Mistähän löytäisi yksinäisiä naisia, oikeasti yksinäisiä? Missä yksinäisitte naiset liikutte, missä teihin voi tutustua?
Olen itse aika yksinäinen mies, mutta en kuitenkaan mitenkään kamalan ujo tai introvertti. Ennemminkin olen vain tajunnut olevani persoona, joka ei ikinä tule olemaan suosittu ihmisten keskuudessa, ja mies, joka ei ikinä tule vetoamaan kovin moniin naisiin. Niinpä olen tullut kokemusten kautta hyvin kyyniseksi ja epäileväksi ihmisten suhteen. Olen tähän astisten naisjuttujen perusteella päätynyt ajattelemaan, että parhaiten minun omituisuuteni voisi ymmärtää samankaltainen nainen.
En kuitenkaan löydä yksinäisiä naisia mistään. Useimmat ns. yksinäiset naiset ovat nimittäin tapauksia, joilla on kavereita, kosijoita ja erilaisia harrastuksia joka sormelle ja vielä varpaillekin, mutta ei vain kelpaa, ei kaverit eikä kosijat. Nämä naiset ovat siis oikeasti paremminkin kroonisesti tyytymättömiä, kuin mitään yksinäisyyteen liittyvää. Yhden oikeasti yksinäisen naisen tosin löysin, mutta se olikin niin äärimmäinen introvertti, että ei ilmeisesti halunnut olla ihmisten (edes poikaystävän) seurassa kuin lyhyitä aikoja kerrallaan. Kissan seura kelpasi paremmin kuin minun.
Mistä siis löytäisin yksinäisen naisen, jonka kanssa voisimme yhdessä olla vähemmän yksinäisiä ja kyynisiä, ehkä jopa uskoa rakkauteen?
Olen itse aika yksinäinen mies, mutta en kuitenkaan mitenkään kamalan ujo tai introvertti. Ennemminkin olen vain tajunnut olevani persoona, joka ei ikinä tule olemaan suosittu ihmisten keskuudessa, ja mies, joka ei ikinä tule vetoamaan kovin moniin naisiin. Niinpä olen tullut kokemusten kautta hyvin kyyniseksi ja epäileväksi ihmisten suhteen. Olen tähän astisten naisjuttujen perusteella päätynyt ajattelemaan, että parhaiten minun omituisuuteni voisi ymmärtää samankaltainen nainen.
En kuitenkaan löydä yksinäisiä naisia mistään. Useimmat ns. yksinäiset naiset ovat nimittäin tapauksia, joilla on kavereita, kosijoita ja erilaisia harrastuksia joka sormelle ja vielä varpaillekin, mutta ei vain kelpaa, ei kaverit eikä kosijat. Nämä naiset ovat siis oikeasti paremminkin kroonisesti tyytymättömiä, kuin mitään yksinäisyyteen liittyvää. Yhden oikeasti yksinäisen naisen tosin löysin, mutta se olikin niin äärimmäinen introvertti, että ei ilmeisesti halunnut olla ihmisten (edes poikaystävän) seurassa kuin lyhyitä aikoja kerrallaan. Kissan seura kelpasi paremmin kuin minun.
Mistä siis löytäisin yksinäisen naisen, jonka kanssa voisimme yhdessä olla vähemmän yksinäisiä ja kyynisiä, ehkä jopa uskoa rakkauteen?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Täällä ois yksi 27-v. nainen. Sahaan työn, kaupan ja kodin väliä, enkä käy juuri missään. Tykkäisin toki käydä vaikka missä, mutta kotoahan minut pääasiassa löytää. Asun tosin ulkomailla.
ois yksi. Olen vaan aika paljon vanhempi kuin sinä. Mutta kyllä meitä varmaan on aika paljon, samoin kuin yksinäisiä ja persoonallisia miehiäkin. Minä kyllä olen yksin ihan vaan sen takia kun en käytä alkoa enkä niin ollen myöskään käy kapakoissa, ja muuallahan ei oikein miehiin tutustu. Toki minulle poikakaveri ja varsinkin vakituinen sellainen kelpaisi. Pitaisinkin todella hyvänä. Mutta, elämä nyt on mitä on. Kyllä tähän yksin olemiseenkin tottuu (luultavasti) aikaa myöten(toivottavasti).
totu mä 45mies ja ei tosiaan ainakaan vielä oo tottunu.se on totta kun ei käytä alkoa niin missä sitä sit luontevasti vois tutustuu
Tämä nyt ei aivan pidä paikkaansa. EI kannata huijata itseään!
"Minä kyllä olen yksin ihan vaan sen takia kun en käytä alkoa enkä niin ollen myöskään käy kapakoissa, ja muuallahan ei oikein miehiin tutustu."
Ensinnäkin, täyttä puppua, että pitäisi käyttää alkoholia baarissa käydessä. Joka seurueessa on aina/usein/joskus yksi nimetty kuski, joka vetelee limsaa koko illan. Itse en käytä "alkoa", kuten hienosti kirjoitat, mutta baarissa käydessä vetelen alkoholittomia drinkkejä!
Toiseksi, on täyttä roskaa, että vain baarissa voisi tutustua miehiin/naisiin. Että älä nyt vaan itsellesi uskottele, että kirjoittamasi virke olisi lähelläkään totuutta. Myönnä edes itsellesi todelliset syyt siihen, miksei sulla ole miehiä, mutta älä valehtele itsellesi. Se on säälittävää!
... poika; me ollaan samaa mieltä. Ja toimitaankin samalla tavalla. 'Baareissa' voi todellakin käydä muutenkin kuin kännäämässä ja ne eivät ole ainoita paikkoja, joista seuralaisia voi löytää.
"Luontevaan" tutustumiseen tarvitaan luonteva mieli; ei tarvitse esittää vaan olla vain oma mukava itsensä. Niin että ruvetkaas kaikki miettimään, miten ollaan mukavia, ystävällisiä, kohteliaita, sympaattisia, empaattisia ...
juoppokuskia tiedät, itsesi lisäksi?
Muistettakoon ettei kuskeja kovinkaan montaa löydä diskosta/ravintolasta.
Juottolassa ei todistettavasti tarvitse juoda alkoholia. Toinen puoli on siinä, haluaako raitis nainen kuulla useaan otteeseen illan myötä kieltäytyä enemmän tai vähemmän humalassa olevien miesten iskuyrityksiä.
Varsinkin, jos nainen ei halua tutustua mieheen, joka käy useasti ravintolassa. Oli kuskina tai ei.
Totta, että ihmisiin voi tutustua vaikka missä.
nm. 25 v. sitten juoppokuskina 1-5 kertaa viikossa ja loppupuolella alkoi olla tylsää.
bussissa, pysäkeillä, kahvilassa, ravintolassa (päivällä), työpaikoilla, poliisiasemalla, törmätessä toiseen kirjaimellisesti ja ties missä.
No kuule sori, mutta sä taisit sitten asennoitua "juoppokuskiuteesi" väärin. Ma olen usein kuskina kun itse en läträä alkon kaaa. Ei selväpäisyys estä mua pitämästä hauskaa yhtään eikä ollenkaan. Tai sanoisinko toisella tavalla: kun olen selvä, niin tiedän itse tasan tarkkaan, miten hauskaa mulla on illan aikana ollut. En sitten tiiiä, miksi on niin hankalaa ilmoittaa ystävällisellä sanalla, hymyllä ja katseella että 'ei kiitos', ei se koskaan ole haitannut mua eikä koskaan kukaan ole turpiin vetänyt, kun en ole mukaan lähtenyt.
Joo vaikea löytää yksinäisiä naisia. Niillä on aina joku vakipano tai exä helmassa kiinni ja koko ajan jotain menoa.Sitten ollaan muka yksinäisiä
Missä te kaikki yksinäiset miehet oikein luuraatte? Etsinyt olen kivien alta ja pensaiden keskeltä... Ja kotoa ette minua varmaan hakemaan tule.
Miten se onkin niin vaikeaa, ellei mahdotonta. yksinäisten kohdata vaikka maailma on täynnä yksinäisiä ihmisiä?? Tarttis varmaan perustaa yksinäisten sielujen kerho ;D
Niin, tämä yhteiskunta onsellainen ettei yksinelävällä ole mitään arvoa. Kuten edellisissä joku kirjoitti, on miehen elämä täysin turhaa ilman naista joten kukaan ei arvosta, tule puhumaan tms. Luullaan varmaan joksikin homoksi tai seuraavaksi tappajaksi. Vähemmästäkin tulee sellaisia kun tarpeeksi ihmistä lyödään maahan
Olen ainakin täysin kyllästynyt jo tähän elämään, muutosta ei näy kun on niin näkymätön mies. Vain kun tarvitaan apua tai taloudellista tukea niin saatetaan jopa ottaa yhteyttä. Muuten ei.
Olen kyllä vähän teitä nuorempi (m25), mutta itse olen samaa asiaa miettinyt..avopuoliso jätti juuri minut ja olen miettinyt että mistä sitä löytää joskus vielä jonkun ihmisen itselleen jonka kanssa sitten voisi olla jos tästä erosta toipuisi..
Mutta joo, itse ainakin olen huomannut että kahviloissahan niitä ihmisiä on istumas.. monesti näen ihmisiä istumas pitkiäkin aikoja yksin, ehkä kirjoittamssa jotain, piirtämässä jotain tai istumassa baaritiskillä ja miettimässä..
Ja samaa minäkin teen jonkun verran, eli istun kahvilassa ja ihmettelen, että mitä seuraavaksi ja sitten kotona mietin että mikä tuntuisikaan paremmalta, kuin että joku tulisi siihen lähelle tai pöytään ja kysyisi että saisiko jutella, että sinä olet mielenkiintoisen näköinen ihminen ja haluaisin tutustua sinuun paremmin..ja esittelisi itsensä..
Toki ehkä se vaikuttaa että asun Helsingissä.. täällähän yksinäisiä riittää.. Ja jos oikein miettii, niin kyllä niitä yksinäisiä ihmisiä tavallaan on loppujen lopuksi aika moni joka tulee vastaan kadulla.
Tuntuu että ainakin näin pääkaupungissa on ihmisillä jotenkin pakko "näytellä" kovempaa tai vahvempaa kuin on, ja toiseen tutustuminen tuntuu tavallaan olevan aika iso kynnys, pelko torjumisesta, tai epäluulo tuntemattomia kohtaan.. varsinkin jos kyse on ventovieraasta, niin yhteyden luomista saatetaan vältellä..
Ja ehkä edellä kuvailemani kohtaus on turhan romanttinen ajatus tähän nykyrealistiseen-suorittamiskeskeiseen-maailmaan, että miten asiat voisi mennä, mutta toisaalta.. mikä minua estäisi menemästä juttelemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa, jos hän siinä istuu ja esittelemään itseni? Jos siitä ei suhdetta tulekaan, niin ehkä uusi ystävyys, ja ystäviähän ei ole koskaan liikaa? Ja ehkä uusilla ystävillä olisikin joku kaveri, sinulle sopiva sieluntoveri, joka on myös miettinyt samoja asioita ja etsisi itselleen jotakuta, jonka kanssa jakaa ajatuksensa ja elämänsä? Olen aika varma että moni yksinäinen ihminen jossain paikassa ollessaan ilostuu varmasti, kun tulee huomatuksi..
Vaikka eihän se esittäytyminen ja kontaktin ottaminen ole helppoa jos on ujo ihminen, ja päinvastoin, jos joku toinen on ujo, eikä uskalla lähestyä sinua.. onpas tämä vaikeaa..
Valoa ja voimia teille ja meille kaikille yksinäisille!
ai niin, yleensä kokoontumispaikat on ravintoloita tai laiva/lautta.
Yhden tiedon mukaan Helsingissä on enemmän sinkkuja kuin perheellisiä.
Toki sinkkuus ei tarkoita sitä, etteikö seurustelisi.
"Huoh. Miksikäs se prinssi ei nyt tule tuolta ikkunasta tai savupiipun kautta? No pärjää sitä nainen yksinkin."
Sitten on tietysti itsensä siaksi syöneet naiset joilla ei kuitenkaan ole hurjasti sekstailevien obeesikkojen libidoa ja ovat tyytyväisiä omaan epäesteettisyyteensä ja yksinäisyyteensä. Olen viime aikoina ollut yhden homomaisen hyvännäköisen miehen seurassa ja samoin läskiksi syöneen naisen ja tajusin että tämä homomainen mies taitaa seurustella tämän läskin kanssa!
Myös yksi helvetinmoinen porsas jonka seurassa olen myös sattuneesta syystä ollut taisi hänkin paljastua pariutuneeksi.
voisi luulla sun olevan mies?
Jälleen kerran suosittelen sinulle hoitoon menoa. Oletteko muut huomanneet, miten agressiivisuus kasvaa..? Oletko itse huomannut? Ennen olit vain säälittävä, esitit itse keksimiäsi, oman synkän maailman kuvasi lausahduksia ja peräännyit heti, kun niihin esitti perusteltuja väitteitä, mitkä esimerkiksi pohjautuivat kokemukseen. Vaikka seksistä, mistä sinulla ei ole kokemusta. Monta kertaa sinulle (kirjoitat täällä aika paljon nimittäin!) on vastattu ystävällisesti ja kerrottu ihan muunlaisestakin maailmasta, mutta sitä sinä et halua nähdä. Sinä haluat nähdä vain oman epätoivosi ja kierrät samaa rataa. Mutta nyt rata on alkanut muuttua, olet nimittelevä ja hieman agressiivisempi, olet siis kehittynyt. Olisit voinut kehittyä saman verran positiivisempaankin suuntaan ja parantua, mutta kerta toisensa jälkeen valitset toisin. Miksi?
Kukaan muu ei kärsi, ei se nainen eikä se mies. He seurustelevat onnellisina yhdessä, vaikka sinä miten huutelisit. Muu maailma edelleen elää elämäänsä ja sinä vaan et. Mutta miten sä et ymmärrä että valitset katkeran maailmasi ihan itse. Ajattele, miten surullista. Sinä jatkat ja muutut katkerammaksi, meuhoat täällä ja yrität olla täällä hurjana "senkin läskit ja rumat" ja kaikki vaan elää ja on tyytyväisiä, osa jopa onnellisia. Kukaan ei kuuntele eikä ketään kiinnosta (paitsi nyt tällä kertaa mua, mutta ei niistä syistä, kun toivoist ehkä).
Miksi sä et vaan hae apua ja paranna itseäsi? Miksi sä et valitse jotain muuta?
Siis, retosisia kysymyksiä, emmä käy lukemassa vastausta, mutta hyvä "mies"1985: sä olet sairas, hae apua, sitä on kyllä ja sun elämäs vois olla parempaakin, jopa täällä keskusteluissa.
Itselläkin tullut mieleen tämä, että mistä ihmeestä sitä itselle sopivaa voisi lähteä edes etsimään kun ei baareissa riekkuminen kiinnosta, eikä niistä miespuolisista tiedäkkään mitä tahtovat. Töistä voisi löytyä. Mutta sitten on jo liikaa yhteistä aikaa.
Ja toisekseen olen huomannut löytäneeni "varmoja oikeita" jo kaksi ja kummankaan kanssa ei tule mistään mitään, kun ovat varattuja :D Päättelin, etten taida sittenkään haluta sitoutua vielä liikaa, mutta kevyemmässäkään suhteessa ei voi olla kun sitten taas jo odottaa liikaa. Huoh. Ehkä sen sitten vaan tietää kun "se" tulee kohdalle mitä se sitten onkaan.
Taidan kuulua kroonisesti tyytymättömiin naisiin, kun niitä hyviäkin on joskus tullut jätettyä kun ei ole kuitenkaan tarpeeksi tyytyväinen.
Ja jännästi tuntuu, ettei suomalaiseen kulttuuriin kuulu yhtään tuollainen vieraille puhuminen. Bussissa tai muuallakaan kun edes hymyilet vieressä olevalle niin saat vaan kummallisia ilmeitä takaisin, puhumattakaan tutustumisesta!
Heitän useinkin jotain kommenttia vaikka kaupan kassajonossa tai tekkarin odotushuoneessa, mua katsotaan aika ihmetellen paitsi vanhat ihmiset jotka ilahtuu ja alkaa kyllä juttelemaan.
Täällä haukutaan niin paljon vastakkaista sukupuolta ja sitten seuraavassa lauseessa unelmoidaan kuitenkin kumppanista, aika hankala yhtälö. Lihavuutta varsinkin naisella pidetään jotenkin pahimpana asiana vaikka yhtäpaljon miehissäkin on erikokoisia ihmisiä.
En käytä alkoa mutta uskaltauduin yhden tuttavan kanssa kerran baariin hänen seurakseen. Olin joku "uutuusnainen" oman kaupunkini yössä koska en ole ulkona ennen käynyt. Kyllä, juopuneet miehet tuli pörräämään ympärillä mutta tuntui kuitenkin vaikeelta luoda heihin mitään orastavaa ystävyyssuhdetta joka on mieletäni seurustelun aloituksen perusta. Ehkä naisena jää yksin jos ei ole seksiä ensimmäiseksi hakemassa .
kun ei tähän oikein tullut vastauksia silloin kun tämän laitoin. Katsotaan jos nyt syntyisi jotain keskustelua.
deittiohjelmia?
Esim. Suomi24/treffit?
Monelle muullekkin tässä ketjussa olisi oiva paikka etsiä seuraa, vaikka kuinka säälittävältä se vaikuttaisikin.