Olen nyt hyvin hämmentynyt.. Huomasin nimittäin äsken lukiessani avopuolisoni äidin Facebook-sivua , että hän oli vastannut sisarensa viestiin (Jossa sisar kertoili joulun valmisteluistaan miniänsä ja lastenlastensa kanssa) : "Minulla kaikki tuollainen kiva jää kokematta ja myös ne lapsenlapset saamatta, kun tuo ainokaiseni ei näköjään perhettä perusta =( " Se miksi tämä hämmensi minua johtuu siitä, että olen asunut hänen poikansa kanssa viisi vuotta yhdessä ja seurusteltu on pari vuotta kauemmin. Minulla oli (ja on) kaksi lasta nyt 10 ja 12 v) jo silloin kun seurustelumme alkoi. Avomieheni pitää ja on aina pitänyt heitä kun omia lapsiaan (Lasten isä on kuollut). Aikanaan kun tutustuin avomieheni äitiin, hän otti minut ja lapseni lämpimästi vastaan. Myös kaikkina näinä vuosina on yhteydenpitomme/ yhdessä tekemisemme ollut hyvin runsasta , toimivaa ja lämminhenkistä. Ja nyt tämä.. Hänenhän täytyy tietää , että minä näen ko. kommentin.. Meni nyt jotenkin "maku" yhteisistä joulusuunitelmista yms. Mielestäni me olemme perhe avomieheni ja lasteni kanssa ja mikäli "avoppini" näkee asian noin toisin niin miten tästä eteenpäin?
Facebookin paljastamaa
41
384267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Hän on ilmeisesti tarkoittanut että hänen lapsensa ei lapsia hanki... Monelle vanhemmalle ihmiselle omien lapsen saaminen on samaa kuin perheen perustaminen. Kyse voi olla vain eri käsitteistä. Suosittelisin kysymään asiaa häneltä kun kerran teillä hyvät välit on. Ei se netissä kyselemällä ainakaan selviä mitä hän on ajatellut. Mutta muista myös että sinun lapsesi eivät ole hänen lapsenlapsiaan.
Ihmiset ei aina facebookissa ja muissa netti jutuissa muista kuka näkee ja mitä. Toikin voi olla että liittyy johonkin mitä ovat ehkä jopa vuosien kuluessa puhuneet keskenään tai johonkin sisarusten väliseen juttuun. Näissä puheissahan voi sanoilla olla yllättäviäkin painotuksia ja erilaisia merkityksiä. Yhdyn edellisen kirjoittajan ohjeesees, eli ota härkää sarvista ja kysy asiaa suoraan
muoria jurppii,kun on lapsen tehnyt siksi,että se lapsi aikanaan tekisi omia lapsia ja niin edelleen..sehän tämän elämän tarkoitus on : lisääntyä.
Yksinkertaista :)
Ei tuossa mielestäni ole mitään kummallista. Tottakai avomiehesi äiti tarkoittaa poikansa omia lapsia eli verisukulaisia. Vieraat lapset ovat aina vieraita vaikka teillä olisikin lämpimät välit. Hienosti hän on ottanut sinut lapsinesi vastaan, samoin sinut. Anopillesi voi "perheen perustaminen" merkitä avioliittoa, ei avoliittoa, josta on ehkä helpompaa lähteä. Älä tee tuosta ongelmaa itsellesi jos teillä menee muuten hyvin, ehkäpä niitä verisukulaisia vielä anoppisikin saa nähdä... ei muuta kun niitä puuhaamaan :)
Ihmiset eivät aina niin harkitse sanomisiaan.
Kun sinulla on ollut hyvä suhde avoanoppiin yleisesti, niin ei kannata pilata sitä yhden tokaisun perusteella.
Anoppisi on tarkoittanut "perheen perustamisella" lähinnä geneettisiä lapsenlapsia... poikansahan on avoanopillesi lisäksi ainokainen.
"Tuollainen kiva kokematta", kuten anoppisi ilmaisee, on tarkoittanut juuri tätä poikansa geeniperimän jatkoa.
Vaan mikä estää sinua vielä tekemästä iltatähteä juuri tämän miehen kanssa? Ja yhtä radikaalisi, mikä ettei elämäntilanteeseen voisi muutosta tehdä yhdessä asumisen suhteen aivan kirkollista sitoutumista eli perinteisteistä avioliittoa?
Älä ihmeessä uhraa jouluasi pahan mielen alttarille, vaan yritä unohtaa anopin harkitsematon tokaisu. Anopille voisi kyllä kertoa, ehkä miehesi kertoisi äidilleen, että Facebook on julkinen areena, kaikki siellä kerrottu näkyy koko ystäväpiirille. Vanha ihminen ei välttämättä tätä käsitä
Minä olisin vastannut suoraan facebookissa anopille! Olisi hyvä muistutus, että kirjoitukset ovat hyvin julkisia! Ei hän varmasti pahaa tarkoita, eikä ainakaan loukkata. Tavallaan anoppi on kohtelias. Hänestä ei ole asiallista kysellä tai mankua suoraan. Sehän sentään on hyvä!! Sehän on teidän asianne, haluatteko ja milloin yhteisiä lapsia.
Ota asia puheeksi anopin kanssa, jos kerran teillä on toimivat puhevälit. Ja kerro suoraan että loukkaannuit siitä mitä osui silmiisi.
Ei tuollaista vetoa voi noin vaan ohittaa ja haudata taka-alalle. Kyllähän se satuttaa.
Meillä anoppi ei hiljene lasten teko painostuksessaan, vaikka olemme jo sanoneet monesti ettei lapsia tule. Itse olen tullut siihen tulokseen, että vanhukset vain taantuvat huonokäytöksisiksi lapsiksi, eivätkä kykene ajattelemaan käytöstään enää samalla tavalla kuin nuoremmat. Siitä nuo loukkaavat lipsut ja henkilökohtaisuuksiin menot.
"Anoppisi" kannalta hänen poikansa ei liene perustanut perhettä koska pojalla ei ole AVIOvaimoa eikä lapsia (biologisia tai adoptoituja). Jos sinulla pojan kumppanina onkin lapsia eivät ne ole pojan lapsia ellei tämä ole niiitä adoptoinut, mitä ei kirjoituksestasi ainakaan näy. Ne sinun lapsesi lienevät "anopillesi" rakkaita mutta eivät siis hänen jälkeläisiään.
Perhe muodostuu joko avioliiton solmimisella tai yhteisillä jälkeläisillä. Tämä siis hieman vanhanaikaisen katsannon mukaan.
Ota siis rauhallisesti ja anna asioiden olla.
Anopin olen tuone tekstiini merkinnyt lainausmerkkeihin koska minun käsitykseni mukaan anoppi on vain aviopuolison äiti, ei asuinkumppanin äiti.
Aivan, lievää saivartelua. Avoliitot ovat tänä päivänä jo hyvin yleinen parisuhdemuoto, turhaa siitä väännellä titteleitä karsien yhtään sen huonompaa. Anopiksi voi hyvin kutsua myös avokin äitiä. Ja itse olen vaimo miehelle, vaikkei naimisiin mennäkään. Mutta totta, monet vanhat ihmiset ajattelee vielä noin kapeakatseisesti ja eriarvoistaen, vähätellen muita......sekö oli vastauksesi pointti?
Tarkkaan ottaen avokin äiti EI OLE anoppi. Jos nainen ei pidä itseään avopuolison anoppina, se on hänen asiansa ja oikeutensa. Ei siinä ole väheksyntää. Yhtä hyvin perustellusti avokin äiti voisi kysellä miniä-sanan perään.
Ihmettelen, että joku itse valintansa parisuhteessa tehnyt yrittää pakottaa muita ajattelemaan tavallaan.
Minä olen mieheni äidille Marja, en miniä. Mieheni äiti on minulle Stiina. Olemme täysi-ikäisiä ja -arvoisia naisia. Kummallakin oma elämä.
Hyvä "joulurauhaako"
Avoliitto saattaa hyvinkin olla yleinen parisuhdemuoto, mutta ei siitä ole vanhan katsannon mukaan perheeksi ennen kuin siinä on yhteisiä lapsia. Avovaimo on asuinkumppani eikä kuulu sukuun vaikka voissa paistaisi. Tämä näkemys ei millään tavalla arvota sitä onko oikein tai väärin elää yhdessä asuinkumppaneina avioliittoa solmimatta tai onko avioliitto arvokkaampaa kuin avoliitto. Tämä ei myöskään ohjaa sitä voiko kumppaneiden vanhemmat olla jälkeläisensä kumppanin ystäviä.
Kyse on henkilökohtaisesta valinnan vapaudesta. Jos valitsen kumppanini kanssa elämisen avioliittoa solmimatta yhdessä niin älkää pe***na tulko tyrkyttämään meille mitään anoppeja ja appeja tai muitakaan avioliittoinstituutioon kuuluvia asioita! Olemme silloin aikuisina ihmisinä tietoisesti omista syistämme valinneet ettemme liity toistemme sukuihin, emmekä halua yhteiskunnan aviopuolisoille varaamia etuja ja velvollisuuksia.
Olen elämäni aikana elänyt sekä avioliitossa että avioliittoa solmimatta asuinkumppaneina. Molemmat parisuhdemuodot ovat tuttuja ja aikanaan valinta on tullut tehtyä silloisissa tilanteissa tietoisesti valiten. Valitettavasti avioliittoa solmimaton parisuhdemalli on tällä hetkellä yhteiskunnassa uhanalainen laji; ei ymmärretä, että sekin pitää jättää ihmisille valittavaksi. Tätä uhkaa lisää tuo aloittajankin käsitys, joka kertoo, ettei tämän parisuhdemuodon valinnutkaan tajua mitä valitsee. Luullaan elettävän jollain tavalla avioliitossa vaikka liittoa ei koskaan ole solmittukaan. Tämä yleinen "hölmöily" on sitten tuotu myös lainsäädäntöönkin rajoittamaan valinnan vapautta ja edelleen ollaan luomassa täysin tarpeettomia "avosuhdelakiesityksiä". Pidettäköön "avosuhde" ja avioliitto erillään.
mies 50 v
Aika pikkumaista ruikutusta, johon ei ilmeisesti kykene kuin nainen...
Katsos, löytyyhän niitä saivarteljoita myös miehistäkin. Neiti?
Onpa mukava nähdä tällaisia sepustuksia. Miksi toisen valinnat ovat aina huonoja ja yhteiskunnan normit vielä huonompia?
Terveellä itsetunnolla varustetun ihmisen elämän pitäisi olla kohtalaisen tasaista ja vapaata. Mitä sitä toisten asioista ottamaan itseensä...
että kun mennään naimisiin, niin ollaan pelkästään anoppi ja miniä jne... ei ainakaan meillä xD kyllä meillä ihan etunimillä puhutellaan, jos puhutaan anopista ja miniästä niin lähinnä se on "vitsailua", esim. mihin se anoppi taas karkas... niin ja naimisissa olen.
myös avoliitossa ollessani tilanne oli sama, olimme kuitenkin kihloissa pitkään ennen avioitumista. nykyaikana on saivartelua jos pitää tarttua pikkuseikkoihin, voiko avovaimo olla miniä...tavat ovat muuttuneet ja tavallaan siksi myös nimitykset. ennenvanhaan ei nimitystä "avovaimo" edes ollut...
"
Avoliitto saattaa hyvinkin olla yleinen parisuhdemuoto, mutta ei siitä ole vanhan katsannon mukaan perheeksi ennen kuin siinä on yhteisiä lapsia. Avovaimo on asuinkumppani eikä kuulu sukuun vaikka voissa paistaisi. Tämä näkemys ei millään tavalla arvota sitä onko oikein tai väärin elää yhdessä asuinkumppaneina avioliittoa solmimatta tai onko avioliitto arvokkaampaa kuin avoliitto. Tämä ei myöskään ohjaa sitä voiko kumppaneiden vanhemmat olla jälkeläisensä kumppanin ystäviä.
"
mikään ei ohjaa sitä, onko kumppaneiden vanhemmat jälkeläisensä kumppanin ystäviä. ei edes pyhä avioliitto :) haha. monestikko anoppi ja miniä on huonoissa väleissä??? ymmärtääkseni se on melko yleistä...ihan yhtä yleista kuin avoliitoissakin. kun kaksi ihmistä seurustelee, asuu yhdessä, on toinen tavallaan jo "liittynyt" sukuun, koska täytyyhän sen kumppanin suvun kanssa olla tekemisissä. tai ei tarvi, mutta se asiahan ei kyllä muutu naimisiin mentäessäkään. omasta tahdosta lienee kaikki kiinni. ja mitä ylipäätään tarkoittaa tuo sukuun liittyminen??? kumman osalta, naisenko??? mies ei liity naisen sukuun??? tarkoitatko tällä sukunimen vaihtamista??? vai mitä??? ei oikein valjennut minulle...
ja lisään vielä että avioliitossa oleva pari ei ole perhe ennenkuin lapsi syntyy. yhtään sen enempää kuin avoliitossakaan oleva lapseton pari.
elämä ei aina mene niinkuin elokuvissa. ymmärrän, että on eri asia tavata kumppani kypsällä iällä, tällöin voi olla suvulle jo esitelty useampi kumppani ja tällä kertaa halutaankin olla ilman sukuun liittyviä paineita. mutta oma mielipiteeni on se, ettei avioliitto tarkoita suvun kanssa naimisiin menemistä, vaan ihan sen oman kumppanin... monestihan ihmiset eroavat, kuten minäkin. enkä ole ex-miehen suvun kanssa sen enempää tekemisissä kuin ex-avopuolisonkaan. joten en oikein nyt ymmärrä pointtiasi mutta varmaan sellainenkin lienee... kannattaa myös miettiä, josko asiat voisi ottaa vähän rauhallisemmin. varsinkin joulun alla.....
Hei "naineeeeeen" :-)
>>mikään ei ohjaa sitä, onko kumppaneiden vanhemmat jälkeläisensä kumppanin ystäviä. ei edes pyhä avioliitto :)ja mitä ylipäätään tarkoittaa tuo sukuun liittyminen??? kumman osalta, naisenko??? mies ei liity naisen sukuun??? tarkoitatko tällä sukunimen vaihtamista??? vai mitä??? ei oikein valjennut minulle...
Avioliitto on aina perhe. Avoliitto vain jos siinä on lapsia. Koita sulattaa tosi asiat. Jos liittoon tuodaan puolison aikaisempia lapsia, he eivät toki ole sukuun kuuluvia. Heillä on oma sukunsa, joka ei lakkaa olemasta.
Eikä totuus pala tulessakaan. Näin se menee. Minkäs teet?
Vaimo on vasta joko maistraatissa tai kirkossa vihitty, ei piiruakaan ennen. Anoppi on aviopuolison äiti.
Kyllähän ne tittelit aina maistuvat niille joilla niitä ei ole. Mutta lain suomaa suojaa he eivät siis itselleen saa.
Erossa avokki on vain avokki, eikä mikään muu. Hyvä näin.
Miksei anopillasi olisi oikeutta haikailla OMIA lapsen lapsiaan?
Olet todella itsekäs, kun tuosta närkästyt.
Teillä voi olla ihan hyvät välit, mutta omia teistä ei ikinä tule. Hyväksy se. Se kun ON totuus. (sitä vastoin vaadit anoppiasi hyväksymään teidät ominaan?)
"Pieni on sen äidin rakkaus, johon vain omat lapset mahtuvat."
Tätä voi soveltaa myös isoäitiin.
Olen itse varttunut perheessä, jossa biologisten lasten lisäksi on ollut myös kasvattilapsia. Nyt meillä lapsilla on jo omia lapsia ja kasvattiveljeni puolisolla on myös lapsia edellisestä avioliitostaan. Olemme koko konkkaronkka rakkaita omille vanhimmilleni - olimme sitten biologisia lapsia, kasvattilapsia tai muuten vain sukuun tulleita :-)
Kyllä se vain niin on, että ihmisellä on biologinen tarve jatkaa OMAA sukuaan. No sitten on tietty ne jotka eivät saa omia. Syystä tai toisesta. Oma vaan silti on se OMA. Tekopyhät väittävät toki muuta, (yritettyään sitä omaa ensin kynsin hampain) sitten hymyillään ja paijataan vierasta lasta suu maireana.
Oma nyt vaan ON oma. Sano mitä sanot. Et voi muuttaa oikeaa vääräksi.
Monillahan on "väärä" isä virallisesti kirjoissa. Ihan samahan tuo on kuin adoptiolapsilla.
Ajattelen vaan kuinka rakas voi lemmikkieläin olla, miten siitä tulee perheessä sen täysvaltainen jäsen. Miten paljon enemmän voi rakastaa ihmislasta kuin eläintä...
Omaa koiraakin rakastaa enemmän kuin naapurin lasta. Tämä on itsestään selvää.
tuo OMAN jankutus. Jos sinulla ei ole sydäntä muulle kuin OMAllesi, ei onneksi ole niin, ettei kenelläkään muullakaan olisi. Sinähän et voi muiden tunteita tietää.
Ihmisen biologisia tarpeita ei voi tuolla tavalla yhdellä lauseella selittää halki poikki ja pinoon, emmehän ole mitään bakteereita tai yksisoluisia joiden ainoa päämäärä elämässä on lisääntyminen. Ihmisen evoluutio ja biologia on äärimmäisen monimutkainen ja monisyinen kehityshistoria, johon yhteisöllisyyden eri muodot kietoutuvat erottamattomasti. Emme ole mitään ilman muita, eikä yksi perhe, äiti, isä ja lapset tässä maailmassa kauan pärjää ilman muita. Koko nykyisen ydinperheen käsitekin oli vielä varsin vasta aivan tuntematon käsite. Se on pikemminkin modernin ajan luoma uutuus.
Joten luepa läksysi, ennen kuin alat OMIEN perään huutelemaan. Älä varsinkaan kerro muille, mitä he tuntevat tai mitä heidän pitäisi tuntea. Toivottavasti lapsillesi kerrotaan koulussa enemmän näistä asioista, ehkä heillä on mahdollisuus tutkia asioita vähän laajemmassa perspektiivissä.
Höpön löpön sulle itsellesi:)! Kuinka voit puhua muiden kuin itsesi puolesta, että kaikilla olisi tarve jatkaa sukua bio-lapsilla??? Minulle lapset (ado) ovat ihan OMIA ja jatkavat ihan minun sekä kumppanini sukua sekä että=D!! Niin ja lapsettomuuden takia emme tähän ratkaisuun päätyneet, vaan ihan siitä syystä että jos haluaa lapsen/lapsia, niin niitä voi saada tälläkin tapaa:).
Minulla on ensimmäisestä avioliitostani 5 lasta. Lasteni isä ja suku unohti lapsemme kun erosimme, totaalisesti.
Mutta tapasin miehen ja muutimme yhteen. Löysin miehen joka halusi minut lapsineni.
Asuimme avoliitossa 10v ja alusta asti anoppini otti minut ja lapseni hyvin perheekseen. Soitteli ja kyseli lapsista. Hoiti heitä tarpeen mukaan ja ex-appiukko kuskasi aikoinaan lapsiani milloin missäkin. Laivalla reissulla tai jalkapallopeleissä, harrastuksissa. Yhdessä he ottivat nuorimmat lapseni jopa mökkilomalle keski-Suomeen. Heidän puheissaan lapseni olivat meidän pojat ja minä olin meidän Tiina.
Minä olin aivan äimistynyt kun kohtasin moista käytöstä ja sitä avointa ajattelutapaa suhtautua lapsiini kuin omiin jälkeläisiinsä. Vaikka silloin oli jo tieto etten voisi tehdä heidän poikansa kanssa lapsia. Ei se ollut avomiehelleni eikä hänen perheelleen mikään kynnyskysymys.
Elämä heittelee ja niinpä erosimme avopuolisoni kanssa nyt tänä keväänä.
Edelleen olen tekemisissä ex-anoppini ja appeni kanssa, lähes viikoittain. Ex-anoppi soittelee lapsilleni ja kyselee kuulumisia. Muistaa synttärit ja nimipäivät. Ex-appeni kuskaa nuorinta lastani rippikoulussa kun minulle iskee työvuorot. Edelleen ex-anoppini puhuu lapsistani muodossa meidän pojat. Olimme ex-anoppini kanssa teatterissa viime viikolla ja pois tullessa hänelle soitti joku. Hän kertoili puhelimeen olleensa teatterissa meidän Tiinan kanssa.
Minusta niin käsittämättömän hienoa käytöstä ja kun vertaa lasten biologisen isän käytökseen ja hänen sukunsa suhtautumiseen lapsiin. Siitä suvusta ei kuulu eikä näy ketään eikä mitään. Rippijuhliin ovat tulleet mutta kaikki muu on unohtunut joulua ja synttäripäiviä myöten.
Kyllä nytkin kun lapseni täytti 18v hän kutsui juhliinsa juuri tämän ex-avopuolisoni vanhemmat. He ovat lapsilleni kuitenkin läheisemmät "sukulaiset" vaikka verisidettä ei olekaan. Ja he ovat tärkeitä ihmisiä lastenikin elämässä edelleen.
Kiitos heille, koko sydämestäni.
Omaa se ei silti jälkeläisistä tee. Valitan. Niin se vain menee. Edelleen perivät biologisen isänsä. Ja voivat luovuttaa munuaisen ehkä isälleen, tai toisinpäin. Se on aitoa. Se on totta. Sitä ei muuta kauniit sanat.
Valitan. Vain OMA on OMA. Muu on vieras.
joo, munuaisen voi ehkä luovuttaa biologiselle isälleen, mutta haluaako luovuttaa? vai luovuttaisiko mieluummin "vieraalle"?
Pelkkä veriside ei tee kenestäkään rakastettavaa, teot ja välittäminen sen tekevät
Ei tee omaa ei, mutta "vierastakin" lasta voi kohdella kuin omaansa, se on vain tahdon asia. Tuntuuhan se hullulta jos on uusperhe ja jatkuvasti lapsia erotellaan. Itse olen kasvanut perheessä, missä äidin uusi mies kohteli minua kuin ilmaa, ihan kuin olisin joskus tehnyt hänelle jotain peruuttamatonta vääryyttä olemalla olemassa. Moinen käytös kertoo vain kypysymättömyydestä.
voi olla sekin, että kaipaili sellaista pienten lasten joulun järjestämistä - sitähän ei ole kokenut. Minkä ikäisiä sisaren lapsenlapset ovat?
Ja sitten on toki myös se, että voi kuitenkin olla vähän eroa biologisten lasten ja uusperhesydeemin kautta tulleiden lapsien kanssa. Mutta musta nyt ei sunkaan kannata ihan kaivosta alas heittää kaikkea muuta, miten anoppi ottanut sinut ja lapset hyvin vastaan jne ja pitänyt teistä ihan ilmeisesti. :) Ehkä ehkä vaan rehdisti kysyä, että mitä sillä tarkoitti.
Ei nyt missään nimessä kannatta oman pään sisäisten päättelyiden jälkeen mennä välejä huonontamaan. Jos hän ei pitäisi sinusta ja lapsista, kyllä varmaan sen osoittaisi muulla kuin lämminhenkisyydellä
Mietin samaa, kuin edellinenkin: mitä jos anoppi kaipaileekin ihan vauvaikäisiä lapsia. Tai sitten niitä oman pojan lapsia, joissa on omat geenit mukana, ja saa olla katsomassa, kun vauva kehittyy ja muistuttaa isäänsä ja isoisäänsä ja sillä on "edesmenneen Verneri-sedän leuka" jne...
Kumman päätös on se, että yhteisiä lapsia ei tule, vai onko päätöstä tehty?
Tottakai otan lapseni puolison lapset vastaan lämpimästi! He ovat lapsia eivätkä ansaitse muunlaista kohtelua kuin rakkautta. En tiedä, miksi yhteisiä lapsia ei tehdä, vaikka molemmat osapuolet siihen kykenisivät. He eivät ole koskaan siihen vastanneet muuta kuin "katsotaan".
...siskopuolia, mutta eivät ne kuulu minun perheeseeni. En heitä siskoiksi sano. He kuuluvat minun äitipuoleni perheeseen. Ihan kivoja ovat, ei niistä ole pahaa sanottavaa.
omalta pojaltaan lapsia. Ei SINUN lapsesi ole hänen lapsen lapsiaan. Turha tuosta on herneitä nenään vetää!
"Minulla kaikki tuollainen kiva jää kokematta ja myös ne lapsenlapset saamatta, kun tuo ainokaiseni ei näköjään perhettä perusta =(
lapsesi olivat kolmen ja viiden, kun tulivat anoppisi tietoon. eli se vauvaikä jäi kokematta. ja ehkä se isoäitiys myös, jos ei miehesi ainoana rintaperillisenä lapsia tee. ei lapsesi kuitenkaan ole ikinä anopillesi sukua, ja verta. rakkaita lapsia vain.
Ilmeisesti tässä alottajaa harmittaa ja hämmentää se, että "anopin" puheet ja teot eivät nyt oikein kulje yks yhteen. Kohdatessa "anoppi" on ollut ystävällinen ja mukava, mutta selän takana kirjoittajan perhettä ei pidetä perheenä. En ihmettele, että tilanne on tympäsevä.
En lähde arvailemaan, mitä "anoppi" sanomisellaan tarkoittaa. Sitä on kysyttävä häneltä itseltään. Mutta ilmeisesti tässä törmää kaksi erilaista käsitystä perheestä, ja silloin tärkeintä se, mikä itselle on perhe. Kirjoittajan avomies kokee olevansa kirjoittajan lasten isä, ja heillä on oma pieni perhe. Jos "anoppi" katsoo, ettei tämä ole hänestä pojan perhe, se on "anopin" ongelma. Voisi olla ehkä hyvä, että "anopille" huomautetaan facebookin olevan avoin foorumi ja kirjoitukset leviävät myös niiden silmille, joille ne ei ole tarkoitettu. Voisi olla hyvä, että kirjoittaja nostaisi esille, että loukkaantui "anopin" kommentista. Näin tilanne ei pääse jumiutumaan ja hautomaan pahaa henkeä. Tosin loukkaantumisesta kertoessa ei kannata valuttaa kaikkia sydänveriä pöydälle, vaan vaikka tilanne on hankala. Asiallisella keskustelulla on yleensä parempi lopputulema.