Kumpi tuntuu pahemmalta: Se, että seurustelee, mutta tunteet ovat toisaalla ja silti käyttäytyy kunnioittaen kumppaniaan ja itseään.. salaten kaiken, mutta kärsien tilanteesta? Vai se, että seuraa tunteitaan ja on uskoton..? Olemme molemmat varattuja, eikä meillä tule olemaan yhteistä tulevaisuutta.
Sattuu, enkä pääse pakoon. Kuinka kauan menee, että tunteet kuolevat? Voiko ne tappaa!? kuinka?
Kertokaa, jos olette olleet samassa tilanteessa! Haluaisin saada unen tänä iltana.
Sattuu, enkä pääse pakoon. Kuinka kauan menee, että tunteet kuolevat? Voiko ne tappaa!? kuinka?
Kertokaa, jos olette olleet samassa tilanteessa! Haluaisin saada unen tänä iltana.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mulla on menny nyt 4 kuukautta. enkä todellakaan haluaisi, että tunteet kuolisivat/väljähtyisivät!!! kuullostaa niin kovin tutulta tuo "ei yhteistä tulevaisuutta"!
olemme menneet tunteiden mukaan tässä toisesssa suhtessa. omalla kohdallani se on ollut ainoa oikea ratkaisu. miehet yrittävät (onnistuvat?) käyttää järkeäkin.
olemme parhaamme mukaan molemmat yrittäneet elää kotonamme omaa elämää. itse en ole siihen kunnolla pystynyt: olen vihjaillut ja vihjaillut. usein olen kyllä ollut niin onnellien tästä uudesta ihmissuhteesta, että on ollut tosi kummallista, ettei oma oo huomannu. välillä taas ahistaa kaikki.
oot kyllä vielä nuori, et kyllä tunteita kuuntelisin. ootko "oikean" ihmisen kanssa? juttele jolleki luottoystävälle, joka ei tuomitse
mikä ei tapa, vahvistaa. Tämä mottoni on pitänyt minua hengissä kuukausia. Sitä olen hokenut itselleni kaikkina lukuisina valvoittuina öinä ja hajamielisinä päivinä, jolloin ajatukset kiertävät samaa kehää: Mitä nyt, mitä teen!? Tietäen ettei voi tehdä mitään. Ettei edes halua tehdä mitään.
Sen voin kaiken järkeilyni jälkeen sanoa, että riippuu täysin itsestäsi kumpi on parempi; kituutella kuumien tunteiden palossa vai ollauskoton. Jos pystyt kunnioittamaan itseäsi uskottomuuden jälkeen ja voit kuvitella elämäsi jatkuvan parempana ´sen jälkeen niin miksei voisi tehdä niin?
Tiedätkö miksi itse kituuttelen mieluummin..?? Jostain kumman syystä minusta tuntuu, että menettäisin seksin myötä tuon toisen osapuolen luottamuksen minuun. Hänen ihailunsa vähenisi; en olisi enää saavuttamattomissa... Seksi on paljon arkipäiväisempää kuin ne kuumat tunteet. Haluan pitää ne vaikka sattuukin. sattuisi myös
sen seksisuhteen lopettaminenkin etenkin kun se tod. näk tapahtuisi samaan aikaan kun tunteiden lasku...
.. ylpeys ja moraali ovat kai mullakin olleet ne langat joilla yritän roikkua. Olen yrittänyt ajatella, että tämä on vain ohi menevä ihastus eikä sen takia kannata rikkoa hyvää (siis turvallista, toimivaa..) suhdetta.. päiväunet on tavallaan ihanan suloisia, mut yksin ollessa ne iskee ikävänä, ekoja kertoja se tunne yllätti mut täysin kun näin tapahtui.
Jotenkin tuntuu siltä, et muuttaisin omia periaatteitani aika radikaalisti jos olisin uskoton. Oman kumppanini kanssa meillä on hyvä ystävyyssyhde, josta puuttuu intohimo, mutta eikös ystävyys ole se joka vuosien päästä kuitenkin ratkaisee suhteessa..
Minusta sinun kannattaisi ottaa itseäsi niskasta rohkeasti kiinni ja jättää oma kumppanisi. Noilla tunteilla sinulla ei ole tulevaisuutta oman "kultasi" kanssa. Näin on näppylät. Olet niin kovin nuori, että ei kannata jämähtää johonkin mikä ei sinua tyydytä.
Ihan mielenkiinnosta, miten päädyit suhteeseen tämän toisen miehen kanssa? Onko hän sinulle ennestään tuttu vai miten ihastuitte? Tottakai teillä on tulevaisuus jos molemmat kokevat samanlaista vetoa toisiinsa vai onko vain sinulla se tunne?
Hän on naimisissa enkä edes aio elättää mielessäni mitään toiveita siitä, että menisin rikkomaan kenenkään avioliittoa, tai edes yrittämään..
Olemme samassa työpaikassa, hän osoitti kiinnostuksensa ensin, mutta meillä siis ei ole suhdetta, torjuin hänet hammasta purren. Tarkemmin en hänen tunteistaan tiedä, muuta kuin sen, että vaistosin hänen kiinnostuksensa jo aiemmin. Voi hyvinkin olla, ja melkein toivon niin, että tämä ihastus on lähes kokonaan minun puoleltani.
Eli kaikki lähtökohdatkin koko jutussa ovat niin huonot, että olisi parempi kun ei oltaisi edes koskaan tavattu!
Paitsi siltä kannalta, että olin jo unohtanut, miltä tuntuu olla rakastunut. edellisestä kerrasta on monta vuotta.
Taidat olla pahasti rakastunut...enkä kyllä usko
että onnistut tunteiden kuollettamisessa.Minulla
sama tilanne paitsi, että neljäs vuosi lähti juuri käyntiin. Suhteemme alkuvaiheessa kävimme moraalin kanssa painia, mutta nyt emme enää JAKSA.
Haluamme vain nauttia toisistamme,kun olemme yhdessä ja jälkeen hehkuttelemme ihanilla muistoilla. Hieman mutkikasta kaikki on ja itken päivittäin yksinäni.Lopeta jos pystyt HETI tai käy kuin meille.Päivä päivältä enemmän retkussa ja sekaisin.
Tilanteesi on kuin minun, sillä erotuksella että tässä on kolmas vuosi menossa...
Välillä jaksan paremmink, välillä huonommin, nyt juuri on erittäin huono kausi menossa. En arvosta itseäni ihmisenä enää kohta ollenkaan, ja se tuntuu tosi pahalta. Teen niin VÄÄRIN koko ajan! Mutta en voi jättää kumpaakaan suhdetta, en voin särkeä kummankaan minulle niin tärkeän ihmisen sydäntä.
Pitää kai vain elää eteenpäin, päivä kerrallaan, ja ottaa vastaan mitä tulee.
Hyvää jatkoa sinulle, jotenkin lohduttaa ajatus siitä, että en ole yksin ongelmineni :)
Minulla oli sellainen juttu, että eräs ihminen valtasi täysin tajuntani ja himoitsin häntä aivan mielettömästi vaikka tilanne oli sellainen, ettemme voisi olla yhdessä.
Sitä kesti melkein vuoden, vaikka tolkutin itselleni että se on typerää ja nyt ei ajatustakaan siihen suuntaan.
Erään tilaisuuden tullen sitten hyökkäsimme sänkyyn ja oli tosi ihanaa. En miettinyt, mitä sitten tapahtuu tai mitä hän ajatteli minusta tai mmiksi hän meni kanssani sänkyyn tai mitään muutakaan.Enkä mieti vieläkään.
Yllätys oli suuri, kun jo viikon päästä huomasin ajattelevani häntä yhä harvemmin ja harvemmin.
Ilmeisesti halusin vain saada hänet saaliiksi tai jotain...Olen jo unohtanut koko jutun, vaikka olen nainen. Jos sillä ylipäänsä on mitään tekemistä asian kanssa.
Ei kannata pettää jos ei pysty unohtamaan täysin tapausta ja käyttäytymään normaalisti.
Ja jos kertoo niin se tekee kaiken vielä pahemmaksi.
Ja jos ei kerro niin omatunto voi soimata vielä vanhainkodissakin.
Niin että sellaisia ratkaisuja !
Onnea matkaan !!!
Mä asun ja elän lapseni isän kanssa. En rakasta häntä, pidän häntä vain asuinkumppaninani, ystävänäni.
Minulla on toinen mies, ja ihana mies onkin!!
En olisi ikinä uskonut että sellaista rakkautta ja intohimoa voi minun kohdalleni osua.
Voin rehellisesti tunnustaa että en tunne pienintäkään omantunnon pistosta!!
kukaan muu kuin minä ja hän ei tiedä suhteestamme, eikä tule tietämäänkään.
Kun hän koskee minuun, väristykset lyövät vartaloni läpi, jalkani tuntuvat katoavan...
kun hän suutelee, tuntuu että taju lähtee!
voi että kun osaa välillä olla elämä ihanaa!!!!!!!