Ollaan oltu seitsemän vuotta yhdessä, kolme vuotta naimisissa, nyt kotona puolivuotias ihana tyttölapsi. Viimenen puoli vuotta on ollut minulla ja vaimollani välillä vaikeeta, sit taas paremmin ja taas menee huonommin. Olen elänyt seitsemän vuotta tehdäkseni vaimoni onnelliseksi, olen myös itse ollut onnellinen. Olen tehnyt sen seitsemän vuotta töitä, jotta meillä olisi hyvä olla, jakanut kaiken, elättänyt suurimmaksi osaksi vaimoni.
Vaikka viime aikoina on ollut vaikeeta, olen silti halunnut aina selvittää asiat, ja yrittää kääntää homma taas parempaan päin, jo pelkästään tuon pienen tytönkin takia. Eilen kuulin että vaimoni on pettänyt minua "kaverinsa" kanssa. Me oltiin moneen kertaan juteltu tästä "kaverista" ja oli selvät säännöt, että se on vaan sit kaveri. Mä olen ollut 7 vuotta uskollinen vaimolleni, miksi hän tekee näin?
Mä olen 25-vuotias, omasta mielestäni kiva, mukava ja hyvä aviomies sekä isä, miks mun vaimon pitää tehdä mulle noin. Hän katuu syvästi tekoaan ja uskon kyllä sen. Hän haluaisi jatkaa kanssani ja uskoo, että voitaisiin saada suhde vielä kuntoon. Musta tuntuu tällä hetkellä, että kukaan ei voi tehdä mulle pahempaa tekoa, pystyisin olemaan ystävä ja sopimaan lapsen hoidosta, mutta en voi kuvitellakaan koskevani tätä naista enää koskaan, enkä halua tuntea hänen kosketusta. Mä kyllä rakastan vielä tätä naista ja musta tuntuu pahalle kun hän itkee ja hänestä tuntuu pahalle, mutta tuntuu vaan siltä, että jos hän tekee minulle näin, niin kyllä mä olen ansainnut jotain parempaa. Haluan olla isä lapselleni, mutta en kai voi loppuelämääni olla onneton sen takia, että asun pettäjän kanssa samassa talossa vain lapsen takia?
Mä haluaisin että tota ei olisi tapahtunu ja voisin jatkaa vaimoni kanssa, mutta teko tuntuu niin pahalta, että vaikka kuinka haluisin selvittää asiat, niin en vain pysty olemaan enää hänen kanssaan. Onko jollain muulla miehellä samanlaisia kokemuksia, tai naisilla jotain sanottavaa asiaan. En todellakaan haluaisi heittää seitsemää viime vuotta hukkaan, mutta jos en pysty enää rakastamaan vaimoani, ni onko se parempi erota? En voi koskaan unohtaa sitä tekoa ja olen varma että se tulee kalvamaan mua koko loppuelämäni.
Kaikki mielipiteet on tervetulleita, sillä ei oloni tästä ainakaan huonommaksi enää mene. Kiitos jos jaksoit lukea...
Vaikka viime aikoina on ollut vaikeeta, olen silti halunnut aina selvittää asiat, ja yrittää kääntää homma taas parempaan päin, jo pelkästään tuon pienen tytönkin takia. Eilen kuulin että vaimoni on pettänyt minua "kaverinsa" kanssa. Me oltiin moneen kertaan juteltu tästä "kaverista" ja oli selvät säännöt, että se on vaan sit kaveri. Mä olen ollut 7 vuotta uskollinen vaimolleni, miksi hän tekee näin?
Mä olen 25-vuotias, omasta mielestäni kiva, mukava ja hyvä aviomies sekä isä, miks mun vaimon pitää tehdä mulle noin. Hän katuu syvästi tekoaan ja uskon kyllä sen. Hän haluaisi jatkaa kanssani ja uskoo, että voitaisiin saada suhde vielä kuntoon. Musta tuntuu tällä hetkellä, että kukaan ei voi tehdä mulle pahempaa tekoa, pystyisin olemaan ystävä ja sopimaan lapsen hoidosta, mutta en voi kuvitellakaan koskevani tätä naista enää koskaan, enkä halua tuntea hänen kosketusta. Mä kyllä rakastan vielä tätä naista ja musta tuntuu pahalle kun hän itkee ja hänestä tuntuu pahalle, mutta tuntuu vaan siltä, että jos hän tekee minulle näin, niin kyllä mä olen ansainnut jotain parempaa. Haluan olla isä lapselleni, mutta en kai voi loppuelämääni olla onneton sen takia, että asun pettäjän kanssa samassa talossa vain lapsen takia?
Mä haluaisin että tota ei olisi tapahtunu ja voisin jatkaa vaimoni kanssa, mutta teko tuntuu niin pahalta, että vaikka kuinka haluisin selvittää asiat, niin en vain pysty olemaan enää hänen kanssaan. Onko jollain muulla miehellä samanlaisia kokemuksia, tai naisilla jotain sanottavaa asiaan. En todellakaan haluaisi heittää seitsemää viime vuotta hukkaan, mutta jos en pysty enää rakastamaan vaimoani, ni onko se parempi erota? En voi koskaan unohtaa sitä tekoa ja olen varma että se tulee kalvamaan mua koko loppuelämäni.
Kaikki mielipiteet on tervetulleita, sillä ei oloni tästä ainakaan huonommaksi enää mene. Kiitos jos jaksoit lukea...
Vastaukset 35
Vanhimmat
ei oikeesti kannata jäädä vaan lapsen takia saman katon alle, jos et siis halua.. teidän lapsellenne tulee olemaan vaikea lapsuus jos ette pysty olemaan kunnon vanhempia.. ja minusta sinun kannattaa jättää vaimosi vaikka se tekisikin tuskaa.. itse sanoit että et voisi enää koskea siihen naiseen niin eikö se tavallaan jo kerro jotain.. luottamus on tainnut mennä ja ehkä tulisit vainoharhaseks ajan myötä jos jatkaisitte.. kaikkihan aina niitä pettäjän tekosia katuu mutta se ei ole sinun vika että hän petti.. kerroit että olet tehnyt kaikkesi teidän suhteen eteen, mutta miks vaimosi ei???
vaikka itse olenkin nainen niin silti en itse kestäisi sellasta miestä joka pettäisi ja en voisi elää.. sinuna lähtisin ja eläisin onnellisesti loppu elämäni.. kyllä niitä naisia riittää.. ja miehiäkin.. ei se elämä yhteen suhteeseen kaadu..
meille kävi vähän samoin vain mieheni petti minua.jälkeenpäin ajatellen vikaa oli molemmissa minä liian hyvä(ehkä sinäkin)unohdimme kokonaan olevamme pari olimme vain äiti ja isä mies teki pitkää päivää ym. asioita. mutta tästä on jo yli 10 vuotta pääsimme asian yli helppoa se ei ollut mutta sanoisin että kannatti puhua, puhua, riidellä ja taas puhua.
et varmaan ikinä unohda tapausta kokonaan mutta sanoisin kokemuksesta että se oli ainakin meille hyvä herätys. Opitte ehkä arvostamaan toisianne erilailla ja pitämään huolta suhteestanne.Koska joku asia on ollut vialla että näin pääsi käymään
voimia päätökseesi mikä se sitten onkin!
Niin tottakai minäkin olisin voinut tehdä vielä enemmän suhteemme eteen, enkä väitä etteikö vaimoni olisi tenyt suhteemme eteen yhtä paljon. Mutta miks sit pitää tehdä näin. Alempana olevaan kommenttiin, että kuinka suurta rakkauteni oikein on, et pitäisi pystyä antamaan anteeksi ja jatkamaan. Väitän että rakkauteni on ainakin ollut suurta, mutta olen myös aina kuvitellut että olen ollut jotain sellasta, että vaimoni ei pystyisi tekemään minulle näin. Nyt en voi enää niin ajatella. Mä haluaisin jatkaa vaimoni kanssa, asua meijän talossa, ajaa meijän autolla, mutta en taida pystyä. Ei mullekaan jää mitään jos me erotaan, mä aloitan myös kaiken taas nollista.
Se on vaan sellasta että vaikka kuinka haluisi jatkaa, mut ku päässä pyörii koko ajan kuinka pahasti hän mulle teki, enkä nyt pysty ajattelemaan että palvoisin häntä loppuelämäni, hellisin ja halaisin...
,mutta luettuani tekstisi, oli pakko kirjoittaa jotain.7 vuotta on kyllä kauan ja mieti tarkkaan ennen kuin teet mitään.pettäminen raapaisee todella syvältä eikä sitä helposti anteeksi anneta.
ehkä siun pitää vaa ottaa aikaa ittelles,ja miettii mitä meinaat tehä.kannattaa puhua asiat juurta jaksaen selviksi,ettei mikään jää kaivellee.
tee niiku parhaimmaks tuntuu.ajattele lapsesi lisäksi myös itseäsi.
Siinä saat mennä itseesi, jollei rakkautesi kestä yhtä syrjähyppyä.
Kuinka suuri se "rakkaútesi" on ollut, vai oletko sekoittanut omistamisen ja itserakkauden todelliseen rakastamiseen.
Uskon että kannattaa yrittää vielä, ja mene itseesi tuossa asiassa, ja mieti onko sinullakin kasvunvaraa suhteessanne.
Toivon että löydät vielä uudelleen otteen elämääsi.
Anteeksianto on vaikeata, mutta toivon sinun pystyvän siihen.
Kohtaamasi tilanne on varsin valitettavasti aika tavallinen. Tiedän, että se ei tee asiaa yhtään helpommaksi.
Kerroit, että olette olleet yhdessä 7 vuotta ja olet nyt 25-vuotias. Olette siis tavanneet noin 18 vuotiaina (en tiedä vaimosi ikää) eli siis menneet yhteen varsin nuorena.
On varsin yleistä ja inhimillistä että mikäli pari on tavannut kovin nuorena ja seksi- ja parisuhdekokeilut ovat siksi jääneet aiemmin kokematta, niitä aletaan kaivata ja kokeilla myöhemmin. Se on inhimillistä ja ymmärrettävää vaikka vaikeaa hyväksyä, varsinkaan omalla kohdalla, tiedän kokemuksesta.
Suhteessanne voi olla myös ns. seitsemän vuoden kriisi ja lisäksi lapsen tulo on äskettäin mullistanut suhdettanne. Kun lapsi valvottaa ja pinna on kireällä joskus kotona ja puolison kanssa on helppoa hakea tukea, ymmärrystä ja lohdutusta joltakin muulta joka on tarjolla, tässä tapauksessa tuolta "kaverilta". On mahdollista, että "kaveri" on silloin käyttänyt tilaisuutta ja vaimosi heikkoa hetkeä hyväkseen.
Ikävää vain, että tuollaiset mies-nais kaverisuhteet harvoin toimivat pidempään mikäli molemmat ovat heteroita. Jossakin vaiheessa aina ennemmin tai myöhemmin yleensä mies alkaa vongata seksiä ja usein siinä myös onnistuu. Itse en hyväksy tuosta syystä puolisoni "kaveri" suhteita vastakkaiseen sukupuoleen, enkä myöskään harrasta niitä itse.
Jos rakastat vielä puolisoasi ei kannata minusta heittää kirvestä kaivoon vaan puhua avoimesti siitä, mitkä syyt saivat puolisosi pettämään? Lisäksi sinun täytyy selvittää haluaako hän vielä elää kanssasi? Jos haluaa ehtona pitää olla tuon "kaveri" suhteen ja muiden vastaavien täydellinen lopettaminen.
Jos syynä tuohon oli jonkinlainen uusien kokemusten haku voi yhtenä vaihtoehtona olla määräaikainen tauko suhteessa, jolloin molemmat voivat tulla ja mennä miten haluavat ja kokeilla muita jos siltä tuntuu. Jos sen jälkeen halutaan olla vielä yhdessä, niin sitten ollaan ja muuten erotaan.
Tuollaiset tapahtumat ovat ikäviä, mutta jos niistä selviää rakentavasti yli, niin ne voivat jopa vahvistaa suhdetta. Ne panevat miettimään asioiota, arvoja ja sitä mikä on oikeasti tärkeää. Usko pois...
Vaimoni on minua vuoden vanhempi. Totta on että olemme molemmat melko kokemattomia, mutta minä olen meistä se selvästi kokemattomampi. En voikaan väittää etten olisi ajatellut, että miltä se tuntuisi jonkun muun kanssa (olen siis ollut vain vaimoni kanssa jos tarkoitetaan seksiä), mutta silti kunnioitan vaimoani niin paljon, että en pystyisi häntä pettämään. Vaimoni tunsi tämän "kaverin" noin kaksi viikkoa ennen kuin tämä tapahtui. Ostin vaimolleni ja hänen naisystävälleen laivaristeilyn, koska hänestä tuntui että on koko ajan vain vauvan kanssa. Niinpä halusin antaa hänellekin omaa aikaa ja päästä rentoutumaan. Kaverisuhdetta toideen mieheen hän perusteli sillä, että hän on ollut niin yksinäinen, eikä hänellä ole kavereita. Halusin antaa hänelle mahdollisuuden olla kaveri, säännöt oli yllä sovittu tarkkaan ja hän vakuutteli, että haluua vain jutella jollekin. Itse olen paljon töissä, mutta viime aikoina kuitenkin selvästi enemmän kotona, vaimoni toiveesta. Viimeksi edellisenä iltana oli tapeltu siitä, kun tiesin että hän lähtee tämän miehen luokse. Mä epäilin, mutta hän väitti että on vaan ystävä. Mä en halunnu sulkea vaimoltani "tätä ystävää", koska rakastan häntä ja halusin että hänelläkin voisi olla kavereita. Ja mä todella uskoin siihen, kun hän sanoi että he ovat vaan kavereita....
niin aina ei voi tietää mitä se toinen sillä kamulla tarkoittaa... en ymmärrä miks vaimosi meni ja pilasi kaiken.. sinuna lähtisin lätkimään koska toisaalta pystysitkö enää luottamaan toiseen ja mitä siitä tulisi jos koko ajan epäilisi toista millon mistäkin..
kyllä meistä naisistakin löytyy niitä pettäjiä.. mistäs sä sait sit selville sen että hän ei ole ollut sinulle uskollinen?? vahingosso vai??
pystyisitkö enää luottamaan vaimosi sanaan??? mun mielestä vaikka hän itkeekin koko ajan ja pyytele anteeks, mutta se ei taida tietää miltä susta tuntuu tällä hetkellä ja mitä sä ajattelet... kaikillehan näitä sattuu tai no ei siis kaikille, mutta tää pettämisjuttu on niin yleistä nykyään että varmaan ois parempi ku pitäs jotain irtosuhteita..
mutta sinunhan on se päätös tehtävä.. tsemppiä
...vaimo kertoi siitä itse minulle, ensin valehdeltuaan asiasta pariin otteeseen. Kun kysyin että mitä siellä tapahtui, istuitteko sohvalla kaulakkain tai jotain, hän vastasi että ei tosiaan koska hänellä oli meidän puolivuotias tyttö lähes koko ajan sylissä. No lopulta totuus olikin se, että kun tyttäremme nukahti, niin sit tapahtu tosiaan paljon muutakin. Sekin vielä, että minun tyttäreni nukkuu viereisessä huoneessa, tai vaikka samassa, mistäs minä tiedän.
Tällä hetkellä olen sitä mieltä että en koskaan pystyisi luottamaan vaimoni sanaan, koska olihan hän tähänkin asti vakuutellut, että ei tosiaan pystyisi mua pettämään...mutta pystyipä näköjään kuitenkin.
Mä sanoin, että mun mielestä se osoittaa, että ei arvosta ja kunnioita toista ihmistä jos tekee tällasta. Hänen mielestään se ei tarkoita sitä, hän ei vaan sillä hetkellä ajatellut mitään. Kyllä mun mielstä ihmisen pitää pystyä ajattelemaan tilanteessa kuin tilanteessa, ihminen vastaa omista teoistaan...Kiitos
Täytyy kyllä sanoa, että oli kyllä sinunkin puoleltasi käsittämätöntä naiviutta ja sinisilmäisyyttä päästää vaimosi ruotsinlaivalle mies"ystävän" kanssa. Hei haloo...
Kaikkihan tietää, että ruotsinlaivat ovat muutenkin pettäjän paratiiseja ja niihin mennään usein nimen omaan naimaan. Jos on vielä poika"ystävä" mukana, niin lopun voi hyvin arvata.
Minusta satunnainen yhden illan juttu kännipäissä tms. on vielä anteeksiannettavaa, sattuuhan sitä, mutta vaimosi on kyllä tehnyt tuon aivan suunnitelmallisesti. Hän oli tavannut k.o. miehen siis jo aiemmin ja tehnyt hänen kanssaan "treffit" laivalle.
Tuosta syystä minäkin harkitsisin kyllä vakavasti eroamista. Jos et eroa, niin aseta ainakin vaimollesi selkeät rajat ja säännöt, koska hän ei näköjään osaa itselleen rajoja asettaa.
Itselläni on onneksi aasialainen vaimo, eikä tarvitse olla tälläisistä jutuista huolissaan. Suomalaiset naiset tekevät tämmöisiä temppuja varsinkin kännipäissään. Kokemukseni mukaan eräistä muista maista tulevat naiset ovat keskimäärin paljon uskollisempia. Noin niinkuin vinkkinä vastaisen varalle...
Varmaan ovat uskollisia, kun on pakko. Ei kielitaitoa, tuloja, ystäviä ja hellan ja nyrkin välissä. Vaan, kun ovat saaneet asiat kuntoon, niin irtautuvat. Mihin perustuu suhde, jossa ei ole yhteistä kieltä eikä kulttuuria. Monikohan on vielä kiikkustuolissa yhdessä ja lapset onnellisesti maailmalla?
Vaimoni siis tapasi tämän "ystävän" ruotsinristeilyllä, jonka olin ostanut vaimolleni ja hänen "tyttökaverilleen". Risteilyn jälkeen vaimoni piti häneen yhteyttä ja he tapasivat. Vaimoni halusi vain "ystävän". Eihän se tekoa mihinkään muuta, suunniteltu tai ei, tästä "ystävästä" oli puhuttu edellisenä iltana kotona. Ja sen tosiaan piti olla vain "ystävä". Siksi en voi tekoa antaa anteeksi...
En siis suinkaan lähettänyt vaimoani ruotsin laivalle panoristeilylle ja sit valita siitä...
Ensinnäkin olisi hauskaa tietää millä tiedolla ja kokemuksella esität noita kommenttejasi?
Asia riippuu varmaan aika paljon siitä, mistä nainen on kotoisin. Esim. Thaimaalaisilla on usein kuvaamasi kaltainen tilanne. Kun ei ole kielitaitoa (englanti tms.) ei saa töitä ja kommunikointi puolisonkin kanssa on sitä ja tätä.
Toisen maalaisilla, kuten esim. Hong Kongilaisilla, Filippiiniläisillä yleisesti ja kaikilla koulutetummilla naisilla asiat on toisin, koska heidän toinen kotikielensä on englanti tai he osaavat sitä. Monilla maahanmuuttaja ryhmillä on aktiivista sosiaalista elämää joten ystäviä löytyy ainakin pääkaupunkiseudulla.
Esim. meillä on kotona kaksikin yhteistä kotikieltä ja vaimoni on koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä. Silti uskollisuus on hänelle ja lähes kaikille hänen maalaisilleen itsestään selvä asia.
Kun olen suomalais-aasialaisia suhteita paljon seurannut, niin yleensä eron syy on suomalaisessa miehessä ei siinä, että aasialainen nainen jättäisi miehen tai olisi uskoton. Yleensä miehet ovat olleet alkoholisteja, väkivaltaisia taikka käyneet vieraissa ja siksi nainen on eronnut/lähtenyt.
Aasialaiset naiset ovat havaintojeni ja kokemukseni mukaan parisuhteessa uskollisempia kuin suomalaiset sisarensa. Tähän on monta syytä mutta varmaan yhtenä se, että monessa aasialaisessa kulttuurissa naiset eivät käytä alkoholia ainakaan paljon. Kännissä sattuu ja tapahtuu helposti lipsahduksia ja suomalaiset naiset juovat nykyisin aika reippaasti.
Ymmärsin tosiaan väärin.Anteeksi!
No, ei se asiaa juurikaan muuta. Vaimosi siis treffasi miehen laivalla ja tapasi häntä uudelleen matkan jälkeen ja "lipsahti" vuoteeseen hänen kanssaan.
Erikoiseksi asian tekee se, että vaimosi kertoi sinulle tästä ystävästään ja myöskin tunnusti sinulle pettäneensä sinua hänen kanssaan. Moni nainen olisi salannut joko toisen taikka molemmat seikat (ja hyvä niin).
Teillä on nyt tosiaan vakava paikka ja syvällisten keksustelujen tarve. Oleellista on saada selville se, miksi vaimosi teki tuon? Joku syyhän siihen täytyy olla. Syystä riippuen asialle voi joko tehdä jotain tai sitten ei.
Ei kun puhumaan... kerro mitä vainosi sanoi.
niin naisissa kun miehissäkin on samanlaisia omalla kohdallani mies petti parhaan ystäväni kanssa seitsemän vuotta ennen kun sain tietää avioliitto vuosia on takana jo kuitenkin kaksikymmentä kuusi lapsia viisi selitykseksi herrasväki sanoo vain että se oli niin mukavaa asun yhä mieheni kanssa avioliitossa unohtaan en pysty koskaan joka päivä asiat pyörii mielessä mitä teen jatkanko vaan lähdenkö
Oletko onnellinen?
Vai olisitko onnellisempi jonkun toisen kanssa?
Ei sitä tapahtumaa varmaan koskaan pysty unohtamaankaan. Eikä tarvitse. Se mikä olisi suhteen jatkumisen kannalta tärkeää, olisi löytää uudelleen se luottamus. Olen kuullut pareista, jotka ovat saaneet esimerkiksi kirkon perheneuvontatyöstä apua. Omin avuin taakka tuntuu liian isolta. Apua kannattaa hakea. Sillä voi saavuttaa elämänsä ilon takaisin. Tsemppiä! Vaikutat todella ihanalta ihmiseltä!
Kyllä me ollaan menossa johonkin puhumaan näistä asioista. Tällä hetkellä tuntuu vaan siltä, että mulle on ihan sama kenen kanssa juttelen, ei se teko ja tunne muutu siitä mihinkään. Mä tiedän sydämestäni, että vaimoni katuu tekoaan ja että hän rakastaa minua. Mutta miten minä voin rakastaa häntä? Ystävänä voin rakastaa, lapsemme takia, mutta kaikki muu tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta.
Mä uskon olevani kuitenkin sen verran hyvä mies, että voisin löytää ihmisen joka kunnioittaa minua, eikä koskaan tee minulle näin. Vai onko mun mahdollista löytää sellasta ihmistä? Mä tosiaankin haluaisin sen ilon elämään, siksi en voi jatkaa vaimoni kanssa, vaikka kuinka paljon haluaisin ja menetän kaiken jättämällä hänet...Kiitos vaan...
minä myös, luotin vaimooni 200% että hän ei koskaan minua tule pettämään, ei vain ole sellaista tyyppiä.Itseäni soimasin, kun joskus epäilys mielessä kävi. Sovimme kuin aloitimme, että emme ikinä toisiamme siten loukkaisi, eroaisimme vaikka ennenkuin toisiamme pettäisimme ja siihen uskoin. Nyt tuntuu että on usko mennyt että luotettavan ihmisen joskus löytäisin. Pakko kai on silti yrittää etsimistä, tuskin mikään enää jatkossa koskee enää niin pahasti kuin tämä kerta..Tosin yksinkin voi elämänsä elää, lapsen vain haluaisin joskus saada, sen voi järjestää kyllä, ilman että joutuu parisuhteeseen..
siis pakko vastata
Kyllä miehet on sitt surkeita(itseni mukaan lukien) Ei tietenkään sinun pidä antaa mitään mahdollisuutta vaimollesi, sehän oli toisen kanssa silleen ja ehkäpä pitikin siittä siis hyi hitto!! Nythän sinulla on tilaisuus leikkiä marttyyria ja jättää perhe ja elää mukavaa poikamies elämää.Siis eihän mies voi antaa anteeksi ja yrittää (ties mitä siinä menettää)varsinkin kun oot ollu niin hieno ja rakastava mies ennen siis haloo nythän sitä just tarvittas.
Nojoo entäpä sitt kun pikku tyttäresi saa uuden iskän ja äiti uuden ukon ja ajttelee ettei se nytt niin huono juttu se ero ollutkaan
Mut ei kun ei! köyhiä noi miehet :)
Älä tee vielä mitään päätöksiä tulevaisuuden suhteen, asiasta on niin vähän aikaa ja tunteet kaikenlaisissa kriiseissä vaihtuvat yllättävänkin nopeasti.
Kannattaisi vielä tosiaan käydä juttelemassa jossain pariterapiassa ja selvittää asiaa ulkopuolisen läsnäollessa, se auttaa kummasti kun jollain on täysin puolueeton näkemys asioihin, sekä hyviin että huonoihin (olen itse käynyt parisuhdeterapiassa joten puhun kokemuksesta :-)).
Onnea ja menestystä, toivottavasti saatte ainakin asianne ja välinne kuntoon, vaikka ero tulisikin.
Montas kertaa sua on petetty ja montako kertaa sä oot antanu anteeksi?
Kyllä mä voin anteeksi antaa, mut en vaan tiedä pystynkö elämään hänen kanssaan enää...
Sähän oot oikea ritari naisellesi, hän saa tehdä mitä haluaa ja sä vaan aina annat anteeksi...Mikäs hänen puhelinnumero on? Mä voisin tasata tilit ja sä taas antaa hänelle anteeksi.
No toi oli asiaton kommentti, mut onks sillä sit tässä tilanteessa väliä...
Taisit ymmärtää hiukka väärin! Minä en pystys antaan moista anteeksi mutt minä en olekkaan ns. tosimies vaan samallainen pelkuri kuin sinäkin paljon helpompi on antaa periksi.
Mutt sen tiedän että hyvää juttua kannattaa kyllä yrittää pelastaa (ajattele toisinpäin toivoisitko entä vaimosi antaisi anteeksi moisen sinulle) Mutt ainiin ethän sinä koskaan moiseen sortuisi!!
Nää sun kommentit on tosi ykspuolisii,siks oiskin hyvä mennä sinne avioliittoneuvontaan.Täällä ei tiietä kaikkia taustoja, että mitä sä ite oot ehkä tehnyt,vaikka vakuuttaisit että et oo tehny mitään.Sun vaimo varmaan osais sanoa miltä siitä tuntuu että miks se meni tohon.Ei pettäminen oo oikein mut ei oo perheen hylkääminenkään.Eikö avioliittolupauksessa puhuta jotain myötä ja vastamäestä?Ei täällä ihmiset osaa auttaa,kun ei tiedetä kuin sun versio tapahtuneesta.Saat itsesi kuullostamaan aika marttyyriltä.
Mun mies petti mua,meiän laps oli vajaa 3kk.Mä olin pari viikkoa aivan sekaisin,lapsi piti viedä anopille välillä hoitoon,kun mä vaan itkin.Mut lopulta annoin anteeks,enkä kadu sitä.Ei se tilanne heti korjaannu,mut mä en onneks ajautunut mihinkään kostokierteeseen.Nykyään menee hyvin,mies ottaa mut taas paremmin huomioon kun päästiin kriisi läpi ja mies tajus,mitä se vois menettää jos erottais.Mäkin tajusin sen,siks ei erottukaan.Terapia autto meilläki,mut ei siitä oo apua jos menee sinne sillä mielellä,et ei tä mitään muuta,erotaan kuitenki.Me oltiin molemmat avoimilla mielillä.Se taitaa kyl yleensä olla niin,et miehen pettämiset annetaan helpommin anteeks.Kun nainen pettää miestä,mies ajattelee et ei oo miehenä hyvä,ei oo sängyssä hyvä.Ei se sitä tarkota.
Toivottavasti tästä oli ees jotai apua,mut älä vielä luovuta!Mieti sun tyttöä,et sä sit ois kuitenkaan sille tärkein mies maailmassa,jos sä lähtisit lätkimään.Ehkä sun vaimo osaa arvostaa sua entistä enemmän kun huomaa,et sä pystyt antamaan tälläsen teon anteeks,ja ettet hylkää sun tärkeetä perhettä.Jaksamista sulle!
Sinuna jatkaisin vaimosi kanssa. Suhteen lopettaminen yhden syrjähypyn jälkeen on turhaa. Oletan, että vaimosi ei ole "pettäjä tyyppiä". Jos teko toistuu niin sitten lopeta suhteesi.
Luottamuksen palautuminen tapahtuneen jälkeen vie monta vuotta, mutta ehkä pitkässä juoksussa suhteenne voi vahvistua, jos pääsette ongelmasta yli. Nyt ette ainakaan pidä toisianne itsestäänselvinä vaan molemmilla on halua rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Olkaa välillä itsekkäitä ja viettäkää kahdestaan laatuaikaa, sillä eläminen vain lasten hyväksi tuhoaa avioliiton pikkuhiljaa.
Seksuaaliset tunteesi vaimoasi kohtaan palaavat kyllä. Teidän kannattaa edetä seksiä kohti pikku hiljaa. Ilmeisen hyvää avioliittoa ei saa lopettaa noin helposti.
Luultavasti alkoholi ja sopiva tuttu ystävä saivat vaimosi hairahtamaan. Älkää hyvät ihmiset tunkeko toisten ihmisten parisuhteisiin. Avioeroja on jo aivan liikaa muutenkin. Varattu on varattu ja sitä pitää kunnioittaa! Vaimoni haksahti naimisissa olevaan mieheen ja halusi avioeron. Näin onnellinen avioliitto tuhoutui täysin turhaan. Jälleen tuli kaksi avioerolasta lisää.
itsekki käydä aidan toisella puolella niin ehkä se auttaisi sinua ymmärtämään,sen että vaikka teillä meneekin hyvin nii ehkä sunki on joskus tehny mieli koittaa kerran jotai muita(voi piristää suhteen
Siinä vasta todellinen idiootti! Vielä lisää pilamaan suhdetta. Kostokierre ei lopu kun eroon ja pahaan mieleen.Ja se että miettii miltä se mahtaisi jonkun muun kanssa, ei tarkoita sitä että sitä oikeasti haluaisi kokeilla käytännössä. Itsekkin olen yhden miehen nainen.Enkä usko että se kokemus tuo mitään lisää. Kun luottaa toiseen uskaltaa kokeilla erilaisia asioita. Ja voin sanoa että ainakin meillä on hyvä seksielämä.Miehenikin mielestä. Pettäminen ei siis välttämättä ole seksuaalinen asia vaikka siinä seksiä harrastettaisiinkin. Usein kyseessä on kai tunnepohjaisia juttuja. Halutaan kokea olevaansa haluttavia ym. Tietysti on niitäkin jotka hakevaat vain seksiä mutta kaikki ei ole niin mustavalkoista.
Niin kukaan ulkopuolinenhan ei pysty täysin asiaa tuntemaan, mutta niinkuin sanoin, tottakai vikaa on molemmissa. Jos avioero tulee, niin kyllä mä otan siitä myös vastuun.
Mutta jos en pysty vaimoni kanssa olemaan onnellinen, eikö silloin ole parempi erota?
Olisi aika epäreilua vaan jatkaa suhdetta, ja silti haluaisin ja mahdollisesti kattelisin muita. Ei se ole reilua ketään kohtaan.
Olen nyt yksin, ja se tuntuu yllättävän hyvältä... En mä missään tapauksessa lastani jätä, mutta eikö senkin ole parempi nähdä iloinen ja onnellinen isä.
En väitä etteikö tää sattuisi mua, kolmessa päivässä paino pudonnu 4 kiloa. Ja muutenki on elämänhalu aika kadoksissa...
Olimme olleet "Leenan" kanssa yhdessä 5 vuotta ja asuneet niistä 2 vuotta saman katon alla. Kunnes eräänä päivänä avovaimoni petti minua lähes parhaan ystäväni kanssa, kun olin 22-vuotias. Yllätin heidät kiinni itse teosta, omasta sängystämme keskellä kirkasta päivää. Silloin päässäni pimahti täysin! Jostain syystä katsoin hetken heidän seksiään ovelta ennen kuin edes tajusin että mitä oikeasti tapahtuu. Hain varastosta laudan ja ryntäsin huoneeseen. Hakkasin sekä kaverini, että Leenan. Siitä hetkestä elämä lähti syöksyyn alaspäin. Sain tuomion törkeästä pahoinpitelystä ehdonalaista vankeutta. Jatkoimme yhdessä Leenan kanssa, mutta pahoinpitelin häntä säännöllisesti ja kävin myös vieraissa naisissa. Alkoholi sai elämässäni suuren roolin ja joudun jopa parin kuukauden sairaslomalle sen takia. Syrjähypyistä sain myös klamydian, jonka tartutin vaimolleni. Aloin myös käyttää epäsäännöllisesti kannabista.
Kierteestä pääsin eroon n.puolentoista vuoden kuluttua vaimoni ja kaverini pettämisestä. Jätin vaimoni, joka ihme kyllä vielä jaksoi itkeä perääni. Muutin muutamaksi kuukaudeksi vanhempieni luokse ja samalla lopetin viinalla läträämisen. Hommasin uuden asunnon ja työpaikan. Senkin jälkeen meni vielä puolisen vuotta, että mietin menneitä, mietin pettämistä... Lopulta asia unohtui, aivan kuten Leena ja tämä "hyvä" ystävänikin. Löysin uuden naisen ja olemme olleet onnellisesti yhdessä jo neljä vuotta.
Muista minun tapaukseni jos sinulla on vaikeaa. Luulisi, ettei kenelläkään voi mennä niin huonosti kuin minulla silloin meni.
Aurinkoisia kevätpäiviä ja jaksamista...
Vaikka tällä hetkellä on itselläni vaikeaa, tuntui surulliselta lukea sinun tuntemuksia.Tiedän miltä tuo tuska ja epätoivo tuntuu. Itse olen laihtunut vajaassa viikossa jo viisi kiloa kun on niin paha olla eikä ruoka maistu. Minulle selvisi itselle mieheni ja hänen työkaverinsa välille kehittynyt suhde.Kaikki räiskähti naamalle ja tuntuu siltä ettei täläistä voi tehdä toiselle.Meidän nuorimmainen on vasta 9kk vanha.Vielä viikko sitten olimme onnelisia ja suunnittelimme yhteisiä häitä. Hän on ollut kaikkeni jo 12 vuotta. Mä tiedän että tuntuu pahalta, ja ymmärrän että tällä hetkellä kaikki tuntuu mahdottomalta. Koita silti jaksaa, teidän pienen tyttönne takia.Itse yritän uskoa että ajan kanssa tuska hälvenee. Ihmiset mokaa kohtuuttomastikin,mutta pienellä tytölläsi pitää olla mahdollisuus elää perheessä. Yritä edes. Tuntuu varmaan oudolta että sanon näin koska oma oloni on vielä ihan sekava, mutta yritän uskoa ettei yksi teko voi romuttaa kaikkea sitä mitä on ollut. Ehkä olen tyhmä, ja liian optimistinen. Mutta en voi millään uskoa, että hän tekisi mokan uudestaan. Perheen menettämisen riski on niin suuri.Oma mieheni ei vielä ehtinyt sänkyyn asti, hän kärähti jo tekstiviestin takia aikaisemmin. Mutta se että he olivat jo puhuneet tunteistaan toista kohtaan loukkaa minua valtavasti.Teksiviesti jonka näin oli naisen avaus suhteen syveentämisestä seksiasteelle. Mieheni on tämän naisen kanssa töissä päivittäin ja he tekevät parina paljon töitä, hirveä tuska on joka päivä kun hän menee töihin. Olen tavannut tämän naisen hän on itse kertonut että hän haluaa miestäni, ja että tilanne olisi jo ollut paljon pidemmällä ellei meillä olisikahta pientä lasta. Hän on naimisissa, mutta hänen miehelle tätä ei saa kertoa. Enkä pysty sitä edes tekemään koska hänellä on salainen numero. Helpottaisi kovasti jos hänen miehensäkin tietäisi. Sain kirjeestäsi lohtua.Toivon sinulle voimia jaksaa eteenpäin.
olet aivan liian kiltti mieheksi..teet vissin liikaa vaimosi ja teidän hyväksi..hoh hoijaa !!
KATSOS MIEHEN ei saa olla liian kiltti !!Otan osaa silti vaimosi teki väärin !!
Olen asunut nyt muutaman päivän yksikseni ja olo on helpottunut kummasti. Nyt tiedän mitä haluan... Haluan olla isä lapselleni, mutta en pysty jatkamaan vaimoni kanssa.
Kannan oman vastuuni erosta ja haluan tehdä kaikkeni, jotta lapsellani olisi hyvä olla. Mutta yksinkertaisesti en pysty jatkamaan vaimoni kanssa. Kyllä me varmasti vuodenkin päästä voidaan suhdetta jatkaa, jos molemmista tuntuu sit siltä, että meidät on luotu toisillemme.
Mutta ei se olisi reilua vaan jatkaa jatkamisen vuoksi, ei se olisi reilua ketään kohtaan. Mutta nyt oloni on helpottunut, tietenkin on paljon vaikeita asioita edessä, mutta kyllä niistä varmasti selviää. Nyt haluan olla hetken yksikseni...
Kiitos kaikille kantaa ottaneille ja tsemppiä itse kullekin omassa elämäntilanteessaan. Elämästä löytyy aina niitä positiivisiakin asioita...
Onneksi olkoon siitä, että sait ratkaisun tehtyä.
Tärkeintä on se, ettei jää "tuleen makaamaan". Olen itsekin eronnut ja aikanani vaikeat ratkaisuni tehnyt.
Haluaisin kuitenkin tietää, että oletko puhunut perusteellisesti vaimosi kanssa syistä minkä vuoksi hän tuon tempun teki? Minusta se on tärkeää jotta saat mielenrauhan.
Syyn selvittäminen voi johtaa myöskin itsetutkiskeluun, mikäli vaimosi palaute on sen suuntaista, että hän ei ole saanut sinulta sitä mitä hän on tarvinnut. Siinä tapauksessa tapaus voi antaa arvokasta oppia seuraavaan suhteeseen.
Yleensä pettämisen taustalla on ongelmat parisuhteessa ja harvoin ne ovat täysin vain toisen syytä.
Mieti ja pohdi asiaa ja ratkaisuasi vielä kerran. Olet nuori mies, ja nuorilla maailmankuva on vielä niin mustavalkoinen. Uskottomuus on yleisempää kuin mitä moni luuleekaan. Se on ikävä asia tietysti petetylle osapuolelle, mutta siitä ei kannata tehdä valtavaa möykkyä. Pettäjäkin oppii lipsahduksestaan ja mitä olet kertonut vaimostasi, niin uskon, että hän on juuri sellainen ihmistyyppi, joka todella oppii virheistään. Se että on kerran pettänyt, ei todellakaan tarkoita sitä, että tulee pettämään jatkossakin.
Jos rakastat vaimoasi ja teillä muuten on ollut asiat hyvin, niin onko yksi lipsahdus todellakin sen arvoista, että haluat luopua kaikesta? Kukaan ihminen ei ole täydellinen ja jokainen töppää joskus. Onko anteeksiantamattomuus todella ainoa ratkaisu? Menkää esim pariterapiaan tai viettäkää muuten laatuaikaa yhdessä. Teillä on pieni vauva, liittonne on nuori ja tämä vaihe usein on avioliiton eroaltteinta aikaa. Mutta jos annat ajan kulua ja vaimollesi mahdollisuuden, voi päivä vielä joskus paistaa sinne risukasaankin. Tsemppiä!
mun ex vaimo teki ihan samoin, olimme aviossa 12v. rakastin vaimoani, meill kaks lasta. vaimo ihastu tähän mieheen ja halus erota. olimme erossa noin vuoden kun kyseinen mies jätti hänet, ex tuli häntä koipien välis takaisin aloitimme uudelleen, mut mä en ja pystynyt unohtaa mitä ex ol tehny, lasten takia yritin kaikkeni. vaatii tosi paljon et tommosen pystyy antaa anteex, tai ikinä unohtamaan. TOIVON et sinä pystyt. VOIMIA