Ajattelin nyt avautua teille, kun en oikein tiedä kelle muulle sen tekisin. Saattaa olla väärä foorumi, mut väliäkö sillä. Sen verran taustaa että olen 40- vuotias, lapsi teini-iässä.
Mä olen elänyt jo pitemmän aikaa yksin, enkä oikein tiedä onko musta edes elämään parisuhteessa.. Tai parisuhteessa kyllä, mut asuminen ei tunnu sujuvan multa. Olen asunut kahden eri miehen kanssa, toisen kanssa olin naimisissa 5 vuotta ja toisen kanssa kihloissa 3 vuotta. Kumpikin kaatui tylsistymiseen ja oman tilan hakemiseen. Jotain pieniä suhteen alkuja on ollut, mut niistä ei ole sitten tullut enempää. Nyt olen pitkästä aikaa ihastunut mieheen, jonka olen tavannut pari kertaa harrastuksen vuoksi. Jatkossa en tule häntä niillä asioilla taas näkemään, joten suhteen kehittyminen ei sillä lailla ainakaan onnistu. Olemme kavereita facebookissa ja vaihdamme jonkun verran siellä kuulumisia. Välillä hän mielestäni viestii että kiinnostus voisi olla molemmin puolista, mutta sitten taas keskustellaan ihan neutraalitasolla. Mielestäni on viestittänyt hänelle kiinnostukseni vastaamalla hänen "vihjailuihin" samalla tavalla, mut tiedä sitten miten mies sen ottaa; onko pelkkää huulen heittoa vai mitä.. Nyt on ongelma se, etten oikein tiedä miten mun tulisi toimia, jotta tästä voisi kehittyä jotain; odotanko jos hän tekee aloitteen tai voiko nainen pyytää miestä kahville tai jotain?? Mä olen niin kauan nyt ollut erakkona, ettei oikein ole nämä hommat hanskassa, enkä ole kai koskaan oikein hallinnut näitä parisuhde kiemuroita, olen vaan jotenkin ajautunut noihin suhteisiin. Toisaalta pelottaa sekin jos toinen ei olekkaan kiinnostunut vaan viestittelee ihan kohteliaisuuttaan ja mä hölmö kuvittelen liikoja ja odotan oikein hänen viestejään?? No toisaalta siksihän mä tänne tätä purkaan anonyyminä, jottei kukaan saa tietää kuinka hassu olen.. =)
Miten te muut hoidatte tälläiset asiat, kertokaa mulle..
Mä olen elänyt jo pitemmän aikaa yksin, enkä oikein tiedä onko musta edes elämään parisuhteessa.. Tai parisuhteessa kyllä, mut asuminen ei tunnu sujuvan multa. Olen asunut kahden eri miehen kanssa, toisen kanssa olin naimisissa 5 vuotta ja toisen kanssa kihloissa 3 vuotta. Kumpikin kaatui tylsistymiseen ja oman tilan hakemiseen. Jotain pieniä suhteen alkuja on ollut, mut niistä ei ole sitten tullut enempää. Nyt olen pitkästä aikaa ihastunut mieheen, jonka olen tavannut pari kertaa harrastuksen vuoksi. Jatkossa en tule häntä niillä asioilla taas näkemään, joten suhteen kehittyminen ei sillä lailla ainakaan onnistu. Olemme kavereita facebookissa ja vaihdamme jonkun verran siellä kuulumisia. Välillä hän mielestäni viestii että kiinnostus voisi olla molemmin puolista, mutta sitten taas keskustellaan ihan neutraalitasolla. Mielestäni on viestittänyt hänelle kiinnostukseni vastaamalla hänen "vihjailuihin" samalla tavalla, mut tiedä sitten miten mies sen ottaa; onko pelkkää huulen heittoa vai mitä.. Nyt on ongelma se, etten oikein tiedä miten mun tulisi toimia, jotta tästä voisi kehittyä jotain; odotanko jos hän tekee aloitteen tai voiko nainen pyytää miestä kahville tai jotain?? Mä olen niin kauan nyt ollut erakkona, ettei oikein ole nämä hommat hanskassa, enkä ole kai koskaan oikein hallinnut näitä parisuhde kiemuroita, olen vaan jotenkin ajautunut noihin suhteisiin. Toisaalta pelottaa sekin jos toinen ei olekkaan kiinnostunut vaan viestittelee ihan kohteliaisuuttaan ja mä hölmö kuvittelen liikoja ja odotan oikein hänen viestejään?? No toisaalta siksihän mä tänne tätä purkaan anonyyminä, jottei kukaan saa tietää kuinka hassu olen.. =)
Miten te muut hoidatte tälläiset asiat, kertokaa mulle..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Höpsistä!
Ensinnäkään et ole mikään hassu....ihmisiähän me ollaan ja meillä kaikilla on tunteita, eikö?
Eikä ihastuminen tai kiinnostuminen toisesta tee ketään hassuksi ja vaikka ei oikein tiedäkään, miten toimia tai uskaltaisiko ottaa lähestymisaskeleen.
Täähän on vaan elämää!
Ja neuvoni on, ota yhteyttä, ota askel lähemmäs ja katso, saatko vastakaikua!
Rakkaudessa ja sodassahan on kaikki keinot sallittuja!
Mieti, ellet itse edes yritä, eikä jostakin syystä toinenkaan uskalla. Pahimmassa tapauksessa hyvä suhde saattaa mennä ohi!
Ja jos nyt niin kävisi, ettei miestä kiinnostaisi niin mieti, hän siinä lopulta häviää, etkä sinä ;)
Tsemiä....kyllä kaikki järjestyy!
Niin siinä kävi, että mä oli oikeasti kuvitellut sen kiinnostuksen, mutta tulipa yritettyä ainakin.. =) Kahvilla käytiin ja siinä vaiheessa tuli sitten jo selvää viestiä kiinnostuksesta, mut sitten ei mitään.. Olen laittanut kaksi viestiä tapaamisen jälkeen; toisessa sanoin et oli kiva tavata ja toisessa kysyin parin päivän päästä miten yks juttu oli mennyt mistä puhui, kumpaankaan ei tullut vastausta.. Hiukan tässä ollaan mieli maassa, koska mulla oli perhosia ihan tosissaan vatsassa hän kanssaan, mutta tätähän tämä elämä on.. Riskejä on otettava joskus, vaikka niistä ei jäisi kuin paha mieli ja oppia seuraavaan kertaan.. =) Onneksi on tälläinen paikka missä voi tilittää omaa pahaa mieltään..