Ei pitäisi alkaa rypemään säälissä ja positiivisella mielellä yrittää mennä eteenpäin. Mutta toisinaan palautuu mieleen epäonnistumiset voimakkaana kipuna, koska koen epäonnistuneeni elämässä, kun vakavaa suhdetta en ole onnistunut luomaan. Nuorempana olin aika ujo ja lähestyminen ihanaa ihmistä kohtaan oli vaikeaa...herätin kyllä heissä kiinnostuksen, mutta ilmeisesti onnistuin heidät karkottamaan kun olin niin vakavalla mielellä liikkeellä. Näitä kun tuli useampia, niin melkeinpä voisin sanoa, että jossain vaiheessa aloin välttelemään ajatusta parisuhteesta. Iän myötä ongelmaksi on tullut eteen, ettei niitä pitkiä suhteita ole kohdallani takana. Jotenkin se vain tuntuu häiritsevän sitä toista osapuolta. Kullakin on kuitenkin sellainen elämä elettynä takanaan kuin on, eikä sitä voi miksikään muuttaa. Mitä minun pitäisi tehdä??? eN kuitenkaan voi alkaa ihmisen kanssa pelkästään suhteen takia, vaan sen takia että hänestä oikeasti välitän.
Epäonnistumiset läheisissä ihmissuhteissa
Syvälle sattuu
5546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On minullakin samanlailla. Mutta olen enemmän ylpeä siitä ettei ole ollut useita suhteita, vaikka se voi nolottaa sanoa jollekin. Ja onko koko totuutta aina pakkokaan sanoa, ei menneisyyttä tarvitse ruotia liikoja.
sinäänsä nolota, vaan se on ikävä asia. Jos toinen kertoo exästään asioita, niin tavallaan itse on siinä tilanteessa ihan ulkopuolinen, kun ei ole kenestä kertoa. Joillekin vain tuntuu olevan tosi tärkeää se menneisyyden parisuhteiden kelaus, itselle riittäisi vähempikin ja katse eteenpäin.
Olen ehkä hieman samantyyppinen kuin sinä ja voin hyvin kuvitella, miltä sinusta tuntuu. Nämä eivät ole pelkkiä ihmissuhdehylkäämisiä. Ne liittyvät oikeastaan koko elämään muutenkin, ettei uskalla, koska elämä on voinut olla aikamoista taistelua ja riskinotto on vienut väärille urille. Sitten ei enää jaksa, ei uskalla. Sinun pitää ihan ensimmäiseksi alkaa välittämään itsestäsi. Idioottimaisin neuvo, mutta niin totta. Jos ei ole tositarkoituksella liikkeellä, ei kannata alkaa muodostamaan riippuvaisuussuhdetta. Älä tee niin kuin minä, joka pakotin itseni "johonkin" suhteeseen. Ensimmäinen vuosi meni hyvin, mutta sitten alkoi alamäki, kunnes erottiin viiden vuoden päästä. Jos ei pysty itseään rakastamaan, niin ei siinä toisenkaan rakkaus oikein auta.
Onnistumisen kokemuksen muilla elämän saroilla - harrastukset - taide, musiikki - Onko niistä apua?
Työelämässä menee hyvin, tosin työ on työtä ja elämää on työpaikan ulkopuolellakin. En korvaa työnteolla puuttuvaa läheistä ihmissuhdetta eli sikäli asiat ovat balanssissa. Ja toki minulla on harrasteitakin, liikunnasta saan tsemppiä elämääni ja koen olevani hyvä ja harrastamissani aktiviteeteissä. Elämä vain lipuu ohitse ja itse seuraan tavallaan sivusta elämätöntä elämääni.
Poikkea säännöistä ja rutiineista. Aloita pelkästään sillä, että teet arkiaskareet toisin. Tee jotain, mitä et ole aiemmin uskaltanut tehdä ja jota haluaisit oppia. Opettele perkaamaan ja valmistamaan kokonaisesta kalasta ruokaa. Lähetä miespuoliselle työkaverille halausviesti ja kun näet hänet, hymyile hänelle. Lähetä vanhalle ystävällesi, johon et ole ollut vuosiin yhteydessä, itse tehty joulukortti. Sano entiselle heilalle, joka ensin jätti ja joka yrittää lämmitellä suhdetta, "Älä unta nää." Uskaltaudu sokkotrefeille. Kiipeä Kolille.