Morjes kaikki,
Minulla olisi o n g e l m a..
Ensinnäkin voisin kertoa kuka olen, eli: 20 vuotta Suomessa asunut Keski-Euroopasta tänne muuttanut ei-slaavilainen nuorimies, joka ei kertakaikkiaan löydä tai saa kontaktia suomalaisiin naisiin. Tämä on vaivannut minua jo hyvin hyvin kauan. Verrattuna kotimaani naisiin, suomalaiset naiset ovat: kylmiä, tunteettomia, neutraaleja, tyhjiä jne.. ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Miksi näin?
Olen viettänyt kotimaassani joka vuonna noin ~2kk, ja pieniä poikkeuksia lukuunottamatta aina on ollut romanssia, pääsen samalle aaltopituudelle naisen kanssa paljon helpommin ja NOPEAMMIN, kuin esim. Suomessa. Täällä olen ilmaa niin monelle ihmiselle, mutta olen huomannut, että niin ne suomalaiset meinaa olla myös välillä toisilleenkin? Ulkonäöltäni olen tumma, tummanruskeat hiukset sekä ruskeat silmät, ruumiinrakenteeltani sporttinen ja ihoni on vaalea. Kotimaassani todelliset ystävätkin ovat ns. sieluveljiä, kun taas Suomessa hyvin monet ystävyyssuhteet ovat ihan oikeasti tällasia "hyöty-kaveruussuhteita", jossa tunnen usein, että ollaan mukavia vain silloin kun tarvitaan jotain... Okei, ystävien löytäminen on Suomessakin mahdollista, mutta sen muodostuminen kestää 10 kertaa kauemmin kuin jossain Keski-Euroopassa. Täällä ihmiset on jotenkin sulkeutuneita..
Olen sellainen äijä, joka tarvitsee naisen lämpöä, välittämistä, haluan siis tuntea että nainen rakastaa minua ihan oikesti. Miksen löydä tällaisia naisia Suomesta? Onko heitä? Mistä kuitenkin johtuu, että suomalaiset näyttävät niin löytävän aina toisensa? Onko minussa jotain vikaa tai enkö huomaa, kun nainen on kiinnostunut? Asia masentaa itseäni ihan helvetisti...... Miten naista lähestytään Suomessa? Ja jos päästään siihen asti, että numero vaihtuu, niin miksi se homma jää siihen numeronvaihtoon?
Tai esimerkiksi eräs asia, joka vituttaa itseäni ja varmaan joka ikistä Suomeen muuttanutta ulkomaalaista, että suomalaiset ovat keskenään ihan helvetin hyviä kavereita kun ollaan viihteellä, mutta seuraavana päivänä esim töissä sinulle jutellut ämmä tai kollega ei enää moikkaa tai tunnista sinua? Missä vika? Voisko joku Suomalainen kertoa, mistä tämä ilmiö johtuu? Pientä viinaa kun ne hiljaisemmatkin naiset porukasta ottaa, niin heti ollaan parhaita kavereita ja halailemassa.. Seuraavana päivänä ollaan sitten taas ZOMBIE-vaihteella. Mikä jumalauta on? Tarttisko suomalaiset joka aamu sen pienen "paukun", jotta oltas vähän avoimempia tai "normaaleja" niin kuin näiden etelämmästä tulleiden kavereiden silmin? Eräs tuttava muutti Suomeen, ja luuli toimistossa, että ihmiset ovat kipeitä, koska kaikki olivat ihan hiljaa ja keskittyivät siihen omaan monitoriin jne..
Täytyykö se nainen etsiä ihan oikeasti jostain ulkomailta, vai mikä teitä suomalaisia oikein vaivaa? Onko vika geeneissä, vai mistä johtuu tämä tämmöinen vallitseva masennus tai passiivisuus kaikilla?
Meikäläistä harmittaa ihan oikeasti, koska Suomessa ei muuten ole mitään vikaa (paitsi pimeys ja sää nyt vähän haittaa) mutta suurin ongelmani ovat ihmisten käsittämätön mentaliteetti ja ne NAISET. 20 vuotta täällä asuttu, mutta en ole edelleenkään pystynyt nielemään tiettyjä asioita. En ole saanut aikaiseksi vielä yhtäkään vakavampaa suhdetta suomalaisen kanssa, vaikka olen ihan oikeasti etsinyt kuin hullu, ja pitänyt silmiäni auki..
Sanokaas jotain järkevää, lohduttavaa tai omia kokemuksianne!
Minulla olisi o n g e l m a..
Ensinnäkin voisin kertoa kuka olen, eli: 20 vuotta Suomessa asunut Keski-Euroopasta tänne muuttanut ei-slaavilainen nuorimies, joka ei kertakaikkiaan löydä tai saa kontaktia suomalaisiin naisiin. Tämä on vaivannut minua jo hyvin hyvin kauan. Verrattuna kotimaani naisiin, suomalaiset naiset ovat: kylmiä, tunteettomia, neutraaleja, tyhjiä jne.. ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Miksi näin?
Olen viettänyt kotimaassani joka vuonna noin ~2kk, ja pieniä poikkeuksia lukuunottamatta aina on ollut romanssia, pääsen samalle aaltopituudelle naisen kanssa paljon helpommin ja NOPEAMMIN, kuin esim. Suomessa. Täällä olen ilmaa niin monelle ihmiselle, mutta olen huomannut, että niin ne suomalaiset meinaa olla myös välillä toisilleenkin? Ulkonäöltäni olen tumma, tummanruskeat hiukset sekä ruskeat silmät, ruumiinrakenteeltani sporttinen ja ihoni on vaalea. Kotimaassani todelliset ystävätkin ovat ns. sieluveljiä, kun taas Suomessa hyvin monet ystävyyssuhteet ovat ihan oikeasti tällasia "hyöty-kaveruussuhteita", jossa tunnen usein, että ollaan mukavia vain silloin kun tarvitaan jotain... Okei, ystävien löytäminen on Suomessakin mahdollista, mutta sen muodostuminen kestää 10 kertaa kauemmin kuin jossain Keski-Euroopassa. Täällä ihmiset on jotenkin sulkeutuneita..
Olen sellainen äijä, joka tarvitsee naisen lämpöä, välittämistä, haluan siis tuntea että nainen rakastaa minua ihan oikesti. Miksen löydä tällaisia naisia Suomesta? Onko heitä? Mistä kuitenkin johtuu, että suomalaiset näyttävät niin löytävän aina toisensa? Onko minussa jotain vikaa tai enkö huomaa, kun nainen on kiinnostunut? Asia masentaa itseäni ihan helvetisti...... Miten naista lähestytään Suomessa? Ja jos päästään siihen asti, että numero vaihtuu, niin miksi se homma jää siihen numeronvaihtoon?
Tai esimerkiksi eräs asia, joka vituttaa itseäni ja varmaan joka ikistä Suomeen muuttanutta ulkomaalaista, että suomalaiset ovat keskenään ihan helvetin hyviä kavereita kun ollaan viihteellä, mutta seuraavana päivänä esim töissä sinulle jutellut ämmä tai kollega ei enää moikkaa tai tunnista sinua? Missä vika? Voisko joku Suomalainen kertoa, mistä tämä ilmiö johtuu? Pientä viinaa kun ne hiljaisemmatkin naiset porukasta ottaa, niin heti ollaan parhaita kavereita ja halailemassa.. Seuraavana päivänä ollaan sitten taas ZOMBIE-vaihteella. Mikä jumalauta on? Tarttisko suomalaiset joka aamu sen pienen "paukun", jotta oltas vähän avoimempia tai "normaaleja" niin kuin näiden etelämmästä tulleiden kavereiden silmin? Eräs tuttava muutti Suomeen, ja luuli toimistossa, että ihmiset ovat kipeitä, koska kaikki olivat ihan hiljaa ja keskittyivät siihen omaan monitoriin jne..
Täytyykö se nainen etsiä ihan oikeasti jostain ulkomailta, vai mikä teitä suomalaisia oikein vaivaa? Onko vika geeneissä, vai mistä johtuu tämä tämmöinen vallitseva masennus tai passiivisuus kaikilla?
Meikäläistä harmittaa ihan oikeasti, koska Suomessa ei muuten ole mitään vikaa (paitsi pimeys ja sää nyt vähän haittaa) mutta suurin ongelmani ovat ihmisten käsittämätön mentaliteetti ja ne NAISET. 20 vuotta täällä asuttu, mutta en ole edelleenkään pystynyt nielemään tiettyjä asioita. En ole saanut aikaiseksi vielä yhtäkään vakavampaa suhdetta suomalaisen kanssa, vaikka olen ihan oikeasti etsinyt kuin hullu, ja pitänyt silmiäni auki..
Sanokaas jotain järkevää, lohduttavaa tai omia kokemuksianne!
Vastaukset 11
Vanhimmat
1. työpaikka on työntekoa varten vai minkä vuoksi luulet et sut on sinne otettu?
2. hae sinäkin kotimaastasi morsian, eiks ne ole kertomasi mukaan sopivia juuri sinulle?
Vai mitä se 'sama aaltopituus' pitää sisällään kun et ole heidän kanssaan pysyvämpään päätynyt?
3. Kaikki suomalaisnaiset eivät tarvitse ns 'paukkua', mutta jos haet sellasten seuraa niin lycka till :DD
Olipas ****** ihana vastaus! taas on ilmeisesti teinit eksyneet väärälle palstalle? Vastataan nyt kumminkin..
1. Työpaikka on työntekoa varten, mutta normaaleilla ihmisillä on yleensä jonkinlainen IDENTITEETTIKINn olemassa, ja valitettavasti aika monelle suomalaiselle se oma identiteetti koostuu siitä, että ollaan hiljaa hissukseen nurkassa, vältellään katsekontakteja tai kun pitäisi työkaverille moikata, niin raaputellaan päätä tai ruvetaan kattelemaan juuri siinä vaiheessa ilmoitustaulun juttuja..... naurettavaa ja samalla hyvin surullista.
2. Olen harkinnut asiaa, mutta toistaiseksi suht varattomana täyspäiväsenä opiskelijana se saattaa käydä vähän hankalaksi, eikä läheskään kaikki naiset ole valmiita jättämään omaa maatansa. Keski-Eurooppa ei ole mikään Thaimaa. Suhde on saattanut kestää kauemmin kuin tuo 2kk, mutta etäsuhteet ei valitettavasti kovin hyvin toimi. Sama aaltopituisuus tarkoittaa sitä, että jo pelkästään toisen kanssa kommunikointi on sellaista, kuin olisi jo hyvin kauan tuntenut toisen henkilön. Elekieltä löytyy, hymyillään, katsotaan toisen silmiin, ollaan vilpittömiä, eikä olla sellaisia saatanan nyrpeitä, tai näytetä sellaiselta kuin olis just joku hapokas sitruunanpuolikas jumittunut omaan kurkkuun.
3. Kyllä, hyvin monet suomalaisnaiset tarvitsisivat joko jotain lääkitystä tms. rohkaisevaa ainetta, joka päästäisi heidät vapaaksi tolta täysin turhalta ujoudelta, passiivisuudelta tai.. Jotkuthan käyttävät tällaisia. En kertakaikkiaan tiedä mistä se johtuu, mutta näin tämä on, geenien vika. Eikä vain naiset, vaan vika on myös miehissä. Mutta mikäs siinä, suomalaiset näyttävät löytävän toistensa niin helvetin hyvin, homogeeninen kansahan tämä on aina ollut, joten jatketaan samaa linjaa...
En tiedä minkälaisten ihmisten kanssa oikein hengailet, mutta mun kaverit lukeutuu juuri tohon sielunveli kategoriaan :) Suomeenkin mahtuu monenlaista tallaajaa, niin hyviä kuin inhottaviakin tyyppejä. On totta, että monet ovat niin kaveri kaveria viihteellä ja myöhemmin sitten unohtavat, mutta ehkä suomalaisena tähän käytökseen on jotenkin tottunut eikä oletakaan, että aina hirveästi pidetään yhteyksiä jälkikäteen. Toisaalta en kyllä itsekään ymmärrä sellaista, että ollaan muka niin kaveria ja sitten ei enää muistetakaan jälkeenpäin. Ehkä sitä on aina helpompi tulkita sen kulttuurin ihmisiä, minkä parhaiten tuntee.
Seuranhaun ja ystävienkin kannalta kannattaa hakeutua sellaisiin paikkoihin, missä itsesi kaltaiset ihmiset tuppaavat käydä. Esim. harrastuspaikat, konsertit, klubi-illat jne. Mutta aika sattumankauppaa se kai on - itse tapasin mieheni opiskelijabileissä ja facebookin kauttakin on muutamia tuntemiani pareja syntynyt :D Ei se helppoa kenellekään ole, varsinkin jos on aika pitkään saanut yksikseen elellä. Silloin tietty voi miettiä onko omissa vaatimuksissa, käytöksessä tai muussa sellaisessa muuttamisen varaa. Itse ainakin olen huomannut, että vaikka luulenkin olevani se maailman järkevin ihminen niin käytös ei kyllä aina vastaa kuvausta :P Sinkkuaikoina turhautti todella paljon se, että tapasin tosi monia mukavia tyyppejä, mutta "se jokin" jäi aina puuttumaan. Toisaalta paremmin tutustumalla tulee aina uusia puolia esille :)
Onnea etsintöihin!
Joo mullekin on sattunu noita että ollaan kaveria "viihteellä" eli kun on kivaa ja ollaan samassa baarissa... tarvitaan rahaa jne. baarista nimen omaan kyseisiä tyyppejä (tarkoitan nyt lähinnä naisia) tarttuu...
vähän aikaa soitellaan (kun minä soitan ensin) sitten pari viikkoa että nähdään baarissa vahingossa ja ei ole tuntevinaan...
Toisaalta ehkä me emme todellakaan olleet samalla aaltopituudella (vaikka mielestäni tulen toimeen kaikkien kanssa) parempi siis liueta heti kuin monen vuoden muka kaverustelun jälkeen.
Yliopistolta sain heti sydänystävän ja muutenkin kivoja tuttuja on tullut paljon sitä kautta. Samoin aiemmin työelämässä loin kontakteja, jotka on kestäneet (vaikka aikamoni lapsen vahti keikan saanti menee paremminkin hyväksikäytön puolelle kuin oikean ystävyyden.)
Varminta on olla paikoissa, joissa itse viihtyy ja etsiä sieltä seuraa... jos ei tykkää baarimeiningistä niin tuskin sinulle sopivimmatkaan kaverit siellä notkuu. Ulkomaalaisilta miehiltä juuri kuulee tuosta suomalaisten (etenkin miesten) tapaamisongelmista. Et ei ole äijä kavereita oikeasti tummalla miehellä vaikka tyttökavereita tai ainakin "hoitoja" varmasti saisi. Useat väittää vielä ettei suomalaisia tapaa muualla kuin baareissa... no siellä "meitä" on paljon mutta jos ei itse juo niin tulee aika monta hutia haaviin, jos sieltä ystävää etsii... vaikka eihän frendejen tarvii samiksia olla mutta jossain se raja sen erillaisuudenkin kanssa kulkee......
Ap:lle,
Etsi sinua kiinnostava kiinteä yhteisö (harrastuspiiri, avustusjärjestö, kieltenopiskelu ryhmä jne.
Ongelma baarituttavuuksissa on, ettei suomalaiset itsekään usko niihin, joten juttu lyödään läskiksi (ei vastata soittoihin, soiteta tms. seuraavana päivänä tai aatellaan toista hyötynä ei ystävänä) Suomalaiset uskoo minun mielestäni eniten suhteisiin, joissa ollaan oltu pitkään/tullaan olemaan pitkään yhdessä saman kiinnostuksen kohteen äärellä (ja monet suhteet on alkaneet jo ala-asteelta).
Kahvilakulttuuriakaan ei oikein ole.... ja hiljaista on suomalaisen elo muutenkin mutta sinnitellään....
olen täysin suomalainen nainen ja olen pikkuisen samassa tilanteessa.
minun on 10 kertaa hankalampi muodostaa hyvä ystävyyssuhde suomalaisten kanssa kuin ulkkisten. suomalaisilla on usein vähän sellainen kylmä ja välinpitämätön asenne, eivätkä he näytä niin helposti tunteitaan.
olen koko ikäni hengannut ulkkisten kanssa. minulla oli 3 vuotiaana ulkomaalainen lastenvahti, kävin englanninkielistä koulua, olen asunut ulkomailla jne, siksi olen varmaan keskiverto suomalaista avoimempi ja puheliaampi. olen korkeakoulussa, jossa painotetaan paljon puhumiseen ja esiintymiseen, joten koulussa olevat suomalaiset ovat myös keskivertoa puheliaampia. silti tuollakin koulussa suurin osa ystävistäni on ulkomaalaistaustaisia tai ainakin asuneet ulkomailla.
ensinäkin kannattaa muistaa, että ei suomalaiset tahallaan ole sinulle "inhottavia", kun he eivät tule juttelemaan tai katsovat poispäin, kun kävelet kadulla. se kuuluu meidän kulttuuriin, ja on kohteliasta antaa toiselle omaa rauhaa. kyllä suomalaisista naisista (varsinkin nuoremmasta sukupolvesta) löytyy paljon poikkeuksia tähän stereotyyppiseen suomalaiskuvaan verrattuna, mutta onko sinun pakko sitten deittailla suomalaisten kanssa, jos teillä ei kulttuurillisten erojen takia yksinkertaisesti synkkaa?
kyllä suomessa paljon ulkkiksiakin on. minua vähän ärsyttää, kun kaikki aina valittaa, että suomalaiset ovat niin hiljaisia ujoja ressukoita. miksi meidän pitäisi olla niinkuin kaikki muut? jokaisella maalla on oma kulttuurinsa ja identiteettinsä, eikai suomalaisten pitäisi väkisin muuttua small-talkin mestareiksi, jotta näyttäisimme coolimmilta muiden silmissä?
Tuohon aloittajan valitukseen voisi näin Keski-Euroopassa asuvana suomalaisena kommentoida muutaman asian.
1) Älä yritäkään muodostaa ystävyyssuhteita työkaverien kanssa. Työkaveri on kuitenkin ensisijassa kollega, ja todellisuudessa usein, varsinkin ns. huonoina aikoina kilpailija. Aika moni on pahassa paikassa valmis puukottamaan selkään eikä työkavereille kerrota hirveän henkilökohtaisia juttuja. Tämä muuten pitää 100% paikkansa myös täällä Keski-Euroopassa. Hanki kaverit työn ulkopuolelta. Älä ainakaan vertaa suhdettasi suomalaisiin työkavereihisi suhteisiisi muissa yhteyksissä tapaamiisi maanmiehiisi. Oli kansalaisuus mikä hyvänsä totuus on se, että sydänystävyyden syntymisen todennäköisyys työssä tavattujen henkilöiden kanssa on paljon vähäisempi kuin muualla tavattujen ihmisten.
2) Jos tapaamasi tyttö/nuori nainen on hyvin varautunut ja passiivinen, hän ei ole kovin kiinnostunut sinusta. Tämä on fakta. Suomalaiset eivät vain sano tätä kovin helposti päin naamaa, toisin kuin joidenkin eteläisempien maiden naiset/ihmiset. Jos suomalainen on oikeasti kiinnostunut sinusta, niin kyllä sitä aktiviteettia/yritystäkin on enemmän.
3) Jos olet tosiaankin 27-vuotias ja asunut Suomessa 20 vuotta, ts. tullut tänne 7-vuotiaana lapsena, niin tuo kirjoitus antaa kyllä todella masentavan kuvan kyvystäsi sopeutua mihinkään muuhun maahan, kuin alkuperäiseen kotimaahasi. Epäilen tosin, että myös vanhempasi suhtautu(i)vat suomalaisiin ja Suomeen jotenkin negatiivisesti ja olet imenyt itseesi tuota asennetta. Tuollaisten suomalaisen kulttuurin ominaispiirteiden, kuten varautuneen ja hienotunteisen käytöksen arvostaminen pitäisi sinun taustallasi varustetulle henkilölle olla aivan päivänselviä asioita eikä enää mitään ihmetyksen aiheita. Kirjoituksesi voisi olla jonkun pari vuotta Suomessa asuneen tekstiä, ja silloin se olisi ymmärrettävä. Vertaapa huviksesi itseäsi muihin Suomessa varttuneisiin ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin, ja huomaat kyllä, että suurin osa heistä on sopeutunut paljon sinua paremmin. Tai mietipä entisessä kotimaassasi kasvaneita maahanmuuttajien lapsia. Todennäköisesti hekin ovat sopeutuneet uuteen kotimaahansa sinua paremmin.
Kiitoksia asiallisesta vastauksesta!
1) Tämän ekan kohdan pointtini käsitit kuitenkin vähän väärin.. Olet tosin täysin oikeassa niissä asioissa, jotka sanoit. Kyse ei ole nyt mitenkään erityisesti työkavereista tai heidän hankkimisesta "ystäviksi", vaan ylipäätään eräänlaisesta "etiketistä" jossa työkaverille osataan ihan oikeasti moikata, osataan antaa se perus-kunnioitus, eikä olla zombeja siellä yrityksessä tai missään muuallakaan. Kokemusta on sekä Suomalaisista yrityksistä että niiden tytäryhtiöistä nimenomaan tuolla Keski-Euroopassa. Sen "meiningin" ero, joka siellä yrityksissä vallitsee on jotain aivan uskomatonta. Parhaimmat mukavimmat muistot ajoittuvat juuri tuolle ajalle, jolloin työskentelin ulkomailla yrityksissä X ja Y. Molemmilla oli yhteyksiä Suomeen, mutta vain toinen suomalaisessa omistuksessa.
2) Noh.. kai se näin sitten meneen. Siitä huolimatta, vaikka jotkut suomalaiset naiset osaavat olla niin uskomattoman kauniita, niin ulkokuoren sisältä löytyy useimmiten "jääpuikko". (valitettavasti kokemusta on) Tietysti on niitä, jotka tähän heittää että "olisiko syytä katsoa peiliin", ja miettiä onko vika minussa.. mutta uskon ettei ole, sillä muualta naisia kyllä tuntuu löytävän.
3) "Jos olet tosiaankin 27-vuotias ja asunut Suomessa 20 vuotta, ts. tullut tänne 7-vuotiaana lapsena, niin tuo kirjoitus antaa kyllä todella masentavan kuvan kyvystäsi sopeutua mihinkään muuhun maahan, kuin alkuperäiseen kotimaahasi."
Olet heikoilla hangilla nyt tällä hetkellä.. vika ei ole nyt missään muussa maassa, vaan nimenomaan Suomessa. Olet ehkä itsekin saattanut asua/työskennellä Keski-Euroopan lisäksi muualla (esim. Enkuissa) tms. muissa maissa, ja saanut huomata, että se meininki on täysin erilaista Suomeen verrattuna. Voisin hyvin helposti kuvitella eläväni jossain muussakin "lämpimämmässä" massa. Ja lämpimällä en tarkoita vain säätä, vaan myös ihmisiä. Tällä hetkellä nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan voi vielä toteutua.
"Epäilen tosin, että myös vanhempasi suhtautu(i)vat suomalaisiin ja Suomeen jotenkin negatiivisesti ja olet imenyt itseesi tuota asennetta."
Vanhempani eivät suhtautuneet/suhtaudu suomalaisiin negatiivisesti, lähinnä kummaksuivat, ja heillä on nyt paljon (pinnallisia) suomalaisia perheystäviä, ja tietävät suomalaisista ihmisistä nämä tietyt samat kummalliset "seikat" myös itsekin.. Systerini tosin lähti yliopistoaikana Enkkuihin opiskelemaan, ei olisi kuulemma mistään hinnasta jäänyt enää tänne, eikä palaa.. Poikaystävänsäkin on täysin muu kuin suomalainen. Hänellekään tämä suomalainen mentaliteetti ei istu ollenkaan, vaikka käytännössä asui koko elämänsä Suomessa.
Sanoisin, että asennetta en ole perinyt keneltäkään, lähinnä itseäni harmittaa ja samalla alkaa pikku hiljaa vuosien mittaan huvittamaankin (jopa), että kuulen kymmeniä kertoja erilaisita Suomeen muuttaneilta ihmisiltä täysin samat "valitukset", joista olen osan jo itsekin tässä luetellut. On jotenkin niin huvittavaa, että esim. bussikuskille osataan sanoa aina "kiitos", mutta jos kutsun jonkun kahville, niin se kiitos saattaa helposti unohtua..
"Tuollaisten suomalaisen kulttuurin ominaispiirteiden, kuten varautuneen ja hienotunteisen käytöksen arvostaminen pitäisi sinun taustallasi varustetulle henkilölle olla aivan päivänselviä asioita eikä enää mitään ihmetyksen aiheita."
Okei okei, olen pahoillani.. ehkä nämä arvot saattavat tiettyjen henkilöiden kohdalla jopa toteutuakin, mutta onko mielestäsi hienotunteista käytöstä räkästä melkein toisen buutsille ulkona?
Tai jättää tervehtimästä toiselle talon rappukäytävässä/työpaikalla/koulussa/hississä jne? Miksi suomalaiselle henkilölle paperinenäliina on tabu? Miten opiskelijat kehtaavat kutsua yliopiston professoreitaan etunimellä? Miksi suomalainen mies ryyppää ja on väkivaltainen?
Suomalaisesta ihmisestä ns. hienotunteisuus vaki-persoonallisuutena on erittäin kaukana. Vai kutsutko pidättyväisyyttä, passiivisuutta ja ujoutta hienotunteisuudeksi? Ainoa paikka jossa hyvän tavan käyttäytyminen on hallussa, on kaupoissa, joissa palvelulla on suuri rooli. Suomalainen palvelu tai palvelujohtaminen on jotain aivan uskomattoman hyvää, ja kehityksessä monia maita edellä. EN ole saanut esim. Keski-Euroopassa tai muualla (keskimäärin) yhtä hyvää palvelua mitä Suomessa. Eli tästä pointsit Suomelle. Harmi, ettei sitä samaa avioimuutta ja ystävällisyyttä osata soveltaa normaalissa elämässä.
"Kirjoituksesi voisi olla jonkun pari vuotta Suomessa asuneen tekstiä, ja silloin se olisi ymmärrettävä. Vertaapa huviksesi itseäsi muihin Suomessa varttuneisiin ulkomaalaistaustaisiin henkilöihin, ja huomaat kyllä, että suurin osa heistä on sopeutunut paljon sinua paremmin. Tai mietipä entisessä kotimaassasi kasvaneita maahanmuuttajien lapsia. Todennäköisesti hekin ovat sopeutuneet uuteen kotimaahansa sinua paremmin."
Noh, täytyy olla samaa mieltä tuon alun kanssa, mutta mietippä sitä, etten ole ainoa ihminen joka pitää suomalaista kulttuuria vähän "kylmänä, pidättyväisenä jne." Vaikka täällä käynkin avautumassa, niin en huutele kävelykadulla torveen näitä asioita.. Sen sijaan täällä on kyllä yllin kyllin Suomelle turhia maahanmuuttajia/pakolaisia tm. jotka ovat tulleet siipeilemään ja pilaamaan Suomea pala palalta. Nuorten naisten raiskaukset, varkaudet jne. listaa voidaan jatkaa.. HE eivät osaa sopeutua, eivätkä halua, ja se on väärin.
Kaksoiskansalaisena ihmisenä edustan myös osittain Suomea, ja näin ollen tahdon olla ylpeä myös toisesta kotimaastani.
Kokeilepa käykö flaksi paremmin Ruotsissa tai Virossa. Ja mitenkähän avoimia ihmiset sillä mahtavatkaan olla? Varmaan sulla on paljon paremmat mahikset siellä, Ruotsalaiset ovat iloisia ja avoimia. Ruotsalaiset eivät tarvitse joka päivä sitä paukkua ollakseen avoimempia ja normaaleja
niin kuin teidän etelämmästä tulleiden kavereiden silmin.
Tai sitten käy Venäjällä, siellä on pilvin pimein vapaita naisia, kyllä siellä juttukaveri löytyy ja ovatkin aika tulisia, varmaan sun luonteelle sopivampia kuin jäätävät suomalaiset.
Et ole vielä etsinyt kumppania kuin hullu.
Minusta tuntuu ettet ole kovin kansainvälinen huolimatta kaksoiskansalaisuudestasi, liikut aika pienissä piireissä ja kokemuksesi ovat suppeita.Suomi on pieni maa ja pieni väestö, ei täällä kaikille suomalaisillekaan löydy kumppania , saati sitten jokaiselle ulkomaalaiselle jolla ei ole muita avuja kuin tuo ulkomaalaisuus.
Erittäin mielenkiintoinen ketju ja siitä kiitos aloittajalle.
En ole mikään kovin verbaalisesti lahjakas ihminen ja ajatusten sanoiksi pistäminen tuntuu hankalalta, mutta yritämpä jotain rääpäistä.
Ensinnäkin, kirjoituksistasi minulle on jäänyt jotenkin sellainen kuva, ettei sinulla ole ollut sellaista, miten-sen-nyt-sanoisi, pitkäaikaista suomalaista HYVÄÄ YSTÄVÄÄ, joka olisi syvällistenkin keskustelujen kautta avannut sinulle ajatus- ja tunnemaailmaansa? Saatan olla ihan väärässä, mutta viitteitä tästä antoi esim. seuraavat kirjoittamasi pätkät:
"..Suomessa hyvin monet ystävyyssuhteet ovat ihan oikeasti tällasia "hyöty-kaveruussuhteita", jossa tunnen usein, että ollaan mukavia vain silloin kun tarvitaan jotain... "
"En ole saanut aikaiseksi vielä yhtäkään vakavampaa suhdetta suomalaisen kanssa, vaikka olen ihan oikeasti etsinyt kuin hullu, ja pitänyt silmiäni auki.."
Tätä mietin siksi, että mielestäni suomalaiset ovat avoimia ja luotettavia ystäviä, kunhan kunnolla tutustuu. Ja tutustuminen onkin pitkä ja monisäikeinen prosessi! Se vaatii yhteistä historiaa ja vaikeidenkin tilanteiden läpikäymistä yhdessä. Uskon, että suomalaiset arvostavat eniten juuri tälläisia "tosi ystäviä", joihin he luottavat 100% ja joiden seurassa he voivat olla oma itsensä, eivätkä siksikään pyri pinnallisiin kaverisuhteisiin mahdollisimman monien ihmisten kanssa.
"Siitä huolimatta, vaikka jotkut suomalaiset naiset osaavat olla niin uskomattoman kauniita, niin ulkokuoren sisältä löytyy useimmiten "jääpuikko". "
Mielestäni tämä argumenttisi ei ole kovin pätevä. Jos yksikään suhteesi suomalaisnaisen kanssa ei ole ollut vakavempaa sorttia (kuten itse mainitsit aikaisemmin), et mielestäni ole voinut päästä tutustumaan naisen perusolemukseen. Puhut ulkokuoresta, jonka sisältä löytyy jääpuikko. Näen itse, että ihmisessä on useita eri kuoria. Esimerkiksi suomalaisilla ulkokuori näyttäisi olevan keskimääräistä paksumpi, koska emme helposti päästä ihmisiä tutustumaan meihin. Ulkoisimman kuoren sisällä voi olla useita syvempiä kerroksia, joita paljastuu samaan tahtiin kuin ystävyys syvenee.
"Jääpuikkonainen" yrittää suojella itseään tuntemiselta ja sitä kautta loukkaantumiselta. Tämä on yksi ihmisten keskeisimmistä suojelumekanismeista. Voisin helposti kuvitella, että monen "jääpuikkonaisen" sisällä on herkkä ihminen, jota on joskus toinen ihminen loukannut siihen malliin, ettei tämä tahdo ottaa riskiä tulla loukatuksi uudelleen. Tästä selvitään vain rakentamalla luottamuksellinen suhde. Ja sitä ei helposti vielä muutaman kuukauden tuntemisenkaan jälkeen muodostu.
Puhuit myös "etiketistä" ja "hienotunteisuudesta" / käyttäytymiskulttuurista esim. seuraavissa lainauksissa:
"Kyse ei ole nyt mitenkään erityisesti työkavereista tai heidän hankkimisesta "ystäviksi", vaan ylipäätään eräänlaisesta "etiketistä" jossa työkaverille osataan ihan oikeasti moikata, osataan antaa se perus-kunnioitus, eikä olla zombeja siellä yrityksessä tai missään muuallakaan."
"..Tai jättää tervehtimästä toiselle talon rappukäytävässä/työpaikalla/koulussa/hississä jne? Miksi suomalaiselle henkilölle paperinenäliina on tabu? Miten opiskelijat kehtaavat kutsua yliopiston professoreitaan etunimellä? Miksi suomalainen mies ryyppää ja on väkivaltainen? "
"Suomalaisesta ihmisestä ns. hienotunteisuus vaki-persoonallisuutena on erittäin kaukana. Vai kutsutko pidättyväisyyttä, passiivisuutta ja ujoutta hienotunteisuudeksi?"
Mielestäni näen tässä taas suomalaisyhteisön arvomaailman. Turhaa puheen ylläpitämistä esim. kohteliaisuus- tai hienotunteisuussyistä yksinkertaisesti ei arvosteta.
En ole käynyt yliopistoa, mutta mikäli totta on että professoreita kutsutaan etunimellä, niin HIENOA!
Paperinenäliina tabu? Tuommoista en ole kuullutkaan. Minulla ainakin itsellä on aina nessut mukana, samoin kavereilla, mihinkäs muuhunkaan sitä niistäisi tai aivastaisi?
Alkoholikulttuuria en oikein osaa selittää sinulle, kun se on itsellenikin vielä niin avoin kysymys. En kuitenkaan usko, että siihen on olemassa yhtä, tyhjentävää syytä.
NÄKÖKULMANI TIIVISTETTYNÄ: pidät suomalaisia kylminä ja pidättäytyväisinä. Minä taas jaksan ja haluan uskoa, että se on vain ulkokuorta, ja ettet ole tutustunut suomalaisiin tarpeeksi syvällisesti. Itse koen suomalaiset täysin päinvastaiseksi, mutta myönnän että ensivaikutelma suurimmasta osasta suomalaisia on kylmä ja pidättäytyväinen.
Jaan parhainpien ystävieni kanssa kaiken ja he ovat myös minulle sielunsiskoja ja veljiä. Minulla on ulkomaalaisia ystäviä joiden kanssa olen kehittänyt syvällisiä ystävyyssuhteita, mutta mielestäni minulla on ollut helpoin kehittää niitä suomalaisten kanssa.
Näyttää siltä, että mitä yhtäläisempi kulttuuri ja sitä kautta arvomaailma kahdella ihmisella on, sitä helpompi on muodostaa ihmissuhteita.
No onhan meitä satoja tuhansia Keski-Euroopassa asuvia suomalaisia, jotka tuntevat olonsa täällä kotoisammaksi kuin Suomessa. Suomessa on se erikoista, että ne suomalaiset, jotka eivät kotimaassaan viihdy, lähtevät yksikertaisesti ulkomaille asumaan. Suuri osa Suomessa asuvista tutuistani ja sukulaisistani ei ole kauheasti kiinnostuneita ulkomaista tai ulkomaalaisista. Eivät he kaipaa ulkomaalaisia kavereita. Minulla taas ei paljon muita olekaan.