Moi,
Omasta erostani on tällä hetkellä aikaa noin neljä kuukautta. Sitä ennen ehdimme pitää yhtä noin vuoden verran. Tyttöystäväni oli eronnut omasta exästään n. 5 kuukautta aiemmin, minä olin ollut sinkkuna jo reilusti yli 2 vuotta. Kaikki tuntui täydelliseltä, suunniteltiin muutamaa viikkoa ennen eroa jopa yhteenmuuttamaista.
Sitten yhtäkkiä kaikki romahti, hän sanoin tuntevansa edelleen jotain exäänsä kohtaan. Olivat he kuitenki ollet yhteyksissä meidänkin suhteemme aikana, joka oli mahdollisesti iso virhe omalta osaltani koska se kertoi jo siitä ettei hän ollut päässyt yli. Erottiin, pysyttiin kavereina jonkin aikaa, kunnes hän ilmoitti rakastavansa tätä ex-miestä enemmän kuin ketään koskaan.
Tämä tuli erittäin puun takaa, sillä elämä oli lähestulkoon liian hyvää. Kysyin häneltä muutaman kerran suhteen aikana että pitäisikö minun olla mustasukkainen hänen yhteydenpidostaan exäänsä. Joka kerta sama vastaus: ei todellakaan tarvii. Ilmeisesti olisi pitänyt olla.
En vain tiedä miten pääsisin tästä asiasta yli, olen kärsinyt viimeiset kuukaudet todella paljon. Viimeiset 2 kuukautta olen herännyt yöllä säpsähtämällä hereille painajaisten takia, joissa tämä ex-tyttö ja hänen uusi miehensä ovat mukana. Tämä alkaa jo vaikuttamaan hyvin paljon sosiaalisiin suhteisiini, en pysty lähtemään ulos koska en halua törmätä heihin yhdessä (asun pienessä kaupungissa) Mitä tässä on tehtävissä, en tahdo ottaa häneen yhteyttä koska tiedän että satutan sillä itseäni vain enemmän.
Miksi irtipäästäminen edellisestä suhteesta on muille niin äärimmäisen helppoa, ja sitten joillekkin se on yhtä tuskaa monta kuukautta?
Omasta erostani on tällä hetkellä aikaa noin neljä kuukautta. Sitä ennen ehdimme pitää yhtä noin vuoden verran. Tyttöystäväni oli eronnut omasta exästään n. 5 kuukautta aiemmin, minä olin ollut sinkkuna jo reilusti yli 2 vuotta. Kaikki tuntui täydelliseltä, suunniteltiin muutamaa viikkoa ennen eroa jopa yhteenmuuttamaista.
Sitten yhtäkkiä kaikki romahti, hän sanoin tuntevansa edelleen jotain exäänsä kohtaan. Olivat he kuitenki ollet yhteyksissä meidänkin suhteemme aikana, joka oli mahdollisesti iso virhe omalta osaltani koska se kertoi jo siitä ettei hän ollut päässyt yli. Erottiin, pysyttiin kavereina jonkin aikaa, kunnes hän ilmoitti rakastavansa tätä ex-miestä enemmän kuin ketään koskaan.
Tämä tuli erittäin puun takaa, sillä elämä oli lähestulkoon liian hyvää. Kysyin häneltä muutaman kerran suhteen aikana että pitäisikö minun olla mustasukkainen hänen yhteydenpidostaan exäänsä. Joka kerta sama vastaus: ei todellakaan tarvii. Ilmeisesti olisi pitänyt olla.
En vain tiedä miten pääsisin tästä asiasta yli, olen kärsinyt viimeiset kuukaudet todella paljon. Viimeiset 2 kuukautta olen herännyt yöllä säpsähtämällä hereille painajaisten takia, joissa tämä ex-tyttö ja hänen uusi miehensä ovat mukana. Tämä alkaa jo vaikuttamaan hyvin paljon sosiaalisiin suhteisiini, en pysty lähtemään ulos koska en halua törmätä heihin yhdessä (asun pienessä kaupungissa) Mitä tässä on tehtävissä, en tahdo ottaa häneen yhteyttä koska tiedän että satutan sillä itseäni vain enemmän.
Miksi irtipäästäminen edellisestä suhteesta on muille niin äärimmäisen helppoa, ja sitten joillekkin se on yhtä tuskaa monta kuukautta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei erot ole koskaan helppoja kenellekään, toiset vain osaavat peittää surun ja tuskan paremmin. Itselläni erosta on 7 kuukautta, ja tuntuu että pahenee vain tuska koko ajan..tälle olotilalle ei näy minkääänlaista loppua. Tsemppiä ja voimia kuitenkin..kyllä se elämä vielä voittaa, ainakin haluaisin uskoa niin.