Välillä aina elämä on kovaa, hommat kusee, mieli pahoittuu ja on hankala olla. Varmasti tuttu tunne meille jokaiselle. Saattaa tulla turvaton olo ja olen huomannut sen tunteen olevan yksi vaikeimmista. Joudun miettimään mistä itse omassa elämässäni löydän ja saan sen turvallisuuden tunteen, sen joka auttaa jaksamaan. Olen perheetön sinkku, joten se turva ei löydy ihan läheltä.
Mistä te saatte turvaisan mielen, Turvallisen olon, Mikä sen teille tuo?
Mistä te saatte turvaisan mielen, Turvallisen olon, Mikä sen teille tuo?
Vastaukset 12
Vanhimmat
poraa niin kyyneleet loppuu. Havahtuu sohvalta katsomaan mailmaa uudelleen. Huomaa,että jotkut ihmiset kulkee yhä elämän matkassa kintereillä. Ne ihmiset on kultaakin kalliimpia.
siitä että mä suuntaan katseeni eteenpäin...en jää suremaan itteeni ja odottamaan et joku tulee kiskomaan mut ylös jos siihi jään makaamaan...varmaanki se on usko itseen ja huomiseen..pikkasen sitäkin et kun tästä mä selviin mä oon taas pikkasen vahvempi..=o)
..tää ajatus siis ajalta jolloin mäkin olin yksin...nimenomaan yksin asioitteni kanssa, vaikka ihmisiä kyllä pyöri ympärillä..on vaa asioita jotka on itse käsiteltävä ja oivallettava..se turvallisuus tulee siitä, kun huomaa päässeensä yli sen syvän rotkon..joka rotko myöhemminki pelottaa aina vähän vähemmän..vaikka tervettä huolta siitä kantaiskin..=o)
..hmm..joillekkin se turvan tunne varmaan tulee läheisistä..no mullakin kyllä osittain tietysti..porukassa on helpompaa jakaa murheensa ja helpottaa taakkaa..ellei se ole joku asia mikä on henkilökohtaisesti jokaisen itte kyettävä käsittelemään..sisällään..
mut sit taas mä olen yksinäinen monesti sittenkin, vaikka saanki jakaa noita asioita läheisten kanssa enkä kyllä nyt pääse sanomaan jääväni yksin oikeen minkään asian kanssa..ehkä se yksinäisyys on jo lapsuudessa käsitelty juttu(ainoa laps yksin ollu)...ja kuitenkin taas luonteessa..=oI
et loppuviimeks se turvallisuuden tunne tulee ittensä ja rajojensa tuntemisesta..siis ainakin mulle..
eli mulle se turvallisuuden tunne tulee myöskin siitä, et mä tiedän kestäväni aika pahoja juttuja ennen kun mä hajoan...tavallaan se et tietää olevansa suht vahva..se on varmaan se viimeisin seikka joka vaikuttaa, kun on olo et kaikki on päin hanukkaa..=o(
*Spot* ;))))))
Kräääääk!
:o)
Joskus asunnottomana olleena, turvan tuo katto pään päällä. Oma koti, jossa voi olla rauhassa ja rauhoittua.
Tärkeintä kuitenkin on pitää itseään arvossa edes vähän. Kukaan muu ei voi antaa sellaista arvostusta tai turvaa, jota itse kukin kykenee itselleen antamaan.
Loppujen lopuksi riittää että on olemassa.
Tämä on ilmeisesti vähän eri asia miehelle kuin naiselle, mutta en oikein koe mitään turvattomuuden tunteita. Pikemminkin koitan hakea jännitystä ja tietynlaista pelkotilaa. En muutenkaan osaa murehtia asioita, joihin en voi vaikuttaa. Ei minulla ole ainakaan sen turvallisempi olo yksin tai jonkun toisen seurassa, miellän tuon vähän eri asiana. Minulle tulee se turvallisuuden tunne varmaan sitten itsestäni ihan luonnostaan. En ole koskaan miettinyt koko asiaa.
joka on se turvapaikka, mutta se olen minä joka sen turvan sinne tekee. Mä taas en pelkää kuin sitä, että joku huomaisi mun joskus pelkäävän.
se oma kumppani, eli joku jonka kanssa voi jakaa luottamuksellisesti kaiken.
Nyt kun sitä ei ole, niin se auttaa silti vaikeidenkin aikojen yli kun jaksaa uskoa rakkauteen(siihen mä en kai koskaan lakkaa uskomasta ja turvaamasta)
niin mikään, koitettu on vaikka mitä mutta ei auta ei, se vaan on ja pysyy ku tatti. miksi, sitä en tiiä, mutta helvetin ikävä tunne se kyllä on joten on sitte opittava elämään sen kans.
turvallisuuden tunne on kyllä vieras...
Elämä on epävarmaa, aloita jälkiruoasta.
olen aina varpaisillani, se vaan kuuluu mun luonteeseen.
Minä keskityn ajattelemaan niitä aivan yhtä vaikeita tapahtumia menneisyydessä, joista kuitenkin on selvitty, niin vaikeilta kuin ne aikoinaan tuntuivatkin. Miksi en siis selviäisi siitäkin, mikä nyt on vialla...
Jos minulla on turvaton olo, olen menettänyt kasvoni?