Minua vaivaa suunnattomasti eräs asia. Mnesti porukassa ollessa huomaan, että ihmiset puhuvat ohitseni aivan kuin olisin näkymätön. Esimerkiksi eilen olin kaverin kanssa kaupungilla jossa törmäsin toiseen vanhaan kaveriin. Myös nuo kaksi tuntevat toisensa. Yritin kysellä tältä vanhalta kaverilta mitä kuuluu ja hän puhui suoraan ohitseni tälle toiselle kaverille. Monesti muulloinkin käy niin että minua ei katsota lainkaan kun jutellaan. Tämä tuntuu aika pahalta. Olen yrittänyt miettiä onko vika minussa ja kaipa se sitten on kun tätä tapahtuu niin usein, mutta kun en tiedä mitä teen väärin. Minusta tuntuu usein että jään porukassa ulkopuoliseksi eikä minua huomioida. Onneksi kaikki eivät ole tällaisia mutta liian moni on, ja useat näistä ovat minun omia kavereitani. Kahden kesken jutellessa ei ole mitään ongelmaa mutta sitten kun on muita ihmisiä paikalla niin minusta tulee näkymätön. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Yksin porukassa
??----------??
4528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo. Aika ikäviä muistoja minulle on jäänyt nuoruudesta, kun olimme olevinamme kolmen kimppa. Kumminkin kaksi muuta pitivät enemmän yhtä, ja lorun lopuksi sain tietää, että vähän isompikin porukka tiesi, että toinen noista kahdesta halusi sen pojan, johon minä olin pihkassa. Vaikka hänellä jo oli poikakaveri!
Sain ikävällä tavalla tietää, että asiasta oli heidän ja niiden muidenkin kanssa keskusteltu ja mietitty, miten minut saataisiin lopullisesti sivuun.
Itse en tiennyt kaverin kiinnostuksesta samaan poikaan, ja jos olisin tiennyt siitä hässäkästä selkäni takana, olisin ihan hyvällä poistunut takavasemmalle ja antanut pojan valita.
Nyt kävi niin ikävästi, että menetin sekä pojan että läheisimmiksi luulemani ystävät kertaheitolla.
Myöhemmin ovat yrittäneet siloitella asiaa, mutta mitä se auttaa, kun luottamus oli mennyt.
En tiedä, MIKSI he tahtoivat toimia niin rumasti.
Olin tietysti huomannut juuri tuollaista ohitseni puhumista ja katselua ja jos aloitin jonkin puheenaiheen, sille suurin piirtein hymähdettiin vain ja vaihdettiin toiseen, kai sitten heitä kiinnostavampaan. Tai sitten vain olivat vastaamatta. Lopulta tulin niin epävarmaksi, että hiljenin vallan. En enää tuntenut itseäni.
Valitettavasti asuimme silloin yhdessä asunnossa opiskelupaikkaunnalla, joten kun asia tuli ilmi, tilanne oli todella inhottava koska enhän voinut siitä noin vain lähteä kesken lukukauden. Opiskeluni kyllä meni aivan pieleen! Kaverit kehtasivat vain ihmetellä muina miehinä, mikä minua mahtaa vaivata.
Että semmoinen tarina. Voihan silti olla, että sinun tapauksessasi on kyseessä aivan joku muu "vika". Voi hyvin olla, ettet koskaan saa sitä selville, joten halaukset vain täältä yhdeltä kurjalta ja yritä kumminkin jaksella!
On vielä pientä ohitse puhuminen ja yleensä huomiotta jättäminen. Todellinen kärsimys on, kun ihmiset jotka eivät mitään merkitse, riiputtavat kymmeniä vuosia uskoen siihen, tarvitsen heitä. Joku muukin ihmetteli, kuinka kauan kestää mennä perille.
Lähipiirissä kyllä ärsyttää jollei huomioida, mutta aina ei ole tarkoitus loukata.
Ihmiset jotka pitävät sinuun yhteyttä ovat ystäviäsi ! Jokainen ihminen tarvitsee ystäviä ! Oletatko aina olevan kysymys vain siitä, mitä sinä tarvitset ?!!! Etkö tajua niiden ihmiseten tarvitsevan ystävää, sinua !!! En voi ymmärtää tuollaista kylmyyttä ja ilkeyttä toisia ihmisiä kohtaan !
tunteen. Olen kokenut ja tiedän miten kaamealta se tuntuu. Nyt oon huomannut, että jossain paikassa missä on useampi ihminen paikalla mun viereen ei tulla istumaan. Olen ajatellut jo, että olenko jotenkin haiseva tai ällöttävä. Riittääkö ylipainoisuus kohtelemaan ihmistä kuin saastaa.