Olen mies. Kävin koirien kanssa (koiratreffeillä) salaa puolisoltani ja nyt puoliso sai jälkikäteen tietää ja tottakai on aika huonona asian suhteen.
Mitä teen?
En käynyt itseni ja sen toisen takia vaan ihan koiramielessä (koiranomistajat varmaan tietää)
Harmittaa näin jälkeenpäin koko juttu, varsinkaan kun en etukäteen kertonu kumppanilleni asiasta ja sitten se mikä riita/muuri asiasta syntyi...
Mitä teen?
En käynyt itseni ja sen toisen takia vaan ihan koiramielessä (koiranomistajat varmaan tietää)
Harmittaa näin jälkeenpäin koko juttu, varsinkaan kun en etukäteen kertonu kumppanilleni asiasta ja sitten se mikä riita/muuri asiasta syntyi...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Millä koiratreffeillä? Kävit sovitusti ulkoiluttamassa koiriasi yhdessä jonkun koiranomistajanaisen kanssa? Ja sulla ei ollut mitään taka-ajatuksia? Sinusta on vain hauskaa ulkoiluttaa koiria tämän naisen kanssa?
Kuule, jos se meni näin, niin sano naisellesi, että:
1. ymmärrät että hän on mustasukkainen, koska
2. salailu oli huono idea, naisesi ansaitsee tietää aina totuuden, mutta
3. hän on silti syyttä mustasukkainen, koska
4. et aikonut pettää häntä ja tulet tulevaisuudessakin olemaan hänelle uskollinen, ja siksi
5. tästedes kerrot hänelle koiratreffeistä etukäteen, mutta
6. et tapahtuneesta huolimatta aio rajoittaa omia vapauksiasi, etkä
7. aio sietää mitään ylimääräistä vouhotusta asian suhteen, etkä turhaa mustasukkaisuutta, ja jos
8. hän on valmis elämään kanssasi näillä ehdoilla niin
9. teillä on mahdollisuus hyvään suhteeseen
10. piste.
Se liittyi koiriin ja niiden harrastamiseen. On se sillätavalla tuttu, että joskus aikasemmin on nähty, mutta ei siihen liittynyt mitään taka-ajatuksia tms. Oli vaan kynnys kertoa asiasta, että menen treffeille ja siitä tuli iso juttu. Harmittaa ihan tosi paljon. Joko ois pitäny jättää menemättä tai kertoa.
Mutta vakuutan, että ei siinä muuta ollu mukana tai takana kun koirat, tosin tyhmää oli touhuta ja sopia salassa. Mietin vaan, että miten minä kertoisin tuommosesta ja kuitenkin puolisoni vaan suuttuisi. Tyhmää eikö totta..
Onko sun puoliso sanonut sittemmin, että olisi ollut ok jo olisit kertonut etukäteen? Oliko siihen, ettet etukäteen kertonut syynä mielestäsi puolisosi liian pitkälle menevä mustasukkaisuus?
Suhteissakin ihmisillä tulee olla oikeus pitää yllä ystävyyssuhteita. Nähdäkseni et tehnyt varsinaisesti mitään väärää, muuta kuin sen minkä virheeksesi jo myönsit, eli jätit kertomatta puolisollesi. Onhan se selvä, että tuollainen iskee loven luottamukseen, mutta ei sellaista jota ei voisi paikata, jos teillä on ihan normaaleilla ja järkevillä periaatteilla toimiva parisuhde. Jos ette ole tähän mennessä sopineet kuinka menetellä tällaisissa tilanteissa, niin teidän tulee sopia näistä menettelyistä nyt. Pelisäännöt antavat pohjaa luottamukselle. Ja tietysti varmistaa, ettei kummallekaan jää tapauksesta mitään hampaankoloon. Mutta muista pitää kiinni omista oikeuksistasi ja tilastasi tällaisellakin hetkellä.
Mun mielestä se kertoo jo jotain, ettei asiasta ole voinut naiselle kertoa etukäteen. Jos olisit aivan puhtain jauhoin ja sydämmin menossa koiratreffeille, nii eihän se sunkaan päässä olisi alunperinkään ollut mikään iso juttu ja olisit siitä melkeen vaikka vaan sivumennen naisellesi huikannut.
"Mietin vaan, että miten minä kertoisin tuommosesta ja kuitenkin puolisoni vaan suuttuisi"
Tuo on niin raivostuttava ajatustapa, toiselle ei edes anneta mahdollisuutta reagoida asiaan, vaan pidetään vaan tekosyynä "kun suutut kuitenkin"-selitystä. Ei minun mielestä tuollasesta asiasta normaalissa suhteessa suututa. Jos nainen oikeasti olisikin sitten vetänyt herneitä nenään jo olisit kertonut etukäteen, niin jotain olisi sitten oikeasti ollut taustalla vikana.
Meillä on koira ja täytyy myöntää, että olisin kyllä ainakin hieman hämmentynyt "koiratreffeistä". Ihan nikottelematta en nielisi, että "lähden toisen naisen kanssa ulkoiluttaan koiria".
Mutta jos sen olisi kertonut reilusti ja sanonut miksi haluaa niin tehdä, niin mikäs siinä sitten olisi. Kumppani ei voi rajottaa ja määrätä toisen menoista. Toinen voi vain kertoa miltä ajatus esim "koiratreffeistä" tuntuu, ja treffeille lähtijä päättää sitten itse asian. Eli lähteekö vai ei.
Idioottimaisinta mitä tiedän, on päättää toisen puolesta, että toinen ei tätä hyväksy. Entä jos toinen olisikin sanonut, että "kiva homma, mukavaa että sulla on kaveri lenkille"? Sitä et tiedä, koska toimit salaillen. Luulisin, että puolisosi on vihainen tästä salailusta eikä niinkään koiratreffeistä. Ja mitä sitten jos ajatus treffeistä ei olisi miellyttänyt puolisosasi? Kyllä hänelläkin saa olla kantoja ja ajatuksia jotka eivät käy yksiin sinun kanssasi. Ja hänellä on myös oikeus terveessä parisuhteessa sanoa ääneen jos joku asia ei miellytä. Mutta ei hänellä ole oikeutta rajoittaa toisen menemisiä. Joskus on vaan nieltävä, puolin ja toisin. Salailu on pahasta. Aina.
Täällä on itketty asian suhteen jo toista päivää.. Sinänsä koiratreffit eivät olisi missään nimessä haitanneet, mutta ensinnäkin ne sovittiin muutama päivä etukäteen (salassa), sellaiseen ajankohtaan kun minä en olisi edes periaatteesta päässyt mukaan. Mies varmisteli minun menoistani vielä kyseisenä päivänä ja tiedon saatuaan sopi tapaamisen sille ainoalle 2tunnille jotka jouduin sinä päivänä käymään opintojen parissa. Olen samaa mieltä siitä että kavereita ja harrastuskavereita saa olla, saa jopa tutustua uusiin mukaviin ihmisiin, mutta siinä mennään metsään ja kovaa ellei asioista voi sanoa kumppanille rehellisesti ja suoraan. Miksi tieten tahtoen a) sopia treffit piilossa kumppanilta b) sopia ne sellaiseen ajankohtaan joka kertoo suoraan sen ettei toinen ole ollut treffeille millään muotoa tervetullut c) pitää ne treffit tietoisesti metsän keskessä "piilossa" muiden katseilta (mies pelasi myös sen suhteen ettei sisareni miehensä kanssa vahingossakaan satu samaan aikaan lenkittämään omaa koiraansa, siksi ei edes yleistä lenkkipolkua/ juoksutuspaikkaa) d) valehtelee päin naamaa jos kysyn jotain asiaan liittyvää, vielä treffien paljastuttuakin JA ETENKIN kun jo suhteen alkuaikoina teimme selkeän sopimuksen että kaikesta vastaavasta kerrotaan heti ja suoraan ettei väärinkäsityksiä tule.
Vaikka sinne metsään ei olisi pettämismielessä mentykään, on minulla hel*etin petetty olo. Siitä olen samaa mieltä että kyllä koko jupakka kertoo siitä ettei kaikki ole parisuhteessa kunnossa. Ei voi olla jos tällaista tapahtuu. Miksi salailla jos kaikki on omasta mielestä ok ja paikalle mennään kaverimielessä? Miksi salailla jos ei ole mitään salattavaa? Matto vedettiin jalkojen alta kieltämättä kovaa. Salailuun vaikuttaa varmasti moni asia (en usko että on suoranaisesti pettämään lähtenyt) mutta juuri se moni asia pistääkin niin surulliseksi. Miksi minulle ei ole voinut kertoa? Miksi mies ei ole voinut luottaa siihen että minä osaan suhtautua asiaan hyvin, olla iloinen siitä että lenkki- ym. harrastusseuraa on (kuten olisin ollutkin)? Mihin voin luottaa jatkossa? Miksi mies ei valehtelisi uudestaan? Miten olen voinut olla niin hölmö että olen vain sokeasti uskonut ja luottanut? Vietimme treffipäivänä oikein mukavan aamupäivän yhdessä, mies laittoi ruokaa ja juttelimme niitä näitä. Sitten hänelle tuli kiire ja alkoi kyselemään joko minut olisi voinut lähteä viemään koululle. Lähti kun tuli ilmi että pääsen veljeni kyydissä. Tuli muutaman tunnin päästä hakemaan ja kertoi olleensa raunioradalla koko ajan ja käyvänsä uuden lenkin myöhemmin uudestaan. Oli puhetta että pitäisi mennä yhdessä joskus uudestaan sinne koska itse en ole ko. paikkaan tutustunut. Seuraavan riidan aikana sanon miehelle suoraan hänen vastuunpakoilustaan ja valehtelustaan pienistä asioista töissä ja kotona tietämättä ollenkaan siinä vaiheessa mitä on sattunut. Mies sanoo että keksin omiani ja olen aivan sekaisin.
Tuntuu että olen aivan hukassa.
Samaan aikaan paljastui muitakin asioita joista mies on valehdellut suoraan kysyttäessä tai jättänyt tietoisesti kertomatta. Pieniä mitättömiä asioita joista ei edes olisi mitään häsminkiä syntynyt, pitkälti miehen itsensä aiheuttamia ja itse itsensä harmillisiin tilanteisiin asettamia. Ei liity toisia naisia, vaan pikemminkin ulkopuolisuuden tunnetta ja jonkin uuden tarvetta koiraharrastuspuolellakin. Meillä on häät muutaman viikon päästä, juuri ostamamme koti menee remonttiin yllättävän putkivuodon takia -> joudun järjestelemään uutta asuntoa ja keksustelemaan asioista vakuutusyhtiön kanssa, on työt ja koulu, on miljoona asiaa jota muistaa ja tehdä, osata ja tietää. Koti ja mies ovat olleet aina se paikka jossa voi antaa olla, johon luottaa ja turvata. Olen uskaltanut luottaa mieheeni vaikka taustalla minulla on ollut henkisesti ja fyysisesti rankkoja suhteita. Minua on petetty ennen(kin), pidetty naurunalaisena ja typeränä. En sano että mieheni nauraisi selkäni takana sillä huomaa kyllä kuinka rikki olen, mutta.. En olisi koskaan uskonut että mieheni tekee salaa mitään kyseenalaista. Siksi sopimuksemme siitä että kaikesta kerrotaan oli minulle niin valtavan tärkeä. Nyt en tiedä. Eteenpäin mennään mutta salailun hinta on ollut kova.
Kertaalleen kun olen itsekin petetty, niin ei halua elämässään niiden asioiden toistuvan. Ja tyhmä on se, joka ei osaa ottaa opiksi. Myös itse toimin kuten sinä, vaadin ja kerroin miksi vaadin ehdotonta luottamusta ja avoimuutta. Onneksi nykyinen ymmärsi sen tärkeyden minulle, vaikka ei itse ole petetyksi koskaan tullutkaan. Jokaisella meillä on haavamme ja kipumme, ja toisen tulee suhtautua niihin ymmärtäväisesti tai valita toinen kumppani, jos ei kestä.
Ja tosiasia on se, että ei ole pieniä valheita. On vain valheita jotka syövät ja nakertavat kahden ihmisen välistä luottamuksellista suhdetta.
Velheella on aina kova hinta. Nyt on miehesi vuoro kantaa vastuu siitä. Näetpä ennen häitä, onko miehestä vastuun kantajaksi. Sellaiseksi ihmiseksi, joka huolehtii itsestään ja jonka sanaan voi luottaa!!! Koittakaa saada asiat jollain tavalla selvitettyä!
Kiitos, kyllä tästä vielä eteenpäin päästään.
Mies on ollut nyt upea ja vahva, mutta samaan aikaan hyvin nöyrä ja pahoillaan tapahtuneesta. Ei arvannut että koko jutusta tulee näin suuri vaikka koko salailupuoli oli ahdistanut myös häntä. On puhuttu, puhuttu, puhuttu ja puhuttu. Mies on jokaisen kiukun ja itkun ottanut vastaan ilman että tulistuisi itse/ alkaisi puolustella itseään. Tulee lähelle ja ottaa kainaloon. Ei jätä yksin. Se merkitsee paljon mies sanoi että hän tekee kaikkensa sen suhteen että voin taas luottaa häneen. Aika näyttää vastaako käytös sanoja, mutta nyt täytyy alkaa tosissaan hommiin ongelmien ja solmujen suhteen. Olo alkaa jo olla parempi vaikka tiedän että sitä puhumista tullaan vielä jatkamaan aiheesta jonkin aikaa. Tätä salatreffikaveria ei tarvitse hylätä kunhan salaisesta tulee läpinäkyvää ja avointa. Uskon että mieskin ymmärtää sen eikä lähde leikkimään tulella toista kertaa.
Kiitos. :)
etten elä enää parisuhteessa. Toivottavasti painajaiset eivät palaa...