipumus riippuvuuteen voi olla myös perinnöllistä. Samassa sisarusparvessa saattaa ilmetä erilaisia riippuvuuksia, yhdellä sokeri, toisella tupakka, kolmannella pelaaminen. Amerikkalaisessa tutkimuksessa on havaittu, että makeanhimoiset näyttävät olevan perinnöllisesti alttiita alkoholismille – etenkin jos he ovat luonteeltaan uteliaita ja kokeilunhaluisia.
Nautintoa vähästä
Tutkijat ovat löytäneet ihmisaivoista endokannabinioidireseptoreita, jotka kytkeytyvät mielihyvän tuntemuksiin. Muun muassa kannabis takertuu näihin reseptoreihin, mutta ne eivät ole aivoissa kannabista vaan kehon itse tuottamia, hyvää oloa aiheuttavia kannabinoideja varten. Syöminen lisää kannabinoidien määrää, samoin kuin kaikki muukin mielihyvää tuova, vaikkapa liikunta, seksi ja alkoholi.
Vaikeuksia syntyy, jos mielihyvää haetaan koko ajan ja rajattomasti. Mekanismi kyllästyy, kun sitä syötetään jatkuvasti, ja lopulta mikään ei riitä eikä tunnu missään. Mielihyvä palaa vasta, kun sitä annostellaan harvoin ja pieninä määrinä kerrallaan."