kuulostaa kyllä oikeasti oudolta et joku vois lopettaaa suhdetta pettämisen kautta. mut jos selitän tilanteen niin asia vois vähän aueta. siis ollaan oltu yhdessä 6 vuotta ja suhde on jo siinä pisteessä et en jaksa enää jatkaa.. Keskusteltu on olen yrittänyt selittää ja kertoa mikä mättää.. sanotaan näin et tilannetta on jatkunut jo melkein 2 vuotta.. Masennusta tästä suhteesta on ja öisin ei pysty enää nukkuu.. Mies ei vaan millään halua päästää irti, eroamista olen yrittänyt ainakin 5 ketaa mutta en ole kyennyt järkevää selitystä miksi haluan erota.. rakastan tietty mut nyt ei enää rakkaus riitä.. Meidän suhteesta puuttuu yhteiset harrastukset ja elämykset. Mies on jatkuvasti töissä enkä jaksais enää jankuttaaa asiaa et meidän pitää tehdä jotain yhdessä/hankkia yhteinen harrastus. Ainakun tulee sellainen olo et nyt ei jaksa nyt otan härkää sarvista niin mies vaistoo tämän ja hellii että en pysty satuttamaan tätä, kaikki siis hyvin väliaikaisesti.. Oon niin väsynyt ja todellakin olen epätoivoinen miten tämän sais loppumaan.. Valehteleminen et olis joku toinen olis yks vaihtoehto.. Tuntuu kauhealta pitkittää tätä kun tietää et yhteistä tulevaisuustta ei ole.. auttakaa epätoivoista.
Pettämisen harkitsemista..
apuva.......
4462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minun kirjoittama. Paitsi etten usko, että pettäminenkään johtaisi suhteen päättymiseen - saisin varmaan senkin anteeksi. Suhteen päättäminen täytyy ainakin minun tehdä kuitenkin muulla tavoin.
Ei suhteen lopettamiseen tarvita kahden ihmisen päätöstä, yksi riittää.
Ymmärrän kiusallisen tilanteesi,olenpa pari kertaa moisessa myös ollut ja vaikka olenkin rohkea luonne on asian päättäminen erittäin kiusallista ja sitä tahtoo aina vaan pitkittää.
Ensinnäkin pettäminen tuskin on ratkaisu,mies voi antaa senkin anteeksi ja tulet näin loukanneeksi hänen tunteitaan ihan turhan takia.
Ensimmäisellä kerralla pitkitin ja pitkitin asian esille ottamista kolme vuotta,ja niinhän siinä kävi että siippani lopulta lausui halunsa erota,oli löytänyt uuden.
Elin siis aivan turhaan nynnyillen kolme pitkää vuotta,koska ajattelin liikaa sitä kuinka tämän toinen ottaa.
Toisella kerralla olikin jo vaikeampaa,hieno tunteisesti puhuin halustani erota,naisystäväni ymmärsi mutta kysyi emmekö voisi olla siitä huolimatta ystäviä,suostuin.
Kumminkaan tämä seikka ei tuonut muutosta vanhaan,vaan olimme edelleen yhdessä ja ymmärsin naiseni leikittelevän asialla että olemme muka ns.ystäviä vaikka molemmat oikeasti tiedämme olevamme parisuhteessa kuten ennenkin.
Useita viikkoja keräsin rohkeutta,ja lopulta kerroin että nyt haluan että eroamme koska et ole se oikeanlainen nainen minulle,tämä lause riitti.
Nainen lähti ,enkä kuullut hänestä sen jälkeen mitään.
Mutta kova paikka se oli,erittäin sellainen kyllä.
Kokemukseni pohjalta antaisin sinulle hyvin yksinkertaisen neuvon,tee päätös!
Älä lankea sen jälkeen miehen hemmotteluun,koska hänen puoleltaan se on ainoastaan keino pyörtää päätöksesi.
Kerro että haluat erota nyt ,olet asiasta pahoillasi mutta suhteenne ahdistaa sinua ja ei kumminkaan tulisi kestämään ,ero on siis ajan kysymys ja parempi tehdä se nyt heti .
Varmasti tulee vaikeuksia tunteidesi kanssa,mutta huomaat viikkojen jälkeen tehneesi oikean ratkaisun molempien kannalta.
Rohkeutta ja kaikkea hyvää toivotan teille molemmille.
eihän siinä muuta kuin keräät kamat kasaan ja lähdet. Jos vielä tulee ovelle koputtamaan ja häiritsemään niin sitten lähestymiskielto yms.