on teistä oleellisinta?
Itse ajattelen henk.kohtaisesti omassa valinnassani oleellisinta olevan sen, että tulen ylipäänsä toimeen jonkun kanssa. Tai, että hän tulee toimeen minun kanssani :).
Itse ajattelen henk.kohtaisesti omassa valinnassani oleellisinta olevan sen, että tulen ylipäänsä toimeen jonkun kanssa. Tai, että hän tulee toimeen minun kanssani :).
Vastaukset 37
Vanhimmat
..on samat elämänarvot ja prioriteetit. Näin ainakin itselläni...
Mutta niin vain on, että oleellisinta olisi rukoileminen. Että en valitsisi oman haluni mukaan vaan löytäisin hänet, joka minun kumppanikseni on tarkoitettu. Ihminen päättää,Jumala säätää. Ja sen minkä Jumala on yhdistänyt sitä älköön ihminen erottako.Ihmisen omat valinnat hajoaa usein jo itsestäänkin kenekään erottamatta.
..se sun jumalas muuten näyttää sen "oikean" kumppanin sulle?! Ihan vakavissani kysyn...
mihin haluaa. Se on sinun kokemuksesi ja ok.
hyvä niin, kysymyshän on oikeastaan elämämme toiseksi tärkeimmästä valinnasta.
Kaiken pohjana on rukoileminen, vakava keskustelu Jumalan kanssa.Silloin ratkaisu ei tapahdu omien tunteittemme pohjalta.
Toki itse aikoinaan koin tuon valittuni kohdalla jotain todella käsittämätöntä varmuutta.Se tapahtui heti ja monista ikävistäkin asioista huolimatta. Kokemus levosta, rauhasta ja ilosta toisen ihmisen olemassaolosta. Siihen ei liittynyt ulkoiset seikat, ei seksikokemukset yms. Se oli varmuutta, joka ei ollut minun tietoani.
Tieto, joka on ja pysyy.Sama tieto, sama levon, rauhan ja ilon kokemus on olemassa kymmenien vuosien jälkeen, kun tuo ihminen on lähelläsi(.Juuri se vakuutti minut). Ja myös silloin kun hän on kaukana ja tavoittamattomissa.
Meistä ei muuten tullut paria - teimme itse valintamme.Meillä on valinnan vapaus,Jumala ei pakota valitsemaan oikein.
..kiitän vastauksestasi. =)
Minusta tärkeintä on, että molemmilla on samanlaiseet haaveet ja halu niiden toteuttamiseen tulevaisuudessa. Että on halu yhdessä kulkea elämää samaan suuntaan. Kumppanin ei tarvitse olla erityisen hauska, älykäs, varakas, kaunis tai mitään muutakaan, mutta ei saisi olla mitään sellaista, mikä ärsyttäisi niin paljon, että täytyisi muuttumisleikkejä alkaa leikkimään.
eikä se vaikea luonnekaan, mikä useimmilla naisilla on, juurikaan haittaa, koska se vain korostaa naiseutta.
jippo, säkenöinti, joka pitää mielenkiinnon yllä.
Kun vaan luonteet sopii yhteen,se on tärkeintä.
Siinä ei ikäerot paljon paina. Olen ollut jo pitkään naisen kanssa joka on paljon minua vanhempi,mutta hänessä on jotain sellaista mitä en nuoremmissa naisissa ole koskaan huomannut.Kai se on tuo elämänkokemus.
Ei vouhoteta ja nipoteta turhista asioista ja seksikin on hyvää.
Olemme kuin tehty toisiamme varten ja mielenkiinto on säilynyt jo useamman vuoden ja mitä vanhemmaksi tulemme niin aina tuntuu paremmalta.
Tätä ,kun vaan kestäisi loppuelämä,mutta kukaanhan ei elämän pituutta tiedä etukäteen jotenka sitä on turha surra.
Lievä kuitti.
kaveristaan, tulla toimeen hänen kanssaan, ajatukset ja asiat käydä yksiin, olla luotettava, tasavertainen, molempien "puhallettava samaan hiileen", molempien osallistuttava kykyjensä mukaan talousasoihin, maksuihin ym.
muuta kun tyytyy komppaamaan tätä..=o}
kyllä juur näi..
Samat tavoitteet ja päämäärä elämässä ja sitten se että, antaa toiselle elintilaa.
Rakkaus tietenkin siinä samassa nipussa.
...
Tunne persona grataa, mutta naiselta tuo vaikuttaa.
HUOHH.
"Valitsemisesta" on aika naurettava.
Jos jollakulla on varaa valita kumppaneista niin silloin se ei ole tähdännyt tarpeeksi korkealle. Kyse on tahdosta olla jonkun kanssa, sitä tahtoa ei voi valita vaan se voi vain syntyä ja sen edessä olla nöyrä ja hyväksy'ä että asia on näin ja nyt ollaan tilassa jossa valintaa ei ole paitsi tietenkin sen suhteen mitä tekee asioiden eteen.
Jos sen voi valita on kyse vain jostain kriteerien täyttämisestä joka tekee kumppanista tavallaan vain omien tapeiden jatkeen (jota toki kumppani on, mutta mielestäni syytä olisi olla vielä siitäkin enemmän).
Tällöin ainoa kriteeri on se että tahdon hänet elämääni, mutta sitäkään kriteeriä ei voi "valita", vaan vain tehdä se mahdolliseksi vaikkapa tutustumisen kautta.
Tietää siten kun jostakin tykkää.
En minä liikaa vaivaa päätäni sillä sen voi päättää sitten kun se ihminen on tuossa vahän niinkuin edessä.
Se tunne sen ilmoittaa ja silloin on parhaiten selvillä niistä kriteereistäkin en minä ala ennakkoon mitään vaateita asettamaan.Niistä joutuu tinkimään kuitenkin ei täydellistä kumppania olekkaan.
Pari kertaa pieleen valinneena (tai sitten pieleen menneenä valintana olleena, miten vaan) sattui vaan kohdalle tuuri.
Sitä tekee kuitenkin päätöksensä sen mukaan, miltä sillä hetkellä tuntuu, tosiasia kuitenkin on, että sinne ihmisen sisään pääsee vasta pidemmän ajan kuluessa ja se todellinen yhteensopiminen näkyy sitten joskus. Korulauseita sanotaan, mutta ne piiloon jäävät asiat saattavat olla ne, jotka sen homman sitten kaatavat.
Pitkän päälle juuri tuo keskinäinen "toimeen tuleminen" on se ratkaiseva asia, mutta sitä kun ei pysty ennustamaan eikä edes tietämään, ennen kuin kokeilee...
en se, että sellaisen olis suotava kyetä sitämään minua. Sen jälkeen olisi ihan kiva juttu, jos minäkin sietäisin toista...
monte ja mente yhteen soppii - pannaan ne pussauskoppiin :P
Ei me tultais toimeen monten kanssa.
Se oli sitten sinun viimeinen mustanikkis
että voin olla oma itseni ja silti se kumppani haluaa olla just miun kanssa... Vaikka välillä olisin tosi ärsyttäväkin. Sama toisinpäin tietenkin. Sietokykyä..niin sitäkin tarvitaan :D
asiaa nyt voisi saivarrella ja käännellä vaikka miten päin.. Loppujen lopuksi tosiaan kuka näitä asioita oikeasti miettii kun ryhtyy parisuhteeseen. Jonkun kanssa ne palikat vaan loksahtaa paikoilleen ja toisen kanssa ei.. Se on oikeastaan monen asian summa.
Mutta hyväähän se tekee joskus näitä miettiä :)
Siis toisen vikojen sietäminen. Eli, olen samoilla linjoilla kanssasi.
tempperamenttisesta naisesta ja olla mun edesottamuksista aidosti huvittunut...eikä suinkaan vihanen. Mulla on nimittäin itelläni usein hauskaa.
Ei mulle mikään tumppu kuitenkaan kelpaa ...ei ole tähän mennessäkään kelvannut.
Se siitä.
hmmm... en itseasiassa ajattele tuollaisia.
Olis hyvä olla intohimoinen tekemisissään sekä minua kohtaan, melko avoin/ennakkoluuloton ja ajatusmaailma samansuuntainen. Tuossa tärkeysjärjestyksessä.
Musta jotenkin karua sanoa, että täytyy vaan sietää toista. Minä ainakin siedän lähes jokaista ihmistä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, mutta ei tulisi mieleenikään perustaa parisuhdetta sen pohjalle.
oleellisinta on se, että ylipäänsä tulee toimeen jonkun kanssa ja joku sietää myös minua riittävästi ollakseen kanssani, mutta on selvää, että siihen kuuluu paljon muutakin ... toimeentuleminen on ainoastaan kulmakivi jollekin suuremmalle kokonaisuudelle.
Kyllä minä mielestäni ymmärrän ihan hyvin... ;-)
Eli pitäisi valita vain yksi ehto, mutta se ei sitten pelkästään merkitse yhtään mitään?
Jos joku on avoin ja ennakkoluuloton, yleensä sietää lähes kaikkia ihmisiä?
ainoastaan yhden ehdon, joka tuntui minusta kaikkein oleellisimmalle asialle ... samankaltainen ajatus- ja arvomaailma omine maailmankuvineen ja intresseineen seuraa perässä yhtälailla kokonaisuuteen kuuluen. Parisuhde perustuu näiden asioiden yhteenlasketulle summalle :) ...
Näissä ei ole mitään oikeita ja vääriä vastauksia ... on vain omia, subjektiivisia kokemuksiamme tämän asian suhteen :).
Juu, näinhän se on.
Saatan ite välillä miettiä liikaa ja ottaa liian kirjaimellisesti jonkun kysymyksen. Käsitän vaan oleellisin sanan nyt yhtenä asiana :-)
Olis vähän outoa puhua esim parisuhteesta, jossa ei tule toimeen toisen kanssa. Eikö se ole jo itsestäänselvyys? :-)
asia pihvi.
tuleeko toimeen toisten kanssa vai ei, me ihmiset ollaan niin erilaisia. Kuitenkin mitä pienemmät ympyrät, sen paremmin ihminen tulee toimeen jonkun kanssa.
Mun mielestä toisen/toisten kanssa toimeentuleminen ei kuitenkaan ole niin itsestäänselvä asia, kuin voisi kuvitella olevan. Ainakin, kun miettii tätä siinäkin valossa, että mitä enemmän kerron itsestäni toisille, sen vähemmän tulen heidän kanssaan toimeen :)
Juu, ei se siis itsestäänselvää yleisesti olekaan, mutta siinä parisuhteessa sen luulisi olevan itsestäänselvää.
Ja toinen asia minkä kantilta tuota pohdin oli juuri tuo intohimoisuus, jos on sellaisessa mielentilassa, ei voi tulla se toinen osapuoli sietämättömäksi vaan ihan päinvastoin :-) Näin ainakin minulla on.
liikuskellaan, tarvii olla vahva henkinen side toistemme välillä. Sanaton yhteisymmärrys ja ääretön luottamus.
Tule takaisin png!