kANNATTAAKO AVIOEHTO?

Vaimoni jätti minut työpaikkaromanssin jälkimainingeissa ja vei lapsemme mukanaan. Avioliittomme oli pitkä ja onnellinen. Vajaassa vuodessa tuo uusi ihminen tuhosi kaiken.

Onneksi minulla oli avioehto. Vaimoni olisi päässyt kiinni melko suureen omaisuuteeni, mutta nyt hän ei saanut juuri mitään. Mikään ei ole ikuista, eivät edes timantit jos toinen vie ne. On sulaa hulluutta mennä naimisiin ilman avioehtoa, sillä nykyaika suosii rempseää, irrallista menoa josta ei kiusauksia ja sinkkuelämän malleja puutu.

tässä elämässä menen naimisiin - kunhan nykyinen ero on ensin selvitetty ;/ - niin avioehto on pakollinen.

Kaikkea aivan uskomatontakin tapahtuu tässä maailmassa; sen olen nyt itsekin joutunut huomaamaan ja uskomaan. Voit perustella sen vaikka sillä, että mielestäni se on luottamuslause, eikä epäluottamus toiselle. Jos jotain tapahtuu, niin ei pääse tapahtumaan vääryyksiä kumpaakaan kohtaan.

Tietysti ilmankin pärjää mainiosti...

Historia opettaa. Varsinkin ensimmäistä liittoaan solmiessa sitä pers'aukiset nuoret katselevat maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi sydän täynnä toista ihmistä siinä vierellä nähden kuvia kahdesta varttuneesta viisaasta vanhuksesta parikeinussa hyssyttelemässä jalkaterän päällä yhteisen suvun "kasvupaketteja".
Valitettavan usein näin ei käy. Matkaan tulee mutkia. Jotta siinä tilanteessa tulevaisuuden suunittelu ei hukkuisi katkeruuteen, on todella taipaleen alkuvaiheessa laadittu kirjallinen "matkasuunitelma" yksi arvokkaimmista itsestä ja erityisesti toisesta ja mahdollisista yhteisistä lapsista välittämisen osoitus.
Voin todella lämpimästi suositella avioehtoa omakohtaisen viisivuotta kestäneen yksinäisen jälkipainiskelun kokeneena ja onneksi taakse jättäneenä.

Kun aloitatte uuden suhteen ja haluatte uudestaan naimisiin. TEHKÄÄ AINA AVIOEHTO, sillä ei ole merkitystä jos olette naimisissa, mutta eron tullessa säästytte varmasti monelta murheelta.

Kaikille annan saman ohjeen nykyisin, uudessa suhteessa on aina alussa parasta tehdä pelisäännöt selviksi ja kirjallisesti. Jos uusi suhde ei kestä sitä... kannattako edes jatkaa

Kun luottaa avioliiton kestävän, harkitsee naimisiin menoa. Eronneet ( siis jotka joutuivat sen tosiasian eteen ettei kaikki mennyt kuten piti, tuli ero ja se helvetti omaisuudesta ) kehottavat tekemään sen avioehdon JOS kaikki ei mene kuten pitäisi. Arvoton paperi jos kaikki hyvin, mutta olisi kuten vakuutus. Toimii vain onnettomuus tilanteessa ( erossa)

Kun välit ovat sellaiset että päädytään eroon asioista ei kyetä koskaan neuvottelemaan niin että molemmat ovat siihen tyytyväisiä. Aina toinen tuntee tulleensa kusetetuksi

Avioehto toki kannaataa tehdä. Haluan kuitenkin kertoa kokemuksesta, että tämä kohtuullistamispykälä laissa on tehnyt sen, että (tässä tapauksessa) 16 avioliittovuoden jälkeen avioehdosta HUOLIMATTA koko omaisuus meni kuitenkin melkein puoliksi.... :(

Avioehto, on kuin valmistautuisi eroon, päivämäärää vaan ei ole vielä päätetty. Itselläni oli 100 % enemmän omaisuutta, jakoon meni ja suurinta osa aikaa lapset äidillä. Se on oikeus ja ei haittaa. Koen että lapsilla on turvallinen peruskoti hyvän toimeentulon alla.

Nyt on toisinpäin, uudella vaimollani on enemmän omaisuutta kuin minulla. Olen varma jos ero tulee, en aio kajota hänen omaisuuteen. En edes avioliittolain sallimissa puitteissa.

Omaisuus, raha... yms. ovat kuitenkin pieniä, arvottomia asioita elämässä. Ihan totta, ajattelen näin. Kannattaako avioehto, näin kysyt? Jos lasket ja haluat itsellesi omaisuutta, niin tee se. Jos menetät omaisuudestasi tasinkona, etkä haluaisi luopua piiruakaan, niin tee se.

Jos haluat antautua elämään mukaan, ottaa ja antaa vain sen, minkä elämä tuo tullessaan, elät paljon rikkaammin kuin rikkaammat. Ja muista vielä: jos teet rahasta jumalaa, se juoksuttaa sinua kuin paholainen.

Menin avioliitoon 12-vuotta sitten.
Koska olin juuri perinyt aika ison maatilan, kaverit suositteli avioehtoa,
mikä tulikin tehtyä. Mieheni oli (ja on vieläkin) ansiotyössä eräässä konsultti yhtiössä.
Herra konsultille eivät tietenkään maatilahommat sopineet,
eikä häneltä saanut minkäänlaista apua.
Minulla oli allussa tiukkaa lainojeni kanssa,
koska perintöverot ja kalustohankinnat tuli eteen.
Sain kuitenkin lainani hoidetuksi ja talouden tasapainoon.

Miehen Tienaamat rahat ovat menneet herran omiin harrastuksiin.
Aina matkoilla, mutta pari suloista tenavaa ehti kuitenkin minulle laittaa.

Matkoja ja lisää matkoja.

Lopulta selvisi, että hänellä olikin ollut toisia naisia.
Yritin olla ajattelematta, mutta suhteemme muuttui aivan sietämättömäksi.
Mieheni muuttikin pois erään naisen luokse.
Avioero oli mielestäni oikea ratkaisu.
Ajattelin eron olevan selkeä avioehdon myötä, mutta ei.
Entinen mieheni vaatii nyt osaa maatilasta, jonkun avioehdon sovittelupykälän mukaan,
koska on lähes varaton, verrattuna minuun.

En oikein ymmärrä. Mikä neuvoksi?
Kuulin, että mikäli avioliitto kestää yli 5-vuotta, avioehto ns.vanhenee.. voi perse!

Pitäisikö ottaa ero ennen kuin 5-vuotta tulee täyteen??

täytys saada tuo paperi....ettei epäiltäs "rakkautta"...joka kuihtuu aina ja joku joutuu aina maksumieheksi/naiseksi!
Valitettavasti....kokemusta on..epämiellyttävää!!