Hei!
Tulin tänne kirjoittamaan tuntemuksistani joita en ihan omassa päässäni saa selkiytymään.. ehkä saisin teidän puolueetonta apunne tässä asiassa.
Olen sinkku nainen Helsingistä, iältäni 25-vuotias..Tapasin miehen noin kolme kuukautta sitten. Mies oli alussa hyvinkin kiinnostunut, muutaman viikon jälkeen hän halusi kertoa, että juuri voimaan astuva avioero painoi vielä mieltä. Hän halusi jatkaa ystävinä, pidimme edelleen tiiviisti yhteyttä mutta emme tavanneet pariin viikkoon.. sen jälkeen yllätyin todella kun hän yhtenä iltana alkoi kertoa, että hänellä on tunteita minua kohtaan ja että kuinka hän halusi minua. Aloimme tapailemaan uudelleen.. Mietin vähän aikaa, että onko nyt ihan oikein itseäni kohtaan tapailla miestä joka on niin sekaisin tunteistaan.
Puhuimme asiat selväksi, hän kertoi että vaikka exä kummitteli mielessä niin he eivät olisi palaamassa yhteen. Ja hän halusi tapailla minua vaikka välillä hän ei pystyisi olemaan yhtä tunteellinen kuin minä.. en halunnut painostaa joten sanoin, että otetaan hitaasti, mutta myös painotin sitä että olin ihastumassa häneen.
Jonkin ajan kuluttua oltuamme yhä enemmän yhdessä hän halusi taas muistuttaa kuinka hänelle on vaikeaa edetä nopeasti ja tunteilla, sanoin että tiedän kyllä tiltanteen ja en ole odottamassakaan häneltä tällä hetkellä sitä mitä ei pysty antamaan.
Nyt on kaikki mennyt jo pidemmän aikaa hyvin. Eilen tuli tekstiviesti missä hän sanoo näin :" En halua satuttaa sinua, mutta olemme puhuneet exän kanssa jos palattaisiin yhteen.. saa nyt nähdä tuleeko tästä mitään".
En voi sanoa,että tuli täysin puun takaa. Mutta tuo saa minut tuntemaan itseni merkityksettömäksi. Heti kun exä on harkitsemassa paluuta yhteen hän jättää minut sivuun. Puhuimme asiasta, hän sanoi että haluaa nyt selvitellä asioita exänsä kanssa eikä halua sotkea minua siihen enempää.. myöhemmin selviää että tuleeko siitä mitään.
Jos jään tähän odottamaan häntä- olisin aina toisella sijalla.
Mutta jos sanon hänelle, että en halua häntä enää.. olisiko sekään oikein?
Minulta puuttuu jonkin verran itsevarmuutta näissä asioissa- tiedostan sen. Mutta olen jäänyt tähän juttuun mukaan alun perin sen takia, että minulle riitti se huomio mitä häneltä sain.. tämä tuntuu kuitenkin jo suorastaan pahalta.
Olen hiukan.. eksyksissä. Hän ei pistänyt välejä poikki, en minäkään. Kerroin miltä tämä tilanne tuntuu, hän tietää sen hyvin. En tiedä miksi he aikoinaan erosivat tai miksi harkitsevat yhteen paluuta joten en pysty sitä analysoimaan enempää, enkä näin ollen osaa sanoa että kumpi nyt epäilee yhteen palaamista niin paljon että toinen saa odottaa päätöstä.. vaikuttaa siltä, että toinen ei haluaisi palata. Sori meen vähän asioiden edelle, eikä tuolla pitäisi olla merkitystä.
Tarkoittaako tämä sitä, että mieheni ei välitä minusta tarpeeksi?
Haluan kirjoittaa tästä aiheesta sen vuoksi, että tämä on jo toinen mies lyhyen ajan sisällä joka kertoo minulle esteeksi suhteellemme exänsä. Onko tämä tekosyy vai onko todella niin, että monen miehen mielessä kummittelee exä? Ja ovatko nämä naiset sellaisia jotka tahallaan sabotoivat entisten miestensä elämää?
Mua alkaa jo tässä vaiheessa harmittaa nää tilanteet et halusin melkeen pysyä erossa miehistä. Miksi ylipäätään alkaa tapailemaan ketään jos ei kerran ole valmis? Sanonpahan vaan.
Kiitos, aikuisten rakentavia kommentteja :)
S
Tulin tänne kirjoittamaan tuntemuksistani joita en ihan omassa päässäni saa selkiytymään.. ehkä saisin teidän puolueetonta apunne tässä asiassa.
Olen sinkku nainen Helsingistä, iältäni 25-vuotias..Tapasin miehen noin kolme kuukautta sitten. Mies oli alussa hyvinkin kiinnostunut, muutaman viikon jälkeen hän halusi kertoa, että juuri voimaan astuva avioero painoi vielä mieltä. Hän halusi jatkaa ystävinä, pidimme edelleen tiiviisti yhteyttä mutta emme tavanneet pariin viikkoon.. sen jälkeen yllätyin todella kun hän yhtenä iltana alkoi kertoa, että hänellä on tunteita minua kohtaan ja että kuinka hän halusi minua. Aloimme tapailemaan uudelleen.. Mietin vähän aikaa, että onko nyt ihan oikein itseäni kohtaan tapailla miestä joka on niin sekaisin tunteistaan.
Puhuimme asiat selväksi, hän kertoi että vaikka exä kummitteli mielessä niin he eivät olisi palaamassa yhteen. Ja hän halusi tapailla minua vaikka välillä hän ei pystyisi olemaan yhtä tunteellinen kuin minä.. en halunnut painostaa joten sanoin, että otetaan hitaasti, mutta myös painotin sitä että olin ihastumassa häneen.
Jonkin ajan kuluttua oltuamme yhä enemmän yhdessä hän halusi taas muistuttaa kuinka hänelle on vaikeaa edetä nopeasti ja tunteilla, sanoin että tiedän kyllä tiltanteen ja en ole odottamassakaan häneltä tällä hetkellä sitä mitä ei pysty antamaan.
Nyt on kaikki mennyt jo pidemmän aikaa hyvin. Eilen tuli tekstiviesti missä hän sanoo näin :" En halua satuttaa sinua, mutta olemme puhuneet exän kanssa jos palattaisiin yhteen.. saa nyt nähdä tuleeko tästä mitään".
En voi sanoa,että tuli täysin puun takaa. Mutta tuo saa minut tuntemaan itseni merkityksettömäksi. Heti kun exä on harkitsemassa paluuta yhteen hän jättää minut sivuun. Puhuimme asiasta, hän sanoi että haluaa nyt selvitellä asioita exänsä kanssa eikä halua sotkea minua siihen enempää.. myöhemmin selviää että tuleeko siitä mitään.
Jos jään tähän odottamaan häntä- olisin aina toisella sijalla.
Mutta jos sanon hänelle, että en halua häntä enää.. olisiko sekään oikein?
Minulta puuttuu jonkin verran itsevarmuutta näissä asioissa- tiedostan sen. Mutta olen jäänyt tähän juttuun mukaan alun perin sen takia, että minulle riitti se huomio mitä häneltä sain.. tämä tuntuu kuitenkin jo suorastaan pahalta.
Olen hiukan.. eksyksissä. Hän ei pistänyt välejä poikki, en minäkään. Kerroin miltä tämä tilanne tuntuu, hän tietää sen hyvin. En tiedä miksi he aikoinaan erosivat tai miksi harkitsevat yhteen paluuta joten en pysty sitä analysoimaan enempää, enkä näin ollen osaa sanoa että kumpi nyt epäilee yhteen palaamista niin paljon että toinen saa odottaa päätöstä.. vaikuttaa siltä, että toinen ei haluaisi palata. Sori meen vähän asioiden edelle, eikä tuolla pitäisi olla merkitystä.
Tarkoittaako tämä sitä, että mieheni ei välitä minusta tarpeeksi?
Haluan kirjoittaa tästä aiheesta sen vuoksi, että tämä on jo toinen mies lyhyen ajan sisällä joka kertoo minulle esteeksi suhteellemme exänsä. Onko tämä tekosyy vai onko todella niin, että monen miehen mielessä kummittelee exä? Ja ovatko nämä naiset sellaisia jotka tahallaan sabotoivat entisten miestensä elämää?
Mua alkaa jo tässä vaiheessa harmittaa nää tilanteet et halusin melkeen pysyä erossa miehistä. Miksi ylipäätään alkaa tapailemaan ketään jos ei kerran ole valmis? Sanonpahan vaan.
Kiitos, aikuisten rakentavia kommentteja :)
S
Vastaukset 8
Vanhimmat
jäädä odottelemaan, tuntuu että mies pitää sinua ns. varalla ja mikäli uusi yritys vaimon kanssa ei onnistukaan niin sitten seuraavana olet sinä vuorossa. Kakkosena oleminen on rasittavaa, olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin ja ratkaisin asian niin, että en ollut enää edes kaveri miehen kanssa.
Kyse on tässä asiassa siitä, mihin sinä olet suostuvainen ja jos suostut kakkosen osaan niin mikäs siinä. Joskus asiat vaan ei mene putkeen ja itse ainakin pidin itseäni tärkeämpänä, sillä tilanne todella "söi" minua. Heti kun lopetin kaverisuhteenkin oloni parani kummasti, eihän se tarkoita sitä etteikö toisesta vielä tykkää mutta aina ei voi saada mitä haluaa.
Sä vaikutat todella tiedostavalta ihmiseltä ja kuulostat ymmärtävän tämänkin tilanteen ihan täydellisesti.
Mä yritän nyt tuoda tällä viestilläni vain hieman enemmän sen eroavankin ihmisen näkökulmaa.
On kyse tunneperäisistä asioista, ja jokainen meistä tietää, että silloin järki saa usein jäädä vähän orpona takavasemmalle. Juuri eron kokeneella on kipeä tarve saada hyväksyntää, rakkautta, huomiota jne. Tietenkin. Kun on juuri saanut siipeensä ja kokenut pettymyksen nimenomaan tunnerintamalla.
Siksi se miehen (miesten) käytös tuntuu sinusta niin ristiriitaiselta. Kun ei siinä ole järkeä, siinä vaikuttavat vain tunteet.
Mitä pidemmästä suhteesta ollaan eroamassa, sitä pidempi se eroprosessikin yleensä on, ja sitä herkemmin myös mennään takas yhteen ("tuttuun ja turvalliseen") - ellei jotain todella loukkaavaa ole tapahtunut jonka anteeksi antaminen ei millään onnistu.
Ero on monimutkainen prosessi, riippuen tietenkin siitä miksi on alunperin erottu ja kuinka vakavissaan se päätös on tehty. Sellasen tilanteen keskellä on ihanaa saada huomiota joltakin toiselta. Se imartelee, koska toisaalla on se (jo tuttu) kumppani, josta erottiin tai yritetään pysyä erossa. Kuitenkaan kukaan ei selviä erosta ihan noin vain ja naarmuitta. Moni tekee täysin harkitsemattomiakin asioita, vain tunteensa vietävänä. Ja joka tapauksessa, tarkoitushan on vaan saada "hyvä olo" takaisin sen pahan tilalle.
Sinäkin olet vain niin ihana kohde eroaville miehille. :) Olet sinkkunainen joka etsit kumppania ja siis reagoit herkästi (itseäsi miellyttävien) miesten huomioon. Se riittää. Kaksi toisiaan kaipaavaa kohtaa.
Ei se siis ole mikään vika sinussa tai vika niissä miehissä, on vaan kaksi niin erilaista elämäntilannetta, jossa te satutte kohtaamaan toisenne. Joskus se uusi ihastus auttaa pääsemään yli entisestä, joskus taas ei.
Sen, jäätkö odottamaan lopputulosta niiden kahden välisessä sotkussa vaiko et, on ihan sinun oma päätöksesi. Siinä on nyt tilaisuus olla itsekäs ja kuunnella taas sitä omaa tunnetta, mitä se sanoo ja mitä se jaksaa sietää ja riittääkö sitä sittenkään jos hän palaisikin joku päivä rinnallesi. Sinä ohjailet omaa elämääsi ja olet vastuussa itsellesi tekemistäsi päätöksistä. Voit myös ajatella, että sulla on myös "velvollisuuksia" itseäsi ja oman mielesikin hyvinvointia kohtaan, joita et voi sysätä kenenkään toisen niskoille vaikka joskus haluaisitkin.
Kukin meistä elää vain omaa elämäänsä.
Hyvä, toit kyllä näkökulmaa tähän kuvaan.. luen viestisi vielä kerran ajatuksella ja vastaan…
Jos hänellä vaikuttavat tunteet eikä järki niin.. minun on vaikea nähdä tilannettanu realistisesti omaltakaan kannaltani koska minullakin vaikuttaa tunteet. Kun en tiedä eron syitä niin en osaa sanoa miten kovasti hän on saanut siipeensä, mutta ainakin sillä tasolla tiedän että ero on tuntunut pahalta.. miten nyt ero tuntuu pahalta keneltä tahansa, vaikka siihen ei liittyisi ylimääräistä draamaa.
Tiedän heidän olleen yhdessä ainakin 2vuotta, muusta en ole varma.. joten eroprosessin arvioiminen on vaikeaa..
Kumpa tietäisin miksi he erosivat.. eilen kun käytiin kävelyllä niin yritin tosiaan vähän siihen syytä saada mutta ei sellaista taida olla.. tai siis se ei taida olla niin iso juttu että siitä jaksaisi tehdä numeroa, tai sitten se on juuri niin iso asia että ei halua sitä kertoa.
Lainaan tekstistäsi ; Ja joka tapauksessa, tarkoitushan on vaan saada "hyvä olo" takaisin sen pahan tilalle.
Jos näin kerta on… niin mihin asti hän sitä hyvää oloa oikein minulta haluaa? Juurihan hän sanoi, että on ei voi minua olla nyt hellimässä ja että löydän kyllä toisen jne.. ja eilen kaipasi kuitenkin minua hoitamaan kun oli huonossa kunnossa. Ja vielä kieltäydyn seksistä koska mielestäni on väärin tehdä sitä nyt kun tilanne on näin sekaisin.. siltikin hän haluaa nähdä.
Olet oikeassa, jos jään tähän voin syyttää vain itseäni asiasta. Tietysti toivon, että heillä ei synkkaisi ja hän ottaisi minut. Mutta en voi kilpailla koska heillä on ollut rakkautta ja avioliitto. Toivon, että hän löytää minusta asioita joita hänellä ei aikaisemmin ollut.. ja sitä kautta olisin ehkä helpompi vaihtoehto kuin entiseen elämään palaaminen.. mutta en voi tietää tai elää pilvilinnoissa. Siksi mieleeni on hiipinyt pelko, että jos hän ei haluakkaan nähdä huomenna tai jos.. tapahtuu jotain muuta harkitsematonta. Kuten jos tulen raskaaksi tai jotain muuta yhtä kauheaa. Tämä bongahti mieleeni kun hän oli valmis tekemään juttuja ilman ehkäisyä ja minä kieltäydyin.
Kokemusesta ja nähdystä. Kannattaa pysyä erossa varatuista ja juuri eronneista. tulee vain ongelmia. Jotkut taas ei osaa olla yksi vaan löytää nopeasti uuden suhteen, joka myös päättyy eroon. Itse olen aina varmistanut että mies ei seurustele.
Kaverinikin luotti minuun sen verran että tiettää jos mä jään autiolle saarelle hänen miehensä kanssa niin en tekisi mitään väärää.
Mulla ja mun miehellä ei oo ollu muiden kanssa mitään pitkiäsuhteita. Koska me nähdään millaisia ihmiset ovat lyhyessä ajassa.
Halusin kertoa, että näimme taas eilen. Hänen aloitteestaan, yleensä aloite on ollut minun.. ainakin on tuntunut siltä viime aikoina. Ilta oli aika ihana, mutta lähtiessäni olo oli haikea. Pelästyin, että voisin hyvin rakastua häneen ja sitten taas.. voiko hän koskaan minuun?
Kysyin, että eikö hän palaakkaan yhteen entisensä kanssa.. Kertoi, että nainen asuu tätä nykyä toisella paikkakunnalla ja että yhteenpaluu on vaikeaa... ehkä vasta joulun aikaan he pystyvät viettämään aikaa yhdessä jne. En oikein ymmärrä, että mitä tämä tarkoittaa. Juurihan hän sanoi, että ei voi tavata minua koska palaa toisen kanssa yhteen ja sitten hän kutsuukin minut luokseen.
Kävimme kävelyllä, lenkillä eilen illalla.. Juttelimme kaikesta. Puhuin avoimesti siitä kuinka haluaisin rakastua ja olen tapaillut monia ennen häntä mutta en oikeen ole innostunut heistä jne. Puhuminen oli kuitenkin yleisellä tasolla. Myös hänen osaltaa, ei kertonut yksinkohtia heidän erostaan vaikka yritin vähän tiedustella jne.
En tiedä olenko nyt laastari vai mitä tämä on? Hän yritti halailla ja pidellä kädestä kävelly, itselläni ei ollut kauhea tarve sellaiseen juuri viime aikaisten tapahtumien takia.
Mitäköhän hänen päässään liikkuu? Kun ei vaikuta kovin innostuneelta exän kanssa yhteen palaamisen suhteen.
Minusta kuulostaa kyllä siltä, että mies haluaisi exänsä takaisin jos saisi, eli sinä olisit laastari ja kakkonen... Lohtuahan jokainen kaipaa ja eron jälkeen mieltä kohottaa saada huomiota vastakkaiselta sukupuolelta.
Ikävä kyllä olen samaa mieltä juuri eronneista kuin aiempi kommentoija, useimmat ovat aivan liian kiinni vielä exässään, ent. suhteessaan ja siihen liittyvissä monimutkaisissa tunteissa kyetäkseen oikeaan uuteen parisuhteeseen.
Laastarisuhteeseen joutuneesta voi tuntua olo aika hyväksikäytetyltä, etenkin jos hän ei tajua olevansa vain laastari.
Ihmisillä voi olla niin erilaisia odotuksia suhteesta.
Niin en tiedä.. vaikuttaa kyllä vähän laastari- meiningiltä. Mutta huomaan, että hän on yhä enemmän ja avautuneempi kohtaani.. ja jaamme päivä päivältä enemmän asioita yhdessä.. se ei välttämättä tarkoita, että hän pystyisi uuteen parisuhteeseen, tiedän sen.
En ymmärrä miksi hän jatkaa tapailuani, jos syy on pelkästään hyvä seura ja ei muuta.
Aluksi hän ei voinut harrastaa seksiä kanssani, nykyään hän on toista mieltä asiasta.. ollaan tässä jo pidemmän aikaa tapailtu, mielestäni olisi aika että hän tekisi päätöksen suuntaan tai toiseen. Itse en osaa sitä tehdä. Tai en näe mitään syytä miksi lopettaisin hänen tapaamisensa. Ensinäkin hän ei ole palannut yhteen exänsä kanssa, he eivät ainakaan pahemmin näe tai hän salaa sen hyvin. Kun tapasin hänet, hän kertoi että heidän suhde oli ohi joten aloitimme tapailun niin, että käsitin hänen olevan vapaa. Ja ennen kaikkea hänen seuransa on hyvää, hänen kosketuksensa tuntuu hyvältä, keskustelemme, käymme kävelemässä, hän tukee minua elämässäni, koski se sitten tyo tai ihmissuhteita.
Olen niin ääliö, että mitä luultavammin olen tässä siihen asti että tilanne muuttuu- vaikkakin se muuttuisi minun kannaltani huonosti. En osaa muutakaan.
Olen silti hiukan.. vihainen. Tästä tilanteesta. Tai loukkaantunut. Olo on kummallinen.
tuo mies soutaa ja huopaa. Odotat turhaan. Entinen kottarainen korjaa madon. Kelpaat senaikaa, kun entienen ei ole lähellä.