Ystäväni on eroamassa pitkästä suhteestaan. Haluaisin nyt tietää että koska heillä on ollut yhteinen koti (asuntolaina molempien nimissä) ja molemmat ovat maksaneet lyhennyksiä,mies tosin koko ajan enemmän niin kuka saa loppukädessä päättää tämän talon myynnistä? Tarvitaanko molempien suostumus myyntiin?Vai päättääkö se melkein kaikesta jonka nimi on talon omistuspapereissa? Mitä jos molemmat ovat omistajia...? ja lainaahan joutuu maksamaan myös se joka talosta on "lähdössä? Eihän hän lainaosuudestaan eroon pääse...? Irtaimistohan taitaa avoerossa mennä sen mukaan mitä kukin on omilla varoillaan ostanut....?
Kiitos jos joku osaa neuvoa....
Kiitos jos joku osaa neuvoa....
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vaan se että onko asunto molempien nimissä ja jos se on vain toisen nimissä niin se on hänen ja jos toinen on maksanut asuntolainaa niin oikeusteitse saa omansa jos toinen ei suostu sovittelemaan .
Jos asunto on molempien nimissä niin ei muuta kuin myyntiin. Vaikka mies on maksanut enenmmän ja asunto on asunto-osakkeina puoliksi niin vaikka toinen on maksanut enemmän niin jos haluaa isomman osan asunnon arvosta ja toinen ei suostu niin ainoa vaihtoehto on mennä oikeuteen. Sivittelu on paras vaihtoehto koska säästää rahaa eikä tartte maksaa asianajajille mitään.
Entäpä jos toinen ei halua myydä niin voiko toinen laittaa siitä huolimatta talon myyntiin ilman toisen suostumista?
Jos molemmat ovat omistajia, kumpikaan ei voi sitä laittaa yksinään myyntiin, tietenkään. Mutta jos toinen kiukuttelee vastaan, myyntihaluinen voi tarvittaessa hakea yhteisomistuksen purkua oikeuden kautta, ja siinä tapauksessa asunto menee myyntiin, tai jompikumpi ostaa toisensa ulos.
just just...ei helppoja nämä asiat......ottaen vielä huomioon sen tosiaisia että koti oli vielä koti lapsille niin monta vuotta.....
mutta eikös ole näin että lainasta ei kuitenkaan kumpikaan osapuoli pääse eroon?
Vai tapahtuuko sille mitä sitten jos tilanne ajautuu ihan noinkin pitkälle että ihan oikeuteen asti..? Sitä en kyllä suosisi tapahtuvan...
Älkää hyvät ihmiset ikinäkoskaan ottako yhteistä lainaa! Sen kanssa olette kusessa jos tulee ero, ja vaikkei tulisikaan. Aina kummallekin omat lainat omiin nimiin. Ja jos on lapsia ja asuntolainaa niin kannattaisi muutenkin mennä naimisiin.
Niin, lainasta ei pääse eroon mitenkään muuten kuin maksamalla sen pois. Jos kämppäkin on molempien nimissä, niin parasta on myydä se yhteistuumin, maksaa laina pois ja aloittaa kumpikin alusta omillaan. Tai sitten kuten tuossa sanottiinkin että toinen ostaa toisen ulos ja siirrätte pankissa lainan vain sen nimiin joka talonkin omistaa. Ellei tähän ole varaa tai ellei pankki suostu siirtämään velkaa, niin sitten suunnitelma A.
Jos laina on yhteinen mutta kämppä vain jommankumman yksin, niin halleluja ja lycka till. Kannattaa pysyä exän kanssa puheväleissä niin voi saada omiaan takaisin.
Sitä ei kannata jäädä itkemään että lapset menettävät kotinsa. He kyllä sopeutuvat uuteen kotiin. Aikuisilla se on vaikeampaa, jos kiintyy kovasti maalliseen mammonaan.
Se "ystäväsi" taidat olla sinä itse? Ja suunnittelet jääväsi asumaan avokkisi omistamaan kämppään? Unohda. Jos kerran suhde on loppu, niin se on loppu ja roikkumaan jääminen vain pahentaa asioita.
"Yhteisvastuullisina velallisina" (tai jotain sinne päin), niin molemmat velalliset ovat vastuussa koko velasta.
Todennäköisesti koti(kiinteistö/asunto-osake) on tuon asuntolainan vakuutena?
Ja tällöin pankki kyllä pitää (tai ainakin pitäisi pitää) puolensa, eli jos joku ulkopuolinen ostaa niin pankki ottanee omansa päältä ja te(tai siis ystäväsi) jaatte mitä jäljelle jää.
Teidän (tai siis ystäväsi) tapauksessanne "Yhteisomistussuhteen purku" (tjsp) vastaa suunnilleen samaa kuin avioeron yhteydessä tehtävä "pakko-ositus" (eli eroava pari ei pääse osituksesta sopimukseen keskenään).
Kulut tässä purussa taitavat menna puoliksi, kuten "pakko-osituksessakin".
Sillä, että se on tai on ollut koti lapsille, ei "yhteisomistussuhteen purussa / pakko-osituksessa" ole mitään painoarvoa. Pelkkää mikrotalous-politiikkaa.
Näistä viesteistä on ollut jonkun verran apua,kiitos siitä....ja ei tällä ystävälläni en todellakaan tarkoita itseäni, vaan erittäin läheistä ihmistä.
Olettaa siis voidaan että helppoa ratkaisua tähän ongelmaan ei olekkaan,ainakaan jos välit eivät tällä pariskunnalla pysy edes jotenkuten hyvinä..ja sitä on aika vaikea uskoa ottaen huomioon sen miten tämä "pois lähtenyt" osapuoli käyttäytyy: kuvittelee kaiken olevan käytännön kannalta niin helppoa.......