Mistä huomaat vanhenemisesi?

..olen tällä hetkellä elämäni parhaassa kunnossa! =)

Kovaa reenaaminen ja terveelliset elämäntavat kantavat hedelmää. Eihän mulla tosin ikääkään ole kuin vasta 32v.. Palataan tähän kysymykseen 20v päästä! ;)

HAHA!:D


KAMALALTA TUNTUU!



NIIN!

Päinvastoin

etten enää kuvittele tietäväni kaikkea.

mistä huomaan vanhenneeni:

1. Rapulat kestää viikon.

2. Väsyn nopeammin, ja tarvitsen unta huomattavasti enemmän kuin muutama vuosi sitten.

3. Ei huvita käydä baareissa, kaikki on jo nähty.

4. Tekniikka on kehittynyt, eli kokemus tuo varmuutta ja viisas pääsee vähemmällä. Nuorempana sitä epävarmana tuhersi yksinkertaistenkin asioiden kanssa paljon kauemman kuin nykyään tuhertaa samojen asioiden kanssa.

5. Naiset ei kiinnosta siinä määrin mitä nuorempana.

Ja kaikki tuo tuntuu siltä, että...olen tyytyväinen ja onnellinen kokonaisuudesta. En kaipaa vanhoja sähellysaikoja takaisin, odotan vain sitä lopullista valaistumista ja viisastumista, että josko sitä vois vielä automaattisemmin ja näppärämmin selvitä arkisista askareista.

Ja sen olen huomannut, että mitä enemmän tulee ikää, niin sitä enemmän haluan rauhaa, omaakin sellaista, mutta ihan yleisestikin, ei jaksa enää tapella.

Ja myös tykkään siitä jos joku nuori ihminen suhtautuu intohimoisesti johonkin asiaan, kannustan parhaani mukaan.

Kasvonpiirteet ovat kaventuneet vuosien saatossa ja nyt alkaa näkymään ensimmäiset merkit, että kohta nahka alkaa roikkumaan. Kropasta ei toistaiseksi huomaa. Ai niin, haavat paranevat hitaammin kuin nuorena, kun solut uusiutuvat hitaammin.

..kuulostaa ikäloppujen mummojen ja pappojen kirjoituksilta! XD

Käsittämätöntä miten erilailla ihmiset vanhenee...

Vastaukseen pitäis varmaan aina liittää myös ikä näkyviin! ;)

Tukka vähenee mutta karisma kasvaa.
Huolet vähenevät, mutta pinna kasvaa.
Ajatukset vähenevät ja tauot pitenevät.
Pienet asiat kasvavat suuremmiksi ja suuret asiat kasvavat pienemmiksi.

huonontunut.:)

No joo, ehkä parhaiten sen huomaan siitä, et nuorten käytös välillä ärsyttää, varsinkin lapsen seurassa. Kaikki kiroilu, räkiminen ja uhoaminen ja haistattelut.. Tekis mieli kyllä sanoo niille takasin pari valittua sanaa, mut eipä siitäkään mitään hyötyä olis. Itse kuitenkin oon varmaan samanlainen ollut joskus, paitsi tota räkimistä en oo kyllä koskaan harjoittanut.

..mähän olen huomattavan paljon viisaampi kuin silloin muinoin! :P

Mutta joo, esmes töissä luotan omaan näkemykseeni enemmän kuin ennen. Ja syystä; ammatillisen itsetunon paranemisen lisäksi tekemisen kautta tullutta tietoa ja osaamista on enemmän kuin vaikka viis vuotta sitten. Muutenkin olen ehkä itsevarmempi ja rohkeampi joissakin asioissa.

Ennen olin aina "lähtövalmiina", oli kyse sitten asunnosta, työpaikasta tai vaikka ex tempore -reissusta. Viimeaikoina on selvästi tullut, vihdoin ja viimein, halu vakiintua ja pysyä välillä paikallaankin. Johtunee iän lisäksi myös avioliitosta ja lapsista joita ei aiemmin mun elämääni kuulunut. ;)

Fyysisistä muutoksista olen huomannut krapulan olevan noin kymmenen kertaa kaameampi kuin silloin täysikäisyyden kynnyksellä. Iho on ehkä vähemmän kimmoisa, mutta muutos on kyllä aika vähäinen vielä toistaiseksi. Kyllä mä näytän ikäiseltäni, mutta en oikein osaa yksilöidä mitkä asiat kertoo että mä olen tän ikäinen kuin olen, enkä nuorempi.

Olen tyytyväinen ikääni ja olemukseeni. Kroppa on toiminut tähän suunnilleen kuten kuuluukin ja nautin fyysisestä olemisesta yhtä paljon kuin ennenkin, ja se (fyysinen oleminen) on saanut myös uusia muotoja. Sanoisin että tähän asti vuodet ovat tuoneet enemmän positiivisia kuin negatiivisia asioita. En pelkää vanhenemista. :)

Sisäisesti olen jo kuin aivan eri ihminen (aikuinen), ulkoisesti tunnistaa vielä tarhatätikin...

enää hallitsevassa osassa. Osaa olla enemmän läsnä juuri tässä hetkessä ja sitä on oppinut myös huomaamaan, ettei asiat ole aina niin kovin yksiselitteisiä ja mustavalkoisia. Esimerkiksi näistä huomaan oman vanhenemiseni ... osaan nauttia siitä, mitä on, en niinkään siitä, mitä pitäisi olla.

Palautuminen on hitaampaa. Ei jaksa niin helposti nuorten tahtia. Huomaan vanhenemisen myös ymmärryksen kasvamisesta. Asiat näkee jotenkin helpommin, suurempina kokonaisuuksina. Olen myös rauhoittunut, onneksi.

pinnan venyminen, negatiivista helpommin väsyminen. Rupsahtaminen on sitten hidasta mutta varmaa :D

ja naururypyistä

Ne pirun kollakeenit on pläästimättä naamaan ja nahka alkaa pikku hiljaa antamaan periksi maan vetovoimalle. Kropastakin alkaa hiljalleen näkymään, ettei enää olla tässä nuoria...
Lihasten surkastuminenhan alkoi jo aikaa sitten, kun lopetin urheilemisen kuin seinään...

Mutta,
teen vähemmän virheitä töissäni, opin nopeammin asioita, koska opettelen ne hitaammin, käämit ei pala kovinkaan helposti; nuorempana olin aika kulmikas... kaikin puolin positiivisia asioita

Ja vaikka kroppa on 48, on se aktiiviurheilun ansiosta vielä aika hyvässä kunnossa, enkä voi olla kehumatta, että kovinkaan moni ei usko minua näin vanhaksi...


Kermavaahtona... mitä vanhempi puu, sitä kovempi oksa...

Maailmassa on tapahtunut jotain ihan outoa kun lapsillekin annetaan jo ajokortteja :)

Mikään ei oikeestaan kiinnosta sillätavalla paskaakaan enää. Maha kasvaa ja hiukset harmaantuu. Muut ihmiset vituttaa entistä enemmän. Normaalia kehitystä siis.

tästä hermostuneena näpistimme hänelle silmänympärysrasvaa.

Kunhan muistaisin mitä kysyitte. Ehkä se ei ollut kovinkaan tärkeää.

Tiesitkö muuten, että ensimmäiset merkit vanhenemiseta on biologisen iän tuomien muutosten lisäksi harmaantuvat hiukset.
On nyt ja painoitan, on muistettava jokainen vanhenee tavallaan.

merkkejä lähinnä kasvoissa ja käsissä (sormet). Vartalon iho on vielä sama kuin ennekin. Seuraavaksi varmaan tulee ihon löystymistä tms. vartalossa.

Sisäisiä merkkejä vaikka mitä. Se, että ei ymmärräkään enää "mitään" muiden käytöksestä ja toisaalta osaa ennakoida hyvinkin tarkasti mitä seuraavaksi tapahtuu ihmisten välillä. Se, että alkaa innostua nuorten ihmsten intohimoisesta suhtautumisesta asioihin, saa siitä virtaa, eikä enää kadehdi sitä tai suhtaudu siihen kyynisesti.

Pitkä pinna ja huumorilla ottaminen ihmisten välisessä kanssakäymisessä, valtataistelusta luopuminen kaikenlaisissa ihmissuhteissa.

Fyysisen intohimon voimistuminen ja sen haltuun ottaminen.

mutta vanheminen tuntuu sillai että pää on ihan sekaisin kaiken maailman asioista mitä tässä matkan varrella on tapahtunut,et sekoan kohta lopullisesti. Haluisin niinsanotusti nollata mun aivot.

No olen (havainnut merkkejä vanhenemisesta)! Eilen esimerkiksi siivosin vaatekaappiani ja tein sieltä löydön, joka kirvoitti hysteerisen naurunpurkauksen...Löysin nimittäin sellaisen oikeasti melkein Vileda- tiskirätin kokoisen beessin värisen minihamosen, jota todellakin olen ilmeisestikin ihan käyttänyt vajaat viisitoista vuotta sitten.:/ Jessus: en mikään isokoinen ole vieläkään, mutta kyllä se ns. "tiskirätti" siinä käsissäni nyt näytti melkein siltä, että korkeintaan toisen reiden ympärille saisi sen kiedottua, eikä mitenkään hinattua ainakaan vyötärölle asti vetoketjunkin sulkien...

Toisaalta on maku kyllä ikääntyessä joiltakin osin parantunutkin. Pidän toisenlaisista värimaailmoista, kuin nuorempana ja näytän nykyisin melkein varmaan nuoremmalta, kuin esim. parikymppisenä, jolloin meikin ja kaiken piti olla niin näkyvää, niin näkyvää...

Henkisesti vanhenemista voi joskus huomata ehkä siitä, että on varmempi ja tietyllä tapaa myös rennompi ihmisten kanssa, kuin nuorempana. Ei enää punastele niin paljoa. Toisaalta olen ikäväkseni huomannut tulleeni myös hieman kyynisemmäksi, mutta samalla oma arvomaailma on vahvistunut. Ja suhdetta esim. itseä vanhempiin ihmisiin tarkastelee toisin. Neljäkymppiset ei enää tunnu ikälopuilta ja melko tasavertainen kaveruus on mahdollista viisi-kuusikymppistenkin kanssa, vaikka ainahan sitä tavallaan itseä vanhempien ihmisten kanssa myös tietynlaista niinsanottua "opettaja-oppilas-aspektiakin" on ihmissuhteissa olemassa.

Jos voisin saada takaisin sen ajan, kun olin kaksikymppinen, en stressaisi niin paljoa tulevasta ja keskittyisin nauttimaan nuoruudesta, koska nuoruus ihmisellä on lyhyt. Surettaa joskus se, että miten paljon paineita monet kaksikymppisetkin ottavat elämästään. Huolehtimaan ehtii myöhemminkin ja jos suht. mallikkaan kunniakkaasti elämänsä elää, tulisi musta parikymppisten voida ja saada elää lähinnä vain "hetkessä" itseään toteuttaen.

Naisen vanhetessa tissit, perse, posket, maha, allit ym. heltat roikkuvat aina vaan alempana. Tätä ilmiötä kutsutaan rupsahtamiseksi. Mikään ei veetuta enemmän kuin se.

Kuukautiskiertooni on tullut verettömiä kausia/jaksoja..

yölliset siemensyöksyt. Tuntui miehekkäältä ja nololta.

että kun pienenpienenä naskalina huomasin olevani kiinnostunut inhojen tyttöjen (niiden vähän vanhempien, teini-ikäisten, jotka ei ollut enää niiiiin inhoja) kaula-aukoista yhteisellä automatkallamme ulkomaille asti joutuessani istumaan heidän välissään, niin hiljattain toinen heistä siirtyi ajasta ikuisuuteen.