Hei minä olen vapaasta tahdostani parisuhteessa. Olen tehnyt valinnan. Olen luopunut jostakin saadakseni jotakin muuta.
Olisin voinut valita toisin ja elää villiä sinkkuelämää ja harrastaa vaihtelevampaa seksiä eri kumppaneiden kanssa tai jäädä kotiin katselemaan pornoa ilman että pahoitan kenenkään mieltä tai loukkaan ketään.
Olisin voinut valita myös vapaan parisuhteen jossa kumppanini olisi hyväksynyt nuo edellämainitut asiat.
Rakastuin ihmiseen joka ei halunnut vapaata suhdetta.
Olen myös itse sellainen joka ei halua vapaata suhdetta.
Olen lupautunut parisuuhteessa toteuttamaan seksuaalisuuttani vain kahden ihmisen kanssa.
Itseni ja kumppanini. Näin lupasi myös toimia kumppanini.
Rajat on asetettu yhteistuunmin.
Ovatko nämä asiat yhtä selkeitä muille vai onko olemassa enään rajaa parisuhteen ja sinkkuelämän välillä?
Joskus kun näitä kirjoituksia täällä lukee niin parisuhteissä elävät miehet kokevat seksuaalisuutttaan riistettävän jos kumppani ei hyväksy esim pornon katselemista parisuhteessa?
Onko niin että nämä miehet eivät ole parisuhteessa oikean ihmisen kanssa ja ymmärtävät sen vasta ajan kuluessa? Eikö jo parisuhteen alussa kannata kumppanille tehdä selväksi ne asiat jotka ovat niin tärkeitä että niistä ei ole valmis luopumaan parisuhteessa?
Miksi nämä miehet tekevät sitä salaa? Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus vapaana ihmisenä tehdä oma valintansa. Tuleva vaimo tai tyttöystävä voi punnita mielessään kuinka loukkaavaa hänelle on esim tämä miehen pornon katselu ? Tehdä oma valintansa.
Olen myös sen kannalla että parisuhteessa molempien osapuolten pitäisi tehdä alussa kirjallinen sopimus mitä sitten tehdään jos toinen esim. kieltäytyy seksistä järjestelmällisesti tai jos tunteet tai tarpeet muuttuvat radikaaliasti. Ehkä lupaus rehellisyydestä tässä kohtaa olisi paikallaan?
Olisin voinut valita toisin ja elää villiä sinkkuelämää ja harrastaa vaihtelevampaa seksiä eri kumppaneiden kanssa tai jäädä kotiin katselemaan pornoa ilman että pahoitan kenenkään mieltä tai loukkaan ketään.
Olisin voinut valita myös vapaan parisuhteen jossa kumppanini olisi hyväksynyt nuo edellämainitut asiat.
Rakastuin ihmiseen joka ei halunnut vapaata suhdetta.
Olen myös itse sellainen joka ei halua vapaata suhdetta.
Olen lupautunut parisuuhteessa toteuttamaan seksuaalisuuttani vain kahden ihmisen kanssa.
Itseni ja kumppanini. Näin lupasi myös toimia kumppanini.
Rajat on asetettu yhteistuunmin.
Ovatko nämä asiat yhtä selkeitä muille vai onko olemassa enään rajaa parisuhteen ja sinkkuelämän välillä?
Joskus kun näitä kirjoituksia täällä lukee niin parisuhteissä elävät miehet kokevat seksuaalisuutttaan riistettävän jos kumppani ei hyväksy esim pornon katselemista parisuhteessa?
Onko niin että nämä miehet eivät ole parisuhteessa oikean ihmisen kanssa ja ymmärtävät sen vasta ajan kuluessa? Eikö jo parisuhteen alussa kannata kumppanille tehdä selväksi ne asiat jotka ovat niin tärkeitä että niistä ei ole valmis luopumaan parisuhteessa?
Miksi nämä miehet tekevät sitä salaa? Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus vapaana ihmisenä tehdä oma valintansa. Tuleva vaimo tai tyttöystävä voi punnita mielessään kuinka loukkaavaa hänelle on esim tämä miehen pornon katselu ? Tehdä oma valintansa.
Olen myös sen kannalla että parisuhteessa molempien osapuolten pitäisi tehdä alussa kirjallinen sopimus mitä sitten tehdään jos toinen esim. kieltäytyy seksistä järjestelmällisesti tai jos tunteet tai tarpeet muuttuvat radikaaliasti. Ehkä lupaus rehellisyydestä tässä kohtaa olisi paikallaan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.