Pitkä avioliitto takana. Ensimäiset vuosikymmenet avioliitosta meni paljolti miehen varjossa. Nälvimistä, ivaamista ja silkkaa vittuilua. Mikään ei kelvannut ilman moitteita ja olo oli kun ois maton alle lakastu. Oli hyviäkin aikoja mutta tasasin väliajoin sitten räjähti.
Päästiin sitten kultaiseen keski-ikään ja aloin minäkin nostaa omaa päätäni. Aloin kehittää itseäni ja suunnitella omaa tulevaisuutta. Huomasin, että elämää on kodin ulkopuolellakin. Aloin itse muuttua itsekkäämmäksi ja pudotin marttyyrin viitan pois. Yllättäen muuttui mieskin ja parempaan suuntaan. Alkoi huomioida enemmän, teki kotitöitäkin, rähjääminen alkoi vähentyä jne.
Ongelma on se, että kaiken jälkeen en pysty enää ottamaan vastaan positiivisesti miehen huomiota tai apua kotona ja miksi tarjota nyt sitä tukea, jota ilman elin monet vuodet.Se vanha kiukku ja katkeruus nostaa herkästi päätään. Tuntuu että ainut motiivi miehen muutokseen oli menetyksen pelko eikä aito halu olla huomioiva.
Myös ulkopuolista keskusteluapua on saatu, mutta tilanne on edelleen jumissa. Tuntuu että rakkautta ei ole eikä tule, vaikka mitä tekisi. Vanhojen loukkausten unohtaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä.
Päästiin sitten kultaiseen keski-ikään ja aloin minäkin nostaa omaa päätäni. Aloin kehittää itseäni ja suunnitella omaa tulevaisuutta. Huomasin, että elämää on kodin ulkopuolellakin. Aloin itse muuttua itsekkäämmäksi ja pudotin marttyyrin viitan pois. Yllättäen muuttui mieskin ja parempaan suuntaan. Alkoi huomioida enemmän, teki kotitöitäkin, rähjääminen alkoi vähentyä jne.
Ongelma on se, että kaiken jälkeen en pysty enää ottamaan vastaan positiivisesti miehen huomiota tai apua kotona ja miksi tarjota nyt sitä tukea, jota ilman elin monet vuodet.Se vanha kiukku ja katkeruus nostaa herkästi päätään. Tuntuu että ainut motiivi miehen muutokseen oli menetyksen pelko eikä aito halu olla huomioiva.
Myös ulkopuolista keskusteluapua on saatu, mutta tilanne on edelleen jumissa. Tuntuu että rakkautta ei ole eikä tule, vaikka mitä tekisi. Vanhojen loukkausten unohtaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pitää kertoa pitkällä tarinalla kaikki seksisuhteet jos haluat kunnollisen avioliiton.... tosiaan joo yli 50% Suomen avioliitoista päättyvät eroon.
Niin se menee....ja kosto elää......lähde vaan menee.....älä selittele.
Sama juttu, kohta 40v. takana, vähättelyä, ei mitään huomioimista. Viimeksi aloitettiin uudelleen muutama kuukausi sitten mutt jo muutaman viikon päästä kaikki palasi takaisin samoille raiteille ja minun olisi vaan pitänyt ymmärtää miestäni. Olin jo muutaman kerran ennen sitä luvannut aloittaa alusta ja unohtaa kaikki menneet, tarkoitin myös sitä. Mies se kuitenkin aina ensimmäisenä unohti lupauksensa ja kaikki palasi ennalleen. Ja taas se syyte että kyllä minun pitäisi ymmärtää ja antaa anteeksi, ei koskaan että sen pitäsi edes yrittää ymmärtää minua. Nyt olen alkanut ajatella että miksi minun pitäisi tyytyä tuollaiseen kohteluun, mieluummin olen itsekseni. Ja tulevaisuus alkaa näyttää paljon paremmalta.