Suorapuheisuudesta ja ystävyydestä.

Suorapuheisuus ei ole minusta paha asia. Mutta asiat voi todellakin sanoa monella lailla. Voi sanoa "Vittu sä oot läski" tai "Olet pyöristynyt.." Molemmat tarkoittaa samaa asiaa, mutta toinen on vain kohteliaasti ilmaistuna.

Suoraanpuhuminen kannattaa ja suosittelen sitä. Toisen ajatusten arvailu on rasittavaa ja usein arvailu ei edes osu oikeaan. Ja sellaista ihmisestä on vaikea saada selkoa tai mitään mielipidettä. Jos vielä kaiken lisäksi ilmeestä näkee, että toinen on oikeasti eri mieltä, muttei sano sitä.

Suorapuheisuus ei ole sama asia kuin tokaista asia suoraan päin naamaa. Kannattaa yleensä miettiä pientä hiomista, jos on kyseessä esim. toiseen kohdistuvaa kritiikkiä. Syyttelyllä tms. ei saa mitään rakentavaa keskustelua aikaan. Kannattaa pikemminkin aidosti puhua omista tuntemuksista asian suhteen. Miten sitten asian ilmaisit, kun kerroit että saat aina kuunnella kaverisi juttuja mutta hän ei ole kiinnostunut sinun jutuista?! Jotenkin käsitin, että tokaiset asiat sen kummemin ajattelematta, kun taas ystäväsi puhuu enemmän kiertelemällä ja vihjailemalla. Ehkä olen väärässä,enhän tunne teistä kumpaakaan. Ehkä teillekin löytyy sopiva keskitie:)

Että toimitat "ystävällesi" henkisen likasangon virkaa. Kokemusta on myös. Nuorempana en aluksi ymmärtänyt että minua vain käytettiin kylmästi hyväksi, olenhan varsin ystävällisluontoinen ja kuuntelevainen ihminen(ts kiltti). Oikeastaan keräsin ihmisiä ympärilleni, koska teini-iässä kärsin pitkästä yksinäisyydestä. Myöhemmin sitten tajusin mistä oli kyse ja aloin katsomaan että ketkä oikeasti ansaitsivat olla ystäviäni ja kavereitani. Suurin kato kävi naispuolisissa kavereissani. Huomasin heistä että kelpasin kyllä avuksi, henkiseksi "likasangoksi" tai muuten vaan hyväksikäytettäväksi palvelusten muodossa, mutta muuten ei pidetty yhteyksiä. Eipä siinä itseään ihmiseksi tuntenut, kun heitä enimmäkseen kiinnosti se mitä minä kykenin tekemään heidän eteensä. Vastaavasti ne oikeat ystävät, jotka jäivät, saavat paremman arvostuksen minulta(aikaakin on enempi heille) mitä ennen ja voin luottaa heihin täysin.

Suorapuheisuus on minusta hyve tiettyyn rajaan saakka. Raja menee siinä kun henkilö ei ymmärrä enään loukkaavansa suorilla tokaisuillaan kanssaihmisiä. On monia asioita mistä ihmiset ovat herkkiä ja kokevat suoran puhumisen tähän liittyen hyökkäyksenä. Ja hyökkäystä on luonnollisesti puolustettava, sen verran ylpeyttä meillä on.

Se ei ole ystävyyttä, jos toinen on pelkän kuuntelijan asemassa. Itse toimin syöpätukihenkilönä ja siinä roolissa ainakin yritän kuunnella enemmän kuin puhua. Se on tukihenkilön rooli. Ystävyyteen kuuluu kiinnostus toisen asioista eikä vain omien huolten luetteleminen. Joskus tietysti ystävällä on vaikea aika elämässä, ja silloin häntä kuunnellaan ja autetaan. Mutta tosiystävyydessä roolit vaihtuvat välillä.

Ystäväni loukkasi minua sillä varjolla että hän sanoi suoraan mitä ajattelee. Minusta suorapuheisuus ei kuitenkaan oikeuta loukkaamaan. Ystävän tulee kunnioittaa toista ihmisenä ja osata myös nähdä koska ja mitä voi suoraan sanoa. Asiat voi sanoa monella tavalla.

Kuulostaa siltä kun ystävyydestänne puuttuu täysin kunnioitus siis olette ehkä liian lähellä. Mikä saa ystäväsi soittamaan joka päivä, oletko sanonut hänelle että sinulla ei ole aikaa? Vai odotatko että hän lukee ajatuksesi, tai vielä pahempi... että hänellä on aikaa sinulle kun sinä tahdot ja sinulla vaan silloin kun sinua huvittaa. Sano hänelle suoraan että sori, tänään en jaksa itse edes itseäni.

Sillä tuota lukiessani tuli mieleen yksi oma ystäväni joka toimii juuri noin, hakee tukea ja turvaa eikä edes huomaa sitä. Sitten kun on itseensä kyllästynyt niin mikään ei ole hyvin.

Ei se ole ystävyyttä, jossa kunnioitetaan toisen mielipiteitä oli ne mitkä tahansa. Ei myöskään ole ystävyyttä jos ei voi sanoa mitä ajatelee pelosta että toinen suuttuu. Sellaisessa ystävyydessä on tasapaino huonolla pohjalla ja tulee vain pettymyksiä. Parempi silloin lopettaa koko ystävyys ja pysyä todella kaukana toisistaan. Se on jo silloin riipuvaisuutta! Esim. kolektiiviseen pahoinvointiin ja ainut yhdistäjä on valivalit.

Meidän jokaisen pitäisi miettiä että olenko hyvä ystävä ja entä se toinen.. onko hän se todellinen ystävä joka ei loukkaa tai tuota pettymystä! Kunnioitanko ystävääni ja kunnioittaako hän minua. Osaanko sanoa asiat toiselle niin että toinen todella ymmärtää vai puhummeko ristiin, ottaako jompikumpi kaiken itseensä.

Se tasapaino ystävyyteen ja kunniotus.

Ystävä ei ole nukke joka heitetään nurkkaan silloin kun sopii, aito ystävä yrittää auttaa ja tukea mutta ei enää kun alkaa maksamaan liikaa.

Onnea ystävyydelle .. kaikille jolla aitoja ystäviä on :). Pitäkää huoli ystävistänne ja keskutelkaa ongelmat heidän kanssaan eikä valittamalla muille.

kysynpä..että millä oikeudella saa huomautella esim toisen kiloista!"muka kauniisti "oletpa pyöristynyt heh mitä tekopyhyytttä! jos aidoti olet huolestunut"lähimmäisesi ylipainosta paino sanalla aidosti,silloin olet valmis myös tekemään kaikkesi,jotta asia korjaantuuu oletko?? vai jääkö pelkäksi säälittävksi huomautteluksi,joka on vain käskikassara omaaan pimeyteesi! ja monesta lihavasta huokuu valoisuuus,he ovat sinuit itsensä kanssa..ja moni vielä ottaaa lähinnä vitsinä toisten "rakkaudelliset huomautukset heh,eiköhän nyt sovita että jokainen meneee peilin eteeen ..miettiii vaikuttimnesa menee itseensä ja jos vielä sen jälkeeen on vielä pokkaaa arvosteöllla niin sitten:):)

Entä jos kysyy lihoneelta ystävältä, että ootkohan vähän herkutellut? Jotkut siitä loukkaantuu, jotkut vain nauraa, että joo on tullut vähän herkuteltua.

En sanoisi kenellekään ystävälle, että ootpa lihonu viime näkemästä. Mielestäni se on tylyä.

Mikä siinä on ongelma, jos vastaa johonkin ns. vanhaan ketjuun?

Tämänkin ketjun aihe on aina ajankohtainen, eli se ei ole mitenkään vanha aiheen perusteella.

Aion itsekin kommentoida eri ketjuihin ihan sen mukaan, kiinnostaako aiheeseen kommentoida. Kai nämä ketjut täältä poistettaisiin tai lukittaisiin, jos niihin ei saisi enää kirjoittaa.

Monista vanhoista ketjuista olen saanut myös hyviä vinkkejä, joten on hyvä, että niitä vielä helposti löytyy.

Ei töykeys olekaan mitään suorapuheisuutta, vaan se on tavallaan töykeyden taakse piiloutumista, kun ei saa sanottua asioita suoraan.

Suorapuheisuus itsessään on minusta hyvä piirre, mutta se, missä tarkoituksessa asian tuo esille, on ratkaiseva seikka, jos miettiin onko suorapuheisuus sosiaalisesti hyväksyttävää eli hyvien tapojen mukaista.
Esim. toisen ulkonäön kaikenlainen kommentointi on minusta tylyä ja hyvin moukkamaista.

Suoraan voi minusta sanoa kaiken asiatasoisen ja jos se liittyy henkilöön niin painottaen, että tämä on sitten sinun mielipiteesi ja sinun oma kokemuksesi aiheesta. Ja ettei tarkoitus ole loukata.

Suorapuheisuuteen kuuluu taito perustella, miksi on jotain mieltä.
Jos vain töksäyttää, on pelkkä moukkamainen mulkku.