ja ajatukset omien lasten kokemusten myötä?
Esimerkiksi vanhempi on ajatellut, että siviilipalvelus on ihan ok. Lapsi on mennyt armeijaan ja positiivisten kokemustensa myötä vanhempi rupeaakin ajattelemaan, että armeija on ok ja kiinnostuu seuraamaan armeija-asioita.
Sama päinvastoin eli vanhempi ajattelee lapsensa menevän armeijaan, mutta lapsi valitseekin siviilipalveluksen. Mikäli lapsi saa positiivisia kokemuksia siviilipalveluksesta, muokkaavatko ne myös vanhemman ajatusmaailmaa siviilipalveluksen tärkeydestä?
Muitakin esimerkkejä voi keksiä asioista, jotka toimivat vanhemman ajatusmaailman muokkaajina lapsen ollessa ensisijainen kokija.
Esimerkiksi vanhempi on ajatellut, että siviilipalvelus on ihan ok. Lapsi on mennyt armeijaan ja positiivisten kokemustensa myötä vanhempi rupeaakin ajattelemaan, että armeija on ok ja kiinnostuu seuraamaan armeija-asioita.
Sama päinvastoin eli vanhempi ajattelee lapsensa menevän armeijaan, mutta lapsi valitseekin siviilipalveluksen. Mikäli lapsi saa positiivisia kokemuksia siviilipalveluksesta, muokkaavatko ne myös vanhemman ajatusmaailmaa siviilipalveluksen tärkeydestä?
Muitakin esimerkkejä voi keksiä asioista, jotka toimivat vanhemman ajatusmaailman muokkaajina lapsen ollessa ensisijainen kokija.
Vastaukset 20
Vanhimmat
homoushan on tästä hyvä esimerkki. Moni vanhempi varmaan alussa kauhistuu ajatusta, mutta kuinka ollakaan, oman lapsensa kiinnostuksen suuntautuessakin samaan sukupuoleen vastakkaisen sukupuolen sijasta, se muuttuukin ihan hyväksyttäväksi asiaksi. Se kestää vain sen verran, mitä menee siihen että siihen ajatukseen tottuu
Tietty on poikkeusvanhempia, jotka jääräpäisyydessään ja kapeakatseisuudessaan haluavat vastustaa tätä lapsensa homoutta maailman tappiin asti - jos ei muuten niin ihan silkkaa vittumaisuuttaan.
vai jostain luetuista kliseistä? Minua lähinnä kiinnostaisi empiiriset kokemukset, koska olettamukset ovat vain olettamuksia. Vastaustyylisi antoi aiheen epäilyyn...
"Moni vanhempi varmaan alussa kauhistuu..."
Tiedämmekö me tuon?
turvallinen oletus, että niin on. Aivan eri asia sitten onkin, että muuttuvatko sellaiset vanhemmat muka kiinnostuneiksi homoudesta tai homostelusta, vaikka jotenkin pakosta oppisivatkin elämään sen kanssa, että lapsensa on homppeli.
"Tietty on poikkeusvanhempia, jotka jääräpäisyydessään ja kapeakatseisuudessaan haluavat vastustaa tätä lapsensa homoutta maailman tappiin asti - jos ei muuten niin ihan silkkaa vittumaisuuttaan."
Eli jos minun mukulasta tulee (on...?) homo, niin jos minä en siitä huolimatta hyväksy homoille annettavaa erityiskohtelua omien mielipiteiteni pohjalta, olen minä kapeakatseinen ja vittumainen jääräpää?
Aika putkinäköistä hommaa...
Totta helvetissä jopa aikuiset ovat kehityskelpoisia ja mielipiteet saattavat muokkaantua ja jopa muuttua, mutta ei se nyt saa olla mikään erityisvaatimus, koska nyt muksu sattuu keksimään jotain!
Pitääkö minun muuttua helluntailaiseksi tai ainakin alkaa hyväksymään se kaikki uskon tunkeminen, jos minun mukulani alkaa sitä tekemään? Tai ottaa jehovat sisään kahville ja keskustelemaan uskonasioista, jos minun jälkipolveni kiertää jossain ovilla sitä ihmisille tyrkyttämässä? Jos, niinkuin nyt, siitä huolimatta sanon, että kiitos ei ja suljen oven kesken sitä niitten latikoomaa, olenko silloin kapeakatseinen ja vittumainen jääräpää?
Tuo helvetin homokortti heitetään joka helvetin paikkaan ajattelematta, että se vastaava asia kattaa sitten koko kirjon...
Mutta suhtautuminen asiaan saattaa pureskelun jälkeen olla kuitenkin pehmeämpää. Ja vanhempi voi kuitenkin hyväksyä lapsensa erimielisyyden asioista.
johtuu ilmeisesti omista vahvoista positiivisista kokemuksesta, joista soisi lastensakin pääsevän osalliseksi?
että äideillä ei voi olla vahvaa mielipidettä armeijasta suuntaan eikä toiseen, koska he eivät voi pohjata sitä mihinkään omakohtaiseen. Tuolloin lapsen kokemus toimisi vahvemmin vanhemman ajatusmaailman muokkaajana.
äitiinsä lapsi yleensä tukeutuu. Se mielipide voi olla lapsen kanssa eriävä, mutta se on aina lapsen parhaaksi. Mutta se ei myöskään poissulje sitä, etteikö äiti tukisi lastaan tämän valinnoissa, vaikka lapsi valitsisi eri tavalla kuin äiti haluaisi.
Ja miksei ihmisellä voisi olla vahvaa mielipidettä suuntaan tai toiseen asioista joita ei ole kokenut? Onhan miehilläkin vahvat mielipiteet esim. synnyttämisestä, joka on vielä kaukaisempi asia miehille, kuin armaija naisille.
tai sitten vain oikeassaolemisen pakosta ja periaatteista.
asioista voitaisiin jättää sukupuolisidonnaiseksi eli sille ryhmälle, jota asia koskee. Tasa-arvon ei tarvitse toteutua sokeasti, koska luottamus kykyyn hoitaa asioita kärsii.
Tuleeko naisten saada päättää miehen esinahan poiston tarpeellisuudesta?
Tuleeko naisten saada päättää armeijaan liittyvistä asioista?
Tuleeko miesten saada päättää synnytyksen kulusta?
Suvaitsevaisuus on kasvanut, lapset ovat hyvin viisaita ja he tietävät asioita enemmän kuin minä välillä on pakko tunnustaa "nykyaikaisempia" käsityksiä.
Silloin kun minä kävin koulua ei asioista puhuttu avoimesti, en tiedä johtuuko tämä siitä vai mistä?
Sen olen oppinut että asiat voi tehdä toisinkin, eikä aina niinkuin minä olen tehnyt ja kuinka minulle on opetettu.
Lapset muokkaavat ja kasvattavat minua ja me kasvamme yhdessä, siltä minusta tuntuu.
itselleen kotieläintä, mutta mistä tietää, onko kysymys vain hetken mielijohteesta? Eräs työkaverini kypsyi ajatukselle siinä vaiheessa, kun lapsi rupesi raahaamaan kotiin kuolleitten eläinten raatoja. Lapsi konkreettisesti näytti, että eläimet merkitsevät hänelle paljon.
Mieleen kun veljeni oli pikkupoika, hän toi kotiin pikkulintuja ja kerran istui varis olohuoneessa, en tiedä kuinka he onnistui senkin pyydystää.
Sitten me asuimme merenrannan läheisyydessä ja kylpyammeessa oli niitä merimeduusoja oli kauniita mutta kauhea desinfiointi alkoi äidilläni.
Oli kulkukoiraa...villikissanpentuja....viimeinen pisara oli äidillemme kun pyydystimme yhdessä vaskikäärmeitä ja laitoimme ne keittiön tiskialtaaseen ja ihailimme niitä, olin itse tuolloin joku 8-9 vuotias.
Sen jälkeen tuli meille koira ja se päättyi siihen.
No, nyt annan vapaasti kerätä hämähäkkejä ja sammakoita he syöttävät ja tutkivat niitä kavereiden kanssa tosin haluan että eläimet pääsevät luontoon takasin.
Sehän on jännää ja samalla voin verestää omia lapsuusmuistoja.
Koiraa emme voi ottaa vielä, sen he tietävät koska astma vaivaa.
Tämä kommentti kuulostaa hyvältä minun korvaani.
Enpäs osaa sanoa kysymykseesi. Hankala kyssä. Naispuolisena ei ole kokemusta ei siviilipalveluksesta, eikä sen enempää armeijastakaan, mutta sen voin sanoa, että sellaisessa perheessä ei kyllä kenenkään ihmisen pitäisi joutua kasvamaan, missä kynnyskysymyksiä tehdään esimerkiksi armeijan käymisen tai siviilipalveluksen kaltaisista asioista. Juridinen oikeus päättää sotilaallisen palveluksensa laadusta on jokaisella nuorella itsellään ja fanaattisuus nyt ainakin on aivan sairasta kasvatuskysymyksissä. Sitä kautta kasvanee ainoastaan pahansuopia, katkeria ja syvästi pettyneitä ihmisiä, jotka joutuvat aikuisiällä tekemään tuplasti töitä hyväksyäkseen itsensä sellaisina, kuin ovat.
Toki varmaan oman lapsen kokemukset muuttavat monenkin vanhemman näkemyksiä. Esimerkkejä voi hakea vaikka mistä, mutta jos oma lapsi vaikkapa ajautuu traagisesti päihteiden väärinkäyttäjäksi, varmaan monen vanhemman suhtautuminen päihteiden väärinkäyttäjiin muuttuu. Tai jos oma lapsi sattuisi olemaan lesbo tai homo, alkaa moni vanhempi varmasti suhtautua sitä kautta suopeammin seksuaalisiin vähemmistöihin ( tai päinvastoin). Niitä esimerkkejä nyt on satoja....
Mutsin mielipiteet ei ole muuttuneet, faijan on.
muuttuvat. Jokaisen oma asia, meneekö inttiin, vai ei. Lapsi muokkaa vanhempiaan ja vanhemmat lapsiaan.
ihmistyypistä. Joidenkin mielipiteet ei muutu vaikka helvetti jäätyisi ja osa korjaa itseään pitkin elämää. Mielipiteen muuttaminen on vaikeaa - helpompi on yhdistää uusi vanhaan sopivalla selityksellä - lapsilla tai ilman.
tuskin muuttuvat. Mutta lapsi antaa ihan väkisin perspektiiviä katsella maailmaa aivan uudesta näkökulmasta, joka ei aina ole itselle kotoisa. Sitä kautta vanhempi kyllä muuttuu.
Musta tuntuu, että useimmiten se muuttuva mielipide on mielipide omasta itsestä ja omista käsityksistä. Niitä joutuu tarkistamaan vähän väliä :-)
siitä mitä itse olin lapsi ja liittyen lasten kasvatukseen, niin vieläkin samoin periaattein ja mielipitein menen etiäpäin kuinka silloin lapsena kerroin mm.omille vanhemmilleni ja opettajalle kuinka lasta täytyy kohdella ja kuinka ei. Eihän ne mua silloin uskoneet, enkä mäkään niitä vieläkään.
Mitä taas muuten mielipiteisiini tulee niin jotkut ovat hiukkasen muuttuneet iän tullen kokemuksen ja tiedon lisääntymisen myöten.
Mitä taas itse inttiin tulee, niin mun mielipide ei muutu vaikka noi sen siviilipalveluksen käviskin tai ryhtyis totaalikieltäytyjiksi, onhan noiden sivareiden kanssa tullut töissäkin joskus hengailtua, niin miksei himassakin.
On pari asiaa jonka jälkeen ei himaan tarvii enää tulla hengaa vaikka kuinka ovat lapsiani, jos sellaiseen syyllistyvät.
Mielipiteeni ei muutu mutta jos pystyy järkeenkäyvästi perustelemaan miksi joku asia on itselle niin tärkeää niin voin katsoa läpi sormieni siitä huolimatta ettei mielipiteeni muutu.
En ole koskaan tykännyt olla mikään tuuliviiri, sellaiset on musta hemmetin rasittavia, vaikka tuuliviirimäisen kuvan olen joskus vedätys mielessä antanutkin itsestäni, jotta pääsen itse helpommalla tavoitteisiini.