Olemme seukanneet noin kaksi vuotta kohta.Joskus on hyviä aikoja,kaikki menee hyvin ja emme riitele.Kun riitelemme niin voi luoja.Sanat lentelee ja nyrkitkin monta kertaa.Emme pysty lopettamaan vaan jatkamme huutamista ja potkimista.Monesti olen löytänyt itseni lattialta makaamasta hysteerisenä ja itkuisena kuin pieni lapsi.Mies on lähtenyt.Emme asu onneksi yhdessä vaan vanhempien luona.Olemme 19 vuotiaita.
Seksi sujuu tosi hyvin taas,siinä ei ole mitää valittamista.Rakastamme hyvää seksiä ja vaikka mies on intissä nyt niin viikonloput on onneksi vapaita.
Olemme koittaneet seksisuhdetta.erosimme ja naimme aina kun toista huvitti.Mutta ei siitä tullut mitään,koska mies ikävöi liikaa ja halusi aina tehdä jotakin muuta kun harrastaa seksiä vain.
Aloin minäkin kaipaamaan yhteisiä videohetkiä ja kävelyitä ym..Ja sitten palasimme yhteen.
Olemme eronnet noin 5 kertaa mutta en tiedä mikä meitä aina vetää takaisin toisiimme.Rakkaus?Rakastan häntä niin paljon..hän on ensirakkauteni ja menetin hänelle neitsyyteni.(hän myös minulle poikuutensa) eli olemme oppineet seksistä kaiken toisiltamme ja koittaneet kaikenlaista.
Haluan olla hänen kanssaan mutta riitojen on loputtava,niin hänkin sanoo.
Johtuuko siitä että olimme ennen joka päivä melkein yhdessä?Nykyään emme ole koska mieshän on armeijassa mutta silti tuntuu että kaikenlaisia kinasteluja välillä tulee vaikka emme olisi nähneet kahteen viikkoon.
Ja minä yleensä aloitan riidat.Pitäisikö mennä läääriin pyytämään jotain mieliala pillereitä?Auttaisikohan?
Ajattelin että olen ollut masentunut kun tein abortin noin vuosi sitten,olen ajatellut paljon kuolemaa ja muuta sen sellaista.
Mutta olin ennen sitäkin jo aika aggressiivinen ja oikukas.Kuuluu vissiin vaan luonteeseen?
Seksi sujuu tosi hyvin taas,siinä ei ole mitää valittamista.Rakastamme hyvää seksiä ja vaikka mies on intissä nyt niin viikonloput on onneksi vapaita.
Olemme koittaneet seksisuhdetta.erosimme ja naimme aina kun toista huvitti.Mutta ei siitä tullut mitään,koska mies ikävöi liikaa ja halusi aina tehdä jotakin muuta kun harrastaa seksiä vain.
Aloin minäkin kaipaamaan yhteisiä videohetkiä ja kävelyitä ym..Ja sitten palasimme yhteen.
Olemme eronnet noin 5 kertaa mutta en tiedä mikä meitä aina vetää takaisin toisiimme.Rakkaus?Rakastan häntä niin paljon..hän on ensirakkauteni ja menetin hänelle neitsyyteni.(hän myös minulle poikuutensa) eli olemme oppineet seksistä kaiken toisiltamme ja koittaneet kaikenlaista.
Haluan olla hänen kanssaan mutta riitojen on loputtava,niin hänkin sanoo.
Johtuuko siitä että olimme ennen joka päivä melkein yhdessä?Nykyään emme ole koska mieshän on armeijassa mutta silti tuntuu että kaikenlaisia kinasteluja välillä tulee vaikka emme olisi nähneet kahteen viikkoon.
Ja minä yleensä aloitan riidat.Pitäisikö mennä läääriin pyytämään jotain mieliala pillereitä?Auttaisikohan?
Ajattelin että olen ollut masentunut kun tein abortin noin vuosi sitten,olen ajatellut paljon kuolemaa ja muuta sen sellaista.
Mutta olin ennen sitäkin jo aika aggressiivinen ja oikukas.Kuuluu vissiin vaan luonteeseen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eräällä tavalla "kadehdin" teitä, sillä meillä taas menee niin päin ettemme riitele tarpeeksi, oikeastaan ollenkaan.
Välttelemme riitaa kuin ruttoa ja senpä takia kaikki asiat jäävät selvittämättä.
Ehkä teidän tulisikin lähestyä asiaa tältä pohjalta, teillä on hyvät mahdollisuudet selvitä yhdessä koska osaatte riidellä!
On todella kamalaa kun kaikki asiat jäävät kaivertamaan mieltä.
Minäkin olen agressiivinen, oikukas ja aloitan yleensä riidat meidän suhteessa. Ollaan seurusteltu neljä ja puoli vuotta (molemmat 22 v).
Meidän suhteet kuulostaa siis aika samanlaisilta, mutta me ei riidellä kovin usein, ehkä kerran kuukaudessa. Vittuillaan ja kiukutellaan sitten vähän useammin kun on kiirettä ja stressiä. Saman katon alla kun asutaan (ollan asuttu vuoden verran) niin pientä kinaa voi repiä vaikka tiskeistä.
Olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään kiukutteluani enkä suutu enää ihan joka asiasta poikaystävälleni. Sanon itselleni mielessäni että nyt rauhotut etkä sano sanaakaan ennen kuin olet valmis rakentavaan keskusteluun. Toimii. Menen sitten vaikka lajittelaan pyykkiä ja tulen hyväntuulisena takaisin.
Suututko sinä sitten poikaystävällesi pikku asioista? Mun mielestä pointti on siinä, ettei tee jokaisesta asiasta hirveetä numeroa. Stressaa vähemmän. Naiset aina yrittää tulkita ihan kaikkea ja sitten kyselee että mitä sä tolla tarkotit. Miehet taas tekevät mitä huvittaa eivätkä mieti äänenpainoja ja sanavalintojaan niin tarkkaan.
Kannattaa siis yrittää kehittää sitä suhdetta teinitasolta vähän aikuisempaan suuntaan. Hankalaahan se on kun toinen on intissä ja asutte vielä himassa, mutta voihan sitä asennettaan vaihtaa vaikka missä elämäntilanteessa.
En kyllä yhtään diggaa tuollaisia on-off-suhteita. Itselläni on ollut sellainen "erotaan-ei erota"-juttu, mutta onneksi pääsin siitä lopulta eroon ja tajusin etten ollut sitä poikaa rakastanut. Olin ollut vaan yksi epävarma ja riippuvainen teinityttö.
hoidetaan oireita, eikä syytä. Sama ku ois nuotio olkkarissa ja sinä vaan tuulettelisit ikkunoista savua pois.
Vois tietty miettiä että mistä se kinastelu alkaa? Ei sitä että alkoko se cd-levyistä vai koiran ulkoilutuksesta, vaan sitä, että miksi ne laukas sen kinastelun?
Tuntuu että siellä takana on oikeasti jotain ja ne "syyt" on vaan tekosyitä.
Luulis että molemmilla joku asia painaa oikeasti tai on hätänä, mutta kumpikaan ei ilmeisesti sitä tajua. Oireet sitten puretaan siihen joka sattuu oleen siinä lähellä l. kumppaniin.