Miten pääsen avoerosta yli kun toinen osapuoli jätti ja lähti ja nyt olen yksin ja välitän silti hänestä vaikka kaiken hänen tekemänsä jälkeen hän ansaitsisi vain vihat päällensä?
Miten erosta yli?
tuntematonainen
7827
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mulla vähän sama tilanne, toinen jäti ja otti lennossa uuden, ei mitään puhettakaan paluusta.
Teki sen tosi törkeästi ja kaikista niistä haukkumasanoista joita itsestäni olen ennen eroa kuullut, saaisi pienen kirjan aikaiseksi.
Silti itkin ja ruikutin hänen peräänsä aikani kunnes tajusin, että se loppui nyt!
Ei ole heppu sen arvoinen enkä minä ole niin huono ja paska, hullu päävikainen mielenvikainen, sairas ym ym kuten hän niin kauniisti minua nimitteli.
Haikeaa oloa on vieläkin välillä vaikea estää, erosta vasta kuukausi, mutta alkaa jo järki ja elämä voittaa.
Kyllä sinäkin sen vielä ymmärrät.
Hei! Ajan kanssa se varmasti Yritän ottaa oman elämäni ja henkisen terveyteni etusijalle.Voimia ja jaksamista sinullekkin !!
Miten paljon sitä aikaa oikein tarvitaan, nyt on erosta jo 8kk ja vieläkin tulee toisinaan haikea olo ja ikävä.
varmaa kestää ennenkun on taas tasapainos. Ensimmäisen eron jälkeen toipumisaika oli noin 3 vuotta, ja nyt on taas sama edessä. Voi kakka! Puoli vuotta erosta takana ja vieläkin haahuilen kuin tyhjän päällä. Toisena päivänä tuntuu että homma pelittää, ja taas putoan mustaan aukkoon; kui se tälläi meni???? Mistä, kuka, koska tulis ja antais VOIMAAAAA!!!!
kyllä se aika parantaa haavat,pitkät ulkoilulenkit ...myös matkustelu auttaa..musiikin kuuntelu ja ystävät jotka jaksaa kuulla valitusta...
Itsellä päättyi neljänvuoden suhde. Puolivotta ennen eroa meillä oli vielä "kaikki" hyvin. Avokkini oli rauhallinen, oli kiinnostunut hyvinvoinnistani ja oli tukenani kaikessa.
Arki sujui ja kunnioitimme toisiamme. Sairastuin masennukseen ja kärsin sos. tilanteiden pelosta.
Yhtäkkiä kaikki hyytyi ja mies muuttui. Hän ei enää tullut suoraan töistä kotia. Hän ei tullut samaan sänkyyn nukkumaan. En enää kuullut kauniita sanoja tai ollut tervetullut kainaloon..
Avokkini alkoi valehtelemaan ,sekaantui aineisiin ja petti ainakin henkisellä tasolla kokoajan. Miten ihmiset voikaan muuttua niin kylmäksi, näyttämättä sitä alusta alkaen. toisinsanoen hän siis veti kulissia silmissäni jo jonkin aikaa,kunnes sitten yhtäkkiä pakkasi tavarat ja lähti.
Minä olin syypääkaikkeen ja veikkaan että hän oli katkera sairastumisestani ,joka ei ainakaan parempaan suuntaan eron myötä mennyt. Olin siis aivan tyhjän päällä YKSIN.
Pikkuhiljaa elämä taas alkoi hymyilemään.. Mutta vielä joskus kaikki tuntuu vain pahalta painajaiselta. Enkä osaa käsitellä ajatusta että hän ei ole enää"minun"
mutta toisinpäinhän siis avovaimo...oli henkisesti tasapainoton ettei pystynyt olemaan tukenani masennuskausinani ja siitä muodostui oravanpyörä jonka vaimo päätti 17v yhdessäolon ja olen 6 vk ajan miettinyt että kai se oli helpotus hänelle,mutta entä sitten onko hän koskaan kyllin vahva ottamaan riskejä tulevalle suhteellekaan,koska hänen aiemmakin suhteet olivat hyvin lyhyitä.Jaksan nyt itsekin paremmin ja tapaan uusia tuttavuuksia ja katson elämää uusin silmin en haikaile menneitä, vaikka itse en olisi edes harkinnut erota, sillä olin aiemman aviol. kokenut täysin epäonnistuneeksi ja silti sitäkin kesti 35 v,jollin mittani tuli täyteen ja se oli siinä, mutta pätkääkään en ole katunut.Jaksamista sullekin ja muista että rakkauden oikut on ennalta arvaamattomia.