Olen muiden mielestä mm. hyväkäytöksinen, fiksu, herkkä, hauska, muut huomioon ottava, ujohko, nöyrä, rakastava, joskus hassu, moniosaaja, kaunis sisältä ja joidenkin mielestä ulkoakin ja paljon paljon muuta. Yksi mutta kaikkiin hienoihin ominaisuuksiin on oma lisäykseni eli ajoitain esiin tuleva heikko itsetunto.
Onko se miehistä luotaantyöntävä ominaisuus? Saako nainen joskus olla 'heikko' ja tuoda esiin heikot kohtansa ja kertoa kotona esim pahasta mielestä jonka joku töksäyttelijä tai pahuus on aiheuttanut ja kömpiä rakkaan miehen syliin turvaan unohtamaan hetkellinen murhe. Voiko kukaan rakastaa naista jolla on heikko itsetunto vaikka kaiken järjen mukaan ei pitäisi olla? Se tulee esiin kuitenkin harvoin...
Millaisia ominaisuuksia teidän mielestä sellaisella naisella tulisi olla jonka voisit kelpuuttaa elämäsi kumppaniksi?
Onko se miehistä luotaantyöntävä ominaisuus? Saako nainen joskus olla 'heikko' ja tuoda esiin heikot kohtansa ja kertoa kotona esim pahasta mielestä jonka joku töksäyttelijä tai pahuus on aiheuttanut ja kömpiä rakkaan miehen syliin turvaan unohtamaan hetkellinen murhe. Voiko kukaan rakastaa naista jolla on heikko itsetunto vaikka kaiken järjen mukaan ei pitäisi olla? Se tulee esiin kuitenkin harvoin...
Millaisia ominaisuuksia teidän mielestä sellaisella naisella tulisi olla jonka voisit kelpuuttaa elämäsi kumppaniksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla on myös heikko itsetunto ja uskaltaisin väittää, että ei se syyttä ole niin... Vaikka et tiedostaisikaan vikojasi, niin alitajunnassasi ne kuitenkin tiedät. (varsinkin tuo olen muiden mielestä... Jos joku kysyy minulta mitä hänestä ajattelen, niin valehtelen. Niin sinullekin on tehty, koska ei kukaan halua loukata.) Mitä tiedostan osan vioistani ihan suoraankin, mutta varmaan alitajunnassa on vielä paljon lisää... Minä yritän kaikin keinoin salata huonon itsetuntoni, mutta kyllä se silti näkyy. Uskon, että se on yksi suurimmista syistä miksi miehet ei pidä minusta, koska jos ei pidä itsestään, niin ei kukaan muukaan pidä. Ja suomalaiset miehet ei siedä vikoja naisissa eli se huono itsetunto plus ne viat jotka sen aiheuttaa... Ei hyvä juttu ollenkaan. En halua masentaa, mutta sinunkin pitää varautua siihen, ettet todennäköisesti saa ketään. Koska jos oikeasti olisit noin erinomainen kuin sanot olevasi, niin sinut olisi napattu jo vuosia sitten.
usein tosi huono itsetunto mutta en mä siitä mitään numeroa tee, enkä usko et sitä pakosti musta päältäpäin huomaa ja ainakaan kukaan mies ei oo sentakia mua torjunut eikä jättänyt. Tuosta johtuen silti mä koen hyvänä sen, jos miehelläkin ois vähän huono itsetunto edes joissain asioissa, koska niin sen kanssa jotenkin pääsee läheisemmäksi, kuin jos mies pursuis täyttä itsevarmuutta ja uhoa. Ei sellasen miehen kansssa pysty kunnolla ees kommunikoimaan, ne on jotenkin luotaantyöntäviä.
Pidä noi kaikki ja nai empaattinen ihminen. Mutta vanhan neuvo; muista, että parisuhde ei ole vain saamista/ottamista. Jos aina olet vain "heikko, joka tarvitsee tukea", puolisosi nääntyy. Ole aktiivinen, ylitä rajojasi (=kasvat itse samalla). Huomioi puolisosi muutoinkin kuin "nöyränä hiljaisena", sillä et ehkä hyvältäkään ihmiseltä saa kylliksi kiitosta ja se syö sinua. "Huomaamaton huomio" puolisolle voi fiksultakin jäädä näkemättä ja näin toinen voi kokea tulleeksi laiminlyödyksi. Pidä oma elämä, ystävät ja harrastukset - vaali niitä. Ole varovainen kuinka heikolta näytät. Häikäilemättömät ja vähemmänkin sitä, käyttävät sinua hyväkseen. Kehitä itsetuntoa, sillä terve itsetunto ruokkii myös ympäristöä.
Tossa on ihan liikaa kaikkee hyvää ja kaunista ja sopusointuista. Jos sun heikon itsetuntosi ainut ilmenemismuoto on se että antaisit mulle huomiota hyvin kauiilla tavalla niin se ei ole ongelma vaan siunaus.
Ongelma onkin siinä että mä en kestäis itseäni sun tyylisen naisen kanssa tai sä et kestäis mua ja tietäisin sen ja sit alkaisin repiin suhdetta.
Joo, no siis jos sulla olis selvästi perversio kaltaisiini ääliöihin ja mä dominoisin sua selvästi 100-0 ja sä tykkäisit siitä niin se olis just jees. Että sellaista ihannenaiseutta kiitos. Muuten sit sä tarvisit ihan oikeasti inhimillisiä heikkouksia muutakin kuin tuollaisesti kevyesti heikon itsetunnon. Saisko vaikka kolmasosan ajasta sut oleen paistinpannulla huitova räystäspiru tai jotain touretten syndroomaa tai jotain? Kleptomaniaa? Pyromaniaa? Maniamaniaa? :D
siulle muutaman asian
Eli ei ole mitään väärää huonossa itsetunnossa jos se on terveissä rajoisssa(ei vaikuta elämääsi liian rajoittavasti kuin ajoittain) päinvastoin, mutta muista suojella itseäsi aseta rajojasi.jos vaikutat siltä että olet liian kiltti et välttämättä tule hyväksikäytetyksi fiksuutesi ansiosta vielä suhteen alussa tai tutustumisvaiheessa mutta kun olet emotionaalisesti kiinni miehessä joka onkin itse paskiainen on se pahempi juttu.juuri niinkuin kukkomies sanoi olet herkkua niille jotka kätkevät oman paskamaisuuteensa jonkin muun alle. saadessaan sinut saavat osan enkeliä jolla jaksaa taas yhden kotvasen eteenpäin.Opettele jämäkkyyttä tyttö, ilmaise se jotenkin epäsuorasti niin että ruumiskoirat pysyvät kaukana!näytä että sinussa on rajoja, vaikka joskus itsetunto heitteleekin sua kuin jauhosäkkiä.
Mitään negatiivistaa en nyt tuosta listasta ollut lukevinani, että ihme, jos ei miesmarkkinoilla natsaa. Eri asia sitten, millaisiin miehiin tutustut- joku samankaltainen ehkäpä se parhaiten yhteenkäyvä.
Miten niin sulla on huono itsetunto?
Jos sulla olis huono itsetunto, sä et kertois asioista jotka vaivaa tai surettaa sua. Sä et itkisi toisen edessä, et hänen nähden sillä sulla olis tarve pitää tiettyä mielikuvaa itsestäsi yllä, ettei toinen näkisi sun todellista minää, sun haavoittuvaa puoltasi. Heikkous ei ole huonoa itsetuntoa!! Eli..
Huono itsetunto MY ASS :D
Koitappas nyt ajatella, että sulla on hyvä itsetunto kun kerta uskallat ja osaat tuntees näyttää! Ja se ei ole heikkoutta uskaltaa tuntea, vaan se on ettei uskalla :D
huono itsetunto yleensä tuttujen seurassa vaivaakaan, ei oman miehen tai ystävien keskuudessa. Kyllä se on sit kodin ulkopuolella, esim. just vaikka työelämässä, jossa se ilmenee. Kyllä mäkin itken mulle läheisen ihmisen edessä, jos siltä tuntuu ja tunteistakin puhun, vaikka se mulla on se heikoin kohta, mutta kuitenkin... joskus ainakin puhun ja vielä enemmän osoitan niitä muilla tavoin. Sellaisen ihmisen seurassa ei tarvi tuntea huonoa itsetuntoa, joka hyväksyy sut ihan omana itsenäsi, mutta kun ne kaikki maailman muut ihmiset tuskin hyväksyy. Niiden kanssa sitä vaikeuksiin sit voi joutuakin.
Niin mutta eihän heidän aknssa tarvitsekaan jakaa omia henkilökohtaisia asioita :)
Kukaan ei pakota olemaan jotain muuta kuin miltä luonnostaan tuntuu hyvältä olla. Jos siihen muottiin ei pääse eikä pysty, ei se tarkota että on huono itsetunto. Se ettei puhu omista asioistaan, ei sekään tarkota mun mielestä huonoa itsetuntoa.
Huono itsetunto oireilee itsensä korostamisena, huomionhakuisuutena, hyväksynnänhakemisena joka on jatkuvaa ja jopa rasittavaa, itsensä vähättelynä niin että siitä on jo haittaa.. Ei herkkyys eikä ujous ole huonoa itsetuntoa, se on itsesuojelua joka on ihan luonnollista.
Jotenkin tuntuu, että automaattisesti jokainen meistä on huonolla itsetunnolla varustettu. Se on OK olla huonoitsetuntoinen, ketään se ei häiritse. Mutta sitten kun joku on hyväitsetuntoinen, se häiritsee ja siksi ollaanki sitten mieluummin huonoitsetuntoisia j apidetään matalaa profiilia. Ei näin.. :/
aika pitkä lista. Ei jaksa kirjoittaa...