Olen jo aikuinen nainen, lähempänä kolmeakymppiä. Ystäväni kanssa ollaan oltu ystäviä noin 17 vuotta. Jotenki kaikki kuitenki muuttui kun ystäväni löysi muutamia vuosia sitten miehen, sen jälkeen ei juuri kyläilty, ei soiteltu tai nakattu viestiä. Minusta tuntui jo kauan, että olen ainoa joka pitää yhteyttä ja kyselee kuulumisia. Viime vuoden meidän "ystävyys" on ollut lähinnä sitä, että jompi kumpi kysyy illanviettoon kaupungille tai minä käyn hänen luonaan kylässä. Eräs tuttuni kysyikin, että miksi sä oot aina se joka ottaa yhteyttä ja kysyy kuulumisia, lopuksi en sitten enää jaksanutkaan sitä.
Tämän yhteydöttömyyden olisin vielä sulattanut mutta nyt hän loukkasi minua tavalla joka pistää miettimään hänen todellista kiinnostusta tekemisissä olemiseen. Hän vihjasi, että en ihan ole hänen tasollaan tekemisissäni. Tästä tuli sitten mieleen asia jota olen myös miettinyt, eli se, että voiko ystäväni muuttunut talouden tilanne muuttaa myös ystävyyttä? Itse koen ystäväni kuitenkin niin tärkeäksi etten lähtisi pilaamaan sitä minkään jutun takia. Mies ja raha? Siinäkö ne on ne jutut mitkä kaataa naisten ystävyyden?
Tämä ystävyys on ollut minulle todella tärkeä, se on ainoa todellinen ystävyyssuhde joka on kestänyt aikuistumisen, lapset, työt, arjen.. Siksi tuntuukin erityisen pahalta kun miettii, että tässäkö tämäkin nyt oli, nyt minulla ei ole muuta kuin hyvän päivän tuttuja, tuntuu kuin jäisin yksin.. Vaikka emme juuri yhteyttä ole pitäneetkään mutta aina oli sydämessä tunne, että on maailmassa ainakin yksi ihminen jolle kelpaa sellaisena kuin on. Tätäkö se lopullinen aikuistuminen on? Ystävät jää kun miehet ja lapset astuu kuvioihin?
Tämän yhteydöttömyyden olisin vielä sulattanut mutta nyt hän loukkasi minua tavalla joka pistää miettimään hänen todellista kiinnostusta tekemisissä olemiseen. Hän vihjasi, että en ihan ole hänen tasollaan tekemisissäni. Tästä tuli sitten mieleen asia jota olen myös miettinyt, eli se, että voiko ystäväni muuttunut talouden tilanne muuttaa myös ystävyyttä? Itse koen ystäväni kuitenkin niin tärkeäksi etten lähtisi pilaamaan sitä minkään jutun takia. Mies ja raha? Siinäkö ne on ne jutut mitkä kaataa naisten ystävyyden?
Tämä ystävyys on ollut minulle todella tärkeä, se on ainoa todellinen ystävyyssuhde joka on kestänyt aikuistumisen, lapset, työt, arjen.. Siksi tuntuukin erityisen pahalta kun miettii, että tässäkö tämäkin nyt oli, nyt minulla ei ole muuta kuin hyvän päivän tuttuja, tuntuu kuin jäisin yksin.. Vaikka emme juuri yhteyttä ole pitäneetkään mutta aina oli sydämessä tunne, että on maailmassa ainakin yksi ihminen jolle kelpaa sellaisena kuin on. Tätäkö se lopullinen aikuistuminen on? Ystävät jää kun miehet ja lapset astuu kuvioihin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo et ole ainoa, jolle on noin käynyt....
Oon ite lähes 3-kymppinen mies. Olen parisuhteessa naisen kanssa, jonka paras kaveri löysi myös miehen ja teki heti hänen kanssaan lapsen...tämä puolisoni kaveri (samanikäinen nainen) oli myös minulle hyvin läheinen....ihminen jolle saatoin puhua. Kun hän löysi n. vuosisitten miehen, ei hänestä sen koomin ole kuulunut kuin kerran ehkä 2 kk.....ennen hän tuli aina meille viikonloppuisin ja soitteli joka viikko...aina tehtiin jotain yhdessä....ja hauskaa oli....
En tiedä miksi hän muuttui niin...onko mies käskenyt häntä??? Mene ja tiedä...epäilyni on kuitenkin suuri....
Näet tämä hänen mies on meitä lähes 10 vuotta vanhempi....ja ensimmäinen kerta kun mies oli meillä, oli kun olimme lähdössä baariin. Luonamme oli myös pikkuveljeni (n. 5 vuotta itseäni nuormpi) sekä hänen ikäisiään kavereitaan (myös mun kaverita saman ihmiset)...no kun ilta oli vietetty ja hauskaa pidetty oli tämä mies arvostellut meitä ja muita illanviettäjiä lapsellisiksi....vaikka perus hauska ilta oltiin pidetty....
On jotenkin ikävä niitä aikoja kun puolisoni kaveri oli sinkku ja sellainen "töhö"....aina oli hauskaa. Ja samaten on helvetin kova IKÄVÄ sitä rempseää ja aina niin iloista naista joka hän oli ennen kuin mies astui kuvioihin...
Taisit olla aika rakastunut tähän rempseään,iloiseen, "hyvin läheiseen" IHMISEEN, jota on nyt kova IKÄVÄ... ehkä parempikin että on etäisyyttä, säilyy kaksi parisuhdetta. Vaikka olsihan sen niin kiva kun olisi läheinen YSTÄVÄ.
Törkeetä käytöstä, mutta niin ne ihmiset voivat vuosien myötä muuttua :( .
Samansuuntaista täälläkin, "ystävä rakastui" ja unohti mut täysin. Ei juuri mitään yhteydenpitoa, kamalalta ja loukatulta tuntuu. Mut aikoinaan kun hällä oli vaikeaa niin kyllä apu kelpasi. Ja sun kirjoituksessa pisti silmään muuttuneesta taloudellisesta tilanteesta: hänelläkin on rahaa nytten...Sydäntä kivistää...Miten ihmiset voi olla noin julmia?
Kun rakastuu toiseen, monesti ystävät unohtuu. Valitettavasti.
Toisaalta, kun ystävä alkaa seurustelemaan. Mikäli hän on todellinen ystävä, hän muistaa ystävänsä muulloinkin, kuin niinä hetkinä, jolloin murheet painaa päälle.