Olemme tavanneet nyt 3 kertaa, viimeksi vietimme yön yhdessä. Viihdyn hänen kanssaan ja muuten tuntuu ihan hyvältä, mutta hänen ulkonäkönsä ei ollenkaan "nappaa".
Tunnen itseni hirveän pinnalliseksi kun hän ei tunnu viehättävän mua fyysisesti ollenkaan. Voinko "unohtaa" oikeasti tämän ulkonäköasian ja keskittyä siihen kaikkeen mikä on hyvää hänessä, vai tuleeko tämä vaivaamaan mua aina jos jatkan suhdetta hänen kanssaan?
En todellakaan haikaile komeiden miesten perään, mutta olisihan se hyvä jos kumppanin ulkonäkö olisi omaan silmään kivannäköinen. Ihan tavallinen mies siis.
Tunnen itseni hirveän pinnalliseksi kun hän ei tunnu viehättävän mua fyysisesti ollenkaan. Voinko "unohtaa" oikeasti tämän ulkonäköasian ja keskittyä siihen kaikkeen mikä on hyvää hänessä, vai tuleeko tämä vaivaamaan mua aina jos jatkan suhdetta hänen kanssaan?
En todellakaan haikaile komeiden miesten perään, mutta olisihan se hyvä jos kumppanin ulkonäkö olisi omaan silmään kivannäköinen. Ihan tavallinen mies siis.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tunnetko häneen seksuaalista vetoa?
Valitettavasti oon sitä mieltä, että ei onnistu. On nimittäin kokemusta. Seurustelin jopa useamman vuoden miehen kanssa, jossa ei sinänsä ollut mitään vikaa mutta ulkonäössä silti muutama asia häiritsi. Hän oli luonteeltaan aivan mahtava ja muutkin kehuivat häntä "kuinka hieno ja hyvä mies hän on". Se vain lisäsi paineita asian suhteen, tunsin itseni kauheaksi ihmiseksi jos jättäisin hänet. Lopulta kuitenkin erottiin ja hyvä niin. Hän tuntui ehkä enemmän kaverilta.
Totuus on se, että ihmiseen pitää tuntea fyysistä vetoa, muuten asiasta ei tule mitään. Kun oikein rakastuu, näkee toisen täydellisenä eikä mitään virheitä edes huomaa. Voin sanoa, että ne virheet mitä nyt näet hänessä tulevat vain voimistumaan ajan myötä. Tämä on tietenkin vain minun mielipide, mutta en usko siihen että voisi keskittyä vain niihin sisäisiin hyviin ominaisuuksiin jos ulkonäössä jokin häiritsee. Ennen pitkää tulisit kuitenkin tapaamaan miehen, joka sytyttää täysillä myös ulkoisesti ja saa polvesi veteliksi. Älä siis pitkitä asiaa koska se tulee vain vaikeammaksi.
Miksi ihmeessä vietit yön sellaisen miehen kanssa, josta et ole viehättynyt? Voi jestas tätä nykynaisten logiikkaa. Ensin naidaan ja vasta sitten mietitään ollaanko edes kiinnostuneita vai ei :D
Etkö itse ole nainut ikinä vain naimisen vuoksi? Pitääkö aina olla ihastunut sekstaillakseen?
No ei ihastunut, mutta en ole kyllä sellaisen kanssa nainut, jonka ulkonäkö "ei todellakaan nappaa". Ehkä en ole ollut tarpeeksi puutteessa? Joku naamaraja täytyy sänkykumppaneillekin vetää, vaikka ei ihastunut olisikaan.
Kyllä naida voi ilman tunteitakin, mutta en minkä omasta mielestäni rumaa panisi.
Olet pinnallinen.
Yllättävästi aika usein ne "omaan silmään hyvännäköiset" ovat juuri niitä komistuksia.
Ei välttistä. Olen toisinaan itse tavannut miehiä jotka olen "tajunnut" todella komeiksi, mutta jotka eivät silti minua säväyttäneet seksuaaliseti mitenkään. Toisaalta olen toisinaan hehkuttanut jotain miestä ystävilleni ja pitänyt superseksikkäänä eivätkä he ole ymmärtäneet ollenkaan..Kauneus todellakin on katsojan silmässä ja eri ominaisuudet ja piirteet miellyttää eri ihmisiä. Lieneekö joku perinnöllisyysjuttu, etsimme omiin geeneihimme parhaiten matsaavaa yksilöä?
En itse ainakaan kykene suhteeseen ihmisen kanssa joka ei nappaa fyysiseltä olemukseltaan( puhu siis ulkonäöstä, tavasta liikkua, puhua yms...) Vaikka olisi kuinka kiva kaveri, lopulta koko homma alkaa vain ällöttämään jos itseään pakottaa toisesta pitämään.
No tuo vähän riippuu siitä kuinka hyvännäköinen itse olet. Jos olet keskiverto tai normaalia kauniimpi, niin ei siinä mitään pahaa ole jos vaadit sitä samaa kumppaniltasi. Jos taas olet lihava/muuten ruma, niin eipä ne kumppanin ulkonäkövaatimuksetkaan nyt mitään kovinkaan suuria saa olla.
Toki jotkin naiset ovat sitä mieltä että rumakin nainen voi vaatia itselleen komeaa miestä, mutta itse ainakin olen sitä mieltä että suhteessa molempien osapuolten tulee olla samaa tasoa ulkonäköasioissa.
Miten niin se riippuu omasta ulkonäöstä?
Ei kai nyt se miltä itse näyttää tee toisesta yhtään pinnallisempaa tai vähemmän pinnalisempaa.
AP:n pitäisi vain myöntää itselleen että etsii hyvännäköistä ja on pinnalinen eikä marista asiasta, olipa minkä näköinen hyvänsä.
Kyllä kumppanin kanssa pitää olla samaa paria, mitä se sitten kenellekin tarkoittaa. Toisille luonnetta, toisille kiinnostuksenkohteita ja toisille ulkoista olemusta. Ja näiden pitäisi osua puolin ja toisin nappiin. Ihmisen pitää tuntua hyvältä, enkä tarkoita pelkästään konkreettista fyysistä tuntemusta, kyllä sen voi aistia pöydän takaakin, tyyppi joko vetää tai ei vedä puoleensa. Yhtä suuri painoarvo on sillä, mitä ajattelee ja miten sen muuttaa kommunikoinniksi, ja tämä piirre korostuu pidemmässä suhteessa ulkoisten asioiden kustannuksella.