Kävi niin että takasin vanhemmille käyttölainaa melkein kymppitonnin. Raha meni tarpeeseen ja sille oli takaisinmaksu suunnitelma kunnossa, eli en nähnyt mitään ongelmaa laittaa nimeä takauspaperiin.
Noh, kävipä kuitenkin niin että nyt maksan takaamaani summaa pankille joka ikinen kuukausi oman asuntolainani lyhennysten päälle. Ei tartte autoa vaihtaa eikä lomamatkaa suunnitella.
Vanhempani aina soittelevat ja pyytävät käymään, olen päättänyt että en jalallanikaan astu siihen taloon enää koskaan. Päätin katkaista kaikki välini jo ennemmin, mutta en ole viitsinyt olla puhelimeen vastaamatta.
Voikohan tälläisestä vihasta päästä joskus eroon vai onko ainoa keino käydä viedä joskus kukkia haudalle? Mitään en heiltä saanut mukaani kun lähdin kotoa, paitsi nyt ison laskun.. kiitosta vaan.....
Noh, kävipä kuitenkin niin että nyt maksan takaamaani summaa pankille joka ikinen kuukausi oman asuntolainani lyhennysten päälle. Ei tartte autoa vaihtaa eikä lomamatkaa suunnitella.
Vanhempani aina soittelevat ja pyytävät käymään, olen päättänyt että en jalallanikaan astu siihen taloon enää koskaan. Päätin katkaista kaikki välini jo ennemmin, mutta en ole viitsinyt olla puhelimeen vastaamatta.
Voikohan tälläisestä vihasta päästä joskus eroon vai onko ainoa keino käydä viedä joskus kukkia haudalle? Mitään en heiltä saanut mukaani kun lähdin kotoa, paitsi nyt ison laskun.. kiitosta vaan.....
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onko vanhemmillasi omaisuutta?
Jos on, niin käsittääkseni sinulla pitäisi olla jonkinlainen mahdollisuus periä heiltä velka jota joudut maksamaan, ulosoton kautta.
On niillä omaisuutta.. Tiedän että takaja voi periä takaamansa summan takaisin velalliselta kun tällä on varaa maksaa se.
En tiedä olisiko mahdollista periä ulosoton kautta rahojaan takaisin. Pitää tutkia ja yrittää ottaa joka sentti takaisin. Kai ne viimeistään kuolinpesän jakamisessa tulee, muuta en sieltä haluakkaan kuin omat rahani pois vaikka saisinkin. Lahjoittakoot sitten vaikka hyväntekeväisyyteen tai antakoon muille sukulaisille.
Pitäsköhän tuota asiaa kysyä pankista tai lakitoimistosta?
Mitä sä niuhoot tommosesta takauksesta? Jos eivät pysty maksamaan niin mitä sitten. Ei kai sun välejä tartte vanhempiin poikkasta mitättömän summan takia. Anna olla, maksavat sitten joskus jos on ylimääräistä. Monet on taannu satoja tuhansia ja sellaisia summia jos joutuu takaaja makseskelemaan niin sitten ymmärrän että voi hihat palaa.
.. on kymppitonnikin tavalliselle ihmiselle. Itsellä on talovelkaa 15 kertaa sen kymppitonnin verran, eikä sekään summa ihan itsestään pankkiin siirry. En toiste laita nimeäni takauspaperiin ja itsellä ei ole henkilötakaajia tällä hetkellä.
Mun mielestä on pahin loukkaus se että olisi ollut mahdollisuuksia hoitaa laina pois, mutta oman holtittoman rahankäytön takia laittaa lapsensa maksamaan. Ei tule kunnioitusta enää tältä suunnalta.
Ehkä saan jotain takaisin ulosoton kautta.
Oletko ihan vain tähän tyytynyt, vai onko asiasta neuvoteltu pankin/vanhempien kanssa?
Mikä tähän tilanteeseen on teidät ajanut?
Onko "kymppitonni" siis markkoja vai euroja? Millainen laina on kysymyksessä? Asunto?
Kyllä varmaan olisi syytä saada asiantuntijan neuvot tähän.
En ole tilanteeseen tyytyyt, mutta näillä on menty aluksi. Asia on aika tuore vielä ja kai vähän menin lukkoon kun kuulin ikävät uutiset..
Kymppitonni on valitettavasti euroja. Laina on käyttölaina, eli siinä on henkilötakaajat ja lainan rahat on käytetty jo aikaa sitten.
Tilanteeseen on kai ajanut liika rahakäyttö, on kulutettu enemmän kuin on ollut varaa. Sitten ei olekkaan ollut millä lainaa lyhentää.
Älkää ikään taatko kenellekkään lainoja, vaikka kuinka kauniisti pyydetään.
Mainitset tuossa "henkilötakaajat", oliko se toinen takaaja varaton?
Muistaakseni pankilla taisi olla jonkinlainen neuvontavelvollisuus siihen, miten takaajan tulee toimia saadakseen maksamansa luoton perittyä alkuperäiseltä velalliselta.
Ei kai se summa ole tärkeä mutta periaate kyllä. Omat velkansa on jokaisen maksettava eikä maksatettava niitä muilla, pitäisi olla aika selvää normaalille aikuiselle. Raha on paljon muutakin kuin paperia, on aivan turha väittää muuta.
että asia on toisin päin - yleensä. Minä olen taannut kahdelle lapselleni asuntolainoja, osan niistä ja jo vapautunut takuista, kun lyhensivät ensin sopimuksen mukaan osalainat pois.
Sanot, että raha meni tarpeeseen? Ovatko vanhemmat vielä työelämässä? Oletko keskustellut vanhempiesi kanssa siitä miksi laina jäi sinun maksettavaksi? Pyri sopimaan jotenkin, jotta saat oikeutta.
Ennenkuin kokonaan laitatte välit poikki, voisitteko suunnitella takaisinmaksua kuukausittain aina vähän kerrallaan. Kysy suoraan että voisitteko maksaa vaikka 500 euroa kuukausittain kunnes laina on maksettu korkoineen pois. Tuolloin laina olisi maksetttu korkoineen pois parissa vuodessa.
Ellei se sovi, kysy kuinka muuten he haluaisivat sen maksaa. Tarjoa heille rakentavaan svyyn mahdollisuus ehdottaa takaisinmaksua.
Mikäli vastaus on kaiken kieltävä, sinulla ei ole paljon sanomista siihen. Ota se oppina ettet KOSKAAN menee takaamaan ketään tai lainaa kenellekään rahaa ellei se ole täysin ylimääräistä jota sinä et tarvitse ja jota todennäkoisesti et saa takaisin.
Minulle ystävyyssuhteet ovat niin arvokkaita että en koskaan lainaa heille rahaa. Aivan liian usein se on katkaissut pitkänkin ystävyyden. Usealle olen antanut ilman takaisinmaksupyyntoä kun ovat olleet tiukassa paikassa. Ystävyyssuhteet säilyneet. (He ovat tehneet saman minulle)
Mutta lainaa - ei koskaan, kenellekään.
Että jos vanhemmilasi on omaisuutta niin kun olet maksanut lainan niin laitat vanhempisesi luovuttamaan omaisuustta Lainan summan verran ja jos heillä ei ole omaisuutta niin kun olet maksanut takaamasi lainna niin laitat sen perintään vanhemmiltasi ja he maksavat sen sinulle joko suosiolla tai ulos-oton kantta ja jos on omaisuutta niin se menee joko sinulle tai pakkohuutokauppaan niin saat omasi pois.
Niin kai asian pitäisi olla toisinpäin, että vanhemmat avustavat lapsiaan esim. takaamalla lainoja. Sehän on se luonnollinen tapa, mutta meidän suvussa ei kai olla luonnollisia. Vanhempani eivät ole enää työelämässä, rahantarve liittyi työelämästä pois siirtymisestä ja eräänlaisen yrityksen lopetuksen jälkeisiin kuluihin. Vanhemmillani on kyllä omaisuutta, mutta koska luottotiedoissa on merkintöjä pankki vaatii henkilötakauksen. Tiedän kyllä merkintöjen syyn ja silloisen tilanteen, eikä se ole mikään esteellinen asia sille että laitoin nimen paperiin.
Vanhempani kommentoivat vaan että minullahan on hyvä työ ja varaa maksaa lainaa.. Ei mitään sovintoehdotusta, enkä kyllä sellaista koskaan usko kuulevani.
Varmaan parasta olisi maksaa laina kiltisti ja periä korvaus vanhemmiltani. Kiinteänä omaisuutena tai muuten, kuitenkin tärkeintä on että saan sen kertakorvauksena. En luota enää siihen että he maksaisivat minulle kuukausieriä, koska eivät maksaneet pankillekaan. Mitenkänhän käytännössä laitan lainan perintään vanhemmiltani, jos se on ainoa ratkaisu? Auttaako pankki vai pitääkö mennä juttelemaan ulosottomiehen kanssa?
Lakeihin pitää saada muutos, sillä on järjetöntä, että se, joka ei ole ottanut velkaa, joutuu maksajan rooliin. Mene lakimiesten puheille ja vaadi sellaista velkapaperia, jossa vanhempasi määrättäisiin maksamaan sinulle takaisin sen, mitä ovat sinulle velkaa. Jos heillä on oma asunto, heidän on myytävä se. Ei tarvitse tyytyä siihen tilanteeseen, minkä kokee epäoikeudenmukaiseksi. Ainakaan jos et takauksesi vuoksi itse olisi hyötynyt tilanteesta. Eli olisit asiassa muutoin täysin ulkopuolinen henkilö.
En tunne näita takauksia koskevia lakeja kovinkaan hyvin, mutta ainakin vielä 1980-luvulla en löytänyt sellaista lainkohtaa, jonka mukaan takaajalla olisi oikeus vaatia oikeutta itselleen. Kokemattomuudesta ja nuoruudesta johtuvaa ymmärryksen puutetta ei kukaan saa käyttää väärin.
kuten itse sanot, se on valitettavasti opiksi monelle muulle. Takaamiseen liittyy AINA se riski, että joutuu maksamaan ne velat. Aina kun takaa jonkun lainan, niin se oikeasti tarkoittaa että lupaudut maksamaan velat, jos lainan ottaja ei kykene.
Toivottavasti saat asiat järjestykseen. Eikös ainakin kannattaisi kysyä neuvoa pankin juristilta, ulosottotoimistosta, kunnan oikeusavustajalta tai joltain muulta puolueettomalta asiantuntijalta.
Tunnekuohun vallassa on huono asioita järjestellä.
Kirjoita avoimeen postikorttiin, että milloinka maksatte lainan takaisin, enpä olis ikinä uskonut että omat vanhemmat maksattavat lapsellaan kulujaan - tyyliin.
Joo, ehkä lapsellista.
Pointsi on siinä, että tietävät että postinkantaja tietää (voihan se posti vahingossa lukea sen, jos on isoilla kirjaimilla) ja kerro kaikille.
On oudot vanhemmat.
Mutta tätä palstaa kun lukee, niin ei ihmettele enää mitään!