Jos jotakuta miestä on joskus ihmetyttänyt että on se kumma kun ei kelpaa mikään muijalle, vaikka kuinka siivoisi ja pyykit pesisi yms. (kuten alempana oli joku propleema), niin voi olla vaikka näin:
Mies kaatoi jääkaapista puolet tarvikkeista 2:lle matolleni, ja hän siivosi sotkun siten että huljautti niitä muutenkin roskaisia mattoja hieman ammeessa ja laittoi vessaan roikkumaan. Hän ei käyttänyt minkään sortin pesuainetta, eikä vessassani ole ikinä kuivanut mikään läpimärkä rätti vaikka siellä päivätolkulla roikkuisi. Pesutupaan, saati kuivatushuoneeseen ei mies viitsinyt mattoja raahata. No ei hätää. Mies viekin märät rätit mattojentamppausparvekkeelle ja kehuu että kyllä tuuli ne kuivaksi tuulee. Eivät kuivaneet.
Olen nyt haistellut tunkkaisia mattoja asunnossani pari päivää...
Pyyhkeet jätetään käytön jälkeen tottakai aina narulla sen verran kasaan, että pääsevät ummehtumaan, tai sitten laitetaan kylpytakki suoraan päälle kuivaamatta kroppaa ennen sitä, jolloin takki ummehtuu.
Kahvit ja teet läträtään pöytiin ja pöydälle pinotaan sottaisia talouspaperiarkkeja joilla on jotain hinkattu. Rättiä ei voi käyttää. Eikä heittää niitä papereita suoraan roskiin tai kompostiin.
Joka ovi kaapeista on aina auki... Tarkoitus on kai että joku päivä tökin silmäni ovenkulmaan.
Niin että mitä sitten? Sitä vaan että voisikohan yksikään miehenpuoli ymmärtää miten kaikki tällainen ärsyttää? Jos valittaa, vastaa mies että onhan hän TEHNYT vaikka mitä.
Mutta miksei sitten tee kunnolla?
- Varmasti tällaisia tilanteita syntyy missä tahansa kanssakäymisessä, jossa vain 2 tai enemmän ihmisiä asuu yhdessä edes viikonloppuisin (kuten me). Ei tarvinne toisen olla mies ja toisen nainen, riittää kun on erilaiset käsitykset siitä mikä on kunnolla/tarpeeksi...
Mies kaatoi jääkaapista puolet tarvikkeista 2:lle matolleni, ja hän siivosi sotkun siten että huljautti niitä muutenkin roskaisia mattoja hieman ammeessa ja laittoi vessaan roikkumaan. Hän ei käyttänyt minkään sortin pesuainetta, eikä vessassani ole ikinä kuivanut mikään läpimärkä rätti vaikka siellä päivätolkulla roikkuisi. Pesutupaan, saati kuivatushuoneeseen ei mies viitsinyt mattoja raahata. No ei hätää. Mies viekin märät rätit mattojentamppausparvekkeelle ja kehuu että kyllä tuuli ne kuivaksi tuulee. Eivät kuivaneet.
Olen nyt haistellut tunkkaisia mattoja asunnossani pari päivää...
Pyyhkeet jätetään käytön jälkeen tottakai aina narulla sen verran kasaan, että pääsevät ummehtumaan, tai sitten laitetaan kylpytakki suoraan päälle kuivaamatta kroppaa ennen sitä, jolloin takki ummehtuu.
Kahvit ja teet läträtään pöytiin ja pöydälle pinotaan sottaisia talouspaperiarkkeja joilla on jotain hinkattu. Rättiä ei voi käyttää. Eikä heittää niitä papereita suoraan roskiin tai kompostiin.
Joka ovi kaapeista on aina auki... Tarkoitus on kai että joku päivä tökin silmäni ovenkulmaan.
Niin että mitä sitten? Sitä vaan että voisikohan yksikään miehenpuoli ymmärtää miten kaikki tällainen ärsyttää? Jos valittaa, vastaa mies että onhan hän TEHNYT vaikka mitä.
Mutta miksei sitten tee kunnolla?
- Varmasti tällaisia tilanteita syntyy missä tahansa kanssakäymisessä, jossa vain 2 tai enemmän ihmisiä asuu yhdessä edes viikonloppuisin (kuten me). Ei tarvinne toisen olla mies ja toisen nainen, riittää kun on erilaiset käsitykset siitä mikä on kunnolla/tarpeeksi...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kulla oma naiseni ainakin on aika huolimaton kotitöissä. kun tiskaan niin ne on puhtaita ja vesi on vaihdettu tavittaessa..
kun hän tiskaa ni lasit rasvaisia ja kuivaaa likaa löytyy. ei älyä sanomisesta huolimatta laittaa likoomaan kuumaan veteen 10 min ennen tiskaamista.
ja jos en itse pese esim. vessanpönttöä niin siinä olis 1cm kerros sitä tummaa töhnää. ja siitäkin on sanottu.
Tyttöystävälle kaikesta pitää sanoa..
että silleen...
Onko teillä autoa? Onko teillä viemäreitä, kattolamppuja, liesituuletinta tai huonekaluja, joita pitää joskus reparoida tai kasata?
Ei se mitään, onhan teillä SINÄ, joka varmaan huollat ja hoidat nämäkin :)
Olen nainen, ja minusta on aika paljon hommia, joita naiset eivät joudu tekemään. Ihan vain sellaisia 'huomaamattomia' edellä mainittuja. Että, älä jaksa valittaa yhdestä matosta tai avonaisesta kaapinpovesta!
Jahas. Pakko kommentoida.
Itselläni ei ole autoa, mutta esim. olen vaihtanut renkaat poikaystäväni autoon omasta halustani, viemärini putsaan itse ja lamput vaihdan samoin kuin liesituulettimen suodattimen ja kokoan kyllä itse myös ostamani huonekalut. Kun itsekseen asuu, tottuu kyllä tekemään niin naisten kuin miestenkin hommia. Ja sama pätee tietysti miehiinkin. Jos ei nyt suorastaan ole juossut äidin helmoista tyttöystävän hoteisiin, niin kyllä jokainen mies oppii poikamiesboksissaan (toivottavasti!) hoitamaan itselleen ruuat ja pitämään lähiympäristönsä sen verran siistinä ettei saastaansa tukehdu. Samoin kuin jokatyttö kyllä oppii rassaamaan viemäreitä jos paikalla ei ole ketään muuta sitä tekemään.
Et silleen. Älkää liikaa passatko toisianne.
No, jos nyt ruvetaan vertailemaan niin kuinka usein viemärit ja liesituulettimet pitää puhdistaa, kattolamput vaihtaa tai huonekaluja koota! Huomattavasti harvemmin kuin tiskata, pestä pyykit ym... Että ei sais valittaa yhdestä matosta ja avonaisesta kaapinovesta, mutta kun sattuu olemaan joka kaapinovi ja joka tiskit. Kun se oliskin että tollasia tapahtuu vaan joskus, mutta kun se on jatkuvaa! Leivänmurut jätetään pöydälle samoin kun kaikki ruuat mitä jääkaapista ja muista kaapeista on otettu! Ja joka kerta!
Sama asia jos vaikka itse rupeaisi jättämään paikat rempalleen niin kyllä mieheltä kuuluu perästä! Jos vaikka roskis on eteisessä niin oon niin helvetin laiska kun en jaksa viedä!!! Niinkuin mies olis jotenki naulittu siihen sohvalle!!! Alkaa vatuttaa tää kynnysmattona oleminen!
Mieheni auton hoitaa korjaamo. Viemärin ronkin minä. Kattolampun laittaa kuka viitsii. Liesituuletinta ei ole (ärh), huonekalut ovat toistaiseksi pysyneet koossa.
Vuosien varrella olen koonnut varmaankin 20 erilaista huonekalua. Kirjahyllyjä, tv-tasoja, kaappeja jne.
Miten niin naiset eivät joudu tekemään?
Ehkäpä koska itse olen joutunut yhtä sun toista, minua ottaa päähän ettei miehen "ei tarvitse" osata tai viitsiä tehdä mitään KUNNOLLA.
Kaapinovet jäävät toisilta auki, toiset laittavat ne aina kiinni. Oletko tarkkaillut tilannetta vetolaatikoissa? Niissäkin toiset pukkaavat laatikot heti kiinni, mutta toiset eivät muista ikinä. Samoin WC:n kansi, maitotölkin kiinnitaittelu... mikä vaan. Toisilla tulee luonnostaan, toisilta ei ikinä. Täysin aivojen ajattelutavasta ja asioiden käsittely- ja tärkeysjärjestyksestä riippuva asia. Ei hyvä parisuhde tällaiseen kaadu. Mattoon tai pyyhkeisiin en ota kantaa.
Saattaapi nimittäin ihan oikeasti olla, että mies ei sen paremmin mattoa osaa putsata. Liian moni poikamiesboksi on juuri se sikolätti ja siitä saa kyllä pitkälti syyttää poikamiessankarin äitiä enemmän, kuin poikamiestä itseään.
Ja mitä naisten ja miestentöihin tulee, päästään ikuiseen kärhämäaiheeseen, eli tasa-arvoon.
Meillä molemmat siivoavat kyllä. Mieheni on jopa intohimoisempi heilumaan imurinvarressa, kuin minä. Toivottoman hidas hän on, mutta siistiä tulee. Minä puolestani järjestän tavarat paikoilleen ja huolehdin siltä osin. Mies kun vain pinoaisi kaiken sievästi samaan kasaan.
Eli. Kukin tyylillään. Mies täyttää ja tyhjentää tiskikonetta, laittaa ruokaa yms. mutta minä olen se, joka pesen pöytäpinnat, hellat, uunit, kaapit lavuaarit jne.
Ja kaapinovista. Jos mittaa on 158 senttiä, kuten allekirjoittaneella, auki jätetyt keittiön kaapit ovat oikeasti uhka silmäkulmille! :p :D
Minä olen mies ja meillä hukuttais paskaan jos olisin vaikka viikon poissa kotoa.
Olen asunut yksin jotain 5vuotta ennen kuin nykyinen vaimoni astui kuvioon. Hän tuli siis suoraan kotoaan asumaan kanssani meijjän omaa pesää. Kyllä tuon huomaa, ettei ihiminen ole asunut koskaan yksin.
Samoin olen remontoinut meidän koko talon. Autoa laittanut aina kun on ollut tarvis. Sekä hoitanut paljon muita velvollisuuksia. Kyllähän tämän kestäisi hyvin jos joskus kuuluisi edes kiitosta, mutta mitä sitä tyhjää.
Vaimo tosin vastaa pyykin pesusta aika pitkälle niin ja tietenkin nalakuttamisesta.
Kait se on niin, jotta niille annetaan se suurin taakka joiden selekä sen kestää. Tämä on hyvä muistaa.
Ristiriitaista on. Vaimo huomauttaa niin monesta asiasta:
- omenat oli pussissa hedelmävadissa. Olisi pitänyt ottaa pois, pestä ja asettaa nätisti lautaselle -> riitaa ja mykkäkoulua
- komeron ovet jää auki joskus -> mökötystä
- lapsen puuroon en huomannut laittaa hilloa -> monta tuntia kestävä nalkutus
- olin kolme päivää raskaalla työmatkalla, tulin myöhään yöllä pois, aamulla hoidin lasta ennen töihin lähtöä, tein kokonaisen työpäivän jonka jälkeen tiskasin, hoidin lasta, kävin katsomassa sairasta isääni ja hoidin osani nukkumaanmenovalmisteluista -> viikon kestävä valitus siitä, etten tee riittävästi kotitöitä, lopuksi uhkaus avioerosta, kun en ollut samaa mieltä
- lapsen valvottaessa yöllä kysyin, voinko auttaa. Sain kiroukset niskaani ja käskyn pysyä sängyssä. Ei tee mieli tarjota apua enää.
Haen nyt parisuhdeapua mutta jään näissä asioissa varmasti toiseksi, kun en osaa suusanallisesti kuvat ongelmia, joita väännetään ja käännetään.
Kyllähän siis joku roti pitää olla siinä valittamisessakin. Joskus näyttää siltä että eniten valittavat ne, joilla ei oikeasti olisi valittamisen aihetta - tai sitten jokin sisäinen v-tutus vaan...
Toiseen kommenttiin voisin tässä kommentoida että ilmeisesti se, ettei ikinä ole asunut yksin, tekee ihmisestä jotenkin toistaitoisen. Itse olen melkein jo suurimman osan elämästäni asunut ja ollut pääasiassa omissa oloissani, niin että pakkohan se on jo jotain osata.
(Ja kumppanini on sellainen hätähousu, että kaikki pitää tehdä kauhealla kiireellä... Siksi se ei aina suju.)