Iskemisen torjunta

Kun pitää jopa opetella kaava miten torjua lähestymisiä kun niitä sataa niin paljon, on se elämä kovaa ja rankkaa välillä. :'((

"Näin torjut LUUSERIN iskuyritykset" Eli siis minun iskuyritykseni

oli ideana. Muka hienovaraisia vaikka noihan vaihteli lähinnä tökeröstä törkeään. Paljon parempi olis sanoa vaan ihan suoraan ja ystävällisellä äänensävyllä ettei kiinnosta, jos ei ton parempia kiertoilmauksia keksi.

"jotka aivan paniikissa pelkäävät tulevansa hyvin vuorosanansa opetelleen nörttiolmin iskemiksi."

Jos nyt ei paniikkiin asti, niin on tuossa silti kyllä juuri tuommoinen sävy.
Ikäänkuin noiden kirjoittaja implisiittisesti tunnustaisi että noissa lähestymisissä on niin suuri voima, että niihin pitää kehittää loukkaavat vastakeinot. Tähän kuitenkin loppuu asenteen kyseisen hauskuus, ja lopulta se vain vituttaa.

Nimittäin paljonpa siitä loukkaamisestakin on hyötyä... Niille joille se lähestyminen on vain yksi sadoista se loukkauskin on helposti sivuutettavissa kun taas niille, jotka pistivät oman luonteensa peliin se on melkoisen paska kokemus. No, tehoaapa ainakin varmasti niihin jotka olivat turhan tosissaan.

Toisaalta, kenties se on pidemmän päälle hyvä, koska onhan se lopulta ainakin minun mielestäni ihan totta, että naisten kanssa pärjää paljon paremmin kun osaa olla sopivasti välinpitämätön ja ylimielinen. En tiedä millainen maailma olisi, jos kaikki olisivat vakavampia, mutta koska se ei sellainen ole, niin parasta sopeutua ja ottaa itsekin kevyesti. Niin minä olen opettelemassa tekemään, ja kas, saan yhä enemmän sitä minkä vakavasta tavottelusta luovuin: naissuhteeni ovat lämpimämpiä kuin koskaan, vaikken miksikään pelimieheksi edes ole yrittänyt alkaa.

Veikkaanpa että se on utopia se sellainen maailma, jossa vakavat ja eritoten pedantit pärjäävät sosiaalisesti. Ja se lienee nimenomaan niiden tässä maailmassa turhan vakavien ihmisten utopia.

Ja nyt kun olen rauhoittunut tuon jutun ensilukemisesta, niin voin todeta että onneksi noista kohdista loukkausta ja vittuilua ehdotettiin vain parissa. Kolmoskohdassakin on selkeästi käännösvirhe: kyseinen temppu ei ole imartelu vaan kiusoittelu, kun noi vastausideat suhteuttaa siihen, niin vaikuttaa kohtuullisemmalta.

Ja tietenkin on omaa hölmöyttä jos miehenä tuollaisia menee latelemaan ulkoa opeteltuna eikä luonnostaan improvisoiden, koska vain jälkimmäinen voi lähteä todellisista valmiuksista, jotka myös samalla ovat valmiuksia ottaa vastareaktiot tarpeeksi kevyesti.