Oletko koskaan rakastunut ensisilmäyksellä? Siis ihan rakastunut rakastunut (et vain ihastunut) tyyppiin jota et edes tunne, ensinäkemältä? Tuntenut, että sinä tunnet tämän tyypin, vaikket tunnekaan ja vain korviasi myöten rakastunut hetkessä? Etenikö suhteen asteelle ja paljastuiko hän samanlaiseksi kuin olit hänet uskonut?
Itse olen kokenut tällaisen rakkauden. Ja väitän että rakastuin syvästi tähän mieheen, jota en ollut koskaan aikaisemmin edes nähnyt (ja tunne oli molemminpuolinen.) Suhteen asteelle ei koskaan edennyt, kaveri oli tahollaan naimisissa ja perheellinen mies enkä minä riko perheitä. Ihan vain uteliaisuudesta kyselen kartoittaakseni kuinka yleistä tämmöinen on...
Itse olen kokenut tällaisen rakkauden. Ja väitän että rakastuin syvästi tähän mieheen, jota en ollut koskaan aikaisemmin edes nähnyt (ja tunne oli molemminpuolinen.) Suhteen asteelle ei koskaan edennyt, kaveri oli tahollaan naimisissa ja perheellinen mies enkä minä riko perheitä. Ihan vain uteliaisuudesta kyselen kartoittaakseni kuinka yleistä tämmöinen on...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kun näet miehen ensimmäistä kertaa, et tiedä hänestä muuta kuin ulkonäön ja kehon kielen, ehkä itsevarmuuden tason. Voiko näihin asioihin pelkästään _rakastua_? Kuulostaa aika pinnalliselta.
Itse koen korkeintaan himoa tai kiinnostusta ensi silmäyksellä. Olenkin mies.
Totuutta oli tuossa paljon.
Naiset tulkitsevat sen ihastumiseksi minkä mies näkee itse pelkkänä himona.
Mitä on rakkaus / rakastuminen?
Minun määrittelyni mukaan rakastuin ensisilmäyksellä vuonna 1978 nuoreen naiseen, jota en ollut aiemmin tavannut. Olin tanssiravintolassa toisen naisen kanssa, illan loppuun saakka, mutta tein treffit tämän toisen kanssa seuraavalle viikolle. Hän nyt entinen tyttöystäväni, sillä hän on ollut vaimoni kohta 27 vuotta ja kahden yhteisen lapsemme äiti. Tapaaminen siis johti suhteeseen, jota on kestänyt yli 32 vuotta. Olemmehan me molemmat varmasti muuttuneet siinä ajassa, mutta perusluonne on ainakin vaimossa edelleen sama.
En. En usko, että voi olla rakkautta ensisilmäyksellä. Himoa voi kyllä olla. Ja ehkä ensitreffien JÄLKEEN voi olla jonkinlaista orastavaa rakkautta, mutta ei ensisilmäyksellä.
Olen kerran elämässäni rakastunut. Siitä on kaksikymmentä vuotta.
Astuin sisään huoneeseen, jossa hän oli. Katseemme kohtasivat.
Se oli täysin selvää meille molemmille heti. Olemme olleet siitä hetkestä lähtien erottamattomat.
Uskon, että sielumme vain sopivat yhteen, tapahtui tässä maailmassa mitä hyvänsä. Toinen toisillemme me annamme sen, mitä tarvitsemme.
Kiva, että näin onnellisesti on sattunut. Siltikin olen sitä mieltä, että se tunne aluksi ei ole voinut olla rakkautta... Tai ehkäpä me vain määrittelemme rakkauden eri tavalla, ehkä minulla vaati pitemmän ajan sen tunteen syntymiseen kuin sinulla... :)
ihastuin häneen kun katseet kohtasivat. myöhemmin paljastui, että meillä on paljon yhteisiä intressejä ja yhteisiä juttuja. onko tää se 6. aisti, vai mitä lie...
joo, ja onha tää aika jännää;)
... ja kun sama välitön tunne oli molemminpuolinen, niin siitä seurasi 11-vuoden avoliitto. Rakastuminen on kuitenkin illuusio. Enää en tuohon pystyisi, sillä haluan tutustua paremmin, ennekuin löysään jarrut, mutta aika nopea olen vieläkin.
En ole. Enkä ole koskaan rakastanut ketään.
Olen rakastunut ensisilmäyksellä. Olen edelleen rakastunut siihen mieheen, olen silti parisuhteessa toisen kanssa. Olen miettinyt huijaanko itseäni ja miestäni kun elän näin..Aina kun törmään siihen mieheen tuntuu siltä kun joku olisi lyönyt halolla päähän, yritän kieltää asian itseltäni ja muilta. teenkö pahaa itselleni ja miehelleni kun toimin näin?
Kyllä olen. Mies on varattu mutta kunnäin hänet 9kk. sitten ensimmäistä kertaa tunsin heti jotain mitä en ole tuntenut aiemmin. Olen ollut kerran aiemmin rakastunut (pitkä useita vuosia kestänyt parisuhde). Tällaista en ole tuntenut ennen. Meni kk:sia ennen kuin juttelin miehen kanssa. Tunne on syventynyt. En ymmärrä miten tämä on mahdollista. Mutta rakkaus ensi silmäyksellä ei ole uskon asia. Se on todistettu tieteellisesti. Ks. Ortiguen tutkimus.
Tavallaan ja tavallaan...No kun toisen käsitystä tunteista ei voi oikein määritellä, niin että se mikä mulle ois vaan ihastus voi olla sulle rakastuminen. Niin kun vaan sanot että "siis ihan rakastunut rakastunut" ja "tuntenut että tunnet tyypin"... Katsopas. Tarkennan lisää. Olen, 14-vuotiaana. Näin miehen, johon rakastuin. Koskaan sen jälkeen enkä ennen sitä ole rakastunut niin. Katsoin häntä ja näin ihmisen, jota rakastin 4 vuotta, ilman vastarakkautta (tunsimme, mutta kumpikaan ei saanut koskaan aikaan mitään?), ja joka edelleen on mielestäni yksi maailman komeimmista miehistä, tosin nyt vain muistoissani. Rakastinko? Varmaan, sitä mielikuvaa, tunnetta että tunnen, hänen silmiään, nauruaan, ulkonäköään, kaikkea, ääntään, ihan kaikkea. Varmaan se on rakkautta... Mutta tavallaan se on kuitenkin voimakasta ihastumista. Eikä nyt vedetä ikää tähän, se ei muutu "kaukorakkaus" se sinunkin varattu miehesi on. Ihminen ihastuu ja muuttuu pösilöksi vanhempanakin, ihan turhaa teeskennellä jotain kaikki tietävää joittenkin ihmisten ja niitata nuorten kokemukset "toi on nyt tota, onhan se ihanaa kun nuorena ihastuu (->mutta ero tulee)" kun voitaisiin niitä suurimman osan aikuisten kokemuksista, että voi, voi eikö tullut mitään no etsä varmaan mitään tuntenutkaan tai, tuliko arki vastaan, joo, onhan se nyt kiva hehkuttaa tota toimivaa suhdetta, mutta ootas ne lapset... Niin varmaan olette rakastuneita, odotas ero 10 vuoden päästä ja joo, kyllä ne himot hiipuu teilläkin... Aikuiset usein väheksyvät nuorten jopa voimakkaampia ja aidompia tunteita, ja erehtyvät pitämään omiaan aidompina ja parempina.
Kyllä: samaa tunteitten väheksymistä kaikki. Turhaa.
Ihastumista, rakastumista, kummaksi sen sitten laskee. Varmasti, verrattuna näihin aikuisiinkin kokemuksiin, minä silloin, siinä hetkessä rakastuin, rakastuin niin että 20 vuotta myöhemmin muistan sen hetken ja tuntuu että rakastan vieläkin. En jumita siihen, olen rakastanut muitakin ja se siitä, mutta ihastus, rakkaus, rakastuminen. Jollekin se voisi olla voimakas ihastuminen, kun ei tunne, minä koen, että rakastin häntä.
Mutta!
Nyt tämä "tunnet että tunnet hänet", mikä siis ei vaan ole mahdollista, se on kyllä ihan arvontaa. Minuun on rakastunut 4 miestä niin, että he ovat kuvitelleet tuntevansa minut, rakastuneet, tavoitelleet, jopa kosineet, pitäneet minua hyvin pian elämänsä naisena, jopa ensisilmäyksellä.
Mutta: heillä on ollut hyvin väärä käsitys minusta, minä en ole se, ketä he rakastivat ja minä en voi olla sellaisen miehen elämän nainen, kenestä en ole ensinkään kiinnostunut, kenen kanssa suhde ei toimi mielestäni, ketä pidän jopa vastenmielisenä ja/tai ketä en koe elämäni mieheksi. Siis tämä luulo on ollut vahva, tunteet aivan varmasti todellisia, en halua väheksyä, mutta minä vaan en kokenut samoin. Ihmistä ei tunne ensisilmäyksellä: suurimmalla osalla ensivaikutelma kohdallani pettää ja pahasti. Jopa tuttavistani moni kuvittelee, siis pelkästään kuvittelee tuntevansa minut ja tyrkyttää mielikuvia, jotka eivät ole totta. Siksi en usko kuitenkaan, että ketään oikeasti tuntee tuntematta.
Voiko siis tuntematonta rakastaa? Mun mielestä voi. Mä rakastuin silloin joskus hänen silmiensä paloon ja siihen elämän intoon mitä näin, mä rakastuin hänen tapaansa puhua, kävellä ja liikkua ja olla. Mä rakastuin hänen nauruunsa. Ja en, en tunne. En tiedä yhtään mikä hänestä on tullut, mitä hän silloin suunnitteli, miten hän riiteli, tai ketä hän rakasti, tai yhtään mitään, - joten en kuvittele että olisin koskaan tuntenut häntä tai oikeastaan edes silloin tuntenut että tunsin hänet, mutta olen rakastunut silti ensisilmäyksellä.
Himoakin olen ehtinyt 20 vuoden aikana tuntea ja se on eri asia.
Mun mielestä kannattaa rakastaa kaikki ne hetket, mitkä vaan lahjaksi saa.
Niin ja tarkennus tuohon tuntemiseen, siis me tunsimme eli "tiesimme" kyllä toisemme (siitä eteenpäin), mutta en tuntemalla tuntenut häntä :)