Olen ihastunut, ja aloittamassa uutta suhdetta. Nainen on todella mukava ja kaunis, viihdyn hänen seurassaan. Ongelmana on se, että nainen on todella ujo, enkä ole varma tulenko saamaan häneltä sitä mitä suhteessa tarvitsen. Paljon huomiota, tunteista ja ajatuksista puhumista. En ole edes varma minkä takia tälläinen ongelma on ilmoilla. Nainen on paljastanut kyllä tunteensa minua kohtaan, joten en usko että kysymys olisi ollenkaan siitä etteikö nainen pitäisi minusta ja sen takia ei huomiota tulisi. Toinen vaihtoehto olisi se, että nainen on vain niin älyttömän ujo ja kokematon ettei uskalla osoittaa huomiota haluamallani tavalla. Jos näin on, mikä mielestäni selkeästi todennäköisin vaihtoehto, voisiko kenties muut ujot tytöt/naiset kertoa mitenkä minun kannattaisi toimia? Vai onko tämä nainen vain väärä ihminen minulle ja tarvitsen erilaisen ihmisen vierelleni?
Tunteistansa/Ajatuksistansa puhumattomuus
..Miekkonen..
261682
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ensinnäkin, joskus se Oikea mies saa "ujostelemaan", kun ei halua pilata mitään, ja menee ajatus ja muu toiminta sekaisin. Tarvitaan rohkaisua kunnolla.
1. kun vietät aikaa hänen kanssaan niin hän rentoutuu ja varautuneisuus vähenee, eli ujous lähtee
2. osoita oma-aloitteisesti itse tunteita ja huomiota. Jos tähän ei ala tulla vastakaikua, niin sitten nainen ei ole sen arvoinen.
3. keskustele asiasta
Itse en osoita tai näytä tunteita helpolla ja hyvin harvoille ja valituille, joten minulla menee aikaa tulla pois kuoresta ja tarvitsen "luvan" niiden osoittamiseen. Se että vaikutan ensin ujola, sulkeutuneelta tai tunnekylmältä ei tosiaan tarkoita tätä. Rakastetulle rakkautta, huomiota, läheisyyttä ja ajatustenvaihtoa on tarjolla sitäkin enemmän, kun lähelle vaan päästän. Kun sitä rakkautta ja kiihkeyttä ei monelle anna eikä näytä, sitä on sitäkin enemmän kätkössä odottamassa jollekin oikealle. Joskus ei älyä asioita ennenkuin toinen sanoo mitä haluaa tai pyytää.
Ei kukaan voi tietää elämää etukäteen. Tekin olette vasta tutustumassa toisiinne, se on eka fakta.
Toka liittyy siihen mitä teillä on historiassanne, sillä ne menneet kokemukset saattaa vaikuttaa jopa siihen ujouteenkin, olla jopa sen seurausta jne.
Ehkä te olette erilaiset siinä mielessä, että sinä olet ulospäinsuuntautunut ja fyysinen ihminen joka tarvit paljon kosketusta ja sanoja, ja se nainen on ehkä enemmän järki-ihmisiä, jotka osoittaa rakkautensakin vähän toisella tavalla. Mutta tämä on siis hatusta vedetty ajatus, ei mitään sen kummempaa.
Ainahan parit opettavat toinen toisiaan, joko tietoisesti tai aina täysin tiedostamatta. Sinäkin voit siis kokeilla "rohkaista" sitä ujona pitämääsi ihmistä omalla esimerkilläsi. Se riippuu sitten hänestä ottaako hän esimerkistä opikseen tuosta noin vaan vai meneekö siihen "oppimiseen" ehkä enemmänkin aikaa tai torjuuko hän sen kättelyssä täysin vieraana itselleen.
Me kun ollaan yksilöitä kaikki.
Edellisiä kompaten kannattaisi varmasti sanoa ja kertoa toiveensa ääneen, kukaan ei osaa lukea toisten ajatuksia. Lisätään vielä, että ujous ei kuitenkaan ole sama kuin kylmyys tai tunnekyvyttömyys vaan enneminkin ujous on sama kuin epävarmuus ja pelko epäonnistumisesta. Toivon, ettet kokemattomuuden vuoksi kuitenkaan lähde hylkäämään toista vaan antaisit mahdollisuuden. Jos on kokematon voi olla vaikea tulkita toisen hienovarasta käytöstä. Itse ainakin olisin melkeimpä helpottunut, jos toinen ilmaisisi suoraan, yhtä selvästi kuin yllä kirjoitit, mitä tarvitsee.
nainen. Ensivaikutelma on usein pitävä, ei kukaan muutu radikaalisti vaikka ujo olisikin. Se että on ujo ei myöskään tarkoita että ei voisi olla myös emotionaalisestikin jäykkä. Jos jo nyt tuntuu pahalta miksi jatkaa. Onko sinulla tunne että et saa hänestä mitään irti? Silloin juokse karkuun, ainakin jos olette jo tapailleet kauan. Tämä nainen voi olla itse todella epäsosiaalinen mutta odottaa kyllä mieheltä kuun taivaalta, kyllä naisessakin pitää olla jotain "munaa".
Omassa tapauksessani olen tullut melkoisen varovaiseksi ennen oikeiden tunteideni suoraa ilmaisemista, sillä pelkään säikäyttäväni toisen jos en tältä itseltään ole mitään rohkaisua tai selvää vihjettä suhteen tilasta saanut. Jos asia vaivaa, kannattaisi todella ilmaista toiveensa selkeästi joko toimillaan tai suoraan sanoen niin ettei väärinkäsityksen mahdollisuutta paljon ole... Itse epävarmana toivoisin näin.
Kiitoksia vastauksista.
Olen itse todella sosiaalinen ja puhun helposti ajatuksistani ja tunteistani sekä osoitan huomiotani myös fyysisesti (enkä tarkoita tässä tapauksessa seksiä), joten olen kyllä esimerkilläni yrittänyt näyttää että niin voi tehdä. Olemme tietysti vielä tapailuvaiheessa, mutta olemme tunteneet jo jonkin aikaa. Nainen on ensimmäistä kertaa aloittamassa vakavan suhteen (ilmeisesti käytännössä ensimmäisen ylipäänsä), joten senkin piikkiin voi tietysti paljon laittaa. Itselläni on takana muutama pidempi suhde, joissa olen jo tottunut tietynlaiseen toimintaan, ja nyt jotenkin automaagisesti kaipaisin heti jotain samanlaista. Olen tästä hienovaraisesti yrittänyt kertoa, mutta nainen on vain niin epävarma ja ujo, ettei se ole hänelle helppoa. En vain tosiaan tiedä kuinka kauan jaksan/kannattaa odottaa...
ujona tyttönä tuli mieleen, että millä lailla haluaisit tarkalleen ottaen naisesi osoittavan huomiota sinua kohtaan? Mitä se sinun huomioimisesi olisi konkreettisesti? Pussailua, enemmän kyljessä kiehnäämistä, seksiä? Vai enemmän nimenomaan puhetta tunteista?
Onko naisesi tosiaan ujo, vai vain ensi alkuun hieman varautunut sen suhteen, mitä puhuu tunteistaan? Ne lienevät kuitenkin kaksi täysin eri asiaa...
Kaikkea. Pussailua, kyljessä kiehnäämistä sekä seksiä. Kädestä kiinni pitämistä, pään silittelyä, perseestä puristamista, niskan pussailua, korvan nuolemista jne. jne. jne. Sekä tietysti omista tunteista puhumista. Jos tuntuu hyvältä ja on hyvä olo, olisi kiva se myös kuulla, ja sama myös jos joku huonosti. Ja tämä kaikki tietysti omasta aloitteesta eikä sillä tavalla että joudun pyytämään/kyselemään. Itse tarjoan hänelle kaiken tämän ja paljon muuta. Olemme parinkympin molemminpuolin, minä vanhempi. En usko, että kysymys olisi siitä että nainen olisi varautunut sen suhteen mitä puhuu. Tai tietysti sinänsä ujokin on varautunut, mutta luulisin että ymmärrän mitä tarkoitat.
Minkä ikäisiä olette?
mulla 20 v:na alkoi seurustelu vähän nuoremman ujon poikatytön kanssa ja meillä ei ollut fyysistä koskettelua paljonkaan,mitä nyt vähän pusimista ja ajattelin eiköhän se ajanmittaan parane ja menimme naimisiin jo reilu puolen vuoden kuluttua,mutta ujous vain jatkui mutta sopeuduin siihen vähitellen vaikken saanut mitään hellyyttä häneltäja se olisi ollutkin turhauttavaa odottaa,sillä häneltä ilmeisesti puuttui se emotiaalinen ominaisuus ja siitä sain opetuksen jota kesti 35v ja siihen sisältyi henkistä väkivaltaa minun puoleltanij ,jolla yritin saada ymmärtämään että saisin puhumaan hänet ja kertomaan omista tunteistaan,mutta ...turhaan,hänestä en saanut mitään irti ja seksi-elämämme oli sitä yhtä kerjuuta minusta,kunnes kuvaan tuli toinen nainen ja tiesin hänenkin olevan samassa tilanteessa. Välillä tosin ajattin että näin ei voi ikuisesti jatkua ja ajattelin usin että olisi parempi että suhde paljastuisi tavalla tai toisella ja sitten eräänä yönä naisen aviomies tuli meille ja keskustelin ulkona asiasta hänen kanssaan lyhyesti ilmoittaen etten ole viemässä häneltä vaimoa ja hän ymmärsi eikä sen koommin ottanut yhteyttä ja vaimoni kai arvasi mistä on kyse vaikka ei kuullut keskusteluamme ja katsoin parhaaksi paljastaa koko totuuden ja kyllä se avasi hänen silmänsä ja hänestä tuli kuin uusi ihminen...niin luulin valitettavasti, koska sitä uutuutta ei kauaa kestänut, vaikka olin lopettanut jo ulkopuolisen suhteen ja hän muuttui aina kylmemmäksi ja sitä rataa mentiin vielä 19 v, kunnes sain tarpeekseni ja ilmoitin hakevani eroa koska emme olleet missään tekekemisissä enää ½vuoteen ja lyhyen keskustelun aikana hän kehtasi vielä sanoa että meillähän on ollut hyvä seksielämä jolloin ilmoitin että täsä ei olekaan siitä kyse vaan sinun vajavaisuudestasi osoittaa tunteitasi,ja sitä en aio sietää loppu-elämääni ja piste eikä hän ole pystynyt uuteen suhteeseen sen koommin,että pidähän varasi.
Hei sinä mies! Mitä jos nainen ei tiedä että sinä pidät hänestä, oletko kertonut sitä sanoin?
Tässä minun neuvoni: pyydä nainen kylään. luokaa rento tunnelma vaikkapa tv:tä katsellen, istu lähelle naista. ota naista kädestä kiinni ja kerro hänelle avoimesti että sinä pidät hänestä mutta olet epävarma hänen suhteensa koska hän ei osoita tunteitaan sinua kohtaan. tässä kohti epävarmimmankin naisen (jos hän on aidosti kiinnostunut) pitäisi osoittaa jotenkin kiinnostustaan myös kehollaan, ei pelkästään sanoin. tai ainakin hän kertoo selityksen siihen miksei "tee mitään".
Ujo ihminen joka ei ole aiemmin seurustellut ja on siis kokematon, kaipaa rohkaistusta, etenkin sanoja ja läheisyyttä. Uskon että hän kuitenkin unelmoi samoista hellyyden osoituksista kuin sinäkin, vaikka ei sitä näytäkään. Anna naiselle mahdollisuus (vaikkapa edellä mainitulla tavalla) Jos teillä on muuten paljon yhteistä vaikka eri tavalla sosiaalisia olettekin, niin teillä voisi olla todella hieno tulevaisuus edessä, kunhan vain pääsette alkukankeuksien ohi.
Kuinka kauan olette tunteneet?
Itse olen ollut juuri siinä asemassa, että olin se varautunut, kokematon nainen kokeneen miehen kanssa. Miehellä oli aiemmin ollut hyvinkin kokeneita naisia ja tietysti odotti samaa minulta, vaikka tiesi että olin kokematon, myös sängyssä. Olin nuori ja kokemukset miehistä siihen mennessä huonoja, se tietysti vielä vaikutti. Mies osoitti kyllä hellyyttä teoin ja sanoin, mutta kinusi sänkyyn ahdistavan pian, olisin halunnut kauemmin tuntea, jotta olisin tuntenut jonkunlaista "turvallisuuden" tai tuttuuden tunnetta. Siinä alkoi ensimmäiseksi mennä pieleen, miehen painostus ahdisti. Myöskin ne jatkuvat pettymyksen ilmeet ja sanat, mies ei ymmärtänyt etten voinut tietää ja osata kaikkea kun ei aiempaa kokemusta juurikaan.
Olisin kaivannut mieheltä sanoja ja tekoja sen suuntaan että välittää minusta sen verran että ymmärtää myös minun näkökulmasta miten pelottavaakin se voi olla ja paineet näiden edellisten naisten jäljiltä aika kovat. Olisin halunnut kuulla olevani hyvä sellaisena kuin olen vikoineen päivineen ja myös että mies siis oikeasti olisi sitä tarkoittanut, pelkät sanat eivät ole mitään vaan se täytyy tuntea että toinen välittää. Olin ujo ja epävarma ja olisin kaivannut vahvistusta mieheltä että olen haluttavaa seuraa, ja ettei olisi tarvinnut pelätä että mies kyllästyy heti jollen ole hänen mieleen, se epävarmuus raastoi kun vaan odotti että milloin se jättää. Siis juuri niinkuin sanot, olet kyllästymässä odottamaan, muistan sen ahdistavan tunteen kun näin saman silloisesta miehestäni. Pahensi tilannetta entisestään.
Jos haluat tämän naisen kanssa olla, älä painosta, älä kyllästy vaan keskustele oikeasti suoraan.
Kuinka usein näette ja kuinka usein olette yhteydessä toisiinne?
Tietääkö hän että olet ihastunut häneen, jos ei niin ehkä hän on epävarma siitä mitä mieltä sinä hänestä olet?!
Nainen kyllä varmasti tietää että pidän hänestä/olen häneen ihastunut. Olen kertonut tämän useasti sanoin sanoin, teoin, ilmein, katsein jne. Ja hän on myös kertonut pitävänsä minusta. Olemme tunteneet toisemme jo yli vuoden ja nähneet aina silloin tällöin kavereina, mutta nyt n. 2kk useammin ja ei kaverimielessä.
Keskustelinkin asiasta suoraan ja kerroin fiiliksistäni, ilman mitään "jos ei mitään tapahdu niin antaa olla" juttuja, vaan ihan ystävällisesti kerroin mitä kaipaisin. Ymmärrän hänen syitänsä nyt hieman paremmin. Pelottaa tehdä ja sanoa asioita, ettei mikään menisi pieleen. Mitä enemmän hän minusta pitää, sitä enemmän pelottaa. Tämä yo. kirjoitus naisen näkökulmasta on kyllä varmasti hyvin oikeassa. Seksiä en ole kinunnut, vitsillä jotain pientä vihjaillut, ihan siitäkään syystä, ettei se minustakaan tuntuisi välttämättä hyvältä/oikealta, kun pienemmätkään intiimit/fyysiset huomion osoitukset eivät vielä tule ihan luonnostaan. Mutta toisaalta on myönnettävä, että olen kuitenkin mies ja löytyy paljon seksuaalisiakin tarpeita, joten ymmärrettävästikkin pelottaa kuinka kauan oikein joutuisin odottamaan. Enkä viitsi seksiä muualta hakea, koska sen verran vakavissani kuitenkin olen.
En haluaisi häntä painostaa, mutta kun jatkuvasti itsellä mielessä pyörii kaipaus huomiosta (myönnän, että olen todella huomionkipeä, varsinkin mieheksi :P ), niin on kohtalaisen vaikea vain olla ja odottaa. Mutta enpä kai oikein muuta voi, jos tämän kyseisen naisen kanssa haluan olla? Ja haluaisin kyllä...
Kuulostat kyllä viisaammalta ja välittävältä mieheltä, ja se ettet halua seuraa muualta hakea merkitsee varmasti naisellesikin paljon, minulle ainakin merkitsisi. Itse silloin tämän miehen kanssa halusin myös sänkyyn, kovastikin, mutta halusin että se olisi tapahtunut silloin kun olisin itse ollut valmis, no painostus voitti ja mies sai haluamansa. Ei olisi miehen kovin kauan tarvinnut odottaa, mutta kieltämättä jäi vähän sellainen ei-arvostettu olo silloin, etten ollut odottamisen arvoinen, nimittäin tämä mies kyllä antoi ymmärtää että lähtee jos ei saa haluamaansa. Ihastuneena ja epävarmana sitä taipuu sellaiseen mihin ei tänä päivänä kokeneempana suostuisi.
Kyllä sen ujouden pitäisi alkaa pikku hiljaa vähenemään kun paremmin tutustutte ja varsinkin jos tunnette jo entuudestaan. Onko tämä nainen sanonut mitään syytä sille miksi on epävarma tai hitaasti etenevä? Minun silloinen mies tiesi syyni, mutta ilmeisesti se jalkovälin vetovoima oli niin suuri ettei minun tunteillani ollut väliä.
En ole itseasissa tietoinen ujouden/epävarmuuden syistä. Todennäköisesti kysymys vain luonteesta ja kokemattomuudesta, olemme puhuneet kuinka hänen on vaikea sanoa asioita ylipäänsä kenellekkään. Me juttelemme kyllä niitä näitä helpostikkin ja meillä on hauskaa yhdessä. Mutta syvemmistä/henkilökohtaisemmista/intiimimmistä asioista puhuttaessa, en oikein saa mitään irti hänestä eikä silloin tunnu hyvältä itsekkään puhua. Ja se jää harmittamaan paljon, koska tiedän kuinka asioista puhuminen lähentää ja tekee suhteesta "isomman". Hän tulee kyllä kainalooni makoilemaan (yleensä pyytäessä :P ) jos katselemme leffaa, olemme nukkuneet lähekkäin jne. Mutta en ole kuullut esim. kuinka ihanaa kainalossani on makoilla, enkä herännyt pusuun kuinka kiva on herätä mun vierestä. En tiedä kuinka osuvia esimerkkejä nuo nyt olivat, tähän hätään en muuta nyt keksinyt.
Itse ainakin olen sellainen, että mietin mielessäni juuri, että miten mukavalta tuntuu toisen kainalossa, vieressä, pussailla, ym. mutta huomaan usein etten tule sanoneeksi niitä ääneen, ne vaan jää omiksi ajatuksiksi, ei tarkoita etten tykkäisi jostain vaikken sitä "muista" sanoa ääneen.
Enemmän henkilökohtaisista asioista on vaikeampi puhua, ennen kuin luottaa paremmin toiseen, lähinnä kai tuntuu että voinko nyt tuollaista kertoa, mitä se sitten ajattelee. Siinä saattaa mennä vähän kuin lukkoon kun pitäisi jotain syvempää jutella, sen parempaa syytä en siihen keksi, ajan kanssa itsellä ratkennut, mutta miehen asenne siihenkin vaikuttaa. Jos tykkäät jutella, varmasti auttaa naistakin avautumaan. Kun itse on sellainen toisesta ja hänen asioista kiinnostunut, tuntuu paremmalta itsekin asioita puhua. Se että hän kertoi että on vaikea puhua asioista niin se jo on merkki, että avautuu sinulle.
Aamupussailuun voi olla yksinkertaisena syynä vain niin normaalin nolo juttu kuin aamuhengitys, naisenhan kuuluu aina olla raikas, ruusuntuoksuinen...
onko hän yksinkertaisesti hieman jörö. Ujo vo olla, mutta kertoo jotain älykkyydestä, jos ei osaa mitään keskustella. Älykkäät ihmiset osaavat keskustella kirjoista, kulttuurista, historiasta, maailman menosta, mistä vaan. Jos häntä rakastat, niin eihän se rakkautta estä, jos toinen on puhumaton.
Kyllä hän osaa keskustella, niinkuin kirjoitin ylemmässä viestissä. "Me juttelemme kyllä niitä näitä helpostikkin ja meillä on hauskaa yhdessä."
Anteeksi nyt vain, mutta ihminen voi olla älykäs vaikka joskus tuntuisi ettei toinen osaisi mitään sanoa! Kaikille asioiden pukeminen sanoiksi ei ole helppoa - tällainen henkilö ehkäpä mieluummin kirjoittaa sanottavansa paperille tai vain tarvitsee hieman enemmän aikaa ennen kuin alkaa tilittämään ajatuksiaan jne. toiselle.
Tiedän yhden professorin - hyvin hyvin älykkään sellaisen - mutta hänen sosiaaliset taitonsa ovat mitä ovat.
Olen toisaalta samassa tilanteessa kun tämän alkuperäinen kirjoittaja mutta itse olen nainen ja mies on ehkä ujo, en osaa sanoa. Olemme tunteneet 2kk. Ensin mailailimme sitten mesettelimme ja sen jälkeen vaihdettiin numeroita. Nyt olemme nähneet kuukauden ajan joka viikonloppu; hän ollut täällä ja minä olen nyt käynyt siellä. Olen sanonut hänelle suoraan että tykkään hänestä ja kysynyt että missä kohtaa nyt ollaan. Hän haluaa edetä hissukseen, johon suostuin. Näen että hän tykkää minusta ja minä hänestä. En uskalla "heittäytyä" kunnolla mukaan kun toinen ei tuo kunnolla julki mitä hän minua kohtaan tuntee. Olen toisaalta ujo mutta olen tosiaan sanonut hänelle suoraan että tykkään hänestä ja olen valmis seurustelemaan. En halua "hiillostaa", joten en koko ajan ole yhteydessä häneen. Pelkään että sanon tai teen jotain millä pelotan hänet pois...
Luin tän keskustelun läpi ja se sai minut ymmärtämään omia asioitani paremmin.. Olen tällainen todella ujo (ja kokematon) ja tietenkin tositosi ihastunu minua n. vuoden vanhempaan mieheen, joka on aiemmin seurustellut. Olemme olleet kavereita jo aika pitkään ja olen kertonut miehelle että pidän hänestä, mutta hän on sanonut haluavansa olla vain kaveri. Nyt ymmärsin että se ehkä johtuu siitä että hän ei uskalla alkaa minun kanssa mihinkään vakavampaan, koska ei tiedä saako minulta sen kaiken mitä parisuhteessa haluaa.. Tästä tilanteesta varmaan selviää vain puhumalla, tosin pelkään että on jo liian myöhäistä..
En ole ikinä tavannut ketään niin ihanaa, kilttiä ja mukavaa miestä kuin hän, ja meillä on paljon yhteistä. Kun tapasimme viimeksi oli aika tiivis ja rento tunnelma, hän koitti teoin näyttää että on kiinnostunut minusta, mutta minä hölmö ymmärsin sen vasta jälkeenpäin.. :/ Nyt en oikein tiedä kannattaako enää yrittää, kun tiedän että hän etsii seuraa netin treffipalstalta (jossa mekin tutustuimme), ehkä hän on jo tutustunut johonkin kiinnostavaan tyttöön eikä ole enää kiinnostunut minusta.. Todella vaikea tilanne, enkä oikein tiedä mitä tekisin.. Harmittaa kun oon niin kauhean ujo..
Minusta tuntuu, että teitä kahta ei voi rajattomiin muokata toinen toisillenne sopiviksi. Itse vaikutat sellaiselta "uudelta mieheltä", joita nuorissa kaupunkilaismiehissä on enenevässä määrin. Siis välitön, fyysinen, paljon äänessä oleva, tunteistaan puhuva, ja olet ilmeisen ekstrovertti. Kaipaat huomiota, huomionosoituksia, pusuja ja pepun nipistelyä. Ehkä inan verran turhamainen ja itsekeskeinen myös?
Vaikuttaa että empatiakykysi erilaisia ihmisiä kohtaan on rajallinen.
Tytöstä sen verran, että pystyn melko helposti asettumaan hänen nahkoihinsa. Mieluummin käytän tästä 19-vuotiaasta neidosta sanaa tyttö, kyllähän hänestä nainen voi tulla, jopa sinun seurassasi, you know? Tämä tyttö on vanhan hyvän ajan yhdenmiehennainen, sellainen joka 50-luvulle asti oli kunnon tytön prototyyppi, siveä, hillitty, luotettava. Mitä tällainen kunnon tyttö odottaa mieheltä, oletko miettinyt sitä??
Jotta tyttö uskaltaisi avautua ja "heittäytyä", mieheltä hän todennäköisesti odottaa ihan perinteisiä juttuja: rehellisyyttä, luotettavuutta sillä tavalla että miehen toimet ja puheet ovat johdonmukaisia, miehistä vahvuutta ja syvällä luonteessa olevaa varmuutta osoittavia. Siis ei mikään hetken impulssien keikuteltavissa oleva tuuliviiri. Häntä ehkä jopa hermostuttaa jatkuva puhetulvasi ja tarpeesi avautua milloin mistäkin. Nuorempana en minäkään olisi mistään hinnasta halunnut avata traumatisoitua sisintäni, se tulee vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä ihmisillä joilla on jotenkin ollut vaikea alkutaival. Myöskin pidän luonnottomana odotustasi siitä, että ujon neitsyen pitäisi fyysisesti paijailla ja eroottissävyisesti hyväillä ihastuksensa kohdetta. Et tunne häntä, eikä hän itsekään tunne itseään, sellaisena kuin aikuinen, omaa seksuaalisuuttaan toteuttava nainen on. Lienee sanomattakin selvää, että edelliset seurustelukumppanisi eivät olleet kokemattomia millään muotoa? Käytöksestään päätellen olivat ahkerasti harjoitelleet monen miehen kanssa jo ennen sinua?
Miksi sitten jätit nämä eroottisesti sinua miellyttäneet aiemmat tytöt, itselläsikin vasta parikymppiä ikää, siis mihin aiemmat suhteesi karahtivat karille? Vai kyllästyitkö vain?
En oikein tiedä mitä teille neuvoa, mielestäni tyttö on ihan normaali 19-vuotias neitsyt. Myöskin tuo että itse luulet tietäväsi että hän ei halua seksiä, kysy hyvä ihminen tytöltä, tai kokeile käytännössä mitä tapahtuu kun alat häntä hyväillä muutenkin kuin "vieressä-nukkuvana-kaverina". Jos oikein arvaan, tyttö ehkä on salaa toivonut miehen jo käyvän tositoimiin jotta ehkä omasta mielestään hävettävän vanhana kannettu neitsyys vihdoin päättyisi. Se saattaisi avata lukon moneen muuhunkin asiaan.
Jos hän on joutunut monen miehen tunteiden harjoituksen kohteeksi, josta joitakin kertoja ei ole jäänyt edes sitä luuta käteen, niin mieluummin hänkin varmaan katsoo eteensä, jos on tuollaisia kokemuksia takana.
Välttämättä kysymys ei ole edes ujoudesta eikä kokemattomuudesta, voi olla myös kyse juuri siitä, ettei heti alakaan syventelemään suhteitaan, ihan "kivojen jutteluiden" varassa ja ehkä onkin sen verran kokenut, että hakee ensin sitä luottamusta kunnolla. Niitä ihankivoja on paljon, jotka mielellään testaa ja pitää hauskaa ja viihtyy, mutta ei lopulta tarkoita yhtään mitään. 19-vuotias säästyy monelta surulta, jos ymmärtää jo tuossa iässä, ettei monikaan mies todella tarkoita sitä mitä sanoo tai on tarkoittavinaan.
nyt jo keski-ikäisenä, ujous on taka-alalla, eikä sitä välttämättä edes huomaa (mutta se on siellä kuitenkin) Sensijaan se kokemusten tuome pieni pelko itsensä satuttamisesta on kokoajan olemassa. Liika hehkutus tuntuu ahdistavalta ja itse varon sitä, ettei toinenkaan pettyisi. (jos juttu on alkumetreillä, on tutustuttava kunnolla, ennenkuin uskaltaa avautua)
Osoita kiinnostuksesi, mutta älä hehkuttele liikaa. Älä painosta toista kertomaan sanallisesti tunteistaan, vaan anna aikaa ja anna tekojen puhua puolestaan. Kun luottamus syntyy hiljalleen, kyllä se puhuminenkin sieltä tulee.