Mitäs jos sulta otettais kaikki materia pois, niin mitä jäis jäljelle? Kestäiskö esim. parisuhde ja/tai muut ihmissuhteet sen?
Ja kyllä. Kaiken poisottaminen sisältää myös netin. Jos ei olisi yhtään mitään, niin mitä jäis jäljelle? Mikä olis se pönkkä johon nojaten takaisin jaloillesi nousisit?
Mä olen tuota miettinyt ja tuolta pohjalta kun ajattelee, niin mitään parisuhdetta tärkeämpää ei ole. Hyvä suhde itseensä ei tuollaisessa tilanteessa auttaisi vittujakaan.
Ja kyllä. Kaiken poisottaminen sisältää myös netin. Jos ei olisi yhtään mitään, niin mitä jäis jäljelle? Mikä olis se pönkkä johon nojaten takaisin jaloillesi nousisit?
Mä olen tuota miettinyt ja tuolta pohjalta kun ajattelee, niin mitään parisuhdetta tärkeämpää ei ole. Hyvä suhde itseensä ei tuollaisessa tilanteessa auttaisi vittujakaan.
Vastaukset 91
Vanhimmat
Olisin munasillaan kylmässä?
Olis muutaki mietittävää ku ihimissuhteet.
No ei tota materiaa niin hirveästi ole nytkään.
kestäisi parisuhde ja lähimmät ystävyyssuhteet. Eipä sit oikein muuta oliskaan..
Tuskin se parisuhde omasta tahdosta päättyisi, mutta toisen tahdosta ja käyttäytymisestä sitten ei voikaan olla varma. Monet takuuvarmoina pidetyt suhteet kaatuvat paljon pienempiinkin ongelmiin.
etten edes aloita sellaisen miehen kanssa suhdetta, joka lannistuu ensimmäisestä vastoinkäymisestä. Mun kanssa elämä ei tuu olemaan helppoa, niin kyllä mies siinä karaistuu ja varmasti ehtii pahempaakin kokemaan mun kanssani, ennenkuin kato iskee ja jos se silloinkin vielä mun rinnallani olisi, niin kai se mua sit rakastaisi.
ja kaiken menettämisen välillä on iso ero.
uskon, että rakkaus kestää kaiken.
väkivaltaa. Se taitaa olla ainoimpia asioita, jotka mun rakkauteni tappaisivat ja varsin tehokkaasti.
Mutta sekin on silti eri asia, että kestääkö suhde.
kaikki uskovat rakkautensa kestävän kaiken. Useimmiten se ei kuitenkaan kestä.
yhteenlaskettu arvo?
Mä oon aina ollut sitä mieltä, että pelkkä rakkaus ei välttämättä riitä.
Kiitos tästä. Tämä on hyvä kyssä.
Ihan samoilla linjoilla olen, relaxed_eyes, että parisuhdetta tärkeempää ei ole kun kaikki muu skeida hävitetään ympäristöstä häiritsemästä.
Itse tiedän sen kokemuksesta kun omani kanssa aina samoillaan kesäsin luonnonpuistoissa ja mökillä (jossa ei ole sähköä), talvella pohjosessa hiihtoretkillä yms. Ei sellasta kestäis jos vierellä ei olis se paras kamu kaikista. :)
Suosittelen lämpimästi kaikille päivää ilman sähköjä ja vesivessaa. ; ) Jo alko selviimään onko siinä vierellä "se ihan oikee" vaiko joku vähä sinne päin.
Siellä kun on kolme päivää mettässä ihmisten keskellä ilman kiinteää vessaa ja sähköverkkoa, niin siinä kyllä katotaan kenellä on pinna liian piukeella. :)
"Suosittelen lämpimästi kaikille päivää ilman sähköjä ja vesivessaa. ; ) Jo alko selviimään onko siinä vierellä "se ihan oikee" vaiko joku vähä sinne päin."
Mitähän sillä selviää? Että intissä kaikki rakastavat toisiaan, kun kerran tulevat htoimeen leireillä viikkojakin ilman sähköä ja vesivessaa? Ei se niin ole, mutta jos jollekin päivä ilman sähköä ja vesivessaa johtaa eroon, ei se suhde tosiaan kovin kestävällä pohjalla ollut. Ei mut oikeesti, päivä ilman vesivessaa ja sähköä? So what?
pitää olla urbaani. menetkö paskallekin sen puoliskosi kanssa? sillekö mieltäsi purat kynttilänvalossa ja oikeinko päivässä tämä kaikki selviää?
telttaretkellä selviää kaikki. Tuossahan on oikein markkinoitava idea uusavuttomille nykyihmisille. Tosin täytyy muistaa, että jotkut itseasiassa tykkäävät luonnon helmassa telttailusta, niinkuin esim. partiolaiset ja muut luontoihmiset.
toista on asua sähköttömässä mökissä ulkohuussilla kesät talvet lähimpään naapuriin 5,8 km
Jos lomareissuilla nautiskelen askeettisesta elämästä luonnossa, on arkielämän mukavuudet odottamassa kotona.
Kysymys kuuluikin; jos menettäisit kaiken materian, eikä jos hetkeksi lähdet nautiskelemaan oravanpyörän ulkopuolelle...
Tuollainen koettelemus olisi kyllä aika monelle keski-ikäiselle naisihmiselle liikaa.
materian sais ottaa pois. Netti jos vietäs niin olisin vielä tyytyväisempi.
Kyllä se on se sisarusten tukiverkko, joka ottaa kiinni vaikka heittäytyisi silmät kiinni kalliolta :)
Parisuhteesta en olisi niinkään varma. Ei niin, että mies hylkäisi, vaan että megaluokan ongelmat on helpompi ratkoa itselleen mieleisellä tavalla, jos ei tarvitse huomioida toista... Tosin, koska kyse ei olisikaan enää pelkästään minusta, vaan pakko olisi ajatella myös syntyvää lasta, joten...
Perkeleiden jälkeen täytyisi vain ottaa lusikka kauniiseen käteen, ajatella, että otetaanpa uus suunta. Mikäs tässä, kyllä elämä kantaa... Mikäs perkules se mun on aina pakko omilla jaloilla seistä, ukko tekisi aivan varmasti kaiken mahdollisen mun hyväksi, jos vain annan :)
että kukaan ei voi tietää vastausta aloituksen kysymyksiin.
Mutta, sitä voi tietty miettiä, että jos vaikka tänään mökki palais eikä vakuutus sitä korvaiskaan, että onko tänään elänyt niin, ettei se akkaki lähäre samalla.
Viekää pois vaan! Mulla jos olis jotain niin arvokasta että joku siitä maksais, niin oisin myynyt ne tavarani jo ajat sitten.
Ps. Asiaan liittyen: sossun rahat piti tulla tänään kun ne saa vetkuttaa niitä rahoja lain mukaan max. viikon. Ei näkynyt niin soitin sinne ja sieltä sanottiin että kyseisellä etuuskäsittelijällä on nyt menossa hakemukset jotka on saapunut 20. pvä ja mun hakemus on saapunut 26. pvä joten saan rahat kuulemma "vissiin joskus ensviikolla". Mulla on tilillä 1,32 euroa ollut jo monta päivää ja ruokaa ei ole. Sanoin sille virkailijalle että "lain mukaan mun pitää saada rahat tänään" niin se sano että "niin tää kuun loppu on tällasta hulinaa aina" >:( Mä soitin sosiaaliasiamiehelle. Saa nähdä alkaako rahat kohta kulkee.
Minä laitoin sinulle viestin tänne tuosta asiasta, mutta kun et usko, niin et usko.
Missä?
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8634803/41069012
on torstai!!
viemään hakemuksen 20.11 ja tuossa yllä on todiste. Olisit nyt rahat kourassa, jos kuuntelisit viisaampia.
"..etuuskäsittelijällä on nyt menossa hakemukset jotka on saapunut 20. pvä ja mun hakemus on saapunut 26. pvä joten saan rahat kuulemma "vissiin joskus ensviikolla". Mulla on tilillä 1,32 euroa ollut jo monta päivää ja ruokaa ei ole."
sitten sanonut sillon. Mistä mä tiesin mistä siinä on kyse. No kiitos kuitenkin kun koitit vihjasta :)
Älykkyyttäsi on ylistetty.
Arvaa miten niin? Mä SAIN RAHAA TÄNÄÄN!!!!!!! JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!! Tee sama perässä kun sulla ei ole yhtään kolikkoakaan ja rahaa on tulossa "joskus ensviikolla" että repäset jostain suurehkon summan rahaa! :P Siihen ei idiootti pysty, NIIN! :D
Kaikki me tänne alasti ilman materiaa synnytään ja kaikki me täältä ilman materiaa lähdemme. Vaikka parisuhde onkin (ainakin minulle) tärkein ihmissuhde, niin se on myös se kaikista epävarmin suhde. Helpommin se menee katkolle kuin ystävyyssuhteet, vaikka mitä väittäisitte tällä hetkellä.
Minusta esimerkiksi terveyden menettäminen olisi vieläkin pahempi juttu, omaisuudesta ja netistä puhumattakaan.
Mutta jos nuo mainitsemasi asiat vietäisiin pois, minulla olisi edelleen älyni, tietotaitoni ja käteni, joiden avulla rakentaisin ennen pitkää sen, mitä minulla olisi ollutkin. Että sikäli olen kanssasi jyrkästi eri mieltä.
että olet täysin tunteeton ihminen. Viekää kaikki vaan pois, ja hups vaan, kohta rakentaisin kaiken jo uudestaan... Hmm... enpä usko että SINÄKÄÄN olisit niin voimakas. Kyllä sinäkin tarvitsisit tukea jostakusta toisesta, oli se sitten parisuhde, vanhempasi tai ystäväsi. Naurettavaa väittää muuta. Jos ap.lle tärkein suhde on parisuhde, se lienee hänen asiansa, eihän aloituksen pointti ollut siinä, vaan siinä MITÄ jäisi jäljelle.
Ylensä minua syytetään tällä palstalla juuri päinvastaisesta. Siitä, että kaikki rakentamani on minulle liian tärkeää. Ja totta kai minä tarvitsisin tukea. Siksihän ystäväni ovat minulle korvaamattomia ja vaimoni elämäni tärkein ihminen. Minusta sinun tulkintasi oli tällä kertaa lähinnä naurettava.
Pointtini vain oli, että ojasta ylensä noustaan, jos on tarpeeksi tahtoa.
Munasillaan pakkasessa seistessä ei lohduttaisi yhtään se, että siinä vieressä seisoisi rakas ihminen yhtä huonossa tilanteessa...
Voitte viedä kaiken fyysisesti mutta henkisesti ette saa mitään. Se, mitä sisältäni olen, ei riipu ympäristöstä. Oma keho ja mieli on ihmisen tärkeimmät asiat. :)
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on puolikas suru. Niin se elämä vaan menee. Toivoisinpa osaavani hoitaa parisuhteeni niin, että saisin jatkossakin jakaa suruni.
Miestä vaan huolettaisi naisenkin puolesta.
ainaki melki kaikkee..tärkeintä on se hyvä suhde kummiskin..=o)
kyllä mä luopusin kaikesta maallisesta roinasta ennemmin, kun mun parisuhteesta vaikka heti jos olis valittava....tota roinaa ehkäpä saa haalittua uuestaanki jostaki joskus..mut tommosta kumppania löytää ani harvoin jos sillonkaan..pidän mieluummi hänet..=o)
jäi vähä keskeneräseksi..kestäsikö sit en voi mitenkää tietää...sen näkis sitte..mutta mä kestäsin..
toki taivasalla olis kylmä..mutta osataanhan me rakentaa maja..kerta kotikin onnistuu tehä..
=o7
..muut suhteet kestäsi..ainaki mun vanhempiin takuulla..ei epäilystäkään...ne majottas meiät niille jos meiltä menis kaikki...tää on ihan saletti tieto...ei mikää kuvitelma..=o)
muut suhteet sitte on se ja sama vaikkei kestäskään..jos on kerta niin heikoissa kantimissa..tärkeimmät oli tossa..=o)
ei periksi anna. aina sitä jotenkin asiat luovii.
aina sitä jotenkin luovii...nimenomaan...=o)
ihmissuhteet eivät ole materiasta kiinni, mutta ei uskottavaa jos joku sanoo luopuvansa materiasta jonkun tähden?
Itse olisin valmis luopumaan kaikesta pelastaakseni esim. lapseni hengen..
Muuten ei väliä. Paljon olen menettänyt mutta uskoa itseeni en. Vaikka vuorovaikutustaitoja enemmän olisin toivonut materian sijaan mitään en kadu. Tästä hyvä jatkaa.
Näin kävi, kun tuli konkurssi. Kaikki meni, omakotitalo, auto, yritys, mutta mies jäi ;) ja kun pahin oli ohi, huomattiin, että rakkautta on enemmän kuin silloin, kun kaikkea materiaa oli paljon. Silloin työ tuntui vievän kaiken huomion ja tarmon, sitten kun sen menetti, niin käännyttiin toistemme puoleen ja panostettiin siihen. Nyt asutaan vuokralla pienessä kaksiossa, ei ole autoa, eikä paljon muutakaan, mutta väitän olevani onnellisempi kuin aikanaan kaiken tavaran keskellä.
Sulla on ollut rankka koettelemus siinä, mutteivät kaikki suhteet tuollaista kestä.
mä jo ajattelin, että oonko tosiaan niin perkeleen huono ilmaisemaan itseäni, että kukaan ei ymmärrä, että aloituksen kysymyksissä ei ollut kyse suoranaisesta omaehtoisesta valinnasta, mutta onneksi yksi ymmärsi.
Hyvä, että teillä kävi noin. :)
Mä kans toivon, että itsellä kävis samoin jos kävis niin, että kaikki menis. Uskon, että avokki pysyis rinnallani, mutta tietää en sitä voi.
Niin, kyllähän kaiken menettäminen kovasti koski ja moni kaverikin jäi matkasta. Silloin kun kaikkea oli yllinkyllin, niin myös ongelmia: Oli vieraita ihastuksia, lomia ilman kumppania jne.. No, ehkä sitä ois sattunut ilmankin, kun teinistä asti kimpassa oltu. Nyt, nelikymppisinä, ollaan taas kuin teininä, köyhiä ja rakastuneita.
saattaisi olla ongelma.
Alkeellisen (oksa)laavun rakentaminen ilman työkaluja kyllä onnistuu.
Myös ongen teko ilman siimaa, kohoa ha koukkua onnistunee, oikeastaan voisi kokeilla tuota ensi kesänä.
Katiskan rakentaminen oksista ei ole vaikea homma.
koukun vuoltua luusta vaikka terävällä kivellä, kun aikansa väkertää.
suhteellisen heikko materiaali koukuksi.
Sopiva oksa on parempi.
Toisaalta, kysmys oli "Jos sinulta vietäisiin kaikki", tarkoittiko se, että luonnosta löytyisi esim. rautalankaa, millä laiduinmaat on rajattu?
kysely, että persaukisten ei tarvitsisi käytännössä luopua mistään. Täytyisikö heidät viedä viideksi vuodeksi työleirille, että puntit vähän tasoittuisivat niiden kanssa, joilla sitä omaisuutta on ja joiden menetys olisi todellisempi?
On se nyt vähän eri asia luopua perintömetsästä kuin pelkistä haisevista kalsareista.
jäljelle jäi vain minä ja lapset -> vieraskaupunki/ paku ja hostellihuoneet.
Näin tapahtui myös silloin kun muutin lasteni kanssa nykyiselle tilalleni, (joka toimii nykyisin möksänämme) mutta silloin oli talo jota lämmitimme puilla (puut omasta metästä) ei vettä sisään eikä sähköä.
Parisuhde on mulle yhtä kaukainen käsite, kuin tukeutuminen toiseen ihmiseen -> mä meen vielä tätä linjaa: se mihin ei ole koskaan tottunut niin sitä ei osaa kaivata.
"Kestäiskö esim. parisuhde ja/tai muut ihmissuhteet sen?"
Mistäpä minä sen tiedän. Ei ne mielestäni materiaan perustu, joten kenties.
"Mikä olis se pönkkä johon nojaten takaisin jaloillesi nousisit?"
Itseeni. Ei tuottaisi ongelmia.
Kosto
Mä ainakin hakeutuisin mutsin ja faijan nurkkiin loisimaan. Vaimoja tulee ja menee, mutta rintaperillinen on aina rintaperillinen.
...hengiltä jonnekin sillan alle ennemmin kuin "tunnustaisin" vanhemmilleni tarvitsevani jonkinlaista apua.
Parisuhde, kuten muutkin ihmissuhteet, ovat elämää täydentäviä ja siihen vahvasti kuuluvia tekijöitä. En missään nimessä silti laittaisi parisuhdetta tärkeimmäksi asiaksi. Hyvä suhde itseensä on nimenomaan se, josta lähtee kaikki muukin - myös se parisuhde. Jos on hukassa itsensä kanssa, niin kestävää ja hyvää parisuhdetta ei ole saati tule. Ei ainakaan sellaista suhdetta, jota Tosivaitaru hyväksi kutsuisi. Jotain häröilyä sinne tänne aina jokun kanssa, mutta ei kestävää, koska itse ei ole aito ja tolpillaan. Ton paremmin en osaa asiaa pukea, mutta jokseenkin tollaista länkytystä. Ketään ei saa tolpilleen kukaan muu kuin hää itse. Jos nyt puhutaan sellaista totaalista persiilleen menoa. Kovin on huteraa toisen tukemana seistä tai olla.
Jos nyt maalataan totaalinen "ollaan aivan p.a. muuta omaisuutta ei ole kuin mukana olevat vaatteet" , niin oispa kiva nähdä sellainen pari, johon rahatilanteen muutos ei vaikuttaisi tuon taivaallista. Riittävä toimeentulo kun tuo perusturvallisuutta, pelkällä rakkaudella ei saa kupuansa ravittua. Rakkaudellako maksettais laskut ja pidettäis vaan toisia kädestä kun vouti hyppäisi oven karmit kaulassa sisään? No sikäli kiva ja romanttinen kuva, ei siinä mitään.
Noo, mut rakkaus saa puhumaan pehmoisia itse kunkin :)
Väitätkö siis, että yksin selviää yhtä hyvin kuin kaksi yhdessä? Tai, jos menee kaikki ja vielä akkaki päälle, niin se akan lähtö ei sitten enää niin merkkaa?
tai vaikka siis ei olis hukassa itsensä kanssa.
mitään pysyvää ei ihminen saa aikaiseksi, ennen kuin on sinut itsensä kanssa. Et sikäli olen totaalisesti eri mieltä kuin mitä kirjoitit:
"Mä olen tuota miettinyt ja tuolta pohjalta kun ajattelee, niin mitään parisuhdetta tärkeämpää ei ole. Hyvä suhde itseensä ei tuollaisessa tilanteessa auttaisi vittujakaan"
Taatusti säkin tunnet jonkun häröilijän (sekaisin itsensä kanssa), monellako sellaisella on pysyvä parisuhde? Eli pysyvää parisuhdetta ei rakenneta huteralle pohjalle. Molempien pohjat on oltava vahvat, muuten mennään takaluukku edellä puuhun :)
että kaksin ei selviä, jos kumpikin ei olisi kykeneviä selviämään tilanteesta yksinkin. Klar?
Me puhutaan ihan eri asiasta. Mä oon ajatellu koko ajan, että se parisuhde olis jo rakennettu jos kaikki muu siitä ympäriltä viedään.
Eli, mitä jää jäljelle jos kaikki viedään? Olisko esmes sun suhde sellasessa kunnossa, että se jäis jäljelle?
tajusin. Mä olen silti eri mieltä.
mieltä! Ei ihmistä ole tehty selviämään kaikesta yksin kuten tosivaitaru tuossa yrittää väittää, kyllä saa ja pitääkin osata ottaa vastaan apua ja tukea. Suomalaisten synkät itsemurhatilastot johtuvat osittain juuri siitä, että kuvitellaan että kaikesta on selvittävä yksin!
voishan sitä paukutella henkseleitä tai olla paukuttelematta, kuitenkaan meistä ei kukaan tiedä miten siinäkään tilanteessa käy, ennen kuin ollaan H-hetkessä. Pitäis sun tietää, etten kommentoi parisuhdettani juuri lainkaan täällä. Kun on asiat hyvin, olisi perin helppoa rehvastella, mutta jätän kortin käyttämättä ja pidän keskustelun auki yleisimmille linjoille.
Yritin selventää sitä, että kuka meistä loppujen lopuksi tietää, kuinka vakaalla pohjalla se oma parisuhde on? Täytyisi saada niitä tappokolhuja, jotta voisi sanoa varmuudella yhtikäs mitään. Ystäväni on mainiosti sanonut, että päivä kerrallaan - ja ovat olleet aviomiehensä kanssa yhdessä liki 20 vuotta.
Kenenkään parisuhde ei ole jatkuvasti "vahvassa tilassa", elämään kun kuuluu muutokset ja jokaisella omat ihmisenä kasvunsa. Siinä mielessä terveellä järjellä liikun, että onhan näitä tarinoita kuultu ja nähty, osa meistä elänytkin. Jos takana on piiii-iiiitkä suhde ja muitakin alamäkiä ollaan yhdessä koettu, niin voi olla paremmat mahdollisuudet selvitä taloudellisestakin ahdingosta. Mene ja tiedä.
Monessa parisuhteessa yleensä riidellään rahasta (tutkittu), joten mihinkäs tämä tilanne sellaisissa suhteissa siirtyisi totaalisen persaukisuuden myötä? Muuttuis rakkaudeksi? Sitten jos kuvitellan kaksi hyvin toimeentulevaa yhdessä, niin eikö olisi aika hurskasta alkaa ilmoitteleen, miten me ainakin selvittäisiin konkurssista ja meissä on voimaa? Kun menee hyvin, on helppo sanoa aina menevän hyvin.
Aloituksessa on "mihin nojaisit" - kysymys ja mun vastaus on, että ensimmäisenä itseeni. Eihän elämässä ole mikään niin hyvä voimavara kuin se, mitä ihmisellä on itsensä kanssa. Tämä ei poissulje suhteen tuomaa vahvuutta. Me vaan ajatellaan tämä niin eri tavalla.
linkitä missä ilmoitan ihmisen selviävän kaikesta elämässä yksin ja apua/tukea ei voi ottaa vastaan, jookos? Yleensä kun lähtee täydentämään toisen tekstejä omilla ajatuksilla, niin saa ihan omia tulkintoja aikaiseksi. Sehän nyt ei täällä ole mitenkään ennenkuulumatonta :) Anyway, saa kysyä tarkennuksia.
Vielä: jos lähtökohtana on tukeutua yksinomaan toiseen ja parisuhteeseen, niin parasta vastapuolella olla paljon voimia, jaksaa kantaa sen heikon osapuolen selässään. Onko sellainen parisuhde hyvä, jossa toinen tukeutuu ja toinen kantaa? Tosivaitaru kun ymmärtää parisuhteen olevan jotain muuta kuin pelastava oljenkorsi elämässä.
eli loppujen lopuksi olemme kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kukaan ei voi tietää aloituksen kysymyksiin vastauksia omalta kohdaltaan, ellei ole tilannetta jo kokenut(??)
me jo ollaan samaa mieltä :)
Mitä täällä tapahtuu?
olevan väärässä ajatuksinesi, väitän ainoastaan ettet puhu aloituksen aiheesta.
viestejä katoaa solkenaan.
Siks mä tein sen toisenkin aloituksen...joka kans on nyt häviksis.
Niin, ja ilmeisesti oltiin sitä samaa mieltä ennenkuin tiesitkään:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8668532/41310033
koska ajattelen lähtökohdan alkujaankin erilaiseksi.
onko siinä mitään tolkkua mitä häviää?
No jottai täytyy kirjoitella, niin tulis keskustelua aikaiseksi. Mälsää, mä ajattelin, että oltais väännetty.
:)
Mä kelaisin (jouduin kelaamaan) tätä muutaman sekunnin, sillä en heti muistanut mistä ja miten kaikki alkoi.
Kun nyt katselin ympärilleni niin en kyennyt näkemään mitään mikä on asian ytimessä, sen sisällä helmenä.
Elämä on kitiinikuori kaiken ympärillä. Ja vaikka en uskoisi tai muistaisi, tuntisi simpukan sisällä olevan enää mitään, niin oudosti tuo korjaantuu nollaamalla päänsä.
Eli siis materia ei merkitse mitään, sillä sen voi hankkia takaisin - jos enää viitsii.
(hymiö)
"Mitäs jos sulta otettais kaikki materia pois, niin mitä jäis jäljelle? Kestäiskö esim. parisuhde ja/tai muut ihmissuhteet sen?"
Sitä ei ole ikinä ollut kovin paljon. Parisuhde riippuu muijasta. Tuskin kestäis yhdenkään naisen kanssa. Muut ihmissuhteet on kestänyt monenmoista ja ovat edelleen kestävän oloisia.
"Ja kyllä. Kaiken poisottaminen sisältää myös netin. Jos ei olisi yhtään mitään, niin mitä jäis jäljelle? Mikä olis se pönkkä johon nojaten takaisin jaloillesi nousisit?"
Toteuttaisin sen, mitä suunnittelin jo 5 vuotta sitten. Alkaisin miettiä keinoa miten pääsisin buddha-ukoks buddhalaiseen munkkiluostariin jonnekin lämpimään.
säästät, ostat lipun ja menet.
Täh?
Se yksi pieni syy, mikä pidätteli joskus 5 vuotta sitten, pidättelee edelleen...
On muuten niin hyvä syy, että malta vielä.
Teen uuden tilannearvion joskus 10 vuoden kuluttua...
menee hujauksessa, ainakin kun taakkepäin katselee.
menee...
Onko kaikki ok?
vipuun haksahda!!
;)))
Hyvä niin. En ole seurannut tilannetta täällä ja hiukan pihalla. Mutta samasta lootasta löytyy juttuseuraa tarvittaessa...
kun kirjoittaa provokierroksilla, niin heti on pasmat muilla sekaisin ja älämölö nousee :) Genio darling, tahallaan hillun. Menit pilaan mun hillumiset :(
Muisk ja hali.
En ole enää tottunut näkemään sua hillumassa. Luulin sun tulleen jo vanhaks...
jokin tilapäinen hillumiskohtaus, joka laantuu ennen kuin pääsee kunnolla alkaankaan. Phöh, mä en jaksa enempää.
Vanhuus...Kyllä mä silti niitä sukkia neulon ;D Mut tällähän ei ole mitään tekoa vanhemisen kanssa. Osaako Genio neuloa? Mun velipuoli neuloo paljon, jotenkin hassun näköistä isoissa käsissä sukankutimet :)
Geniolla on juuri nyt osaamiset aika vähissä. Näyttelemään pitäis nyt oppia. Ja vielä venäjäksikin...
totta kai!! Onko nyt mun vuoro kysyä, onko kaikki ok, kun tollaista kirjoitat?
"osaaminen vähissä" pöh.
Neulominen ei ole niin tärkeä osattavien listalla :) Vaan nyt mun täytyy paukata poies. Heikka!
ihan ok. Väsynyt snadisti, mut muuten ok.
Mut tossa hahmossa ei ole kovin paljon minua...
hypätä toisen nahkoihin, se voi olla aika mukavaa itseasiassa :)
Hyvä et kaikki kunnossa. Palaillaan PVM. Muisk.
..eihän siinä menisi aikaakaan kun lankusta tekisin soittimen säilykepurkin ja hevosenjouhien kera.
Nooh...mutta kyllä se luonne vaikuttaa siihen selviääkö mistä, yksin tai sitten yhdessä.
Elämänhalu ja usko parempaan on se pönkä, jolla noustaan ylös....uudestaan ja uudestaan... näin luulen.... =)
Luulen, että ulkona on nyt jo se verran pakkasta, etten kestäisi edes aamuun tuolla alasti seisoessani.