Huomasin, että Gödelin epätäydellisyysteoreema todistaa matemaattisesti, että elämän tarkoitus on uskon löytäminen. Se keskittyy matematiikkaan ja osoittaa matematiikan olevan pelkkä pragmaattinen uskon välikappale, mutta täytyy muistaa, että matematiikka ei ole muusta maailmasta irrallinen, vaan se kuvaa maailmaa.
Näin ollen siis koko havaittava maailma, elämä mukaanlukien on pragmaattinen uskon välikappale. Kaikki, mikä on totta, on välitöntä. Kaikki, mikä on maailmaa, on välillistä. Välillisen on tarkoitus välittää totuutta.
Näin ollen siis koko havaittava maailma, elämä mukaanlukien on pragmaattinen uskon välikappale. Kaikki, mikä on totta, on välitöntä. Kaikki, mikä on maailmaa, on välillistä. Välillisen on tarkoitus välittää totuutta.
Vastaukset 49
Vanhimmat
mutta älä liikaa, ettei pönttö leviä :D
ku vaan mietin minuutin, ehkä kaksi.
Hyvin huomattu!
discendum est et, quod magis fortasse mirabelis, tota vita discendum est mori.
nimenomaan hengellisyyden löytämisen, ei uskon löytämisen. Maailma tarvitsee muutenkin uskontoa ihan yhtä paljon, kuin suurempaa aukkoa otsonikerroksessa :). Ei jeesuksellakaan ollut aikoinaan mitään tarkoitusta perustaa mitään uskontoa, ne ovat perustettu vain ihmisten omiin tarpeisiin ... se Jumalan valtakunta on sinussa itsessäsi, ei ulkopuolellasi, kuten on opetettu.
minusta uskonto on uskon vastakohta pahimmillaan. Havaittava maailma on uskonto, jopa elämä on uskonto, koska ne välittävät uskonvaraista tietoa.
Se, mitä tuo Jumalan valtakunnan oleminen ihmisessä itsessään tarkoittaa, liittyy juuri ymmärrykseen ja siihen, että ymmärtää maailman olevan uskonto. Ymmärrykseen voi päästä vain itsestään lähtien, ei ulkopuolisilla vaikuttimilla.
Komppaan :D
Neil Hardwick sen aikanaan toi julki:
Elämän tarkoitus on etsiä, löytäminen on tylsää.
Siinä se kaikessa koruttomuudessaan, kaikki muu on filosofista sanahelinää ja höpinää...
matkoistaan, joilla hän etsiin jotain ihmeellisyyksiä. Tieteessä käytetään yleensä termejä "löytää" ja "keksiä". Löytämistä pidetään oikeana terminä, koska keksiminen olisi sitä, että asia olisi lähtöisin ihmisestä itsestään, vaikka se on todellisuudessa ollut jo ennen ihmistä.
Mitä tällä tarkoitetaan, niin sitä, että ihmisen tarkoitus on ymmärtää asioita, jotka ovat hänestä riippumatta olemassa. Tavoitteena voisi siis sanoa olevan ymmärtämisen, mistä voisi hyvin käyttää synonyymina termiä "etsiminen". Hardwick varmaan tarkoitti jotain tällaista, mutta erilaisesta lähtökohdasta lähtien.
loppukaneetti hänen tv-sarjassaan, jossa hän etsi maailman parasta olutta...
Löytyihän se (hänen mielestään), tuoppi sitä oli upea kokemus, joka ei koskaan enää toistu.
Siltä kantilta toinen tuopillinen on tylsää, jo koettua...
Ja mielestäni se on tosi, kun jotain ongelmaa miettii kauan, saa idean ja toteuttaa sen, usein se hetki, jolloin homma pelittää, on sanoinkuvaamattoman upea, sitten se on ohi...
Ihminen väistämättä uskoo siihen enemmän tai vähemmän - tai uskoo näkemykseensä maailmasta (ja tämäkin näkemys sijaitsee ja on osa maailmaa).
Tarkoitatko siis oikeastaan löytää havainto omasta uskostaan? Vai merkitsevä usko väistämättömän uskon rinnalle tai näiden kahden yhdistyminen tai niiden välisen yhteyden havaitseminen? Vai jokin tietty taso väistämättömässä uskossa? Vai sanasto ja kommunikatiivinen keino välittää tietoisuus uskostaan ympäristölle?
Kypsän melonin tunnistaa siitä että kun sen heittää lattiaan se leviää sievästi mössöksi :)
tavoitteena on ymmärtää "väistämättömän uskon" olevan uskoa, eikä todellisuutta, eli pitäisi ymmärtää, ettei maailma sisälly itseen, vaan on omasta "väistämättömästä uskosta" riippumaton.
on ymmärtää elämää.
on selkeesti vaan se, että elää aikansa ja kuolee sitten pois.
ihmisellä ei ole?
jonkun viisaamman pohdinnan elämän tarkoituksesta,
Hän totes, että jokaiselle on annettu jonkinlaisia kykyjä lähtökuopassaan ja jollei niitä kykyjään käytä, pettää itsensä ja elämänsä tarkoituksen.
Oma ajatukseni on, että et voi tehdä mitään mistä jäät muistoon pitemmäksi ajaksi kuin sata vuotta...siis ei mitään maapallon historiassa.Silmänräpäys
Suurin muistomerkki jonka voit rakentaa, on tulitikkulaatikkoa pienempi, kun lentokone on kentältä noussut viisi minuuttia. eli et saa mitään pysyvää rakennettua niinkään.Rahallakaan, vaikka olisit Trump
Jospa siis sinun tulee elää elämä mahdollisimman täydesti, niin että olet siihen itse tyytyväinen ja läheisesi ovat tyytyväisiä.
Elää se niin että koet kaiken mitä suurinpiirtein olet halunnut kokea, niissä puitteissa jotka sinulla on.
Onko sen suurempaa tarkoitusta.
Tosin, ei ne läheisetkään muita kuin max. 50 vuotta..
Mutta mitäpä siitä.
Mutta kuten hyvin tiedät, sen vastuun mieltää jokainen omalla tavallaan. Yksi suojelee puita, yksi haistttaa paskat puille ja tuntee enempi vastuuta meristä.. Joillekin lapset ovat tärkeintä.. Niin on monta mieltä, kuin mielipuolta.
Vaikka tuntisit kuinka suurta huolta ja maailmantuskaa, et yksilönä pysty kovin paljoon. Siksi en näe elämällä muuta tarkoitusta kuin elää ja tietenkin resurssejensa mukaan toimia asioissa, mitkä on "oma juttu". pitkospuut loppuu.. mutta suo ei lopu :) Turha odottaa huolestuneena kuolemaa, se kyllä tulee.. Odottaessa voi elää.
En tiedä, mitä uskoa aiot etsiä. Ehkä valaiset pimeyttäni siinä?
linnanraunioitakin satoja vuosia vanhoja. Kykyjään on hyvä käyttää mieluummin, kuin muiden kykyjä. Markkinataloudessahan on tapahtunut vuosisatojen mittaan sellainen muutos, että ollaan siirrytty omien kykyjen noudattamisesta hyväksyttyjen kykyjen noudattamiseen.
Jokaisella on oma paikkansa.
on siinä, että ei kyseenalaista omaa "vastuutaan"? Minusta johonkin tuollaiseen aatteeseen vetoaminen on vastutonta, eikä vastuullista. Vastailen myöhemmin lisää.
sinusta onnellista jos petät itseäsi. ;(
Miksi ihmeessä kyseenalaistaisin asiat, jotka omilla aivoillani koen tärkeiksi? Se olisi vastuutonta. En ole pohtija näissä. Jos vaikkapa dementoitunut pappa on eksynyt korpeen, niin toimin ja se pappa haetaan sieltä korvesta taidoilla, joita on harjoiteltu ihan vakavissaan. En jää pohtimaan, että metsässä on kylmä ja pimeääkin.. saati siihen, että kyseenalaistaisin sen papan tarpeellisuuden.
Tekoja enempi. Se on mun juttu. Jonkun uskon etsiminen on kuin etsisi riekon paskaa sadan hehtaarin suolta.. ei löydy ehkä koskaan..
Palaillaan. Pihisevä kiuas odottaa:)
...sai peukalon pystyyn. Teot on tärkeitä.... =)
Tuo on totta ja itsekin niin uskon. Usko on elämän tarkoitus, mutta tiedätkö Dazu mitä, tai mihin pitää uskoa, selvisikö se?
Hyvä vastaus ja kysymys sinulta.
Jos nyt oikein ymmärsin.
Mitä olisi ihminen ilman uskoa? Uskoa johonkin...
Mutta mihin!
Ei usko ole vain uskoa johonkin tässä aloituksessa, vaan sen ymmärtäminen, että kaikki havaittava, jopa elämä, on uskon varaista. Jos ei tajua sitä, ei usko, vaan tietää ja tietävä kieltää uskon ja silloin myös todellisuuden. Todellisuutta, kun ei voi suoraan kokea, se on uskon varassa.
Kenen teoria se olikaan ja oletko lukenut siitä enemmänkin? Minusta hyvin paikkansa pitävä ajatus, mitä itse olet mieltä?
Ilman uskoa ei ole mitään ihmisellä. Pelkkä tyhjyys.
Jokainen uskoo johonkin.
todistettu teoria, kuten aloituksessa sanoin. Ei siis pelkkä teoria, vaan se lukee matematiikan suhteellisuusteoriassa. Immanuel Kantilta on termistö aika pitkälti peräisin ja ajattelun juuret, kuten ehkä myös Swedenborgilta, jota Kant kovasti kopioi, mutta jonka ideat perustuivat paljolti henkimaailmaan.
1900-luvun alun matematiikka ja filosofia on päässyt yleisesti tähän tulokseen, Wittgenstein ja Gödel. Matemaattisesti keskeinen lähtökohta on Russellin paradoksi, jonka Wittgenstein ja Gödel ilmeisesti toisistaan erillään ratkaisivat/selittivät/kiersivät, Wittgenstein filosofisesti ja Gödel matemaattisesti.
Ajattelun juuret lienevät kuitenkin antiikin filosofeilla. Wittgensteiniä mukaillen kuitenkin sanon, tärkeintä on ymmärtää, mitä tarkoitetaan. Jopa kaksi ulkoisesti päinvastaista filosofiaa voi olla sisäisesti identtiset. Esim. antiikin filosofit olivat aina erimieltä toistensa kanssa, vaikka heidän teoriansa olivat sisäisesti identtiset. He eivät vain ymmärtäneet toisiaan.
Tämän sanon siksi, että jos lähdet lukemaan teoksia, niin siitä huolimatta, että kaikki puhuvat samasta asiasta ja pääsevät samaan tulokseen, he näyttäisivät olevan keskenään eri mieltä ja pääsevän eri tuloksiin.
Oletko itse lukenut kaikki nuo teoriat? Hämmästyttävää, elämän tarkoitus löytyy, kuten olen miettinytkin matemaattisesta suhteellisuusteoriasta. Siinäpä se paradoksi piileekin, ymmärryksessä ja oivalluksessa.
Oletko lukenut kaikki nuo teokset ja mitä itse ajattelet niistä, miten sovellat tuon tietosi käytännössä?
" Välillisen on tarkoitus välittää totuutta."
Välillisen tarkoitus on välittää turhuutta.
mielipide. Noin ajattelivat myös uskonpuhdistajat. Kuka uskoo välilliseen, mutta kieltää välitettävän, uskoo olemattomaan. Ei maisema ole ikkunassa itsessään, vaan se näkyy ikkunan läpi.
Mitä ei ole, sitä on turha olevakasi selittää.
"When on my own
I feel free
I can refuse
_Arms wait enfold_
Nothing left for me"
http://www.youtube.com/watch?v=HJEmNyazJFo&feature=related
mielestäsi toimia miten haluat, koska totuus riippuu toimistasi ja mukautuu sen mukaan. Se on vain yksi kohde uskolle.
Voin selkiyttää aloituksen: aistein voidaan saada kokemus todellisuudesta, mutta todellisuus ei ole aisteista riippuvainen. Sinä taas nyt väität, että aistien ulkopuolella ei ole todellisuutta, eli todellisuus on mm. mielialoistasi riippuvainen. Voithan kieltää toki, että asiat olisivat muutoin, kuin sinä niiden haluat olevan, mutta silloin sä toimit muita vastaan. Se on ideologia, jonka mukaan kaikki on oikeutettua.
"Sinä siis voisit mielestäsi toimia miten haluat, koska totuus riippuu toimistasi ja mukautuu sen mukaan. Se on vain yksi kohde uskolle."
Voisin? Siis toimin: muu Todellisuus mukautuu siihen, tahtoo tai ei.
"Sinä taas nyt väität, että aistien ulkopuolella ei ole todellisuutta, eli todellisuus on mm. mielialoistasi riippuvainen. Voithan kieltää toki, että asiat olisivat muutoin, kuin sinä niiden haluat olevan, mutta silloin sä toimit muita vastaan. Se on ideologia, jonka mukaan kaikki on oikeutettua."
Sä nyt laitat sanoja mun suuhun.
"Voisin? Siis toimin: muu Todellisuus mukautuu siihen, tahtoo tai ei."
Mikä tarve sinulla on uskoa, että todellisuus olisi sinua vastaan? Tai muut ihmiset olisivat sinua vastaan? Olisiko se kauheaa, jos kaikki olisikin sinun puolellasi, kun tuolloin ymmärtäisit, että sinulla ei ole mitään mukautettavaa?
Siis kaikkihan menee mun pillin mukaan. Jos ei ,niin se on niiden häpeä. Ongelmahan on lähinnä juuri siinä, että kaiken pitää mukautua juuri muhun.
elää tässä ja nyt..näkemiin :)
On tämä lähempänä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Cantor's_diagonal_argument
fiksua ajattelua, mutta Russell ei tainnut ymmärtää häntä... Perehdyn tuohon linkkiin myöhemmin.
...on ikävän karkoitus.... =)
Tarkoituksen hakeminen on mielestäni vain ihmisen olettamusta, aina oletetaan liikaa asioita. Ihminen määrittelee itselleen pienet asiat joilla on tarkoitus. Kokonaisuutta et voi nähdä sisäpuolelta, joten et yksikertaisesti pysty määrittelemään sille tarkoitusta, millaiseksi sen kukakin sitten mieltää. Totuutta (tietoa) on vaikea määritellä, koska tietämys muuttuu matkan varrella. Miten isossa mittakaavassa elämän tarkoitusta pitäisi yleensäkin ajatella? Ihmisellä kun on rajallinen kapasiteetti aivoissa. Lisäksi tarkoitukseen yleensä liitetään jonkinlainen loppu ja merkitys, kukaan ei silti pysty sanomaan lopusta (onko sitä edes?) yhtään mitään. Merkitystä ei voi tietää, ellei tiedä miten tarina päättyy?
Ja sitten vielä ihmisestä. Tekeekö ihmisen monimutkainen toiminta henkilöstä ajattelevan? Ajatteleeko meistä kukaan? Tekeekö pelkkä tieto ihmisestä ajattelevan? Kuinka monimutkaisesti pitää ajatella, että sinut mielletään ajattelevaksi? Moni on muuten vastannut esimerkiksi jotain toisen suusta tullutta. Mitä se tarkoittaa? Olet samaa mieltä vai ajattelit asian samalla tavalla? Et jaksanut ajatella ollenkaan?
Elämällä ei ole tarkoitusta.
Elämällä on se tarkoitus, että kaiken maailman vatipäät saa pähkäillä sitä päivät pääksytysten jossain pellemäisessä ylemmyydentunnossaan ja pahimmassa tapauksessa heilua himasina ympäri maailmaa.
http://www.youtube.com/watch?v=z0Ps5lOPrw4&feature=PlayList&p=5FF595895180790C&index=6
Mä luin tätä ketjua ja jäin pähkäilemään sitä, et ihmiset saa niinkin yksinkertaisesta asiasta kunnon erimielisyyden aikaseks. Kysymyksen kuuluisi mennä täs aloituksessa niin:
"Mikä on sinun elämäsi tarkoitus sinulle?"
Mutjoo. Tää palsta antaa elämälle tarkoituksen.
"Tää palsta antaa elämälle tarkoituksen."
Tää palsta antaa joillekin tyhjäpäille Tarkoituksen.
olla erilainen. Aloitus liittyi matemaattiseen todistukseen, eikä ollut kysymys.
Ei olisi pitänyt laisinkaan. Hä?
Mao Zedong kutsui virkaveljensä Nikita Hrutshevin tiikerinmetsästysmatkalle. Sovittiin niin, että se kumpi saa tiikerin ammutuksi lähtee noutamaan apujoukkonsa tiikeriä pois kantamaan. Kävi niin, että Hrutsev sai tiikerin kaadettua, jolloin poistui noutamaan kantosaattueensa. Palattuaan paikalle huomasi tiikerin kadonneen jäljettömiin. Syntyi seuraavanlainen dilogi:
Hrutsev: Mitä ihmettä, missä on minun ampumani tiikeri?
Mao: Mikä tiikeri?
Hrutsev: No se tiikeri, jonka minä äsken ammuin. Enkö muka ampunut?
Mao: Ammuit, ammuithan sinä.
Hrutsev: Missä se sitten on se tiikeri?
Mao: Mikä tiikeri?
Jk. Tätähän tää on kun ateistit/henkiset/hengelliset käyvät syvällisiä dialogeja keskenään.