Vaikea on kysyä tätä missään muualla edes tuttavapiirissä joten laukaisenpa tämän tänne.
Miten tärkeäksi naiset kokevat miehen ulkonäön?
Nyt puhutaan siis ihan puhtaasta ulkonäöstä, ei tyylistä, pukeutumisesta tai käyttäytymisestä.
Eikä mitään "luonne merkitsee enemmän" vaan arvioikaa noin yleisesti miten merkittävä ihan puhtaasti ulkonäkö on teille miehessä?
Missä vaiheessa se lakkaa merkitsemästä teille?
Eli kommentoikaa miehen pituutta, painoa, yleisiä mittoja, kasvoja, lihaksia jne.
Koetteko sen merkittäväksi esimerkiksi ihastumisen kannalta tai onko mies teidän mielestänne sopiva kumppaniksi?
Onko ulkonäkö aivan ehdoton on/off kysymys vai katsotteko jotakin miestä ja toteatteko itsellenne että "ehkei tuon miehen ulkonäkö ole sitä mitä etsin mutta vaikuttaa muuten mielenkiintoiselta ja potentiaaliselta kumppanilta, katsonpa mitä tästä tulee?"
Miten tärkeäksi naiset kokevat miehen ulkonäön?
Nyt puhutaan siis ihan puhtaasta ulkonäöstä, ei tyylistä, pukeutumisesta tai käyttäytymisestä.
Eikä mitään "luonne merkitsee enemmän" vaan arvioikaa noin yleisesti miten merkittävä ihan puhtaasti ulkonäkö on teille miehessä?
Missä vaiheessa se lakkaa merkitsemästä teille?
Eli kommentoikaa miehen pituutta, painoa, yleisiä mittoja, kasvoja, lihaksia jne.
Koetteko sen merkittäväksi esimerkiksi ihastumisen kannalta tai onko mies teidän mielestänne sopiva kumppaniksi?
Onko ulkonäkö aivan ehdoton on/off kysymys vai katsotteko jotakin miestä ja toteatteko itsellenne että "ehkei tuon miehen ulkonäkö ole sitä mitä etsin mutta vaikuttaa muuten mielenkiintoiselta ja potentiaaliselta kumppanilta, katsonpa mitä tästä tulee?"
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hmm..No tuota noin.
Normaalisti isken silmäni tummahiuksisiin, minua pidempiin hoikkiin, valtaosan mielestä hyvännäköisiin miehiin, mutta ei tämäkään ole mitenkään kiveen kirjoitettu. Yleensäkin on vaikea lähteä arvioimaan minkä näköinen mies iskee, kun kuitenkin monessa on omalla tavallaan"sitä jotain", ja on mahdotonta arvioida etukäteen, jos ei ihmistä ole vielä tavannut että mikä kenessäkin kiinnostaa. Se voi olla pelkästään silmät, ääni, yms. ylipäänsä kokonaisuus ratkaisee ja se persoona. Pelkkä ukonäkö ei riitä kenelläkään, jos ei muuten sytytä.
Täytyy kyllä sanoa että olen joskus kiinnostunut miehestä joka joidenkin mielestä oli muka"ruma", no oli ylipainoa yms. mutta luonne oli kaikinpuolin sellainen että ihastuin. Myös asia mihin kiinnitin huomiota oli ääni. Joskus jo pelkästään se riittää kiinnostuksen luomiseen minulla. ;)
Ei kannata liikaa ulkonäköasioita miettiä, mitään muottia ei voida asettaa. Jokaisessa on sitä jotain, jotkut kiinnostavat valtaosaa jotkut vain muutamaa, mutta se ei tee tästä vähemmistöstä yhtään sen vähempi arvoista tai vähemmän kiinnostavaa, vaikkei valtaosaa viehättäiskään.
En nyt lähde kommentoimaan mitään lihasten kokoa sun muuta. Sillä eikä kropalla ylipäänsäkään ole mulle paljon väliä. Jos joku pitäisi heittää niin sanoisin että joku ei-kukkakeppi, muttei kauhean lihaksikastaan olis sellainen mun"ihanne", mutta yleensä kiinnostus herää kummasti vasta silloin, kun nämä mun"ihannemies"vaatimukset eivät täyty joka kohdassa. Vaikea selittää..
Monia miehiä on kyllä mukava katsoa, mutta liian hyvännäköistä en huolisi pitemmäksi ajaksi, ellei kyseessä olisi jotenkin vain muuten täydellinen mies mulle. Enemmän sellainen epätäydellisyys kiinnostaa ulkoisissakin asioissa, on jotain särmää, eikä kaikki ole niin kiiltokuvamaista. :) Persoonallinen ilme, yhdistettynä persoonalliseen luonteeseen päihittää kaikki kiiltokuvapojat mennen tullen ja palatessa. Mitä se persoonallisuus sitten on, riippuu ihan jokaisesta ihmisestä itsestään.
Mä yleensä ihastun ulkonäköön vasta sen jälkeen, ku tunnen ihmisen paremmin. Olit sitte siitä luonteesta mitä mieltä tahansa! En pysty ihastuun outoon ihmiseen suorilta pelkän ulkonäön takia (tietty olemus on tosi ratkaseva), koska monesti stereotyyppisen hyvännäköinen mies on ollu täys kusipää. Saatan alkaa keksii jostain tutusta hepusta hyviä ominaisuuksia, jonka ulkonäköö en oo aiemmi kiinnittäny nii pal huomioo, just jos siin o muutenki persoonaa ja potenttiaalia riittävästi.. ü
Mut sit niinku yleensä saatan kaupan kassajonossa kiinnittää huomiota mieheen, joka hymyilee aidosti.. hymyilevät miehet on vastustamattomia (harmi, että harvempi suomalaismies sitä tekee), ellei niillä sitten oo suukalustossa jotai mätää. Sitä en pysty kestämää, oli kui hyvä tyyppi tahansa. Silmät ja katse, voi olla ihan minkäväriset tahansa, pienet tai suuret, ei kauheesti merkitystä. Ällöön kehonrakentajia. Lihaksia saa olla, jos ne ei näy liikaa päälle päin. Mies ei voi mulle oikeestaan olla liian pienikokonen ku oon varmasti kaikkia miehiä pienempi. En pysty kuvitella itelleni mua lyhyempää miestä eikä onneks oo koskaan tarvinukkaa. Suuri on valinnanvara tolla saralla. ;) Sit lihava mies vois toisaalta olla aika turvallinen vaihtoehto, mutta jostain syystä en näe itteeni miehen, joka laajenee joka ilmansuuntaan, rinnalla. Hiuksilla ei o merkitystä, kunhan ne passaa muuhun tyyliin eikä o liia pitkät, sotkuiset ja likaiset. Mullaki kokonaisuus on hallitsevin, mutta kaikki ihanat pienet persoonalliset yksityiskohat ja poikkeavuudet on !!
Sellanen mies näyttää hyvältä, joka on sinut ulkonäkönsä kans.
se aito hymy. Kuinka voi sitten olla mahdollista, että tunnen vetoa mieheen joka ei koskaan ole suoraan hymyillyt minulle=/ ei koskaan. Mikä siinä persoonassa sitten viehättää?
Kyllä se niin vaan on, että vain ja ainoostaan sillä luonteella on oikeasti mitään merkitystä. Itse en ole koskaan ihastunut mieheen pelkän ulkonäön takia ja kun tässä miettii niin kyllä olen ollut ihastunut jos minkänäköiseen mieheen. On ollut tummia ja vaaleita, laihoja ja lihavia, pitkiä ja pätkiä, kaikenvärisiä silmiä... Eli ei todellakaan ole mitään sellaista varsinaista ulkonäköä johon ihastuisin. Ja oikeastaan tuo luonnekaan ei välttämättä aina ole ollut se kriteeri, kun on joskus sellaisiakin ihastuksia ollut, jotka eivät ole olleet mitään erityisen hyvän näköisiä saati sitten luonteeltaankaan mitään sellaisia joista voisi oikeasti mitään sen kummempaa ajatella. Siinä on sitten ollut jotain ihan muuta vetovoimaa. Tällä hetkellä olen kiinnostunut pienestä, pyöreästä ja vaaleasta miehestä...
Jollain tavalla massasta erottuva kiinnittää katseeni, mutta se ei ole mikään merkki kiinnostuksesta. Jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista, enkä oikeastaan osaa edes määritellä kuka on hyvännäköinen ja kuka ruma.
Noin minäkin oikeastaan ajattelen.
Ehkä luonteeni on sitten ruma tai minussa ei ole tuota "ihan muuta vetovoimaa" kun naiset eivät ihastu.
Kiitoksia kovasti vastauksista tähän asti.
Kasvot lähinnä merkitsevät ensi silmäyksessä. Naururyppyjä silmäkulmissa, hymy (kuten Tommy Lee Jonesilla!), ehkä vähän John Waynemainen leuka....
Kasvoista ja ilmeistä jotenkin kuvittelee tulkitsevansa luonteen. Onhan aiheesta kirjoitettu kirjakin, mutta en usko ihan kaikkeen. Ehkä kysymys on vain luulosta, että tietyn näköinen on luonteeltaan tietynlainen.
Joskus, esim. työpaikalla tai harrastuksissa on väkisin joutunut tutustumaan lähemmin ihmiseen, joka ei ulkoisesti yhtään viehätä, mutta on tehnyt vaikutuksen persoonallaan. Silloin ei enää ulkonäkö haittaa, vaikka olisi kuinka ruma.
Itseäni viehättää tummahiuksiset miehet sekä huolittu ja siisti ulkonäkö. Ei siis takkutukkaa tai humppatukkaa mulla. Epäsiististä tulee mielikuva epähygieenisestä ja epähygieenisyys vasta etovaa onkin. Muutama arpi naamassa ei haittaa, kunhan hiukset on laitettu.
Ei mullakaan ole mitään lihasvaatimuksia, mutta miehen on oltava liikunnallinen, koska liikun itsekin. Liikunnasta taas usein tulee jonkin verran lihaksia. Ihmisen on huolehdittava itsestään kokonaisuutena, on kyse sitten miehestä tai naisesta. Yhtä lailla mua etoo rasvatukkaiset ja likaisen hajuiset naiset, joiden ulkomuoto kertoo, että liikunta on jo käsitteenäkin vieras.
On ollut tuttuja, joiden kanssa on sängyssäkin pyörähdetty, ja jotka ovat omaa miesihannetta vaaleampia eikä ulkönäöltä muutenkaan mun suosikkeja. Hauskaa on silti ollut, mutta mistään ihastumisen tunteista ei ole kysymys.
En oikeastaan edes tiedä mistä johtuu, että tummat miehet viehättävät seksuaalisesti enemmän. Vaaleat ei vaan jotenkin sytytä.
Yks tosi inhottava ja turn off on kynsien pureskelu. Eikä kynsien pureskelu muuten mitään, mutta yleensä kynnenpureksijat kalvavat kynnet ihan olemattomiin, näyttää että kynsi kasvaa puolessa välissä sormea. Kauniit kädet on kiihottavat. Varsinkin kun ajattelee ne kauniit kädet omalla vartalolla...
Mutta ei oma ihannemieskään kelpaa, ellei kemiat kohtaa. Pitää olla vetovoimaa. Ulkonäkö kiinnittää huomion ensin, mutta että juttu etenee pidemmälle, on oltava muutakin kuin komea nassu. On se jatkossakin kiva katsoa itseään mielleyttävää nassua - ja kaikki pitää erilaisista.
turn off
pieet kädet.kyömynenä,isömaha.olemus kukkomainen.siis luulee olevansa.lippalakki!
merkitys ei lakkaa..riippuu kai myös siitä, miten tärkeää seksuaalisuus on ja miten paljon kumppannin ulkonäkö vaikuttaa seksuaalisen vetovoiman tunteeseen..minulle miehen ulkonäkö on tärkeä asia tältä kannalta ja oman kumppanini (seurustelua joitakin vuosia takana) ulkonäkö lähellä ihannetta:
-pitkä n. 190cm
-paino n. 85-88kg
-leveät hartiat
-"huomaamattomat" lihakset, mutta niitä siis on
-tummahko
-miehekäs karvoitus (kädet, jalat)
-puhtaat hampaat (ei tarvitse olla täydelliset muodoltaan)
huonot ulkonäköseikat unohdan, mutta hän ei ole täydellinen, kuten en minäkään ole..alunperin en pitänyt hänen kasvoistaan, vaan lähdin tavallaan "katsomaan tilannetta".
lisäksi arvostan hyvää koulutusta, en arvosta materialistisuutta miehessä.
Ulkonäöllä on kyllä väliä, mutta olen huomannut vaikeaksi määritellä, millainen mies on hyvännäköinen. Kokonaisuus ratkaisee. Joskus tein mielessäni jotain listoja siitä, miltä miehen pitäisi näyttää, mutta huomasin ne turhiksi, kun ihastuin kaikennäköisiin miehiin. Jos mies nyt ei mielestäni ole varsinaisesti vastenmielisen näköinen, voisin kuvitella yrittäväni hänen kanssaan, jos luonne ja arvot ovat sopivia. Toisaalta en viitsisi yrittää komean, mutta luonteeltaan ei-sopivan miehen kanssa mitään. Pahinta on, jos mies on yksinkertainen ja pinnallinen.
Miehen luonne vaikuttaa paljon siihen, miten koen hänen ulkonäkönsä. Jos tiedän, että mies on paskianen, hänen ulkonäkönsä alkaa ärsyttää minua, vaikka kyseessä olisi millainen adonis tahansa. Muistan esimerkiksi lukiosta erittäin komean pojan, jonka ulkonäköä ihailin ja joka aiheutti väristyksiä. Sitten kuulin, että poika oli itsekäs ja ylimielinen ja näin hänet kiusaamassa vähemmän komeita ja kookkaita poikia, enkä enää pitänyt pystynyt kokemaan samanlaisia positiivisia tunteita hänen ulkonäöstään. Pärstä alkoi ärsyttää, kun yhdistin sen ilkeyteen. Kyllä siis tiedostan hänen komeutensa, mutta en enää saa mielihyvää siitä.
Jos taas pidän miehestä, hän alkaa miellyttää silmääni enemmän. Tämä on ihan totta, vaikkeivat miehet tunnu minua uskovan, kun näin puhun. Kun aloin seurustella poikaystäväni kanssa, pidin hänen ulkonäköään ihan mukiinmenevänä, mutta mitä enemmän rakastuin häneen, sitä paremmalta hän alkoi silmissäni näyttää. Nykyään tämä sulhaseni on silmissäni erittäin komea tapaus, kehun hänen ulkonäköään jatkuvasti.
on oma maku. Työkaverini tykkää Johnny Deppin näköisistä tyypeistä, itse en voisi kuvitellakkaan kiinnostuvani moisesta. Vaikka Depp on valittu karismaattisimaksi mieheksi, minulta ei pisteitä saa yhtään. Miehen ei tarvitse olla täydellinen herättääkseen kiinnostukseni. Hyvä puhetyyli, sivistyneisyys ja huumorintaju ovat seikkoja jotka saavat minun kiinostukseni heräämään. Ihan sikarumakin voi olla jonkun ihmisen mielestä kaunis, joten rumuus on asia mikä ei ainakaan minun kohdallani ole syy olla tutustumatta ihmiseen. En kylläkään haluaisi seurustella sellaisen miehen kanssa joka on fyysisiltä ominaisuuksilta heikompi kuin minä... :)
Sanokoon keskustelut mitä vaan, niin totuus on että naiset saattaa rakastua ihan minkälaisiin mulkkuihin hyvänsä. Lyhyet, rumat, tosikot, juopot, sovinistit ja sadistit on yleensä kärkipäässä. niissä on jotain "sisäistä" kauneutta, jota ei voi sanoin kuvailla. Yleinen linjanveto on liian harhaanjohtavaa ollakseen totta.
Aivan muuta kuin ulkonäön kautta. Komeus ei pelasta ellei hän muutoin ole fiksu. Fiksuuden kriteereinä pidän luontevaa ja hyvää käytöstä. Puhetapaa ja sisäistä varmuutta, joka ilmenee vaatimattomuutena. Eleet ja koko olemus kertoo onko käytös aitoa. Jotkut kuvittelevat naisen kuin naisen nielaisevan puheet jotka ovat täysin ristiriidassa koko olemuksen kanssa.
Ulkonäköä enemmän annan arvoa myös yleissivistykselle. Merkittävää ei niinkään ole se seikka millaisessa asemassa mies on, onko akateeminen tai ei. Heissäkin olen tavannut uskomattoman moukkamaisia tyyppejä.
Plussaa annan keskustelutaidolle, ja että hän on kiinnostunut uusista asioista ja ilmiöistä. Hän kykenee tarkastelemaan asioita laajemmasta näkökulmasta. Hänen suhteensa sukulaisiin ovat kunnossa, äitiin isään ja sisaruksiin. Ihastuminen ja pitäminen muodostuu niin monista tekijöistä, ettei nyt ole tarpeen kertoa kaikkea.
En ihastu komeisiin – kuoren sisällä voi asua kaikkea muuta kuin fiksu mies. Heidät olen laittanut ja laitan erikoistarkkailuun.
Ulkonäön merkityksestä lienee kullakin oma makunsa ja mieltymyksensä. Olen lukenut tutkimuksen, että useasti miellymme sellaisiin piirteisiin jotka jollakin tavoin muistuttavat omaa isää tai äitiä tai meille tuttua piirrettä . Olen seurannut omia mieltymyksiäni ja vähän siinä sivussa muidenkin, pitääkö paikkansa ja jotain tottakin siinä taitaa olla.
Aika paljon monista muista asioista kuin ulkonäöstä syntyy ihastuminen ja kestävä parisuhde joka taitaa olla jo kohta mennyttä aikaa kun ihmiset on esineellistetty ja heille on luotu markkina-arvo. Uskon, että elämänpituinen ja rakastava suhde syntyy toisen hyväksymisessä pienine epätäydellisyyksineen.
Ai niin ja se oikeanlainen ja aito hymy on tärkeä, siinä silmätkin ovat osallisena.
Kuulostat vanhemmalta naiselta jolla on kypsä näkemys asioista.
Nuoremmat naiset etsivät sen ulkoisen olemuksen kautta miestä joka saa sydämen väpättämään.
Kun ei sitten omaa sitä varmuutta muuta kuin neutraalilla tasolla niin vaikea on "myydä itseään" kun pakettikaan ei ole korea.
Luonne ja fiksuus ei pelasta kaikkea.
Kun ei synny sitä ihastumista joka perustuu toisen karismaan (komeuteen miehenä) niin se rakastuminen toisen luonteeseen jää syntymättä.
Eipä mahha mittään.
Ulkonäkö on se eka asia, joka vie huomion, heti perään tulee vaatteet, käytös jne.
Tottahan toki naamalla on senkin jälkeen merkitystä, kun luonne selviää.
Joissain jutuissa voi antaa periksi, mutta ei se luonne pelasta kaikkea.
Toki aina kohdatessamme ihmisen huomio kiinnittyy ulkomuotoon, mutta kuinka paljon samalla hetkellä viestitämme paljon muutakin itsestämme. Enkä alleviivannut sitä seikkaa, että yksinomaan luonne pelastaisi. Olisi liian yksioikoista ajatella niin. Mutta kiva että syntyi mielipiteenvaihtoa, aihe on kiinnostava.
Oon huomannu sen seikan että naisten puheiden ja oikein tunteiden välissä on aika paljon ilmaa.
Täällä netissä on helppo sanoo että luonne ratkaisee eikä ulkonäkö ole niin tärkee mutta kun tuolla ulkomaailmassa kohtaa naisia niin kyllä se reaktio ja palaute sieltä viittaa että ulkonäöllä on paljonkin väliä.
Ei riitä että on siisti ja keskikokoinen mies yms. vaan pitäisi olla myös naamaltaan viehättävä, komea tai karski.
Mut tää on vaan mun tuntuma asioihin, sen takia asiaa kysyin.
Jos laittaisin kuvani tänne niin veikkaan että kukaan ei arvioisi minua sellaiseksi joka viehättäisi kumppanina. Niin paljon se ulkonäkö merkkaa vaikka kertoisin itsestäni kaikkea muuta mielenkiintoista.
Rumilukselle kerron kokemuksestani. Olin noin 25v kun näin Kurosawan leffan Dersu Uzalasta. Ajattelin silloin ettei Dersu mikään naisen unelman täyttymys ulkoisesti ole, kunnes leffan aikana mies osittautui niin sympaattiseksi että olisin voinut vaikka jakaa elämäni hänen kanssaan.
Mietipä monia jukisuuden hekilöitä joiden ulkomuoto ei nyt kovin kummoinen ole heille on kyllä ollut kysyntää. Sitten on monia jotka ovet menestyneet ei julkisuuden kautta ja naiset eivät ole vältelleet heitäkään. Sitten ovat vielä sellainen, luultavasti vähemmistöjä edustava ryhmä jotka ovat kehittäneet itseään jollakin alalla ja ovet kiinnostavia ihmisinä että miehinä naisten silmissä mutta eivät komeita.
Veikkasit oikein että en ole ihan nuori, ja elän sinkkuna edelleen ihan siitä syystä ettei ne suhteet aiemmin ole kantaneet vuosikymmenten mittaiseksi syy oli lähinnä minussa ja valinnoissani mutta en ajattelisi ilman niitä kokemuksia kuten nyt näen ja koen. Ihmisen koko elämä on jatkuva prosessi. Täydellinen ihminen lakkaa kiinnostamasta ainakin minua.
"Ajattelin silloin ettei Dersu mikään naisen unelman täyttymys ulkoisesti ole, kunnes leffan aikana mies osittautui niin sympaattiseksi että olisin voinut vaikka jakaa elämäni hänen kanssaan."
Tosimaailmassa ei ole leffamaista kykyä tehdä Dersun tekoja tai osoittaa olevansa siinä lyhyessä hetkessä niin sympaattinen.
"Mietipä monia jukisuuden hekilöitä joiden ulkomuoto ei nyt kovin kummoinen ole heille on kyllä ollut kysyntää. Sitten on monia jotka ovet menestyneet ei julkisuuden kautta ja naiset eivät ole vältelleet heitäkään. Sitten ovat vielä sellainen, luultavasti vähemmistöjä edustava ryhmä jotka ovat kehittäneet itseään jollakin alalla ja ovet kiinnostavia ihmisinä että miehinä naisten silmissä mutta eivät komeita."
Niin, ongelma on vain se että miten sitä osaamista jota välttämättä naiset eivät osaa arvostaa saa tuotua esille.
Jos ei ole niitä ulkoisia puitteita niin eipä taida olla paljon niistä taidoistakaan hyötyä.
Miehen ulkonäkö on kyllä minulle tärkeä sen suhteen että kiinnostun ylipäätään miehestä jos hän on minun mieleeni ulkonäöltään. En kuitenkaan tarkoita tällä sitä että miehen pitäisi olla kaikinpuolin täydellinen ja komea ulkoisesti vaan pitää siinä ulkonäössä olla jotain mikä mielyttää silmää. En usko lähteväni miehen mukaan joka ei ole vastaa minun miesmakuani millään saralla vaikka tämä olisi kuinka ihana tyyppi muuten. Tämä on asia mille en voi mitään.
Ulkonäkö saattaa herättää kiinnostuksen miestä kohtaan. Tällä hetkellä olen kuiteski ihastunut mieheen kyseisen tapauksen käytöksen ja persoonan pohjalta. Siis liikutaan sattuneesta syystä samoissa piireissä, ja sanotaan näin että aika kauan kattelin ihan muita tyyppejä, enkä tätä miestä huomannut oikeastaan ollenkaan. Mut sit kun tämän herran kanssa olin enempi tekemisissä, huumorintaju ja luonteet vaan jotenkin kohtas ja kiinnostus heräs. Nyt mitä enemmän olen tekemisissä ko. kaverin kanssa, sen paremmalta hän mun silmissä näyttää. Ei voi mitään. Edelliset silmänilot jotenkin unohtuu ja muuttuu vaisummiks tän miehen rinnalla... :P