Onko kenelläkään ollut tuota 3-kympin kriisiä? Miten ilmeni? Tuliko suuria muutoksia elämään?
Itsellä ikä tulee kohta täyteen ja tuntuu että mikään ei ole hyvin (vaikka todellisuudessa minulla on kaikkea mitä voisi toivoa: vaimo, 2 lasta, omakotitalo, vakituinen työ jossa viihdyn, raha-asiat hyvällä mallilla jne.).
Parisuhdetta takana reilu 10 vuotta ja toisaalta vaihtelu voisi tehdä hyvää, vaikka puolisossa ei moittimista olekaan (seksi on yleensä ottaen hyvää, tosin juuri se, että viimeiset 10 vuotta aina vaan samaa naista).
Johtuneeko tämä nyt sitten tuosta vanhenemisesta vai mistä, en tiedä. Mukava olisi kuulla jos jollain on ollut samansuuntaisia ajatuksia.
Itsellä ikä tulee kohta täyteen ja tuntuu että mikään ei ole hyvin (vaikka todellisuudessa minulla on kaikkea mitä voisi toivoa: vaimo, 2 lasta, omakotitalo, vakituinen työ jossa viihdyn, raha-asiat hyvällä mallilla jne.).
Parisuhdetta takana reilu 10 vuotta ja toisaalta vaihtelu voisi tehdä hyvää, vaikka puolisossa ei moittimista olekaan (seksi on yleensä ottaen hyvää, tosin juuri se, että viimeiset 10 vuotta aina vaan samaa naista).
Johtuneeko tämä nyt sitten tuosta vanhenemisesta vai mistä, en tiedä. Mukava olisi kuulla jos jollain on ollut samansuuntaisia ajatuksia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..en osaa auttaa, mutta suosittelisin katsomaan "Family man" leffan, jossa pääosassa Nicholas Cage. Siinä ehkä jotain perspektiiviä aiheeseen.
Sen verran voin kyllä sanoa, että sinkkuna sulla olis paljon kurjempaa, yksinäisempää ja ontompaa. Kyllä kunnon parisuhde ja sitoutuneisuus on lopulta parempi kuin muutamat seksisuhteet, jotka lopulta jättävät vain tyhjän olon. Sulla on jotain sellasta, jota moni joutuu vain haaveilemaan.
Auttaiskohan sua piristymään joku uus harrastus? Tai jokin muu haaste, vaikkapa haaste piristää parisuhdetta jollain uudella tavalla (vaikkei siinä mitään vikaa varmasti nyt olekaan)? Voisitte vaikka lukea jotain parisuhdekirjoja huvikseen ja saada niistä vinkkejä ja keskustelua. Tuo olotila ja tunne voi kestää ja luultavasti kestääkin joitakin kuukausia, mutta älä hyvä mies luovuta ja anna sille periksi. Ajallaan huomaat taas nauttivasi elämästäsi täysillä.
Summa summarum: tuo on tosiaan sitä kolmenkympin kriisiä, joka menee ajallaan ohi. Älä pliis särje mitään kallisarvoista elämästäsi sen takia.
Eilen sanoin puolisolle haluavani eron: talo ja auto myyntiin, lapset äidille.
Mutta pääasia että minusta tulee onnellinen..
...vielä kun se on laillista. Ihan oikeasti. Sillä tavoin pääset maistamaan vierasta lihaa, ja etpä jää miettimään enää millaista olisi ollut käydä vieraissa, ja voit sen jälkeen rauhassa jatkaa perhe-elämääsi. Ja vaimokin on taas tyytyväinen.
Itselläni ei jostain syystä tullut 30-kriisiä, se lipui ohi kun ei mitään. Hassua on että mulle tuli aikaisemmin sen sijaan 23-vuoden kriisi. Kun täytin 23, tajusin yhtäkkiä että olen jo aika "vanha", ei ole tyttöystävää, en ole lähelläkään valmistumista, olen köyhä opiskelija joka asuu vanhempiensa luona jne. No, aloin laittaa asioita noilta osin kuntoon, kohta olin jo parinkin naisen kanssa ollut, pääsin piakkoin hyviin töihin jne. Kriisi loppui siihen paikkaan.
Tsemppiä eli tsemiä sulle! Jätä se sika! Sä ansaitset parempaa! Tai jotain sinnepäin.
Meidän kriisi alkoi siitä kun sairastuin. No, ei se ollut kuin esiaste syövästä, mutta tuolla alapäässä, ja olin silloin 33v.
3 lasta, omakotitalo, kaksi autoa, vain koira puuttui :))
Anyway, siitä alkoi meidän kriisi. Koin itseni hylkiöksi kun en edes siinä tilanteessa saanut tukea aviopuolisolta ja seksikin loppui. Katselin kituuttavaa elämää vielä muutaman vuoden kunnes sanoin haluavani erota.
Nyt asustelen omakotitalossa, odotellen että joku tulisi ja pudottaisi lumet katolta, samalla vieden minutkin joskus taivaaseen... :)
...voitko vanhana muistella elämääsi onnellisena? Niin minä tein. Ja vastauksen saatuani, otin 4 lastani ja lähdin. Eromme jälkeen olemme ystävystyneet, molemmilla uusi perhe ja saman ratkaisun tekisin uudelleen. Minulla oli täysin samat "oireet" kuin sinullakin. Joten ymmärrän sinua oikein hyvin. Älä kuitenkaan rupea syyttelemään missään vaiheessa puolisoasi. Voit hänestä saada vielä hyvän ystävän, ellei suhteenne sitten jatku ja tiedä, vaikka rakastuisitte uudelleen :) Onnea sinulle ja koko perheellesi tulevaan, sitä tarvitsette kaikki.
Niin, siis ero on nyt tosiasia mutta tuosta ystävyydestä voin jo nyt sanoa 100 %:n varmuudella, että ei tule onnistumaan.
Sama juttu täällä mulla ollut viimeiset puoli vuotta. Vaikka kaikki on hyvin kaksi tervettä lasta, aviomies, omakotitalo ja ei rahahuolia.
Mutta kun sisällä huutaa jokin. En tiedä mikä. Ravintolassa ravasin pari kuukautta ahkerasti ja mies oli vaan koko ajan "että mee vaan..". Mitään en siellä koskaan muiden miesten kanssa tehnyt, nautin vaan muuten siellä olosta. Yhdessä oltu yli 13 vuotta ja myönnän että samat ajatukset käyneet mielessä. 13 vuotta samaa miestä ja varmaan koko loppuelämä sitä samaa. Mutta ei se ole kuitenkaan pääsyy tähän menoviettiin.
Nyt pelkään miten tulee kiihtymään kun tulee tämä muutenkin joka kevät vaikuttava keväthulluus. Täytän kuukauden päästä 30 vuotta. Tässä tämä minun tarinani tällä erää......
Ei tosta vois sanoa et se olis mikään ikä
kysymys. itse olen ollut naimisissa,nykyisessä
suhteessa 15 vuotta. aikaisemmin tuon saman
kymmenen vuotta en elämässäni ole katunut mitään
muuta niin paljon kuin uskoa johonkin kolmenkympin kriisiin.siinä huluudessa tuli rikottua koti perhe ja paljon muuta eniten hajosin itse. mene ihmeesä vaimosi kanssa pari-
suhde leirille ja löytäkää toisenne uudeleen
alkaa meinaan seksiki tuntuu ihan uudelta.
ja ei kun vieraisiin siitä! Ei ainakaan sen jälkeen ole tylsää! Varsinkaan jos vaimosi saa tietää!
minun 30-kriisi vie kaiken!?!?Kun kuulee avopuolison sekoiluista n.20v tyttöjen kanssa,itsetuntoa ei paljon jää jäljelle!Tunnen itseni niin vanhaksi ja kenellekkään kelpaamattomaksi etten tiedä mitä teen.Nyt kaikki on ohi,paitsi minun piinani jatkuu...Miten siitä pääsee yli????Täytän tänä vuonna 30