Häpeätkö yksinäisyyttäsi?

Nyt pois turhasta häpeäntunteesta.
Olen ehkä omituinen, mutta tällä viikolla joulun alla täräytin etten lähetä yhtään joulukortteja kun ei ole ketään kelle lähettää.
Niille joille lähetin ennen ovat jo kaikki kuolleet, olen itse eläkeikää lähestyvä.
Mitä festareihin tulee löysin vahuudenhöperyyden vimman eli hevimusiikin.
Kiva järkyttää adekvaatteja työkavereita ja tuttuja täräyttämällä , että meikä ei lähdekään minnekään Prin jazz-festareille kattomaan kun Suomen kerma juhlii omissa rockki festareissaan. Eihän Porissa ole vuosikausiin ollut kunnon jazzia.
Vaan meikä suuntas Sonisphere festareille kattomaan Metallicaa.Kiva katsoa kun itsetyytyväisten suut loksahtaa auki kun ilmoittaa tyynesti, että parempi yksin koluta hevifeatareita kun roikkua joillakin tylsillä festareilla tylsien ihmisten kanssa.
Oleko taantunut murrosikäiseksi jälleen?
No olen kovasti yksinäinen ja en ole kuitenkaan kellekään mitään velkaa ja ei tartte selitellä sen koommin tekemisiään.
Tietävät, että olen tarkoituksella senverran erikoinen, että ovat jättäneet mut rauhaan turhinen kyselyineen.

westend kirjoitti:

Nyt pois turhasta häpeäntunteesta.
Olen ehkä omituinen, mutta tällä viikolla joulun alla täräytin etten lähetä yhtään joulukortteja kun ei ole ketään kelle lähettää.
Niille joille lähetin ennen ovat jo kaikki kuolleet, olen itse eläkeikää lähestyvä.
Mitä festareihin tulee löysin vahuudenhöperyyden vimman eli hevimusiikin.
Kiva järkyttää adekvaatteja työkavereita ja tuttuja täräyttämällä , että meikä ei lähdekään minnekään Prin jazz-festareille kattomaan kun Suomen kerma juhlii omissa rockki festareissaan. Eihän Porissa ole vuosikausiin ollut kunnon jazzia.
Vaan meikä suuntas Sonisphere festareille kattomaan Metallicaa.Kiva katsoa kun itsetyytyväisten suut loksahtaa auki kun ilmoittaa tyynesti, että parempi yksin koluta hevifeatareita kun roikkua joillakin tylsillä festareilla tylsien ihmisten kanssa.
Oleko taantunut murrosikäiseksi jälleen?
No olen kovasti yksinäinen ja en ole kuitenkaan kellekään mitään velkaa ja ei tartte selitellä sen koommin tekemisiään.
Tietävät, että olen tarkoituksella senverran erikoinen, että ovat jättäneet mut rauhaan turhinen kyselyineen.

Lue lisää

Itsekin eläkeikäinen ja alkanut kierrellä festareilla ja klubeissa hevibändejä kuuntelemassa, on siellä muitakin saman ikäisiä. Eka kerralla oli vähän outoa mennä yksin mutta nyt ei haittaa joskin välillä olen saanut ystävän mukaani. Mutta jos ei ole ketään niin itse vaan ulos ja harrastamaan, ei kukaan tule kotoa pyytämään ja aika kuluu itsesäälissä. Käyn myös itse syömässä silloin tällöin ja ei yhtään harmita.

laita tänä vuonna kortteja, viestejä kaikille hölmön lailla. sinusta se kiinni on. ollaan niin sosiaalisia..yksinäisyys on usein valinta. ei viitsitä nähdä vaivaa...ehkä menee rahaakin...ollaan pihejä...ei hymyillä...ei osata jutella..kaikki tuntuvat niin tyhmiltä...oma asenne on esteenä. hymyile,ole avoin, toivottele hyvää joulua...jatkoa...mitä vain.. yllättäen huomaat..en ole yksin...

westend kirjoitti:

Nyt pois turhasta häpeäntunteesta.
Olen ehkä omituinen, mutta tällä viikolla joulun alla täräytin etten lähetä yhtään joulukortteja kun ei ole ketään kelle lähettää.
Niille joille lähetin ennen ovat jo kaikki kuolleet, olen itse eläkeikää lähestyvä.
Mitä festareihin tulee löysin vahuudenhöperyyden vimman eli hevimusiikin.
Kiva järkyttää adekvaatteja työkavereita ja tuttuja täräyttämällä , että meikä ei lähdekään minnekään Prin jazz-festareille kattomaan kun Suomen kerma juhlii omissa rockki festareissaan. Eihän Porissa ole vuosikausiin ollut kunnon jazzia.
Vaan meikä suuntas Sonisphere festareille kattomaan Metallicaa.Kiva katsoa kun itsetyytyväisten suut loksahtaa auki kun ilmoittaa tyynesti, että parempi yksin koluta hevifeatareita kun roikkua joillakin tylsillä festareilla tylsien ihmisten kanssa.
Oleko taantunut murrosikäiseksi jälleen?
No olen kovasti yksinäinen ja en ole kuitenkaan kellekään mitään velkaa ja ei tartte selitellä sen koommin tekemisiään.
Tietävät, että olen tarkoituksella senverran erikoinen, että ovat jättäneet mut rauhaan turhinen kyselyineen.

Lue lisää

joskus yksinään oleminen on ruhtinaallista.joskus musertavaa.jos heikko tuttavapiiri,turvaverkko,keneltä pyytää hädässä apua,kinkkinen juttu,ja eihän ihminen ole koskaan täysin tyytyväinen elämäänsä,ja olemiseen..

Mieluummin yksin, kuin huonon kaverin kanssa!

botuliina kirjoitti:

laita tänä vuonna kortteja, viestejä kaikille hölmön lailla. sinusta se kiinni on. ollaan niin sosiaalisia..yksinäisyys on usein valinta. ei viitsitä nähdä vaivaa...ehkä menee rahaakin...ollaan pihejä...ei hymyillä...ei osata jutella..kaikki tuntuvat niin tyhmiltä...oma asenne on esteenä. hymyile,ole avoin, toivottele hyvää joulua...jatkoa...mitä vain.. yllättäen huomaat..en ole yksin...

Lue lisää

Tuota olen kokeillut MONET kerrat. Laitellut viestejä, soitellut, ehdotellut tekemistä... Mutta kun vielä pitkien aikojen jälkeen huomaa, että yhteyden pito on edelleen aika yksipuoleista, ei sitä jaksa. Huomaa, että aina saa olla yksin, ellei todellakin itse hakeudu lähes väkisin ihmisten ilmoille. Olisi mukavampaa toivotella joulua, hymyillä ja olla avoin, jos niitä tulisi myös toisten aloitteesta. Monilla vaan on kaveripiirit ns. täynnä, eipä siihen oikein väliin voi tunkea.

Itse olen tuntenut itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan aiemmin. Kavereita minulla on ja ystäviäkin. Läheisimmät asuvat eri kaupungeissa tai ovat perheellisiä. Ei ole helppoa jatkuvastu yrittää solmia uusia ystävyyssuhteita...

Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi tuntea oloaan yksinäiseksi. Joulun aika on pahinta yksinäiselle ja sinkulle ja erityisesti yksinäiselle sinkulle.

tuulihuminoi kirjoitti:

Mieluummin yksin, kuin huonon kaverin kanssa!

Minä otin ja muutin maalle. YKSIN. En häpeile ollenkaan. Viihdyn täällä mainiosti metsiä kierrellen koirani kanssa. Yksinäisyydessä on se mainio puoli, että kun riitaa tulee, on loppujen lopuksi yhtä mieltä itsensä kanssa. Lapsni ovat maailmalla, mieheni jätin jo muutama vuosi sitten sen renttuilun takia. Nyt mulla on kaikki oikein hyvin ja nautin elämästäni.

botuliina kirjoitti:

laita tänä vuonna kortteja, viestejä kaikille hölmön lailla. sinusta se kiinni on. ollaan niin sosiaalisia..yksinäisyys on usein valinta. ei viitsitä nähdä vaivaa...ehkä menee rahaakin...ollaan pihejä...ei hymyillä...ei osata jutella..kaikki tuntuvat niin tyhmiltä...oma asenne on esteenä. hymyile,ole avoin, toivottele hyvää joulua...jatkoa...mitä vain.. yllättäen huomaat..en ole yksin...

Lue lisää

Voi pyhä yksinkertaisuus!

terq kirjoitti:

Voi pyhä yksinkertaisuus!

ootte nii rumia, huonoja ja todennäkösesti ilkeitäki risuja lahjaks jouluna

tt kirjoitti:

ootte nii rumia, huonoja ja todennäkösesti ilkeitäki risuja lahjaks jouluna

joo, toihan ei ollut ilkeää sulta?? jessus mikä pässi......

yksinyksi kirjoitti:

Minä otin ja muutin maalle. YKSIN. En häpeile ollenkaan. Viihdyn täällä mainiosti metsiä kierrellen koirani kanssa. Yksinäisyydessä on se mainio puoli, että kun riitaa tulee, on loppujen lopuksi yhtä mieltä itsensä kanssa. Lapsni ovat maailmalla, mieheni jätin jo muutama vuosi sitten sen renttuilun takia. Nyt mulla on kaikki oikein hyvin ja nautin elämästäni.

Lue lisää

Yksin olo ei tarkoita yksinäisyyttä.Nähtävästi nautit yksinolosta, mutta käytä se okein.Jos haluat ystävystyä vanhojen tuttaviesi kanssa niin mieti mistä asioista he puhuvat.Kuuntutele ,syvennä hänen ajatuksiaa, löydä posiviista niistä ja sanose äneen.Ehkä olette elinikäisiä ystäviä.Käytännön psykologi.

westend kirjoitti:

Nyt pois turhasta häpeäntunteesta.
Olen ehkä omituinen, mutta tällä viikolla joulun alla täräytin etten lähetä yhtään joulukortteja kun ei ole ketään kelle lähettää.
Niille joille lähetin ennen ovat jo kaikki kuolleet, olen itse eläkeikää lähestyvä.
Mitä festareihin tulee löysin vahuudenhöperyyden vimman eli hevimusiikin.
Kiva järkyttää adekvaatteja työkavereita ja tuttuja täräyttämällä , että meikä ei lähdekään minnekään Prin jazz-festareille kattomaan kun Suomen kerma juhlii omissa rockki festareissaan. Eihän Porissa ole vuosikausiin ollut kunnon jazzia.
Vaan meikä suuntas Sonisphere festareille kattomaan Metallicaa.Kiva katsoa kun itsetyytyväisten suut loksahtaa auki kun ilmoittaa tyynesti, että parempi yksin koluta hevifeatareita kun roikkua joillakin tylsillä festareilla tylsien ihmisten kanssa.
Oleko taantunut murrosikäiseksi jälleen?
No olen kovasti yksinäinen ja en ole kuitenkaan kellekään mitään velkaa ja ei tartte selitellä sen koommin tekemisiään.
Tietävät, että olen tarkoituksella senverran erikoinen, että ovat jättäneet mut rauhaan turhinen kyselyineen.

Lue lisää

Oltuani kolme vuotta naimisissa alkoholistin kanssa, osaisin arvostaa yksinäisyyttä.
Minäkin jo lähes kuusikymppinen ja lempibändini on Rammstein.

yksi yksinäinen kirjoitti:

Tuota olen kokeillut MONET kerrat. Laitellut viestejä, soitellut, ehdotellut tekemistä... Mutta kun vielä pitkien aikojen jälkeen huomaa, että yhteyden pito on edelleen aika yksipuoleista, ei sitä jaksa. Huomaa, että aina saa olla yksin, ellei todellakin itse hakeudu lähes väkisin ihmisten ilmoille. Olisi mukavampaa toivotella joulua, hymyillä ja olla avoin, jos niitä tulisi myös toisten aloitteesta. Monilla vaan on kaveripiirit ns. täynnä, eipä siihen oikein väliin voi tunkea.

Itse olen tuntenut itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan aiemmin. Kavereita minulla on ja ystäviäkin. Läheisimmät asuvat eri kaupungeissa tai ovat perheellisiä. Ei ole helppoa jatkuvastu yrittää solmia uusia ystävyyssuhteita...

Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi tuntea oloaan yksinäiseksi. Joulun aika on pahinta yksinäiselle ja sinkulle ja erityisesti yksinäiselle sinkulle.

Lue lisää

tosiaan kun on vielä yksin elelevä mies ,ja kaverit on perheellisiä ja kaukana ,niin eipä sieltä koskaan tuu mullepäin kylään tai soittelekaan usein.Kyllä sitä minä olen joka yrittää sitten käydä lomilla kyläkierroksella.Ja kun ei oikein huvitä paareihinkaan mennä yksin tms oikein mihinkään ja jos yrität likkakaveria löytää heh,ne tuntuu olevan kaikki aina varattuja,tai ainakin viimest 10 vuotaa on sit menny huonolla tuurilla nuo yritykset.

westend kirjoitti:

Nyt pois turhasta häpeäntunteesta.
Olen ehkä omituinen, mutta tällä viikolla joulun alla täräytin etten lähetä yhtään joulukortteja kun ei ole ketään kelle lähettää.
Niille joille lähetin ennen ovat jo kaikki kuolleet, olen itse eläkeikää lähestyvä.
Mitä festareihin tulee löysin vahuudenhöperyyden vimman eli hevimusiikin.
Kiva järkyttää adekvaatteja työkavereita ja tuttuja täräyttämällä , että meikä ei lähdekään minnekään Prin jazz-festareille kattomaan kun Suomen kerma juhlii omissa rockki festareissaan. Eihän Porissa ole vuosikausiin ollut kunnon jazzia.
Vaan meikä suuntas Sonisphere festareille kattomaan Metallicaa.Kiva katsoa kun itsetyytyväisten suut loksahtaa auki kun ilmoittaa tyynesti, että parempi yksin koluta hevifeatareita kun roikkua joillakin tylsillä festareilla tylsien ihmisten kanssa.
Oleko taantunut murrosikäiseksi jälleen?
No olen kovasti yksinäinen ja en ole kuitenkaan kellekään mitään velkaa ja ei tartte selitellä sen koommin tekemisiään.
Tietävät, että olen tarkoituksella senverran erikoinen, että ovat jättäneet mut rauhaan turhinen kyselyineen.

Lue lisää

Luulen tavoittaneeni ajatusmaailmasi ja ilahduin lukemastani. Olet ainakin kasvanut irti normitetusta maailmastamme ja arvostan tätä ominaisuutta. Saada olla sitä mitä on ja kokea mielen vahvuutta siis sellaista itsensä hyväksyvää tunnetta. Se on mielestäni todellista vapautta, näin olen kokenut. Vapauden myötä syntyy myös peruskunnioitus kanssaihmisiä kohtaan.

Olen samaa mieltä miksi tuntea häpeää, että aika-ajoin kokee itsensä yksinäiseksi, onhan se hyvin
luonnollinen tunne ihmiselle. Yksinäisyys jatkuvana olotilana, uskoisin olevan oman valinnan seuraus, ja jos se tuottaa ongelmaa voi sille useinkin tehdä jotakin. Puhun nyt yleisellä tasolla, yksinäisyyden syitä voi olla monia muitakin. Voihan tällä kaamoksellakin olla osuutta.

reino14 kirjoitti:

Yksin olo ei tarkoita yksinäisyyttä.Nähtävästi nautit yksinolosta, mutta käytä se okein.Jos haluat ystävystyä vanhojen tuttaviesi kanssa niin mieti mistä asioista he puhuvat.Kuuntutele ,syvennä hänen ajatuksiaa, löydä posiviista niistä ja sanose äneen.Ehkä olette elinikäisiä ystäviä.Käytännön psykologi.

Lue lisää

Hei vaan reino 14!
Kyllä, viihdyn yksin. Kun käyn vieraisilla ja olen vaikkapa yön poissa kotoa, kaipan jo omaan rauhaani.
Minulla on elinikäisiä ystäviä muutama, joihin puhelimitse pidän yhteyttä. Välillä on kovakin ikävä ystävän luo, mutta matkat ovat pitkät ystävän luo. Joskus olen miettinyt uutta suhdetta johonkin mieheen, mutta eipä taida tulla enää vastaan miestä, joka minut huolisi tai jonka minä hyväksyisin.
En nirsoile, mutta 36 vuoden avioliitto miehen kanssa, jota rakastin, joka petti, joi ja valehteli, sai minut valitsemaan yksinäisyyden. Mistäs minä löytäisin sen miehen, joka olisi kuin ex- mieheni silloin joskus kun rakastuttiin ja kaikki oli vielä hyvin? Joten yksin on ihan hyvä.

äo kirjoitti:

joskus yksinään oleminen on ruhtinaallista.joskus musertavaa.jos heikko tuttavapiiri,turvaverkko,keneltä pyytää hädässä apua,kinkkinen juttu,ja eihän ihminen ole koskaan täysin tyytyväinen elämäänsä,ja olemiseen..

Lue lisää

http://www.youtube.com/watch?v=4ssNkJrmZ6g&feature=related

tt kirjoitti:

ootte nii rumia, huonoja ja todennäkösesti ilkeitäki risuja lahjaks jouluna

voi pyhä yksinkertaisuus niin sanotusti!!! Mitäpä jos aikuistuisit hieman kun kerran osaat kuitenkin jo kirjoittaakin...
Hyvät joulumielet sullekin vaan!

power metal kirjoitti:

Itsekin eläkeikäinen ja alkanut kierrellä festareilla ja klubeissa hevibändejä kuuntelemassa, on siellä muitakin saman ikäisiä. Eka kerralla oli vähän outoa mennä yksin mutta nyt ei haittaa joskin välillä olen saanut ystävän mukaani. Mutta jos ei ole ketään niin itse vaan ulos ja harrastamaan, ei kukaan tule kotoa pyytämään ja aika kuluu itsesäälissä. Käyn myös itse syömässä silloin tällöin ja ei yhtään harmita.

Lue lisää

Hyvä kommentti, power metal! Minä käyn myös festareilla ja keikoilla yksin. Mieluiten kuuntelen hyviä bändejä yksin kuin jonkun satunnaisen tuttavan seurassa.

Mukavia keikkoja sinullle myös tulevalle vuodelle!

Feminismin takia tämä maa on mennyt yhä sairaammaksi.

Avioliitoista päätyy noin 50% ja avoliitoista noin 90%. Yhden ihmisen yksinäisiä talouksia on pian 50% talouksistamme.

Näille koko kulttuurimme tuhoajille "sofi oksasisille" pitäisikin vaatia kiireen vilkkaan esim yleistä naissiviilipalvelusta tasa-arvoisesti miesten kansalaivelvollisuuden tapaan -että edes jossain oppisivat hieman nöyryyttä.

HÄPEÄN FEMINISMIÄ kirjoitti:

Feminismin takia tämä maa on mennyt yhä sairaammaksi.

Avioliitoista päätyy noin 50% ja avoliitoista noin 90%. Yhden ihmisen yksinäisiä talouksia on pian 50% talouksistamme.

Näille koko kulttuurimme tuhoajille "sofi oksasisille" pitäisikin vaatia kiireen vilkkaan esim yleistä naissiviilipalvelusta tasa-arvoisesti miesten kansalaivelvollisuuden tapaan -että edes jossain oppisivat hieman nöyryyttä.

Lue lisää

Juontaja käytti S.Oksasesta aika osuvaa nimeä,"predator" ,tukkakin on ihan samanlainen ,se on tämä yksi
päähahmo Arnold Swarzeneggerin elokuvasta.

HÄPEÄN FEMINISMIÄ kirjoitti:

Feminismin takia tämä maa on mennyt yhä sairaammaksi.

Avioliitoista päätyy noin 50% ja avoliitoista noin 90%. Yhden ihmisen yksinäisiä talouksia on pian 50% talouksistamme.

Näille koko kulttuurimme tuhoajille "sofi oksasisille" pitäisikin vaatia kiireen vilkkaan esim yleistä naissiviilipalvelusta tasa-arvoisesti miesten kansalaivelvollisuuden tapaan -että edes jossain oppisivat hieman nöyryyttä.

Lue lisää

On aivan hyvä, ja oikein, että naiset hakevat sen eron avio ja avoliitoista, joissa heitä alistetaan kerta kaikkiaan.

Tulkoon ukot toimeen omassa mainiossa seurassaan, koskapa ruokkojaan eivät maksa, vaan ne maksaa suomen valtio. Se se vasta hävettävää on. Ja niin naurettavan pieni summa kun se on.

Kyllä se Sofi vaan niin monessa kohtaa puhuu ihan asiaa.

Fanitan Sofia! kirjoitti:

On aivan hyvä, ja oikein, että naiset hakevat sen eron avio ja avoliitoista, joissa heitä alistetaan kerta kaikkiaan.

Tulkoon ukot toimeen omassa mainiossa seurassaan, koskapa ruokkojaan eivät maksa, vaan ne maksaa suomen valtio. Se se vasta hävettävää on. Ja niin naurettavan pieni summa kun se on.

Kyllä se Sofi vaan niin monessa kohtaa puhuu ihan asiaa.

Lue lisää

Olen huomannut tämän päivän nuorista naisista että eron haku on johtunut monesti siitä syystä,että naiselle on tärkeämpiä kaverit kuin omat lapset ja mies.Jos ei tarpeeksi saa juosta iltoja kavereitten kans ,on miehessä vika ja erotaan.Vähät välittävät lapsista jotka haluaisi äidin olevan kotona illat heidän kanssa. Näitä tapauksia on molemmin puolin,sitten ihmetellään miksi lapset voi huonosti.Niin kauan kun lapset ovat pieniä,olisi kohtuus että lapset ovat etusijalla elämässä.

yksinäiset lapset kirjoitti:

Olen huomannut tämän päivän nuorista naisista että eron haku on johtunut monesti siitä syystä,että naiselle on tärkeämpiä kaverit kuin omat lapset ja mies.Jos ei tarpeeksi saa juosta iltoja kavereitten kans ,on miehessä vika ja erotaan.Vähät välittävät lapsista jotka haluaisi äidin olevan kotona illat heidän kanssa. Näitä tapauksia on molemmin puolin,sitten ihmetellään miksi lapset voi huonosti.Niin kauan kun lapset ovat pieniä,olisi kohtuus että lapset ovat etusijalla elämässä.

Lue lisää

Onneksi vain osa länsimaista kulttuuria on näin sairasta että lapsetkin vasta toisella sijalla ja MINÄ olen tärkein, luojan kiitos miljardeja ihmisiä ajattelee toisin, mutta, meissä rappio kulttuureissa on se vika että meidän itse keskeisin kulttuuri on se ainoa ja oikea kulttuuri tasa-arvoinen, meidän tasa-arvo on vääristynyt minä arvoon, kaukana tasa-arvosta!

vain länsimaissa kirjoitti:

Onneksi vain osa länsimaista kulttuuria on näin sairasta että lapsetkin vasta toisella sijalla ja MINÄ olen tärkein, luojan kiitos miljardeja ihmisiä ajattelee toisin, mutta, meissä rappio kulttuureissa on se vika että meidän itse keskeisin kulttuuri on se ainoa ja oikea kulttuuri tasa-arvoinen, meidän tasa-arvo on vääristynyt minä arvoon, kaukana tasa-arvosta!

Lue lisää

hyvin kirjoitettu... Ja tasa-arvo taas on eri asia kuin ihmisten erilaisuus. Typerykset ajattelevat tasa-arvon tarkoittavan, että miehet ovat naisia ja toisin päin. Näiden arvojen sotkeminen (kuten minä-kulttuurikin) kaivaa maata perheen alta, joka taas on yhteiskunnan perusta.

yksinäiset lapset kirjoitti:

Olen huomannut tämän päivän nuorista naisista että eron haku on johtunut monesti siitä syystä,että naiselle on tärkeämpiä kaverit kuin omat lapset ja mies.Jos ei tarpeeksi saa juosta iltoja kavereitten kans ,on miehessä vika ja erotaan.Vähät välittävät lapsista jotka haluaisi äidin olevan kotona illat heidän kanssa. Näitä tapauksia on molemmin puolin,sitten ihmetellään miksi lapset voi huonosti.Niin kauan kun lapset ovat pieniä,olisi kohtuus että lapset ovat etusijalla elämässä.

Lue lisää

Oletko mielestäsi varmasti oikeassa, että ero johtuu juuri siitä että naiselle on ne kaverit tärkeämpiä kuin oma miesja lapset. Mä uskallan olla kanssasi eri mieltä. Kaverit ja ystävät ovat varmasti myös nuorelle naiselle tärkeitä, mutta uskallan väittää, että nuori mies on se joka viettää enemmän aikaa kavereiden kuin perheensä kanssa. Siinä päästäänkin siihen kierteeseen, mistä tässä alun perin puhuttiin, yksinäisyyteen. Nyt meitä nelikymppisiä, joskus olimme nuoria äitejä, löytyy ketkä kokevat olevansa yksinäisiä kun mies edelleen rällää baareissa kavereidensa tai muka kavereidensa kanssa ja lapset joiden takia nuorena olimme kotona ja asetimme heidät etusijalle, ovat omien kavereidensa kanssa viettämässä iltaa. Lapsia en tahdo tässä asiassa syyllistää,silläheidän onnuorena oikeasti nautittava elämästä jotta vanhana jaksavat olla yksin. Outs! Tulipahieman katkeran sävyisesti. Katkeruuteni kohdistuu vain ja ainoastaan mieheeni, joka edelleen on omasta mielestäänniin nuori. MInulle hän aina on puolustellut menojaan sillä, että on niin nuori unohtaen, että olen häntä nuorempi. Yksinäisyyttä on siis monen laista. Joskus kieltämättä tunnen itseni yksinäiseksi, toisinaan nautin yksin olosta. Aloittaessani tämän kirjoittamisen minua harmitti olla yksin kotona,mutta nyt oikeastaan nautin siitä. Yksinäisyydessä on se hyvä puoli, ettäon kuitenkin kaikkein parhaassa seurassa itsensä kanssa.

ei yksin kirjoitti:

Oletko mielestäsi varmasti oikeassa, että ero johtuu juuri siitä että naiselle on ne kaverit tärkeämpiä kuin oma miesja lapset. Mä uskallan olla kanssasi eri mieltä. Kaverit ja ystävät ovat varmasti myös nuorelle naiselle tärkeitä, mutta uskallan väittää, että nuori mies on se joka viettää enemmän aikaa kavereiden kuin perheensä kanssa. Siinä päästäänkin siihen kierteeseen, mistä tässä alun perin puhuttiin, yksinäisyyteen. Nyt meitä nelikymppisiä, joskus olimme nuoria äitejä, löytyy ketkä kokevat olevansa yksinäisiä kun mies edelleen rällää baareissa kavereidensa tai muka kavereidensa kanssa ja lapset joiden takia nuorena olimme kotona ja asetimme heidät etusijalle, ovat omien kavereidensa kanssa viettämässä iltaa. Lapsia en tahdo tässä asiassa syyllistää,silläheidän onnuorena oikeasti nautittava elämästä jotta vanhana jaksavat olla yksin. Outs! Tulipahieman katkeran sävyisesti. Katkeruuteni kohdistuu vain ja ainoastaan mieheeni, joka edelleen on omasta mielestäänniin nuori. MInulle hän aina on puolustellut menojaan sillä, että on niin nuori unohtaen, että olen häntä nuorempi. Yksinäisyyttä on siis monen laista. Joskus kieltämättä tunnen itseni yksinäiseksi, toisinaan nautin yksin olosta. Aloittaessani tämän kirjoittamisen minua harmitti olla yksin kotona,mutta nyt oikeastaan nautin siitä. Yksinäisyydessä on se hyvä puoli, ettäon kuitenkin kaikkein parhaassa seurassa itsensä kanssa.

Lue lisää

Miten meidän kulttuurissa ylipäätään enää voi oppia sosiaalisuutta ja perhekeskeisyyttä kun ei ole enää edes perheitä, meillä kun yksinhuoltaja hoitaa lapsen, sitä nimitetään perheeksi, miten oppia sosiaalisuutta ku ei ole edes sisaruksia keiden kanssa jakaa asiat, ennen suomessakin oli isät, äidit, isoisät, isoäidit lapset jne samoillatiloilla jne, ei tarvinnu vanhainkoteja, päiväkoteja eikä psyyken lääkkeitä, oli iso perhe turvaverkkona jne.

nyky ihmisistä tulee väkisinkin itsekkäitä, on vain lapsi ja yksinhuoltaja äiti, tosin joku pano aina poikkeaa kun äiti tulee baarista kotiin! siinä sitä turvallisuutta, miten nuoret voivatedes osata arvostaa turvallisuutta ja sosiaalisuutta kun eivät ole sitä edes kokemaan!

vain länsimaissa kirjoitti:

Onneksi vain osa länsimaista kulttuuria on näin sairasta että lapsetkin vasta toisella sijalla ja MINÄ olen tärkein, luojan kiitos miljardeja ihmisiä ajattelee toisin, mutta, meissä rappio kulttuureissa on se vika että meidän itse keskeisin kulttuuri on se ainoa ja oikea kulttuuri tasa-arvoinen, meidän tasa-arvo on vääristynyt minä arvoon, kaukana tasa-arvosta!

Lue lisää

Oikeassa olet - ns tasa-arvo vääristänyt ja tehnyt sairaaksi tämän yhteiskunnan. Opetusministerikin ehdottaa, että lapsille ei saisi opettaa mies ja nainen - vaan henkilö!

HÄPEÄN FEMINISMIÄ kirjoitti:

Feminismin takia tämä maa on mennyt yhä sairaammaksi.

Avioliitoista päätyy noin 50% ja avoliitoista noin 90%. Yhden ihmisen yksinäisiä talouksia on pian 50% talouksistamme.

Näille koko kulttuurimme tuhoajille "sofi oksasisille" pitäisikin vaatia kiireen vilkkaan esim yleistä naissiviilipalvelusta tasa-arvoisesti miesten kansalaivelvollisuuden tapaan -että edes jossain oppisivat hieman nöyryyttä.

Lue lisää

Mieti vähän! Ennen naiset ovat kantaneet kaiken sosiaalisen taakan yksin. Nyt kun on vihdoin päästy siihen, että naisetkin tunnustetaan ihmisiksi eikä pelkiksi käyttötavaroiksi, ja heitäkin kuunnellaan, alkavat miehet valittaa siitä: sitä samaa -mitä nyt ehkä jotkut kärryiltä pudonneet miehet- ovat naiset joutuneet kärsimään vuosisatoja. Tai pahempaakin; eivät ole ääneen edes ennen saaneet sanoa, miltä tuntuu.

Valittämisen sijasta, tartu asioihin ja korjaa molempien osalta mitä korjattavissa on. Silloin elämä muuttuu tasa-arvoisemmaksi, se 0n feministien ja ajattelevien naisten pyrkimys.

Hitlerillä ja muilla -yleensä miehisillä johtajilla- on sellaisia päämääriä ja näyttöä teoistaan, kuin mistä sinä valitat.

AlexF kirjoitti:

Oikeassa olet - ns tasa-arvo vääristänyt ja tehnyt sairaaksi tämän yhteiskunnan. Opetusministerikin ehdottaa, että lapsille ei saisi opettaa mies ja nainen - vaan henkilö!

Lue lisää

Ja kuitenkin ihan tieteellisestikin todistettu miehen ja naisen fyysinen ja psykofyysinen erilaisuus!
Eli opetus ministeri ei halua hyväksyä erilaisuuttaedes miehen ja naisen välillä!?
Menee vain vessaan ja katsoo jalkoväliinsä ja sen jälkeen miehensä(jos sellainen HENKILÖ on)
koulussa varmaan jatkossa opetetaan että lapsi syntyy kun henkilö yhtyy henkilöön, o joo, onhan kaikki mahdollista,varsinkin jos eduskuntaan ja ministeriksipääsee, siksi kansa ei saakaan päättää meidän lume demokratiassa, vaisi tulla hyviä päätöksiä pian!

Olen onnellinen kirjoitti:

Mieti vähän! Ennen naiset ovat kantaneet kaiken sosiaalisen taakan yksin. Nyt kun on vihdoin päästy siihen, että naisetkin tunnustetaan ihmisiksi eikä pelkiksi käyttötavaroiksi, ja heitäkin kuunnellaan, alkavat miehet valittaa siitä: sitä samaa -mitä nyt ehkä jotkut kärryiltä pudonneet miehet- ovat naiset joutuneet kärsimään vuosisatoja. Tai pahempaakin; eivät ole ääneen edes ennen saaneet sanoa, miltä tuntuu.

Valittämisen sijasta, tartu asioihin ja korjaa molempien osalta mitä korjattavissa on. Silloin elämä muuttuu tasa-arvoisemmaksi, se 0n feministien ja ajattelevien naisten pyrkimys.

Hitlerillä ja muilla -yleensä miehisillä johtajilla- on sellaisia päämääriä ja näyttöä teoistaan, kuin mistä sinä valitat.

Lue lisää

Jostain syystä tuntuu, että naiset nykyään haluavat olla johtajia asiassa kun asiassa. Jos mies ei suostu siihen, silloin naiset nostavat sellaisen metelin, että arimmilta menee lirit pöksyyn.

vain länsimaissa kirjoitti:

Onneksi vain osa länsimaista kulttuuria on näin sairasta että lapsetkin vasta toisella sijalla ja MINÄ olen tärkein, luojan kiitos miljardeja ihmisiä ajattelee toisin, mutta, meissä rappio kulttuureissa on se vika että meidän itse keskeisin kulttuuri on se ainoa ja oikea kulttuuri tasa-arvoinen, meidän tasa-arvo on vääristynyt minä arvoon, kaukana tasa-arvosta!

Lue lisää

Tuota NS,tasaarvoa ja sinkkuus ihannointia voisi nimittää myös sosiaaliseksi laiskuudeksi
1. ei tarvitse ottaa vastuuta muista
2. ei velvollisuuksia muita kohtaan
3. eintarvitse huomioida muita
eli menään sieltä mistä aita on matalin
MIN' MINÄ MINÄ
ajattelu on mennyt hyvin perille, sitähän meidänkin maassamme hoettiin 80-90 luvun murroskaudessa että vain MINÄ olen minulle itselleni tärkein, joten mitäs tässä valitellaan, eletään itsekkäästi ym, mutta jostain syystä vain ihmiset voivat henkisesti paremmin missä perheet suurempia ja ihmiset auttavaisia ja sosiaalisia, muuta puutetta kyllä on, mutta ilmeisesti kun ihmisillä on kaikkea yltä kyllin, voi muuttua itsekkääksi kun ei ole mihinkään enää tarvetta, kuitenkin monilla elämä on tylsää vaikka kaiken pitäisi olla hyvin, katto, ruokaa, sosiaaliturva, ei sotaa jne, ihminen jotenkin rappeutuu henkisesti kun on yltäkylläisyyttä, sen on historiakin osoittanut, pienet katastrofit yhdistävät ihmisiä ja tuovat sosiaalisuutta, zunamit, sodat jne, kornia mutta totta!

suurperheet kirjoitti:

Miten meidän kulttuurissa ylipäätään enää voi oppia sosiaalisuutta ja perhekeskeisyyttä kun ei ole enää edes perheitä, meillä kun yksinhuoltaja hoitaa lapsen, sitä nimitetään perheeksi, miten oppia sosiaalisuutta ku ei ole edes sisaruksia keiden kanssa jakaa asiat, ennen suomessakin oli isät, äidit, isoisät, isoäidit lapset jne samoillatiloilla jne, ei tarvinnu vanhainkoteja, päiväkoteja eikä psyyken lääkkeitä, oli iso perhe turvaverkkona jne.

nyky ihmisistä tulee väkisinkin itsekkäitä, on vain lapsi ja yksinhuoltaja äiti, tosin joku pano aina poikkeaa kun äiti tulee baarista kotiin! siinä sitä turvallisuutta, miten nuoret voivatedes osata arvostaa turvallisuutta ja sosiaalisuutta kun eivät ole sitä edes kokemaan!

Lue lisää

kiva että sulla joku poikkeaa kun tulet baarista kotiin.

Perustetaan omituisten otusten kerho?

yksinnnnn kirjoitti:

Perustetaan omituisten otusten kerho?

Mie olisin eka jäsen ja jäsenmaksu 0 ekua.

yksinnnnn kirjoitti:

Perustetaan omituisten otusten kerho?

Suvaitsen ilmoittaa itseni heti mukaan.

Olen palvelualalla ja päivittäin lukuisien ihmisten kanssa tekemisissä. Sosiaalisuuteni päättyy kun työpäiväni päättyy. En yksinkertaisesti jaksa enää turista ja jaaritella asioista, vaan nautin hiljaisuudesta ja hyvällä omallatunnolla. Ainoat vieraat joita meillä käy ovat tyttäreni kaverit jotka tuovat ihanan vastapainon aikuisten narinoihin, jotka valitettavasti vielä korostuvat näin joulun aikaan. Minulla on kyllä ystäviä jotka ovat jääneet aikojen alusta kulkemaan "rinnalleni", mutta elämä on ajanut meidät kuitenkin kauaksi toisistamme matkallisesti, joten sosiaalisuus heihin on puhelimen ja mesen varassa. Olen onnellinen näistä ystävistäni, mutta samalla onnellinen syntyneistä välimatkoista koska en yksinkertaisesti jaksaisi hoitaa lähisuhteita, koen ne suorastaan rasitteeksi. Ehkä olen erakkoluonne, tiedä häntä, mutta pidän elämästäni juuri tällaisena kuin se on.

Kun tarkkaan ajattelee, kulttuurimme on todella sairas, kaikki haluavatelää yksin ja sosiaalisuus ja läheisyyskin haetaan vain baareista hermomyrkkyä alkoholia käyttäen, todella kipeetä, sitten meidän ihana alkoholi sinkku kulttuuri muuten rouskii mailmassa väkilukuun nähden eniten psyyke ja masennus lääkkeitä, MIKSI??? MEILLÄHÄN ON NIIN KIVAA JA TURVALLISTA!!??? mutta ilmeisesti noi masennus lääkkeet vaan maistuu niin kliffalle!!
Ps, itse olen paljon ulkomailla kun en viihdy baareissa, esim kaakkois aasiasta sat mainiota ja sosiaalista seuraa lun et juo, ja jos juot, saat seuraa jonka olet ansainnut, eli tyttöjä jotka vat rahan perässä, jeps!!

aiajtelkaa aivoilla kirjoitti:

Kun tarkkaan ajattelee, kulttuurimme on todella sairas, kaikki haluavatelää yksin ja sosiaalisuus ja läheisyyskin haetaan vain baareista hermomyrkkyä alkoholia käyttäen, todella kipeetä, sitten meidän ihana alkoholi sinkku kulttuuri muuten rouskii mailmassa väkilukuun nähden eniten psyyke ja masennus lääkkeitä, MIKSI??? MEILLÄHÄN ON NIIN KIVAA JA TURVALLISTA!!??? mutta ilmeisesti noi masennus lääkkeet vaan maistuu niin kliffalle!!
Ps, itse olen paljon ulkomailla kun en viihdy baareissa, esim kaakkois aasiasta sat mainiota ja sosiaalista seuraa lun et juo, ja jos juot, saat seuraa jonka olet ansainnut, eli tyttöjä jotka vat rahan perässä, jeps!!

Lue lisää

YKSINÄISYYS määritellään, jos eo ole työssä, eikä avioliitossa ?
- autoilu
- viihdelaitteet
- shoppailu
- ylimm. rahan käyttö
- matkailu
(lisäksi yllämainittujen ajattelu - seksi)

Valehtelen kaikille opiskelija "kavereille" aina omista menoistani.
Kerroin kuinka minulla on semmoinen ja tämmöinen kaveri ja kuinka käyn siellä ja täällä.... Osaan valehdella aika hyvin, sillä minun pokerinaama pysyy aina peruslukemilla. Vain silloin kun luokkakaverit kysyivät minua facebookkiin ilme vähän värähti, eihän minulla ole fb:ssä kuin pari kaveria, olis koko huijaus mennyt pöntöstä alas, jos olisin sanonut heille omistaani mokoman profiilin. Häpeähän tämä on, ja kuka nyt haluaisi myöntää olevansa yksinäinen??

jejejeje90 kirjoitti:

Valehtelen kaikille opiskelija "kavereille" aina omista menoistani.
Kerroin kuinka minulla on semmoinen ja tämmöinen kaveri ja kuinka käyn siellä ja täällä.... Osaan valehdella aika hyvin, sillä minun pokerinaama pysyy aina peruslukemilla. Vain silloin kun luokkakaverit kysyivät minua facebookkiin ilme vähän värähti, eihän minulla ole fb:ssä kuin pari kaveria, olis koko huijaus mennyt pöntöstä alas, jos olisin sanonut heille omistaani mokoman profiilin. Häpeähän tämä on, ja kuka nyt haluaisi myöntää olevansa yksinäinen??

Lue lisää

Mäkään en kehtaa kertoa facebookin käytöstä oikein kenellekään. On niin noloa, kun "kavereiden" määrän voi laskea yhden käden sormilla ja ne kaikki on ulkomaalaisia. Seinällä on vain muutama kommentti ja kuvatkin on mitä on...

,.-,-. kirjoitti:

Mäkään en kehtaa kertoa facebookin käytöstä oikein kenellekään. On niin noloa, kun "kavereiden" määrän voi laskea yhden käden sormilla ja ne kaikki on ulkomaalaisia. Seinällä on vain muutama kommentti ja kuvatkin on mitä on...

Lue lisää

No alkuun tuli Facebookin liityttyä erään harrastussivuston kautta. "kavereita" on lähemmäs sata, mutta ei niistä kait ketään ole sellaisia ihan oikeita kavereita. Ensinnä on sukulaiset, kuten äiti ja sisko. Sitten kaukaisemmat sukulaiset, joiden kanssa ei ole tekemisissä, työkaverit, entiset työkaverit, opiskelukaverit, koulukaverit, nettitutut, foorumitutut, Facebook pelien kautta tulleet tutut jne.

Suurin osa näistä tutuista on sellaisia, joita en ole livenä tavannut ollenkaan tai vuosiin. Kuitenkin on hyvä seurata mitä kukin on tehnyt ja huomata, että sellaista Anssi Kela elämäähän ne muutkin viettävät. Ei ole tullut nobelisteja, julkkiksia, tai muutenkaan mitenkään järisyttävän ihmeellisiä ihmisiä. Meistä tuli lääkäreitä, muurareita yms. ja osa jäänyt sinne kaivokseen. Jotenkin tuntuu, että enemmän nuo korkeasti koulutetut välttelevät facebookia tai meitä huonommin menestyneitä, tai sitten heillä vaan ei ole aikaa, kun se ura on kaikki kaikessa.

Tietysti jokaiselta löytyy tuttavapiiristä joku paremmin menestynyt, mutta toisaalta en ole kateellinen siitä menestyksestä. Ei se ole minulta pois, enkä olisi edes itse sillä alalla menestynyt tai halunnut edes menestyä. Toiset matkustavat ympäri maailmaa, mutta sekään ei minua kiinnosta, kun kotimaassakin riittää paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja mukavia ihmisiä. Ongelma vain on minä. Se seuraa maailmalle, joten en minä sen sosiaalisempi ole brasiliassa tai thaimaassa. Eli kyllä koen että se oma yksinäisyys johtuu enemmänkin siitä, että minua ei kiinnosta kaikki tämä nykypäivän touhotus maailmanmatkoineen, extremekokemuksineen tai viikonlopunviettoineen.

Tietysti olisi kiva joskus jakaa kokemuksiaan samanhenkisen kanssa, mutta 34-vuotiaana olen jo rakentanut sen oman maailmani niin, että se on hankala antaa omista rajoista periksi ja hyväksyä uusia rajoja. Eli en ole kovin sopeutuvainen yhteisöön.

En koe enää tarpeelliseksi valehdella, menemisistäni tai ostamisistani. Jos vain oleilen kotona viikonlopun ilman mitään suurempaa tapahtumaa tai en osta viimeisintä huutoa olevia härveleitä, niin se on oma valintani. Miksi minun tarvitsi kilpailla kokemuksilla, jotka voidaan mitata rahalla. Varsinkin, kun suurin osa näistä maailmanmatkaajista kuitenkin käyttävät sen aikansa thaimaassa, brysselissä, lontoossa tai missä ikinä käyvätkin samalla tavalla kuin suomessa, eli kapakoissa istuen. Harvalta näistä reissaajista kuulee juttuja kulttuuritarjonnasta, paikallisten elämästä tai luonnosta. Tarinoita kyllä siitä, kuinka paljon isompi, parempi ja parempaa musiikkia tarjosi se ja se paikka.

Samaten viihde-elektroniikka, kuinka paljon parempi kuva on 42" HD tv:ssä kuin 28 tuumaisessa putkitöllössä. Kuitenkin sen verran vähän tulee tv ohjelmia katsottua, että se on aivan sama. Tällä hetkellä ei edes ole telkkaria, vaan joitakin ohjelmia tulee katsottua areenalta tai maikkarin nettipalvelusta. Laatu on huonoa, mutta saan niistä sen tarpeellisen informaation. Ei edes näistä tule katsottua kuin 1% mahdollisesti hyvistä katsottavista. Voisihan se avara luonto esimerkiksi olla mukavaa katseltavaa 42" HD laatuisena, mutta 10-0 sen hakkaa kuitenkin kun menee ulos ja katselee tikkoja tai talitinttejä lintulaudalla.

Eli kyllä siihen ns yksinäisyyteen tottuu, kun ei hae suuria kokemuksia. minulle riittää monesti sen yksinäisyyden poistoon netti ja sitten tarvittaessa juuri elokuvateatteri, kirjasto tms paikka jossa on jonkin verran ihmisiä. Voin näissä lähestyä ihmisiä ja luoda sen veran kontaktia, kuin tarvitsen, mutta ei kuitenkaan tarvitse esittää enempää, kuin itse haluan.

Tänä päivänä kun ei oikein ole selkeästi asioita, mitkä on oikein ja mitkä väärin. Esimerkiksi maasturini pilaa luonnon, vaikka se on tarpeellinen päästäkseni töihin tai siirtyäkseni hieman enemmän korpeen. Sitä ei huomioida, että itse kasvatan osan ruokaani ja lämmitän taloni puilla. Kämppäni lämpö lisäksi on 16-18, eli en myöskään siinä tuhlaa energiaa. En myöskään lentele maailmalla. Maasturini perusteella olen silti paha tuhlari.

Turha sitä on hävetä yksinäisyyttään, miksi minun tarvitsi kilpailla toisten kanssa kaverien, matkojen, seksisuhteiden tai minkään muunkaan asian määrällä.

Häpeän yksinäisyyttäni todella,enkä ole siitä kertonut kenellekään.Oikeastaan ei ole montaa jolle voisin edes kertoa .
Häpeän sitä,että kun tutustun johonkin,niin rupean "roikkumaan" siinä ihmisessä,yleensä se on mies ja sitten homma loppuu siihen,kun ripustaudun liikaa.
Tiedän asian ,etten voi ketään väkisin pitää,mutta kaipaan sitä läheisyyttä ja rakkautta niin paljon.
Olen elämässä kokenut paljon väkivaltaa,niin jo lapsena kuin sitten avioliitossakin ja se teki minusta aran.
Ne asiat jäi käsittelemättä ja nyt olen todella yksin ,kun pelkään mennä mihinkään missä tapaisin ihmisiä.
Tunnen ,että se on oma vikani,mutta en osaa tehdä asialle mitään.

Kyyneleet... kirjoitti:

Häpeän yksinäisyyttäni todella,enkä ole siitä kertonut kenellekään.Oikeastaan ei ole montaa jolle voisin edes kertoa .
Häpeän sitä,että kun tutustun johonkin,niin rupean "roikkumaan" siinä ihmisessä,yleensä se on mies ja sitten homma loppuu siihen,kun ripustaudun liikaa.
Tiedän asian ,etten voi ketään väkisin pitää,mutta kaipaan sitä läheisyyttä ja rakkautta niin paljon.
Olen elämässä kokenut paljon väkivaltaa,niin jo lapsena kuin sitten avioliitossakin ja se teki minusta aran.
Ne asiat jäi käsittelemättä ja nyt olen todella yksin ,kun pelkään mennä mihinkään missä tapaisin ihmisiä.
Tunnen ,että se on oma vikani,mutta en osaa tehdä asialle mitään.

Lue lisää

Minulla asiat ovat lähes samalla lailla kuin kirjoitit, paitsi että olen mies ja ripustaudun yleensä naispuolisiin. Avioliitossa en myöskään ole tosin ollut.

Sen olen kyllä oppinut, ettei itseään voi pakottaa menemään paikkoihin missä tapaisi muita ihmisiä. Täytyy löytää joku itseään kiinnostava asia, ja ruveta sen kautta tutustumaan uusiin ihmisiin.

Mutta tsemiä ja jaksamista pimeyteen!

Minäkin jostain kumman syystä laitoin ittelleni facebook- sivut, vaikkei ole juurikaan kavereita. Ja nyt sieltä ei pääse pois, edes kulumalla.
OLen luulotellut itselleni, etten häpeä yksinäisyyttäni, sillä ihan oikeasti ei tietenkään tarvitsisikaan hävetä, mutta häpeän kuitenkin. Jospa vaan kaikki me yksinäiset lopetettais häpeily, niin ehkä huomattais että ihan lähellä on muitakin yksinäisiä. Ehkä työpaikalla joku toinenkin värittää kertomuksiaan viikonlopuista ja bileistä?

There are only friends who haven`t met....Eli lyhyesti tutustutaan!
Saat lisätä minut naamakirja-kaveriksesi,jos päätät liittyä:)
T:Eräs joka aamulla heräs(tosin vastentahtoisesti:P)

Oletko ajatellut että laittaisit tänne ystävä haku palstalle ilmoituksen että haluat ystäviä ,aluksi vain ihan kirjoittelun merkeissä.Käytkö missään baareissa tai tilaisuuksissa.Nekin piristää ja siellä voi rohkeasti vaihtaa muutaman sanan jokun ihmisen kanssa.On paljon paikkoja missä käy ihmisiä.Joskus saa tuttavia mitä ihmeellisimmissä paikoista,kun vaan aloittaa keskustelun jonkun kanssa joka vaikuttaa yksinäiseltä.Ei kuitenkaan saa olla liian tungetteleva. Yritä liikkua ihmisten seurassa niin paljon kuin mahdollista ,älä eristäydy kotiin yksinäisyyteen.

Sano päivää ja hei ja ala jutella niitä näitä..
mullakin oli viimeksi kavereita ala-asteella 1, 2 luokilla.
Voi paska.

Nyt mä juttelen lähinnä pulsuille, vaikka 20 olenkin, mutta arvaas mitä.
Olen onnellinen sairaalla tavalla!
En tiedä, mutta luotan että kaikki käy lopulta hyvin.
Ei sinun tarvitse hävetä itseäsi.
Ihmiset haluaa ihmisten kanssa olla.
Ei ihmiset ole pahoja ellei kyse ole vallasta, rahasta tai seksistä.

jota on paljon, alkaa heti vaikuttaa. Parempi olisi keskittyä johonkin, ja tehdä sekin rauhallisin mielin.

Siinäpä syy miksi kirjoittelet tänne :)
Sama juttu näillä muillakin ilkkujilla: eihän niillä oikeaa elämää oo sen enempää kuin muillakaan yksinäisillä kun tänne ennättävät tulla riehumaan =D

Kaikki ei sentään onneksi ajattele asioista niin, että teen vain sitä mikä tuntuu MINUSTA itsestäni mukavalta ja mikä hyödyttää juuri MINUA... Jotkut yrittää asettua toistenkin asemaan ja ottaa huomioon myös ne joilla menee vähän huonommin. Kukaan ei voi yksin alkaa kaikkien yksinäisten kaveriksi, mutta jokainen voi sentään yrittää ilahduttaa lähipiirinsä yksinäisiä mm. kutsumalla niitä mukaan johonkin.

En ymmärrä viestisi ideaa. Useimmilla täysi-ikäisillä on kuitenkin jo valmiiksi niin paljon kavereita ja muita menoja, ettei ne ole innokkaasti muodostamassa uusia ystävyyssuhteita jokaisen kivalta vaikuttavan vastaantulijan kanssa. Maailma on täynnä kivoja ihmisiä, eikä kenellekään riitä aika satojen ystävyyssuhteiden hoitamiseen. Kutsuja vaille jääminen ei siis todellakaan tarkoita sitä, että olisi muiden mielestä tylsä! Jotkut karsastaa yksinäisiä, koska pelkää niiden jäävän roikkumaan tai ajattelee että yksin jääneessä täytyy olla jotain vikaa, mutta moni tahtoo ilahduttaa mukavan tuntuista yksinäistä esim. kutsumalla sen mukaan johonkin, mihin ei välttämättä muuten kutsua tulisi.

Moni yksinäinen on muuten tälläkin palstalla kertonut, ettei oikein kehtaa pyytää työ- tai harrastuskavereita mihinkään kahville, kun ne on muutenkin niin kiireisiä. Ainakin niiden olisi varmaan helpompi lähestyä muita, jos ne tietäisi että se toinenkin kaipaa elämäänsä uusia ystäviä.

Monet on yksinäisiä, siitä ei vain pidetä kovaa ääntä. Yksin elävä ihminenkin voi olla täysin tyytyväinen elämäänsä. Ei sitä pitäisi hävetä. Itseään varten sitä tässä eletään, on turha yritää olla samanlainen kuin muut jos ei ole. Kun on avoin, löytää kyllä samanlaisia ihmisiä ympäriltään.

Erittäin harvat on oikeasti näitä "täydellisen elämän omistajia", vaikka monesti ulkoapäin näyttää siltä.

Tsemppiä!

yksinäinen 20v kirjoitti:

Monet on yksinäisiä, siitä ei vain pidetä kovaa ääntä. Yksin elävä ihminenkin voi olla täysin tyytyväinen elämäänsä. Ei sitä pitäisi hävetä. Itseään varten sitä tässä eletään, on turha yritää olla samanlainen kuin muut jos ei ole. Kun on avoin, löytää kyllä samanlaisia ihmisiä ympäriltään.

Erittäin harvat on oikeasti näitä "täydellisen elämän omistajia", vaikka monesti ulkoapäin näyttää siltä.

Tsemppiä!

Lue lisää

Toiset viihtyy yksinään ja toiset yksinäisyydestä kovasti kärsii. Mutta ennenkaikkea mistä ihmeestä meille suomalaisille on iskostettu häpeäntunne ihan jokaisesta asiasta mistä ihminen poikkeaa valtavirrasta.
Olen oikea syrjäytyneen ihmisen prototyyppi. Olen päälle 60vuotias, eronnut, asun vuokralla, ei ole parisuhdetta ja ystävät ovat kaikonneet, koska multa puuttuu täysin snob valjue, siis musta ei saa mitään hyötyä.
Kaikenlisäksi olen pahasti velkaantunut ja maksan velkojani pois.
Hyviä harrastuksia on mulla ja koetan löytää elämästä pieniä iloja.Ei auta yhtään ruikuttaminen jos ei saa ystäviä niin ei saa.
Olen kielitaitoinen, kulturelli ja loistava ruuantekijä, luonto on mulle läheistä samoin kuin eläimet. Kaikenlainen musiikki on mulle rakasta ja kuuntelen laidasta laitaan.
Sellaista asiaa ei tunnuta yhtään häpeävän, että sysitään valtavirrasta poikkeavat ihmiset syerjään , siis syrjäytetään oikein urakalla.
Sitä ei hävetä, että viedään ihmisiltä työ, toimeentulo ja kohtuullisen elämän eväät.
Kaunnisti puhutaan etenkin näin jouluna ihmisten yksinäisyydestä, mutta ei kukaan tee tikkua ristiin, että pitäis yhteyttä yksinäiseen ystävään tai sukulaiseen.
Johan siinä oma julkisuuskuva rumentuu jos vaikka omat hienot ystävät tai työkaverit tai mitä niitä nyt sidosryhmiä onkaan näkee, että hienon yhteisön jäsen seurustelee sellaisen ihmisen kanssa joka ei sovi joukkoon.
Koetan olla tyytyväinen elämään ja jos ei seura kelpaa niin ei tupata.
Loppujen lopuksi YKSINÄISYYS EI OLE OLLENKAAN ihmisen häpeä

westend kirjoitti:

Toiset viihtyy yksinään ja toiset yksinäisyydestä kovasti kärsii. Mutta ennenkaikkea mistä ihmeestä meille suomalaisille on iskostettu häpeäntunne ihan jokaisesta asiasta mistä ihminen poikkeaa valtavirrasta.
Olen oikea syrjäytyneen ihmisen prototyyppi. Olen päälle 60vuotias, eronnut, asun vuokralla, ei ole parisuhdetta ja ystävät ovat kaikonneet, koska multa puuttuu täysin snob valjue, siis musta ei saa mitään hyötyä.
Kaikenlisäksi olen pahasti velkaantunut ja maksan velkojani pois.
Hyviä harrastuksia on mulla ja koetan löytää elämästä pieniä iloja.Ei auta yhtään ruikuttaminen jos ei saa ystäviä niin ei saa.
Olen kielitaitoinen, kulturelli ja loistava ruuantekijä, luonto on mulle läheistä samoin kuin eläimet. Kaikenlainen musiikki on mulle rakasta ja kuuntelen laidasta laitaan.
Sellaista asiaa ei tunnuta yhtään häpeävän, että sysitään valtavirrasta poikkeavat ihmiset syerjään , siis syrjäytetään oikein urakalla.
Sitä ei hävetä, että viedään ihmisiltä työ, toimeentulo ja kohtuullisen elämän eväät.
Kaunnisti puhutaan etenkin näin jouluna ihmisten yksinäisyydestä, mutta ei kukaan tee tikkua ristiin, että pitäis yhteyttä yksinäiseen ystävään tai sukulaiseen.
Johan siinä oma julkisuuskuva rumentuu jos vaikka omat hienot ystävät tai työkaverit tai mitä niitä nyt sidosryhmiä onkaan näkee, että hienon yhteisön jäsen seurustelee sellaisen ihmisen kanssa joka ei sovi joukkoon.
Koetan olla tyytyväinen elämään ja jos ei seura kelpaa niin ei tupata.
Loppujen lopuksi YKSINÄISYYS EI OLE OLLENKAAN ihmisen häpeä

Lue lisää

http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8684717/41426653

Mieti tätä viestiäni koulukiusaamisesta. Kumpi olisi ollut pienempi paha? Kostot vai jonkun aloittelemia ongelmia? Nämä asiat ovat hyvin ristiriitaisia, että sen vuoksi elämät ovat erittäin puolueettomia, puhumattakaan ihmisioikeus-liittyviä töissä olevia ihmisiä (mm. poliisit, tuomarit, lakimiehet ym.)

Minä olen samassa tilanteessa,en muista edes milloin olen puhunut kenenkään kanssa paitsi kerran viikossa kaupan myyjälle "kiitos.Olin yrittäjänä ja lopetin firman jo 8v sitten ja samalla lopetin tupakoinnin ja ravintola illat ja kaverit katosivat sen siliän tien,tv ja tämä tietokone on nyt sitten ne "ystävät"olleet tuon 8v.En siis enää pystykään kohtaamaan ihmisiä sen tiedän,ja näin kävi vaikka ennen olin n.s".kova ukko" piireissä.

Tiedän tunteen siitä kun seuraa sivusta kun "muilla on kivaa ja kavereita ja ne juhlii jossain ja on onnellisia", ja itse istuu kotona tissuttelemassa ja pelaamassa tylsäksikäyneitä verkkopelejä tms.

Itse olen yrittänyt vähentää alkoholinkäyttöä viime aikoina, joskus kun ottaa kohtuudella niin se on hauskaa, mutta kun ryyppää joka ilta niin sitten ei enää oikein koskaan nuku kunnolla normaalia unta ja aamusta alkaen on ajatukset synkkiä eikä mitään jaksa tehdä eikä mikään kiinnosta yms.

Juomisen vähentämistä/lopettamista kannattaa harkita tai ainakin kokeilla millainen se olo on kun on muutaman päivän raittiina.

Joku paikka missä viettää päivänsä olis kyllä hyvä, jos oot työttömänä niin mee vaikka ajankulukses jonnekin työkkärin huuhaakurssille, on sielä ainakin muita ihmisiä joiden kanssa voi hieman yrittää sosiaalistua...

En ole edes ajatellut että yksin olemisessa olisi hävettävää.
Synnyin maalla köyhään alkoholistiperheeseen ja sain kuulla siitä koulussa.
Olin 8 vuotta koulukiusattu ja sen jos minkä olisi luullut tekevän minut syrjäänvetäytyväksi.

Mutta yritin silti. Joko viinan voimalla tai ilman.
Olen joutunut pettymään ihmisiin kerta toisensa jälkeen. Mutta en koe häpeää yksinäisyydestä vieläkään,vaikka se on helpoin tapa poistaa ns huonot ainekset elämästään.
Kun on yksin,ei kukaan pääse kimppuusi....
Olin ja olen edelleenkin naiivi,luotan liian helposti ihmisiin vaikka saan kynsilleni aina silloin tällöin.

Vuosia sitten harrastin kaikenlaista; Melontaa,lumikenkäilyä,retkeilyä...
Kuuluin ja kuulun vieläkin useampaan retkeily-yhdistykseen.
Kävin kaikenmaailman kimppareissuilla,mutta vieläkään ei minulla ole sellaista tosiystävää,jolle voisi kertoa niitä syvimpiä tuntojaan.
Sellaista ei taida tullakkaan,sillä mielestäni syvimmät tuntoni ovat oma asiani.

Ja olen alkanut nauttiakkin siitä että minulla on ne omat juttuni joihin muilla ei ole osaa eikä arpaa.

Olen asunut vuosia saman miehen kanssa vaikka meillä ei ole muuta kuin toveruus.
Seksi on ollut poissa jo vuosia.
Sen hoidan omalla tavallani,onhan minulla kaksi tervettä kättä....

Syvimmät tuntoni puran menemällä jonnekkin missä saan olla yksin ja omillani.
Maalla minulla on pakopaikka,oma kota jonne voin mennä.
Valitettavasti se on niin kaukana että voin mennä sinne vain kerran vuodessa.

Mutta silloin nautin kun saan kerrankin tehdä asiani omassa tahdissa,ilman kenenkään puuttumista.

Yksinäisyydessä on puolensa. Siitä voi jopa tehdä voimauttavan kokemuksen.
Mutta se voi olla myös taakka sille jonka voi olla vaikeaa kestää sitä.

Mutta hävettävää se ei ole eikä saakkaan olla.
Se on vain osa sinua.

Mutta jos asia todella vaivaa niin ihminen joka haluaa jotakin,tekee myös jotakin asian hyväksi.

Noooo, kaikki me kuitenkin vanhetaan ja vanhuus on pitkä ja sitä todela toivoo että kävisi katsomassa edes joku ventovieras, mutta, kaikki oppii sosiaalisuuden arvon vasta kun ikääntyy eikä tstäviä saa enää komealla ulkomuodolla, ja kun ikänsä ollut yksin, milläpä sitä enää oppii sosiaaliseksi! joten terve tuloa yksinäsyyteen, seon kaikilla edessä! se vain on kamalaa kun ikääntyy eikä kukaan käy tapaamassa enää!

...osanottoa toisen elämään ja myös ongelmiin.

Onko helpompaa olla yksin,kuin että ystävyyden varjolla joutuisi myös osaksi toisen ihmisen ongelmia?

Ystävyys olisi helppoa jos ei tarvitsisi ottaa kantaa toisen ongelmiin.

Sillä sitähän tosi ystävyys mielestäni on:
Myös tukea toiselle,vaikka hänen ongelmansa suuremmassa mittakaavassa olisivat kuinka mitättömiä.
Tai sitten kuinka suuria tahansa,vaikkapa vakava sairaus tai talousahdinko...

Olenko itse yksinäinen juuri siksi???
Noukkisin vain rusinat ystävyyden pullasta ja jättäisin katkeran kalkin nauttimatta ystäväni kanssa?

Olisiko se ystävyyttä vai olisiko helpompaa yksin??

Kysykääpä tätä itseltänne peilin edessä.
Mikä on vastaus?

teejasympatia kirjoitti:

...osanottoa toisen elämään ja myös ongelmiin.

Onko helpompaa olla yksin,kuin että ystävyyden varjolla joutuisi myös osaksi toisen ihmisen ongelmia?

Ystävyys olisi helppoa jos ei tarvitsisi ottaa kantaa toisen ongelmiin.

Sillä sitähän tosi ystävyys mielestäni on:
Myös tukea toiselle,vaikka hänen ongelmansa suuremmassa mittakaavassa olisivat kuinka mitättömiä.
Tai sitten kuinka suuria tahansa,vaikkapa vakava sairaus tai talousahdinko...

Olenko itse yksinäinen juuri siksi???
Noukkisin vain rusinat ystävyyden pullasta ja jättäisin katkeran kalkin nauttimatta ystäväni kanssa?

Olisiko se ystävyyttä vai olisiko helpompaa yksin??

Kysykääpä tätä itseltänne peilin edessä.
Mikä on vastaus?

Lue lisää

Ystävyys olisi ollut helppoa, jos olisi osanotto toisen ongelmiin riittänyt, silloinhan se helpointa oli, kun riitti että oli läsnä. Mutta missä oli vastavuoroisuus? vaikka toinen lähestyi minua hyvinä hetkinään, tai avautui huonoina, niin ITSESTÄNI en saanut annetuksi mitään. Ei ollut mitään annettavaa. Olin vain ja 'toivoin' että se riittäisi, että on läsnä. Itse en muuta juuri olisi halunnutkaan, kuin jonkun joka vain on lähellä... Kuinka kylmältä olenkaan tuntunut niistä, joiden olen vain vaieten antanut mennä pois? ja kuinka paljon se itseen sattui...

teejasympatia kirjoitti:

...osanottoa toisen elämään ja myös ongelmiin.

Onko helpompaa olla yksin,kuin että ystävyyden varjolla joutuisi myös osaksi toisen ihmisen ongelmia?

Ystävyys olisi helppoa jos ei tarvitsisi ottaa kantaa toisen ongelmiin.

Sillä sitähän tosi ystävyys mielestäni on:
Myös tukea toiselle,vaikka hänen ongelmansa suuremmassa mittakaavassa olisivat kuinka mitättömiä.
Tai sitten kuinka suuria tahansa,vaikkapa vakava sairaus tai talousahdinko...

Olenko itse yksinäinen juuri siksi???
Noukkisin vain rusinat ystävyyden pullasta ja jättäisin katkeran kalkin nauttimatta ystäväni kanssa?

Olisiko se ystävyyttä vai olisiko helpompaa yksin??

Kysykääpä tätä itseltänne peilin edessä.
Mikä on vastaus?

Lue lisää

Luottamusta! Jos haluaa ystäviä, on oltava valmis myös luottamaan ja uskomaan ystävyyteen. Jos on liian epävarma, torjuu huomaamattaan toiset kauemmas ja pitää ympärillään suojamuuria, joka karkottaa ystävät. Ehkä olet valmis tukemaan ja ymmärtämään toisia, mutta et ota itse vastaan toisilta tukea? Silloin ei pääse syntymään tasapuolista luottavaista ystävyyssuhdetta.

Ei kukaan halua pitkään uskoutua ystävälle, joka ei puolestaan avaudu ja uskoudu samalla tavalla. Ystävyys on vastavuoroisuutta, ei pelkästään kuuntelemista tai auttamista. Olen jättänyt muutaman ystävän, jotka eivät koskaan paljasta syvemmin omia asioitaan, koska sellaisessa ystävyydessä tulee jotenkin petetty olo.

Yksinäisyydelle voi todella tehdä jotain, eikä vain hävetä itsekseen....

tällainenkin näkemys kirjoitti:

Luottamusta! Jos haluaa ystäviä, on oltava valmis myös luottamaan ja uskomaan ystävyyteen. Jos on liian epävarma, torjuu huomaamattaan toiset kauemmas ja pitää ympärillään suojamuuria, joka karkottaa ystävät. Ehkä olet valmis tukemaan ja ymmärtämään toisia, mutta et ota itse vastaan toisilta tukea? Silloin ei pääse syntymään tasapuolista luottavaista ystävyyssuhdetta.

Ei kukaan halua pitkään uskoutua ystävälle, joka ei puolestaan avaudu ja uskoudu samalla tavalla. Ystävyys on vastavuoroisuutta, ei pelkästään kuuntelemista tai auttamista. Olen jättänyt muutaman ystävän, jotka eivät koskaan paljasta syvemmin omia asioitaan, koska sellaisessa ystävyydessä tulee jotenkin petetty olo.

Yksinäisyydelle voi todella tehdä jotain, eikä vain hävetä itsekseen....

Lue lisää

Olen ihan samaa mieltä että ystävyys vaatii vastavuoroisuutta.

Minun elämässä on ollut "ystäviä" jotka ovat kertoneet minulle ongelmiaan, mutta kun olen vastavuoroisesti kertonut omasta elämästäni ja ongelmistani ja yrittänyt sillä tavoin auttaa ja esitellä ratkaisun heidän ongelmaan, niin he vaihtavat aihetta. Silloin minusta tuntuu että olen joillekin ihmisille pelkkä likaämpäri johon voi kaataa kaikki paskat, mutta että ämpäristä ei tarvitse välittää mitään.

Heitäkin on tullut vastaan jotka kuuntelevat ja kuuntelevat ja kuuntelevat, mutta kun heiltä kysyy, he vastaavat yhdellä tai kahdella sanalla, joskus jopa kokonaisella lauseella, kuten Kyllä tai Ei. Sellaisessa tilanteessa ei voi vastavuoroisuutta syntyä kun tilanne alkaa vaikuttamaan enemmän haastattelulta kuin varsinaiselta ystävyyssuhteelta. Haastattelija haluaa tietää kaiken sinun elämästä, mutta hän ei anna sinulle mitään omasta elämästään. Orastava ystävyyssuhde sammuu samantien.

En ole itse epävarma enkä myöskään pälätä heti koko elämäntarinaani ja kyllästytä toisia, mutta kuitenkin ystävien hankkiminen on vaikeaa koska omassa elämässä työn ja harrastuksen ulkopuolella tapahtuu niin vähän kun ei ole niitä ystäviä joille, tai joiden kanssa olisi tapahtunut joitakin hauskoja sattumuksia. Töissä työkaverit tietävät jo mitä töissä on tapahtunut ja työasiat käsitellään töissä. Pitkäaikaisten ystävien kanssa ongelmana on aikataulut jotka sopivat harvoin yhteen. Sen lisäksi ongelmana on keskustelun aiheet jotka käsittelevät työtä ja harrastuksia ja joitakin päivän polttavia uutisaiheita, mutta ongelmana on se että se on ikäänkuin raportti meidän elämistä, ei sitä yhteistä elämää jota ystävien kanssa kokisi. Aiemmin teimme asioita yhdessä, kuten vuokrasimme mökin ja vietimme viikonlopun siellä, kävimme juhlimassa ja muutenkin olimme yhdessä, mutta nyt sellaista ei enää tapahdu.

Alan entistä enemmän uskoa siihen että joillakin käy ystävien kanssa tuuri ja että ulospäinsuuntautumisella on oikeastaan vain vähän tekemistä sen kanssa. Hyvällä tuurilla varustetut ihmiset löytävät työpaikaltaan tai harrastuksista ihmisiä jotka ovat kiinnostuneita samoista aiheista ja näin muodostavat tiiviin tiimin jossa toista tuetaan ja verkosto pääsee kasvamaan. Me muut taas olemme joutuneet yhteiskunnan oravanpyörään jossa täytyy tehdä töitä ja sitten sulkeutua vuokrakämppään neljän seinän sisälle kunnes sieltä taas tullaan seuraavana aamuna ulos työelämään. Esimerkiksi kukaan työpaikallani ei ole kiinnostunut samoista harrastuksista kuin minä. Minulla ei siis ole mitään annettavaa heille ja heidänkin kiinnostuksen kohteet eivät saa minua innostumaan vaikka olen yrittänyt olla kiinnostunut heidän asioistaan.

shaded kirjoitti:

Ystävyys olisi ollut helppoa, jos olisi osanotto toisen ongelmiin riittänyt, silloinhan se helpointa oli, kun riitti että oli läsnä. Mutta missä oli vastavuoroisuus? vaikka toinen lähestyi minua hyvinä hetkinään, tai avautui huonoina, niin ITSESTÄNI en saanut annetuksi mitään. Ei ollut mitään annettavaa. Olin vain ja 'toivoin' että se riittäisi, että on läsnä. Itse en muuta juuri olisi halunnutkaan, kuin jonkun joka vain on lähellä... Kuinka kylmältä olenkaan tuntunut niistä, joiden olen vain vaieten antanut mennä pois? ja kuinka paljon se itseen sattui...

Lue lisää

kaikki saa mitä ansaitsee, ellei sosiaalisuutta ja vastavuorosuutta opita nuorena, on keksi iässä edessä tylyt ajat kun perseet ja kasvot roikkuu kun meidän pinnallisessa kulttuurissa ei kavereita saa seuraa kun kiiltokuva kasvoilla, niinmaataan kun pedataan, nuorena on helppo olla yksinäinen mut ans kattoo kun 50v viisarissa ja pitäs olla viä 30-40v yksin, todella yksin ja huomata kun ihmiset karttelee ikä edes juttele, kun paikat roikkuu!

Ajattelen hieman samoin kun sinä, moni pitää että meillä on huono itsetunto, mutta itse pidän itseäni paljon vahvempana ja älykkäämpänä kun näitä baarikärpäsiä ja linnan venkuloiden ihailijoita, itse en toimi ihan noin radikaalisti, mutta en pidä suomen kulttuurista koska en ota viinaa ja näin ollen minua pidetään kummajaisena (olen komea ja treenaan ym) itse olen naimisissa Thaimaassa enkä aio vaimoani (kuvan kaunis) ei jua eikä haluakaan juovaa miestä,nii, en aio vaimoani tuodakaan tähän sairaaseen kulttuurin, oli täälä 3 kuukautta ja vaimoni sanoi että Farangit eivät voikaa näillä elämän arvoilla olla koskaan sydämmestään onnellisia, joten itsekin teen vain rahaa suomessa ja vietän 8kk vuodessa perheeni kanssa bengalinlahdella omassa talossa kun ääliöt hakkaa mattoja räntäsateessa!

Mä nautin siitä ettei ole huollettavana sitä "ikuista lasta"! Kuulin tänään parista tapauksesta, joissa naisten tilanne on lähes kestämätön sikamaisen äijän takia.

Mä nautin oikein omasta sinkkuudestani, jonka olen pitänyt jo 5-kymppiseksi asti!
Kerron myös avoimesti ratkaisuni ja perustelen mahdolliset kyselyt. Suut menee tukkoon.

Nauti sinäkin. Ajattele, saat mennä ja tulla ihan miten haluat. Voit nukkua sillon kun nukuttaa, voit jättää ruuanlaiton väliin ellei vatsasi kurni, päätät itse tv-kanavasi, ajankäyttösi, rahankäyttösi, missä ja miten asut ym, ym....
En keksi mitään huonoa sinkkuudessa! Jos koet yksinäisyyttä niin etsi joku kiva harrastus? Ala lukea kieliä, askarrella, ommella, kutoa, uida, jumpata, käydä kirjastossa ja varsinkin lukusalissa usein joku vaihtaa sanasen kanssasi.
Sinulla ON IHANA OMA ELÄMÄ - HYÖDYNNÄ SE!

HÄPEÄ kirjoitti:

Mä nautin siitä ettei ole huollettavana sitä "ikuista lasta"! Kuulin tänään parista tapauksesta, joissa naisten tilanne on lähes kestämätön sikamaisen äijän takia.

Mä nautin oikein omasta sinkkuudestani, jonka olen pitänyt jo 5-kymppiseksi asti!
Kerron myös avoimesti ratkaisuni ja perustelen mahdolliset kyselyt. Suut menee tukkoon.

Nauti sinäkin. Ajattele, saat mennä ja tulla ihan miten haluat. Voit nukkua sillon kun nukuttaa, voit jättää ruuanlaiton väliin ellei vatsasi kurni, päätät itse tv-kanavasi, ajankäyttösi, rahankäyttösi, missä ja miten asut ym, ym....
En keksi mitään huonoa sinkkuudessa! Jos koet yksinäisyyttä niin etsi joku kiva harrastus? Ala lukea kieliä, askarrella, ommella, kutoa, uida, jumpata, käydä kirjastossa ja varsinkin lukusalissa usein joku vaihtaa sanasen kanssasi.
Sinulla ON IHANA OMA ELÄMÄ - HYÖDYNNÄ SE!

Lue lisää

Ei se vaan kaikilla sinkuilla ja yksinäisillä elämä ole niin ihanaa ja kaikki positiivista. Voi olla masennusta, sairautta, kipuja ja vaivoja. Sinkkuna voi olla kivakin olla, oma vapaus jne. Mutta silti kaipaisi lähelleen toista ihmistä etenkin kriiseissä. Elämä ei ole aina ihanaa. Joskus on, usein ei.

Yksin tahtomattaan kirjoitti:

Ei se vaan kaikilla sinkuilla ja yksinäisillä elämä ole niin ihanaa ja kaikki positiivista. Voi olla masennusta, sairautta, kipuja ja vaivoja. Sinkkuna voi olla kivakin olla, oma vapaus jne. Mutta silti kaipaisi lähelleen toista ihmistä etenkin kriiseissä. Elämä ei ole aina ihanaa. Joskus on, usein ei.

Lue lisää

SUOMI ILMIÖ ON SE ETTÄ HALUTAAN SINKKUILLA, HAETAAN SEKSIKOKEMUKSIA, NUSSITAAN JOPA SATOJEN KANSSA, SINKKUUN ON IHANAA KUN SAA NAIDA JA BAARITELLA, MUTTA ANS OLLA KU TULEE 40 IKÄÄ, NAAMA VELTOSTUU, SILMÄKULMAT RYPISTYY, AHTERIT ROIKKUU JNE, KUINKA OLLAKAAN, NÄÄ ITSEKKÄÄT IKÄSINKUN PORAAVAT TREFFIPALSTOILLA (ELLETTE USKO, TUTKIKAA TREFFIPALSTOJA) KUINKA YKSINÄISIÄ OVAT JA KUINLKA IHANA JA SOSIAALINEN JA HUOMIOON OTTAVA NAINEN HAKEE SITÄ OIKEAA RAKKAUTTA, MILLÄ VITULLA NE ON OPPINU SITÄ HUOMIOON OTTAMISTA JA SOSIAALISUUTTAKU BILETTÄNY JA NUSSINU KOKO IKÄNSÄ ERI MIESTEN KANSSA, MUTTA PAKKO ON HAKEE KUMPPANI KUN VANHUUS JA YKSINÄISYYS EDESSÄ, ITE HAEN MIELUUMMIN AKKANI VENÄJÄLTÄ TAI THAIKUISTA KUN OTAN NOITA KULUNEITA "IHANIA SINKKUJA"
ps, siä treffipalstoillakin ollaan vielä niin ronkeleita että seuran saanti mahdollisuus on teoreettista

Yksin tahtomattaan kirjoitti:

Ei se vaan kaikilla sinkuilla ja yksinäisillä elämä ole niin ihanaa ja kaikki positiivista. Voi olla masennusta, sairautta, kipuja ja vaivoja. Sinkkuna voi olla kivakin olla, oma vapaus jne. Mutta silti kaipaisi lähelleen toista ihmistä etenkin kriiseissä. Elämä ei ole aina ihanaa. Joskus on, usein ei.

Lue lisää

löytyy tukea saman katon alla asujasta? Mä olen kyllä kuullut aivan muuta. Jopa lapsen menetyksen jälkeen vaimo on jätetty yksin suruaan ja pohjatonta tuskaansa itkemään.

En väitä, ettei minulla olisi kipuja ja sairauksia mutten usko parisuhteen niissä auttavan. Varsinkaan ukot eivät osaa mitään tukea antaa kriisissä! Tosi ku vesi.

kriisissä.. kirjoitti:

löytyy tukea saman katon alla asujasta? Mä olen kyllä kuullut aivan muuta. Jopa lapsen menetyksen jälkeen vaimo on jätetty yksin suruaan ja pohjatonta tuskaansa itkemään.

En väitä, ettei minulla olisi kipuja ja sairauksia mutten usko parisuhteen niissä auttavan. Varsinkaan ukot eivät osaa mitään tukea antaa kriisissä! Tosi ku vesi.

Lue lisää

Kyllä väitän että tukea ja turvaa LÖYTYI saman katonalta, olin lapsuuteni ja nuoruuteni ns.suurperheessä, isovanhemmat, vanhemmat ja lapset, en tiedä mink ikäinen olet ja oletko yksinhuoltajan lapsi tms ja oletko koskaan kkenutkaan suuren perheen tuomaa turvallisuutta ym mutta minun on myös helppo väittää että perhe tuo turvaa kun olen sen kokenut!

Terv.

ps, en arvostele sinua ja väitteitäsi koska en tiedä menneisyyttäsi ja ikääsi, eli, mitä ei ole kokenut, ei voi arvostaakkaan!

Tunnen suurta myötätuntoa teitä kohtaan, jotka häpeätte yksinäisyyttä. Kouluni kävin 70-luvulla. Olin se, joka oli aina yksin välitunnit. Tyttö, tai paremminkin nuori nainen, jota pilkattiin, ja jota ei koskaan kutsuttu mukaan luokkalaisten rientoihin. Niin seurallisesta lapsesta kasvoi arka ja hiljainen nuori ja sittemmin aikuinen. Opiskelin ja pääsin töihin tekemään sijaisuuksia, mutta ystäviä en saanut. Kerran täysin tanssitaidottomana menin tansseihin, vaikka olin pyörtyä pelosta ja pyytelin anteeksi mieheltä, joka haki minua. Ja haki moni muukin, minua, rumaa Tuhkimoa! Paljon myöhemmin olen huomannut, etten ruma olekaan.Löytyi mies, syntyi lapsikin. Silti vasta viime vuosina olen oppinut ottamaan vastaan ystävyyttä hivenen kerrallaan. Joskus häpeän vieläkin, mutta kerron kokemuksistani harvoille ja valituille ja tunnen, että minut hyväksytään puutteineni. HEI, olin vuosi sitten kansalaisopiston lavatanssikurssilla, jännitti sekin. Siellä oli 17-70-vuotiaita pareja ja yksinäisiä. Nuorin ollut ennenkin samalla kurssilla.Sai katsellakin vaan ja usein joku jäi ilman paria välillä, mutta ei aina sama ihminen. Ujoja oltiin kaikki.

Kait tiedät että Facebook on CIA:n perustama ja kaikki nuo maailman persoonallisuustestit lyö sun tietos niiden tietokantaan ja käytetään hyväksi siinä miten sua voidaan kusettaa ja hyväksikäyttää.

Kiiltokuvapojalle! Asia on just noin kun sanot, minäkin olin ensin innoissani naamakirjasta että tämähän mukava paikka on ja eikun monta saatanan kertaa päivässä vahtaamaan mitä kaikki "kaverit" tekee..., olisi pitänyt jotain tärkeää tehdä kotona niin laiskotti, pääsi hommasta livahtamaan kun meni naamakirjaa lukemaan. Sit mun kaveriksi änkesi pari jotain ihan outoa, hyväksyin tietysti että olisi vaan komea luku kavereita, voi vee....pikkuhiljaa aloin niitä laittaa pimentoon kun en jaksanut lukea tosityhmiä kommentteja niiden tekemisistä. Pari kertaa kun sain vittuiluita omiin juttuihini niin ajattelin että mä en tartte tätä foorumia eikä se mua ja pistin itseni pois, kysyi mokoma vielä syytä, laitoin että olen saanut ihmisistä tarpeekseni. Ihan on elämä silti sujunut vaikken siellä olekaan ohittelemassa farmijuttuja, ne kunnon kaverit joilla on asiaa, tietävät mun sähköpostiosoitteen ja puhelinnumerot ovat julkisia, yhteyttä saa kyllä. Ja jos oikein totta puhutaan ja tästä tulee kynsille varmaan, ei kukaan järkevä ja fiksu ihminen pyöri missään facebookissa, siellä on vaan sellaset bigbrother-tyypit. On kiva että on oma elämä kuitenkin ja valinnanvapaus.

Minulle yksinäisyys on yhtä helvettiä päivästä toiseen. Minusta tuntuu että sydämeni on kuin vene ilman tappia. Jos joku ei ole tukkimassa reikää vajoan yhä syvemmälle ja syvemmälle. Tämän takia kaipaan elämänkumppania jota en ole onnistunut löytämään. Kavereitakin on niin vähän että heidän avulle veneeni ei kauaa pinnalla pysy. Lisäksi kaipaan rakkautta, läheisyyttä ja intohimoa. Yksinäisyys on syönyt elämänhaluni.

Logan1 kirjoitti:

Minulle yksinäisyys on yhtä helvettiä päivästä toiseen. Minusta tuntuu että sydämeni on kuin vene ilman tappia. Jos joku ei ole tukkimassa reikää vajoan yhä syvemmälle ja syvemmälle. Tämän takia kaipaan elämänkumppania jota en ole onnistunut löytämään. Kavereitakin on niin vähän että heidän avulle veneeni ei kauaa pinnalla pysy. Lisäksi kaipaan rakkautta, läheisyyttä ja intohimoa. Yksinäisyys on syönyt elämänhaluni.

Lue lisää

koska jotenkin ne alkas jo kohta påitää mua idioottina. mitä vähemmän puhun. sitä parempi.

Aattelen samoin!

Ole yksin,olet ymmärtänyt yksinäisyyden täysin väärin. Aloittaja kirjoittaa,ajattelen MUUT pitää mua epä onnistuneena,jos saavat tietää mun olevan yksin vastentahtoani Toisaalta mut KUTSUTTAISIIN mukaan jos...Yksinäisellä ihmisellä ei ole ketään kuka kutsuisi yhtään mihinkään,tai ottaisi edes minkäänlaista yhteyttä,eikä yksinäisen ihmisen tekoja mieti kukaan. Hieman pitäisi miettiä kun alkaa kirjoittamaan yksinäisyydestä,mitä yksinoleminen tarkoittaa, silloin kun ihminen on oikeasti yksinäinen.

sinä. kirjoitti:

Ole yksin,olet ymmärtänyt yksinäisyyden täysin väärin. Aloittaja kirjoittaa,ajattelen MUUT pitää mua epä onnistuneena,jos saavat tietää mun olevan yksin vastentahtoani Toisaalta mut KUTSUTTAISIIN mukaan jos...Yksinäisellä ihmisellä ei ole ketään kuka kutsuisi yhtään mihinkään,tai ottaisi edes minkäänlaista yhteyttä,eikä yksinäisen ihmisen tekoja mieti kukaan. Hieman pitäisi miettiä kun alkaa kirjoittamaan yksinäisyydestä,mitä yksinoleminen tarkoittaa, silloin kun ihminen on oikeasti yksinäinen.

Lue lisää

mustavalkoinen. Yksinäisyyttä on niin monenlaista. Sitä voi olla yksinäinen vaikka olisi 20 immeistä ympärillä ja jotka kaveriksi itseään tituleeraavat. Sitä voi mennä virran mukana, jopa voimattomana, mutta kokea olevansa yksin henkisellä tasolla. Aloittaja on selvästi arka ihminen jolla olisi halua mennä mutta ei voimaa tarjota itseään rientoihin mukaan. Ymmärrän hyvin hänen tuskansa yksinäisyydestä.

sinä. kirjoitti:

Ole yksin,olet ymmärtänyt yksinäisyyden täysin väärin. Aloittaja kirjoittaa,ajattelen MUUT pitää mua epä onnistuneena,jos saavat tietää mun olevan yksin vastentahtoani Toisaalta mut KUTSUTTAISIIN mukaan jos...Yksinäisellä ihmisellä ei ole ketään kuka kutsuisi yhtään mihinkään,tai ottaisi edes minkäänlaista yhteyttä,eikä yksinäisen ihmisen tekoja mieti kukaan. Hieman pitäisi miettiä kun alkaa kirjoittamaan yksinäisyydestä,mitä yksinoleminen tarkoittaa, silloin kun ihminen on oikeasti yksinäinen.

Lue lisää

Ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka olisikin jonkinlaisia sosiaalisia suhteita. Yksinäisyys on yleensä enemmän tunne!

Ottakaapa yhteyttä vapaaehtois työhön asuinkuntaanne.Siellä tarvitaan ihmisiä auttamaan eri asioissa.Ette ole sen jälkeen päivääkään yksin,siellä tapaa muita ja auttamalla muita yksinäisiä esimerkiksi,tuotte iloa mistä myös itse nautitte.Voitte itse päättää kuinka kauan haluatte olla mukana, minkä verran ja missä asioissa.Reippaasti liikkeelle,teitä tarvitaan!

Kai se on yhteiskunnalle edullisempaa, kun ikäihmiset päättävät päivänsä lyhyeen...

Että kaikki ovat jokseenkin tyytymättömiä elämäänsä, ja suurin osa päätäpahkaa juoksemassa uutuuksien perässä pakenemassa itseään, tai etsimässä itseään...

Jos kaikki vain tyytyisivät siihen mitä on, niin kuoltaisiin kohta nälkään...

Onko jollakin osaamista perustaa tällänen tutustumisfoorumi?

Niin tuli vielä mieleen, että minuun saa ottaa yhteyttä, hyvät yksinäiset! Mukava olisi tutustua uusiin ihmisiin, jotka kärsivät myös ujoudesta/yksinäisyydestä. Mielellään kuitenkin suht samaa ikäluokkaa olevat ihmiset, eli 80-luvulla syntyneet. Asun itse Kaakkois-Suomessa. Papu83 ja kumppanit, laittakaa postia=) [email protected] .

Kalervo-Kolli kirjoitti:

Niin tuli vielä mieleen, että minuun saa ottaa yhteyttä, hyvät yksinäiset! Mukava olisi tutustua uusiin ihmisiin, jotka kärsivät myös ujoudesta/yksinäisyydestä. Mielellään kuitenkin suht samaa ikäluokkaa olevat ihmiset, eli 80-luvulla syntyneet. Asun itse Kaakkois-Suomessa. Papu83 ja kumppanit, laittakaa postia=) [email protected] .

Lue lisää

yksinäisille. Viettäkää aikaa vähemmän netissä ja siirtykää harrastusten ja muun toiminnan muodossa live elämään,sieltä niitä kavereita löytyy. Naamakirjat ja muut ovat vain virtuaalisia,livessä tapaat ihka eläviä ihmisiä,joiden kanssa voi ihan kasvotusten jutella.Ei sieltä teidän asunnosta kukaan tule teitä hakemaan,vaan pitää ihan itse lähteä ulos. Kaikille löytyy varmasti harrastuksia,kunnon ja jaksamisen mukaan ja varallisuuden.

vinkki. kirjoitti:

yksinäisille. Viettäkää aikaa vähemmän netissä ja siirtykää harrastusten ja muun toiminnan muodossa live elämään,sieltä niitä kavereita löytyy. Naamakirjat ja muut ovat vain virtuaalisia,livessä tapaat ihka eläviä ihmisiä,joiden kanssa voi ihan kasvotusten jutella.Ei sieltä teidän asunnosta kukaan tule teitä hakemaan,vaan pitää ihan itse lähteä ulos. Kaikille löytyy varmasti harrastuksia,kunnon ja jaksamisen mukaan ja varallisuuden.

Lue lisää

Toi on ihan totta. Liian moni yksinäinen roikkuu vaan netissä, vaikka läheltä löytyisi paljon samanikäisiä ihmisiä joiden kanssa ei ole koskaan jutellut. Ei nettikään silti niin huono ole, etteikö siitä löytyisi jotain hyvääkin. Esim. mailailu on ihan hyvä tapa tutustua muihin ja saada kavereita, etenkin jos kirjoittelee lähellä asuvien kanssa. Netin pitäisi silti olla vain kiva lisä livenä tapahtuvaan kaverien etsimiseen, eikä ainoa keino etsiä ystävää yksinäiseen elämäänsä. Harrastuksista löytää helpommin samanhenkistä porukkaa kuin tällaiselta palstalta, mutta täältäkin kannattaa silti yrittää jos muutenkin viettää aikaansa netissä =)

Olihan yksinaiset.fi. Joka lopetti kun siellä ei ollut porukkaa. Tai ainakaan sellaista joka olisi kirjoittanut. Tuntui että minä aloittelin siellä aina keskusteluja, mutta vastaajia ei ollut. Itse olen sosiaalinen enkä kovin yksinäinen. Kärsin ennemminkin masennuksesta, jonka yksi oire taitaa olla että tunnen itseni hylätyksi ja siten myös yksinäiseksi. Yleensä minä soitan ystävilleni ja he harvoin minulle. Itse ainakin tunsin yksinaiset palstalla että monet yksinäiset itse lietsoivat yksinäisyyttään kun eivät edes uskaltaneet vastata viesteihini.

Jokaisella meistä on yksinäisyyden tunteita, nuorena ehkä enemmän, uskon niin. Itse olen ollut kauan naimisissa, lapsiakin minulla on, ystäviä ja sukulaisia, silti olen aina potenut yksinäisyyttä, enemmän tai vähemmän. Vaikka minulla on muutamia ystäviä, koen olevani yksinäinen hyvin usein, en kuitenkaan kärsi siitä enää samalla tavalla kuin nuorempana. En ole kovin innokas osallistumaan kaikenmaailman rientoihin, se on yksi syy yksinäisyyteeni. Toisten ihmisten joukossakin koen monesti olevani yksin koska minulla on usein sellainen tunne, että olen aivan "eri maailmasta" kuin muut.

Mielestäni monet yksinäiset alkavat "sairastamaan" yksinäisyyttään, siitä voi syntyä oikein syndrooma monine oireineen. Ihminen jämähtää ja jää jotenkin kiinni, elämä rajoittuu, päässä on kuvitelmia siitä, että itse on jotenkin erilainen, kummallinen, outo ja niissä tunnelmissa päivät kuluvat vanhoja samoja yksinäisiä ja ahdistavia latuja.

Kaikkien yksinäisyydestä kärsivien kannattaa muistaa, että he eivät ole mitenkään poikkeuksellisia ja kummallisia, kaikilla ihmisillä on yksinäisyyden kokemuksia ja tuntemuksia enemmän tai vähemmän, sitä ei päällepäin heistä vain huomaa. Muista ihmisistä ei voi tietää juuri mitään ulkoapäin tarkasteltuna. Ihmisten puheetkin voivat olla aivan eri kuin se todellisuus missä he elävät. Ihmiset monesti antavat itsestä aivan eri kuvan kuin mitä todellisuus on.

Liian kriittinen ei yksinäisten kannattaisi olla itseä kohtaan, liikaa ei ole hyvä itseä tarkkailla. Heidän olisi hyvä ajatella itsestä hyvää ja olla suvaitsevaisia itseä kohtaan....ehkä lisääntynyt rohkeus ja luottamus itseen toisi jotakin uutta sisältöä elämään, tavalla tai toisella. Kaikki me olemme erilaisia persoonia, mikään ei ole sen piristävämpää kuin se ihmisten erilaisuus.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää, on sitten joulu tai juhannus tai jotain siltä väliltä. Toivon, että sinä ja jokainen yksinäisyydestä kärsivä henkilö oppisi hyväksymään oman yksinäisyytensä, pääsisi siitä sillä tavalla tietyllä tasolla eroon ja sen jälkeen kääntäisi uuden avoimen, hyväksyvän, luottavaisen sivun omassa elämässään.

Minun yksinäisyydessäni, olkoonkin suhteellista, loukkaa eniten se että ne harvat ystävät ja sukulaiset joiden kanssa olen tekemisissä, eivät ikäänkuin kyseenalaista sitä että olen niinkin yksin.Tarkoitan että ei kukaan tule sanomaan (valheellisesti kannustaen) että olet niin nätti, kumma kun ei sulla ole ketään. Ja kuitenkaan en todellakaan haluaisi kuulla tuollaista päin naamaa, mikä dilemma! Myönnän, että itsesääli nousee pintaan aika-ajoin. En näin kolmikymppisenäkään ole löytänyt seurustelukumppania, koska en halua häntä etsiä vain sen takia että olisi minullakin joku, niin voisivat "läheiset" lopettaa siitä asiasta keskenään jauhamisen. Olen siitä "tyypillinen yksineläjä" että minulla on koira jonka kanssa tulee sitten liikuttua ulkona, joskus isommallakin koiraihmisten joukolla. Ilman tuota terapiaeläintä.. en tiedä, olisinko elossakaan enää. Kouluajan kiusaamiset nakersivat niin että todella vaikea kunnolla antaa jonkun tutustua itseeni perusteelllisemmin, vaikka joskus jopa ilman koiraakin liikkuessani saatan hakeutua vieraiden ihmisten seuraan (salaisena toiveena löytää JOKU). Kun huomaan jonkun kiinnostuvan, saatan saada paniikkireaktion ja pakenen paikalta kuin mikäkin metsäneläin. Piiri pieni pyörii..

narujalka..so not kirjoitti:

Minun yksinäisyydessäni, olkoonkin suhteellista, loukkaa eniten se että ne harvat ystävät ja sukulaiset joiden kanssa olen tekemisissä, eivät ikäänkuin kyseenalaista sitä että olen niinkin yksin.Tarkoitan että ei kukaan tule sanomaan (valheellisesti kannustaen) että olet niin nätti, kumma kun ei sulla ole ketään. Ja kuitenkaan en todellakaan haluaisi kuulla tuollaista päin naamaa, mikä dilemma! Myönnän, että itsesääli nousee pintaan aika-ajoin. En näin kolmikymppisenäkään ole löytänyt seurustelukumppania, koska en halua häntä etsiä vain sen takia että olisi minullakin joku, niin voisivat "läheiset" lopettaa siitä asiasta keskenään jauhamisen. Olen siitä "tyypillinen yksineläjä" että minulla on koira jonka kanssa tulee sitten liikuttua ulkona, joskus isommallakin koiraihmisten joukolla. Ilman tuota terapiaeläintä.. en tiedä, olisinko elossakaan enää. Kouluajan kiusaamiset nakersivat niin että todella vaikea kunnolla antaa jonkun tutustua itseeni perusteelllisemmin, vaikka joskus jopa ilman koiraakin liikkuessani saatan hakeutua vieraiden ihmisten seuraan (salaisena toiveena löytää JOKU). Kun huomaan jonkun kiinnostuvan, saatan saada paniikkireaktion ja pakenen paikalta kuin mikäkin metsäneläin. Piiri pieni pyörii..

Lue lisää

Itse häpeän myös. Olen 17-vuotias, ja facebookkiin kuuluva... Minulla ei ole ketään, on pari tuttua, joiden seuraan aina koulussa änkeän, koska en kehtaa olla yksin. En tiedä mistä se johtuu, se vain tulee. En halua vain olla yksin. Se on jotenkin niin noloa ja ankeaa katsoa, kun toiset pitävät hauskaa kavereidensa kanssa.
Facebookissa minulla on pian n. 300 kaveria, mutta yksikään heistä ei ole tosikaverini... Tullut vain lisättyä, kun ovat pyytäneet kaveriksi, mutta eivät ole puhuneet minulle mitään tne... Olen niin yksinäinen =/ Koulukiusattuna oleminen yläasteella sai minulle isot traumat, jonka takia kavereiden hankkiminen on ollut vaikeaa, eikä niitä ole tullut..

aika paljon tosi yksinäisiä täällä? niillä kuulostaa olevan lapsia ja harrastuksia ja ovat mukana yhdistyksissä ja ties missä. missä välissä ne ehtii yksinäisiä olemaan? ajatelkaa vähän ennen kuin tulette tänne oikeasti yksinäisiä pilkkaamaan.

sisux kirjoitti:

aika paljon tosi yksinäisiä täällä? niillä kuulostaa olevan lapsia ja harrastuksia ja ovat mukana yhdistyksissä ja ties missä. missä välissä ne ehtii yksinäisiä olemaan? ajatelkaa vähän ennen kuin tulette tänne oikeasti yksinäisiä pilkkaamaan.

Lue lisää

Ajattelisit itse vähän enemmän ennen kuin lähetät syyllistäviä viestejä. Pienistä lapsista saakin varmaan tosi henkevää juttuseuraa, ja kenelle yksinhuoltaja voi purkaa murheitaan jos ei ole yhtään ystävää? Harrastuksissakin voi olla henkisesti tosi yksin, vaikka juttelisi jatkuvasti muiden kanssa, jos muut on ajatusmaailmaltaan kovin erilaisia eikä ymmärrä.

Ei yksinäisyys edellytä sitä, että elää neljän seinän sisälle lukkiutuneena 24/7.

minä saan taas vapautuneesti puhua mitä sylki suuhun tuo.olen löytänyt sieltä jokusen ihmisen jonka kanssa voin vaihtaa ajatuksia jopa niin paljon että nautin siitä kun kotona on hiljaista eikä tarvitse höpötellä kenenkään kanssa mistään asiasta

make838383 kirjoitti:

minä saan taas vapautuneesti puhua mitä sylki suuhun tuo.olen löytänyt sieltä jokusen ihmisen jonka kanssa voin vaihtaa ajatuksia jopa niin paljon että nautin siitä kun kotona on hiljaista eikä tarvitse höpötellä kenenkään kanssa mistään asiasta

Lue lisää

"yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy,sinnä yksinäisyyden on seuraus,siinä on sen syy"

omat tuttavat ja suhteet jotka ovat olleet avustus ja palvelu suhteita, kun laistin avustamisen ja palvelun, ei kyseisistä ihmisistä ole kuulunut enää mitään.

Niin ehkä tuon kymmenen sekuntia sai puhua, jos myötäili avustettavaa palvelua nauttivaa..
Elämän varrella on tullut hyväksi käytetyksi monella tapaa, ihan liikaa kiltteyttään. Voisi sanoa, kahta ihokasta ei ole koskaan kertynyt, jos olen sen ostanut on lähtenyt lainaan jollekin palaamatta koskaan takaisin.
Olen aina ollut kuuntelija. Kuuntelija joutuu hyväksi käytetyksi, toisen taakan kantajana, tutut joiden tapaamisen jälkeen on niin poikki, ettei meinaa jaksaa raahautua kotiin omaan yksinäisyyteensä. Jossain heitä nimitettiin energia sieppareiksi..
Ei rajoitu edes siihen..
Työkaveri jakoi aikanaan itseään kohdanneen raiskaustapauksen, olin ainoa lääkärin ja sairaalahenkilökunnan kanssa jolle oli asian puhunut. Hän itki kuinka helpotti, kun sai asiasta puhua jonkun ymmärtävän kanssa. No asia kuitenkin muunsi ystävyytemme, herätin jatkuvaa ja voimakasta ärtymystä, olemalla samaa horoskooppimerkkiä kuin isänsä joka oli kylmä kovat ja ilkeä..
Muuttaessani toiselle paikkakunnalle, koko ystävyytemme loppui kuin veitsellä leikaten.
Ajauduin myös kaveruuteen miehen kanssa jolla oli tilapäinen impotenssi, vaimo potkaisi miehen tästä syystä ulos. Tunsimme n. 3 kk hän tuli päivittäin luokseni juttelemaan. Hain kirjastosta kirjoja, joissa kerrottiin impotenssin syistä, miten sen voi parantaa. Itse en ajatellut muuta kuin tukea kertomalla, ettei kyse ole loppuelämän olotilasta, vaan ohimenevästä tilanteesta, joka on jopa aika yleinen vaiva.
Kerran istuimme iltaa, kaveri toi viinipullon olin tehnyt pitsaa. Illan kuluessa hän ilmoitti ettei voi ensiyötä olla asunollaan, koska kämppiksellä on suku kylässä ja hän lupasi sänkynsä yövieraille. Hänen mielestään oli ihan ok että jää yöksi luokseni, omistin vain 80 cm sängyn. Se ei yövieraaksi jäävää kaveria haitannut, olimme hoikkia kumpikin.
Vaikea sanoin kuvat, mutta kaikki keskustelumme, tukeni ja rohkaisuni, muuttuivat siteiksi velvoitteiksi ja säälini hyväksikäytöksi. Juuri puolikova ankerias työntyi luolaani kysymättä. Hän halusi koittaa onnistuuko..
En tuntenut mitään, pitkähkölaiha ankerias solahti sisääni, tunsin enemmän jopa tampponia asettaessani. Psyykkisesti olin shokissa, en kyennyt kieltämään, tilanne oli täysin odottamaton, en koskaan ollut tarkoittanut olevani käytettävissä kokeiluun saako ankeriaan survaistua sisääni.
Tilanne oli hirveä, en pystynyt enää edes katsomaan koko kaveria, tapasin hänet kerran tuon jälkeen lopetimme koko suhteen siihen.
Nämä ovat tarinoita ystävyydestä ja kaveruudesta.

puhutaan ne asiat jotka muuten puhuttaisiin kavereille? Eikö naiset osaa tai halua luoda tällaista suhdetta mieheensä sen tavallisen suhteen rinnalle? Vai onko niin että sellaiset miehet jotka sellaisen yhteyden haluaisi luoda on harvinaisuuksia? Itse olen 27-vuotias heteromies ja voisin hyvin olla naiselle myös se paras ystävä. Oikeastaan tunsin hieman mustasukkaisuutta siitä että ex-tyttöystävä uskoutui joistakin asioista naiskavereilleen eikä mulle.

Kirjoituksesi tuntui kuin suoraan minun elämästäni otetulta...

ystävä ja kumppani kirjoitti:

puhutaan ne asiat jotka muuten puhuttaisiin kavereille? Eikö naiset osaa tai halua luoda tällaista suhdetta mieheensä sen tavallisen suhteen rinnalle? Vai onko niin että sellaiset miehet jotka sellaisen yhteyden haluaisi luoda on harvinaisuuksia? Itse olen 27-vuotias heteromies ja voisin hyvin olla naiselle myös se paras ystävä. Oikeastaan tunsin hieman mustasukkaisuutta siitä että ex-tyttöystävä uskoutui joistakin asioista naiskavereilleen eikä mulle.

Lue lisää

oishan se kiva. minulle kelpaisi. mutta sellaista ei vain näytä löytyvän, varsinkaan kun kukaan ei minua toista kertaa vilkaisekaan... jos menemme tyttöporukalla baariin, kaikki seurustelevat porukan jäsenet saavat heti huomiota miehiltä,mutta minuun kukaan ei kiinnitä huomiota. Ja jos koitan jotakuta itse lähestyä, hän vastaa minulle kenties muutaman kerran jonka jälkeen hakeutuu seurustelevien porukan jäsenien lähettyville tai lähtee täysin muualle...
eli johtopäätökseni on se että minussa on jotain pahasti vialla ulkonäössäni tai jossain muussa, koska minua lähes paetaan.

vielä kolmas vaihtoehto on elää parisuhteessa ja katsella silti sitä tv, tä kylpyammeesta, ja os huomioi kumppaniaan, voi saada vielä kupposen kuumaa kahviakin ihan tarjoiltuna ammeen reunalle ;)

unohtuu! kirjoitti:

vielä kolmas vaihtoehto on elää parisuhteessa ja katsella silti sitä tv, tä kylpyammeesta, ja os huomioi kumppaniaan, voi saada vielä kupposen kuumaa kahviakin ihan tarjoiltuna ammeen reunalle ;)

Lue lisää

Häpeän yksinäisyyttäni, enkä ole kertonut siitä kenellekään, koska koen olevani epäonnistunut ja vihaan itseäni tämän takia. En yksinkertaisesti näe ihmisiä muuta kuin pari kertaa viikossa opiskelujen yhteydessä ja silloin esitän iloista, sosiaalista ja aktiivista opiskelijaa. Itselläni ei ole muuta sosiaalista elämää kuin tämä, mutta opiskelijakaverit ovat hyvin etäisiä. Luulen, että he ajattelevat minulla olevan paljon ystäviä ja kavereita muualla, enkä siksi käy esim. opiskelubileissä, vaikka todellisuudessa haluaisin käydä niissä. En vain enää koe olevani tervetullut minnekään, enkä siksi uskalla käydä järjestetyissä tapahtumissa, eikä näihin opiskelukavereihin muuten pääse tuttustumaan. Pelkään, että ihmiset pitävät minua outona ja tuijottavat tällaista kummajaista, eivätkä pidä minusta. Olen varmasti kehittänyt tämän ajatuksen päässäni, josta on vaikea päästä eroon.

Minulla on ollut vielä vuosi sitten paljon ystäviä ja olin onnellinen. Löysin ihanan miehen ja olin sen vuoksi aivan eri ihminen. En olisi koskaan kuvitellut, että joku pitää minua viehättävänä ja haluasisi olla kanssani. Kuitenkin myöhemmin hän yllättäen jätti minut ja ymmärsin sen kaiken olevan huijausta, tunteillani leikkimistä ja hyväksikäyttöä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Masennuin ja sen seurauksena kaikki ihmiset vain katosivat ympäriltäni. Itsetuntoni romuttui ja pidän itseäni epäonnistuneena, koska sinisilmäisenä kuvittelin olevani jollekin jotain, eihän nyt kukaan oikeasti kanssani halua olla.

Välillä masennukseni vuoksi saan itsetuhoisia ajatuksia ja mietin millaista olisi jos en lainkaan olisi tässä maailmassa, entä jäsisikö kukaan minua kaipaamaan. Uskon, että kaikki tämä kääntyisi parempaan suntaan jos vain saisin kavereita ympärilleni. Aikaisemmin niitä oli ja kaikki oli hyvin. Nyt kaikki näyttää synkältä ja tulevaisuus pelottaa. Opiskelut ahdistaa ja kaikki se vouhotus railakkaasta ja sosiaalisesta opiskelijaelämästä, jota kaikki elävät ahdistaa, koska itselläni ei sellaista ole, vaikka haluasin, että olisi.

Ainoa asia, josta saan iloa yksinäsiyyden ja ahdistavan tunteen keskellä on omasta ulkonäöstä huolehtiminen. Joidenkin mielestä varmaan pinnallista ja turhaa, mutta itselleni tärkeää. Kropasta huolehtiminen ja kauniit vaatteet ja hiusten laittaminen vievät ajatukset ajoittain pois tästä kaikesta.

Ahdistaa vain kaikki, hyvä, että sain tänne hieman kirjoitteua ajatuksiani...

tyttö....... kirjoitti:

Häpeän yksinäisyyttäni, enkä ole kertonut siitä kenellekään, koska koen olevani epäonnistunut ja vihaan itseäni tämän takia. En yksinkertaisesti näe ihmisiä muuta kuin pari kertaa viikossa opiskelujen yhteydessä ja silloin esitän iloista, sosiaalista ja aktiivista opiskelijaa. Itselläni ei ole muuta sosiaalista elämää kuin tämä, mutta opiskelijakaverit ovat hyvin etäisiä. Luulen, että he ajattelevat minulla olevan paljon ystäviä ja kavereita muualla, enkä siksi käy esim. opiskelubileissä, vaikka todellisuudessa haluaisin käydä niissä. En vain enää koe olevani tervetullut minnekään, enkä siksi uskalla käydä järjestetyissä tapahtumissa, eikä näihin opiskelukavereihin muuten pääse tuttustumaan. Pelkään, että ihmiset pitävät minua outona ja tuijottavat tällaista kummajaista, eivätkä pidä minusta. Olen varmasti kehittänyt tämän ajatuksen päässäni, josta on vaikea päästä eroon.

Minulla on ollut vielä vuosi sitten paljon ystäviä ja olin onnellinen. Löysin ihanan miehen ja olin sen vuoksi aivan eri ihminen. En olisi koskaan kuvitellut, että joku pitää minua viehättävänä ja haluasisi olla kanssani. Kuitenkin myöhemmin hän yllättäen jätti minut ja ymmärsin sen kaiken olevan huijausta, tunteillani leikkimistä ja hyväksikäyttöä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Masennuin ja sen seurauksena kaikki ihmiset vain katosivat ympäriltäni. Itsetuntoni romuttui ja pidän itseäni epäonnistuneena, koska sinisilmäisenä kuvittelin olevani jollekin jotain, eihän nyt kukaan oikeasti kanssani halua olla.

Välillä masennukseni vuoksi saan itsetuhoisia ajatuksia ja mietin millaista olisi jos en lainkaan olisi tässä maailmassa, entä jäsisikö kukaan minua kaipaamaan. Uskon, että kaikki tämä kääntyisi parempaan suntaan jos vain saisin kavereita ympärilleni. Aikaisemmin niitä oli ja kaikki oli hyvin. Nyt kaikki näyttää synkältä ja tulevaisuus pelottaa. Opiskelut ahdistaa ja kaikki se vouhotus railakkaasta ja sosiaalisesta opiskelijaelämästä, jota kaikki elävät ahdistaa, koska itselläni ei sellaista ole, vaikka haluasin, että olisi.

Ainoa asia, josta saan iloa yksinäsiyyden ja ahdistavan tunteen keskellä on omasta ulkonäöstä huolehtiminen. Joidenkin mielestä varmaan pinnallista ja turhaa, mutta itselleni tärkeää. Kropasta huolehtiminen ja kauniit vaatteet ja hiusten laittaminen vievät ajatukset ajoittain pois tästä kaikesta.

Ahdistaa vain kaikki, hyvä, että sain tänne hieman kirjoitteua ajatuksiani...

Lue lisää

Omasta halustako vai yleisesti hyväksytyn selityksen puutteesta.Ei yksin olo aina pahasta,ei tule useastikaan riitaa.

Olisi jos vielä tuntisi itsensä väsyneeksi illalla sänkyyn mennessä.

Kyllä enimmäkseen häpeän. On kyllä tullut tilanteita joissa kerron "vihjaillen", että olen yksinäinen. Koulussa oli sosiaalistentaitojen kurssi jossa tehtävänä oli katsekontaki ja elekielen näkyminen keskustelussa. Siinä ryhmässä sitten päätettiin keskustelun aiheeks jutella siitä mitä aikoo tehdä tulevana viikonloppuna. (ryhmässä oli läheisimpiä koulukavereitani) no muut siinä selitti kaikenlaista suunnitelmaa ja tekemistä koko viikonlopuks. Mun vuoro kun tuli sanoin vain et en tee mitään ihmeellistä? Saatan nukkuu pidempää ja kattoo telkkaria ja olla koneella ja sit syödä ja taas vähän telkkaria kattoo jne.. no vastaus ei miellyttäny ryhmäläisiä ja kysyi et no mitä teit edellisenä viikonloppuna.. sama vastauksen saivat.
Että en juurikaan sano mitenkään suoraan tuota asiaa että olen yksinäinen.
Vihaan sitä kun ihmiset kysyy; mitä teet juhannuksena? uutenavuotena? vappuna?.. EN MITÄÄN!!! joo no joillekin kyllä joille en kehtaa sanoa, sanon huijaukseksi et joo, kaverin kanssa ajattelin viettää iltaa

jep :/

Sukulaisille ei kehtaa sanoa olevansa yksinäinen, mutta ne tietää kumminkin että yksin elelen
Yksinäisyyttään häpeää siinä määrin, ettei siitä halua puhua, mutta netissä voi anonyymisti
valittaakkin yksinäisyyttään.

..Ja niin tähän vielä lisäten että kun minulta kysytään mitä minulle kuuluu..vastaushan on automaattisesti ihan hyvää. Sitten jos kysymys kuuluu "mitä olet tehnyt", "mitäs teet viikonloppuna", tai muuta joka koskee tekemisiini ja menoihin, niin se on yhtä tuskaa yrittää vastata niihin kysymyksiin. Sen takia yritänkin aina keksiä edes jotain mielenkiintoisempaa kuin miten asiat oikeasti ovat.

Sähän oot vielä tosi nuori. Eiks sun kandeis mennä opiskeleen jotain ja tutustua myös muihin opiskelijoihin?