Haluaisin akateemisesti koulutetun, raittiin, savuttoman ja urheilullisen naisen. Tuntuu vain mahdottomalta löytää, kun en käy ikinä baareissa ja netissä kukaan ei tee aloitetta tai reagoi omiin aloitteisiini. Miksi se on niin paha asia, jos mies urheilee ja ei juo kaljaa?
Tällainen hakusessa
optimietsijä
22851
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itse olen tuollainen ja mieheni myös maisterin papereita myöten. Minä tosin juon joskus lasin punaviinia ja mies vetää kerran kuussa hermosavut. Tapasimme eräänä sunnuntaina lenkkipolulla. Minä hölkkäsin ja mies tuli maastopyörällä vastaan. Mies pysähtyi kysymään reittiä (tai siis oli muka eksyksissä...), pidimme pienen rupattelutuokion ja olemme siitä lähtien olleet pari. Nykyään fanitamme yhdessä erästä korisjoukuetta ja lenkkeilemme.
Jos haluat urheilullisen naisen, niin ihme jos ei heitä urheilun parista löydä. Miksi etsit heitä netistä tai baarista? Tosin itsekin käyn baareissa joskus, kyllä sielläkin olen tavannut urheilullisia miehiä. Eräskin oli jalkapalloa fanittava maratoonari, toinen matkaili ympäri maailmaa kalliokiipeilemässä kaveriporukalla jne. Urheilu on mukava puheenaihe tehdä lähempää tuttavuuta.
"Jos haluat urheilullisen naisen, niin ihme jos ei heitä urheilun parista löydä. Miksi etsit heitä netistä tai baarista?"
Baareissa en käy kuin pari kertaa vuodessa. Netissä etsin, koska netissä huomaan ensiksi ihmisen luonteen, joka on paljon tärkeämpi kuin ulkonäkö. Treenaan lähinnä miesten kanssa, joten sitä kautta en löydä naisia. Punttiksella taas on naisia, mutta ei siellä naiset mulle juttele, vaan treenaavat.
pysty näkemään kenenkään luonnetta
Netistä, baarista? Ei ainakaan Tampereella ole mielestäni muita paikkoja.
Ei kukaan tee avauksia missään muualla. Ei saleilla tai pururadoilla
kukaan tutustu. Voi tutustua, mutta kohtaa kuitenkin vasta baarissa.
Enkä minä ole ihan vakuuttunut siitä, että Suomalaiset naiset yleensäkään
erottaa hyvää paskakasasta.
Eikä taida selvinpäin uskaltaa puhua mitään.
Netti on huvittava paikka. Naisilla on hirveä vaatimustaso, pitkiä tutustumisia.
Käytäntö viiden kaljan jälkeen on, että 30 sekunnin tutustumisen perusteella
jalat leviää saluunan vessassa, tiedä kuinka monelle. Tämä on totta monien kohdalla.
Rima vähän putoaa.
Jokunen vuosi sitten tulin muutaman kerran bussilla kaupungista
kotiin n. 23.00.
Joka kerta sama juttu. Ei yhtään naista. 10-15 miestä 30-35 v.
Kaikki siistejä, hoikkia, selviä ja yksin. Niin se vain on.
Turha mennä saluunoihin kaljapäiden naiseen tutustumaan.
Vaikka ei itse joisi kun kaksi kaljaa, niin naiset on tuhannen kännissä.
Katsele ja kuuntele niitä nyt sitten.
Joo, olen muuttanut kaksi kertaa yksin asumaan neljän vuoden aikana.
Kallis harrastus.
Muusta en sitten tiedä ja nainen tarttis löytää......
Mielestäni urheilun kautta ei ole helppoa löytää naista. Vaikka harrastan aktiivisesti kilpaurheilua, niin treenaaminen tapahtuu pääosin miesten kanssa. Eipä sitä sitten kovinkaan usein jaksa lähteä naisia etsimään treenien jälkeen, kun pohkeet huutaa Hoosiannaa takaperin norjaksi.
Ainakin minusta tuntuu, että netti on ainoa paikka löytää nainen, kun sellaista ei ole kerran tullut lenkkipolulla vastaan. Baareilu ei innosta kuin harvoin silloin kun kavereiden kanssa voi jutella mukavia.
Ainakaan minä en ole löytänyt urheilun kautta juurikaan naisia. Viitisen vuotta sitten punttiksella tapasin yhden, joka teki oharit. Vuonna 1999 EM-kisojen ottelun jälkeen kaksi pikkutyttöä tuli pyytämään nimmarit. Ulkomaan turnauksien yhteydessä olen joskus tavannut ihan ystävällisiä naisia, joiden kanssa olen jutellut jotain yleistä, mutta he ovat olleet enemmän kiinnostuneita Suomesta kuin minusta. Toisaalta eipä sitä turnauksissa viitsi edes yrittää iskeä ketään, kun en ole käymässä vieraassa maassa kuin hetken.
Vaan aivan toivottava, minun mielestäni. Pää pystyyn vaan, ei kaikki ajattele samalla tavalla.
Kuvasit muuten minut.
ja nuorten tapahtumista. He ovat raittiita, tupakoimattomia, urheilevia ja usein akateemisia :) joten rohkeesti johonkin nuorten tapahtumaan vaan mukaan.
En ole nuori, vaan nelikymppinen. Kaljaa ei voi juoda, kun haluan pudottaa
painoa 4-5 kiloa, saan vatsalihakset näkyviin. Spinning.
.micha, olet varmaan vähän nuorempi.
Ajatusmaailma muuttuu. Kaikki oppii tai sitten ei.
Onnea sinulle, tulevaisuuteen :)
Minulle ei Suomessa ole kohtamispaikkoja. Autollakaan ei enää pääse minnekkään.
Enkä minä halua mitään töissä 24/7 . Ei ole aikaa leikkiä minun kanssani.
Voin todeta akateemisena ja urheilevana naisena, että aika on kortilla! Duunipäivän jälkeen kun vielä käy treenailemassa, niin eipä oikein jää aikaa tutustua miehiin muissa merkeissä.
Urheiluharrastuksissani käy todella paljon "potentiaalisia" ja omat kriteerini täyttäviä miehiä (ainakin olemuksellisesti), mutta ei niihin ehdi tutustua treenien lomassa. Lisäksi koen kiusallisena sen, että alkaisin hikisenä ja rähjääntyneenä treenien jälkeen ehdotella jollekulle kaverille tutustumista & kahvillemenoa (vaikka varmaan pitäis). Jos se ei natsaisikaan, niin voisiko pyytää seuraavaa kaveria ja sitä seuraavaa? Menisi kaikki mahkut ja vaikuttaisi aika epätoivoiselta (mitä tämä jo onkin) ! :-D
Parempi elää toivossa, että joku niistä kivoista kavereista tajuaisi haluta tutustua ja tekisi jonkun aloitteen!
Lenkkeillessä taas olen keskittynyt juoksemiseen, enkä bongaa miehiä vaan sykemittaria :-) Luulen että punttiksella käyvillä naisilla on sama juttu, eli he ovat keskittyneitä treenaamiseen.
Miehen akateemisuutta laita kriteeriksi, koska katson, että siitä voi joustaa jos luonteet natsaavat. Fiksuus ei ole todellakaan kiinni papereista.
Ehkä sun kannattaa kokeilla omaksi iloksi sellaisia lajeja, jossa käy naisia (muu kuin punttis). Voit yllättyä positiivisesti. Akateemisuudesta kannattaa ehkä joustaa...? Pitää myös oppia hyväksymään se, että kaikkea ei voi saada.
Oma kokemus on se, että kaiken voi saada ja enemmänkin.
Pitää vain osata tarttua tilaisuuteen, niitä tulee vastaan koko ajan. Hyväksyn jopa hikiset naiset mikäli asiat näyttää muuten olevan hyvin. :-)
Kovin erilaisista taustoista olevan kanssa voisi olla pitemmän päälle tylsää.
Olen kuvailemasi kaltainen, mutta en akateemisesti koulutettu. Minulle korkeaa koulutusta tärkeämpää on hyvä ja mieluinen työpaikka ja sellaisen olen saanut pelkällä ammattitutkinnolla :)
Mistä sitten etsit? Itse olen juuri tuollainen nainen, sinkkuuntunut vuosi sitten.
En ole juuri miehiä tämän vuoden aikana ajatellut mutta minut olisi saattanut löytää baarista ;) (joo, saatan juoda lasillisen samppanjaa tai cocktailin ystävieni seurassa esim. perjantaina töiden jälkeeen), urheilemasta (ootkos jutellut naisille salilla?) kesällä puistosta lukemasta, talvella hiihtoladulta tai lapista hiihtoloman aikaan - melkein mistä vain. Itseäni ei tosiaan nyt mitkään sudhe vielä kiinnosta mutta varamasti moni muu tyttö olisi otettu jos menisit juttelemaan ihan arkielämän tilanteissa!
Tulkaa siistit, urheilulliset, mukavat miehet hakemaan miut, en ikinä löyvä teitä :S Helpottaa edes vähän että tuollaisia miehiä vielä on! Olen itse vähän päälle parikymppinen yliopistotytteli, nätti ja huumoriveikko, mutta minua lähestyy vaan nörtit ja kännäävät hyypiöt. En taho semmosta :/ Joten olen sitten yksin kun ei sopivaa raitista kaveria satu kohdalle..
Saleilta olen katsonut, mutta kun katseeseeni ei reagoida, niin tutustuminen jää sitten siihen. Pari vuotta sitten juttelin salilla yhden kanssa kerran, mutta ei hän ollut kiinnostunut enempää. Olen kyllä käynyt kirjastoissa ja kahviloissa, mutta vielä ei ole osunut kohdalle sitä oikeaa.
Noita arkielämän kohtaamisia ei tule kauheasti. Kerran kyllä näin ex-opiskelijatutun, mutta hän teki sitten oharit. Kyllähän esimerkiksi bussipysäkillä tapaa naisia, mutta eipä ole tullut mieleen iskeä heitä.
Ai pahus. Olen kyllä tehnyt töitä IT-alalla, kun sen alan hallitsen. Vapaa-aika ei kuitenkaan kulu koneen ääressä. Mut onhan sulla asiat sentään paremmin kuin mulla, kun mua ei juuri kukaan lähesty.
Tämä sussu antaa ymmärtää, että vuoden sinkkuiltuaankaan ei mies=seksi (vieläkään) kiinnosta. Onkohan tämä kuinkakin tavallista?
ehkäpä nimenomaan etsit liikaa. niinhän sitä aina toitotetaan: ei silloin mitään löydä...:) mutta autas armias kun lopetat haikuamisen ja etsimisen niin rakkaus pian tulla tupsahtaa kuin puskien takaa odottamatta.
eikä sinulla ole vieläkään mikään kiire. minun äitini löysi ainutlaatuisen rakkauden vielä 56 vuotiaana! pian hän täyttää 60 ja onni vielä kukoistaa.
Ihan ok neuvo. En etsi väkisin, mutta jos huomaan kiinnostuneeni jostain, niin sitten yritän. Opiskeluaikoina olin niin kiireinen, etten ehtinyt muuta kuin opiskella ja urheilla. En katsellut naisia enkä löytänyt ketään. Eli eipä ainakaan mun kohdalla ole puskan takaa ketään ilmestynyt näköpiiriin.
Et ole tarpeeksi sporttinen, spontaani kukkoileva komistus.
Siitä yksinkertaisesta syystä.
Ei ole yhtään helpompaa löytää akateemisesti koulutettua, savutonta ja urheilullista naista, joka on alkoholin suhteen kohtuukäyttäjä. Baareista sellaisen löytäminen on melko epätodennäköistä, kun itsekin siellä sattuu käymään vain noin kerran kuussa. Outojen ihmisten kanssa hieman varautuneena ei sitä koko iltaa viitsi naisten perässä juosta. Naiset vielä olettavat, osittain perustellusti, kaikkien juttelemaan tulevien miesten etsivaän yhdenillanjuttua. Lisäksi suurimman osan kanssa siellä tapaamista ihmisistä ei ole mitään yhteistä henkisellä puolella.
Netti voisi periaatteessa olla ihan hyvä tapa, mutta eipä sekään oikein tunnu toimivan. Siinä voi tutustua toisen ajatusmaailmaan, mutta todellisuudesta ei oikein tiedä. Ilmeisesti kaikenmaailman kusettajat ovat osittain pilanneet tämänkin alueen.
Paras mahdollisuus varmaan olisi kavereiden kautta jonkun löytäminen, mutta valitettavasti ne kaverit joilla voisi olla sopivia tuttuja (naisvaltaisia koulutusaloja) asuvat eri kaupungissa.
No ei tämä yksin eläminenkään niin kamalaa ole kunhan harrastuksia riittää.
Töistä löytyy tasokkaimmat. Itse työskentelen alalla, jolla on paljon koulutettuja naisia. Hyvin tasokkaita ja mukavia daameja on tullut vastaan paljon.
Venäjältä ja Virosta myös. Kaikki tuntemani virolaismiehet ovat pottatukkaisia, hörökorvaisia raksajätkiä, jotka kulkevat nappiverkkareissa. Naisten puolelta olen tavannut ainakin kolme eestiläistä naisarkkitehtia, joista yksi näytti valokuvamallilta. Niillä on siellä ilmeisesti vielä jyrkempi kohtaanto-ongelma kuin Suomessa.
Virolaiset naiset tuntuvat myös kovasti arvostavan koulutettuja suomalaismiehiä. Nämäkin tapaamani virolaisnaiset katselivat seminaareissa sumusilmin aina, kun joku koulutettu suomalaismies esiintyi. Oli ns. "sähköä ilmassa". Sama muiden tapaamieni koulutettujen itäblokin naisten kanssa. Ne koettavat iskeä suomalaisia koulutettuja miehiä varsin hanakasti. Siellä arvostetaan koulutusta ja hyviä tapoja.
Eestissä saan itsekin huomattavan paljon huomiota, kun viitsin pukeutua siivosti ja käyttäydyn koulutukseni edellyttämällä tavalla. En ole kaksisen näköinen jätkä, ehkä hivenen normaalia komeampi. Tukan leikkaus ja kauluspaita riittävät kuitenkin pesäeron tekemiseen itseni ja virolaisjätkien välille.
Moskovassa ja Ukrainassa olen nähnyt ja kuullut samanlaista juttua. Sikäläiset bodatut nahkatukat kohtelevat naisia huonosti. Rillipäinen, hintelä ja siivo jätkä on sikäläisissä kansanpaikoissa suosituin tanssipartneri naisten keskuudessa...
Suosittelen jotain työkuviota idässä.