En ymmärrä isääni. Olen 30-vuotias nainen. Moni on kehunut oikein missiksikin ja tosi kauniiksi ja hyvin säilyneeksi. Isäni tokaisi tässä yksi kerta, että et sinä nyt mikään missi ole. Peilasin itseäni peilistä ja asettelin tukkaani paremmin.
Häneltä ei saa tiedustella hänen kantaansa. Mutta en käsitä miksi hänen piti sanoa noin. Se masentaa ja saa minut kerta toisensa jälkeen epäröimään kauneuttani ja viehätysvoimaani. Osaako kukaan selittää, miten isä voi sanoa tyttärelleen noin kurjasti? =/
Vaikka olen tämän ikäinen, isän sanat merkitsevät ja ovat aina merkinneet. Vaikka en muista, panee miettimään, mistä huono itsetunto on minulle tullut ja miksi olen ollut elämässäni täysin yllättynyt saamastani huomiosta... =/
Häneltä ei saa tiedustella hänen kantaansa. Mutta en käsitä miksi hänen piti sanoa noin. Se masentaa ja saa minut kerta toisensa jälkeen epäröimään kauneuttani ja viehätysvoimaani. Osaako kukaan selittää, miten isä voi sanoa tyttärelleen noin kurjasti? =/
Vaikka olen tämän ikäinen, isän sanat merkitsevät ja ovat aina merkinneet. Vaikka en muista, panee miettimään, mistä huono itsetunto on minulle tullut ja miksi olen ollut elämässäni täysin yllättynyt saamastani huomiosta... =/
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minulle isäni on toistanut lähes koko ajan: "Olet tyhmä kuin vasemman jalan saapas." Sen sijaan mm. isovanhempani aikoinaan kehuivat lähes kaikessa. Meidän molempien tapauksissa kyse on päinvastaisista kommenteista isämme repliikkeihin nähden.
Joidenkin kulttuuritutkijoiden mukaan suomalaiseen identiteettiin kuuluu huono itsetunto. Voi olla, että isämme haluavat meille huonon itsetunnon elinikäisesti. (Tosin minulla äitikin osaa ainoastaan valittaa kaikesta minulle.)
Kun sinä epäröit kauneuttasi, niin minä epäröin tietotaitojani ammattialoillani.
Ja jos isäsi ei usko niin sanot isällesi että jos ei ilkeät kommantit lopu niin katkaise välit isääsi ja hauku isäsi pystyyn koska isässäsikin on jotain vikaa. Itselläni tytär 15v niin ei tulisi mieleenkään arvostella hänen ulkonäkoään koska on koema tullut isääsä ja on mmyös kaunis ja tullut äitiinsä. Kerrot isällesi että lapsia pitää kehua ja kannustaa niin lapsen itsetunto kohenee ja pärjää mailmalla. Ja mainitset vielä isällesi että onko häntä hänen omat vanhemmat haukkuneet lapsena ja nuorena aikuisena. Nostat vain kissan pöydälle ja sanot isällesi suorat sanat niin helpottaa. Jos isäsi ei lopeta niin rupeat aina isäsi nähdessään haukkumaan ja nälvimään takaisin.
vaikka oma lapsi on kaikkein rakas, niin vanhemmat kuitenkin palauttaa sinut takaisin maanpinnalle, koska he sanovat tosiasiat. ei isän kuulu sanoa sua missiksi, eikä hän varmasti halua loukata sua, mutta kertoo sen tosiasian että ET OLE MISSI.
Nimenomaan ISÄN täytyy pitää tytärtään missinä, vaikka ei olisikaan. Tyttösen kasvaminen naiseuteen, siihen, miten itsensä kokee ja näkee, on hyvin pitkälle riippuvainen juuri siitä, miten isä on arvostanut tai ollut arvostamatta. Riippumatta siitä, minkä ikäinen tytär on, ei isän pidä tuollaisia laukoa. Se tuntuu moninverroin pahemmalta, kuin vaikka puolison sanomana. Näin vaan jostain syystä on. Tämä on psykologiaa, jokainen terapeutti tämän tietää. Kun tyttö tai nainen kipuilee oman itsensä kanssa, terapiassa otetaan aina isäsuhde esiin, koska se on niin merkittävä.
tietää mitä sanalla "missi" tarkoitetaan. Jos tarkoitetaan Miss Suomen -tyyppistä naista, niin iän puolesta et sellainen enää ole. Kaunis toki voit olla.
jospa isäsi vain haluaa pudottaa sut takaisin maan pinnalle pilvilinnoista.eihän se olisi järkevää,että neljälläkympillä oleva nainen ajattelisi maailmasta naiivisti prinsessan tavoin.eikä tuo isäsi lausahdus saisi minua sinuna masentumaan.entäs jos tekisit tulevaisuudessa kaiken hieman eritavalla kuin tähän saakka,positiivisessa mielessä.se voisi antaa eri näkökulmaa elämääsi ja nostaisit muita asioita elämästäsi pöydälle,samalla paranisi itsetuntosikin,luulen.ei ulkonäöstään kannata olla ylpeä,paremminkin nöyrä.minuakin on kutsuttu kauniiksi ja itämaiseksi naiseksi luultu,mutten ole koskaan antanut itselleni omahyväisyyden tunnetta siitä.silloin alkaa elämältä hävitä muu sisältö.
toisaalta isäsi käytökseen voi olla toinenkin selitys...
Siis hei, kyse on KOLMIKYMPPISESTÄ naisesta. Miksi sen ikäinen nainen odottaa isänsä osallistuvan pikkutytön prinsessaleikkeihin?
Jotain rotia nyt, vastaajat. Ei vanhenevan isän kuulu kehuskella aikuista tytärtään missiksi. Isä tässä on realisti, 30-vuotias lapsi-nainen liihottelee pilvissä.
Mitä muuten teet elääksesi? Kai olet töissä? Kai sinulla on muuta, tärkeämpää elämää kuin vanhan isän puheet.
et ymmärtänyt kirjoittamaani.lue siis uudelleen
Kertomastasi tekstistä sain sen käsityksen, että pidät ulkonäköäsi hyvin tärkeänä ja isäsi mielestä ehkä liiankin tärkeänä. Hän halusi ehkä tuoda sinut takaisin maanpinnalle ja tuoda sinulle mieleen että maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin ulkoinen kauneus.
minulla on enemmän kokemusta äidistäni tässä tapauksessa. itsekkin ihmettelin joskus että miksi minulla on niin helvetin huono itseluottamus, mutta sitten näin vanhempana tajusin, äitini syytä. ihan pienestä asti äitini on syyttänyt minua kaikesta, kaikki on minun syytäni(minulla on siis yksi sisko, joka on ns.äitin lellikkilapsi). jos äiti oli ollut baarissa ja itse oli sotkenut keittiössä, oli pulloja pöydillä jne. aamulla kuuluu huuto keittiöstä "maija!!! mitä sä nyt taas oot sotkenu! nyt siivoomaan ja vähän äkkiä!!" ja olin siis tuolloin 13vuotias, joten tottakai olen ryypännyt siellä ja jättänyt tyhjiä pulloja pöydille.
isäni sairastui syöpään, ja makasi sängyssä kun ei jaksanu liikkuakaan. no äitini kännissä tulee minulle sanomaan että "sinä et välitä isästäsi pätkääkään". olen aina ollut isän tyttö, ja isäni kuolema on jättänyt suuren aukon sydämeeni ja ikävöin isääni edelleen joka päivä, kuolemasta on kuusi vuotta. melkein joka päivä itken ikävääni.
silloin kun isäni kuoli, äitini muuttui pahemmaksi, joka päivä huutoa ja raivoa minua kohtaan, ja ilman syytä. äitini keksi päästään syitä huutaa minulle. heti kun valmistuin amiksesta, muutin pois kotoa, en enää jaksanut sitä joka päiväistä huutoa ja haukkumista. äitini on haukkunut minua mm. kusipääksi, läskiksi(silloin kun olin vielä normaalipainoinen), vitun idiootiksi..... kerran yritti jopa lyödä, onneksi oli kännissä ja ehdin väistää(aloin itkemään ja siihen äiti "mitä sä nyt pillität stana").
nyt olen onnellisesti yhden pienen lapsen äiti ja asun 200km:n päässä äidistäni, joka on hyvä välimatka. välit ovat äitini kanssa nyt ihan hyvät, joskin äiti edelleen joka kerta, kun käydään hänen luonaan, huomauttaa että "käytä vaan löysiä vaatteita, sulla kun tota mahaa on", tämä loukkaa, tiedän olevani vähän ylipainoinen mutta ei sitä tartte mulle erikseen kertoa. äitini myöskin usein arvostelee tapaani kasvattaa lastani, valittaa myös siitä ettei miehen kanssa anneta pari vuotiaalle karkkia!! aina kun äitini käy meillä, hän tutkii joka hiton nurkan ja sanoo "onpas täällä sotkuista", paras oli kun olin juuri tehnyt suursiivouksen ja äitini tuli sitten käymään ja katteli aikansa, kun muuta ei löytyny, niin valitti kun ilmanvaihtoventtiili oli hieman pölyinen.
viikonloppuki on hieman liian pitkä aika olla äitilläni, ei oikein kestä olla saman katon alla niin kauaa, siinä alkaa perinteiset valitukset. ja aina kun mennään käymään siellä, alkaa suunnilleen heti kun päästään ovesta sisälle, tehtävän jako: tee sitä tee tätä(ja siis minä, ei siskoni.). äitini ei ole mikään vanha ja työkyvytön vaan 44vuotias jolla ei ole mitään terveydellisiä ongelmia. en tiedä muista, mutta en minä ainakaan laita vieraitani heti töihin kun he tulevat ovesta sisään kyläilemään!!! vaikka olisi kuinka sukulaisia niin en kehtaisi.
tässä on vain muutamia juttuja, näitä olisi vaikka kuinka paljon lisää.
erossa vanhemmistasi tai ihmisistä jotka lytistävät henkisesti. Kun seura on mukavaa ja ystävällistä, niin olo paranee. Nämä happamat ja ilkeämieliset ihmiset ovat loppupeleissä yksinäisiä omasta syystään.
Minulla kaksi aikuista tytärtä ja pidän heitä muita parempina koska ovat minun tyttäriäni. Toki voin myöntää ettei tämä aina oikeutettua mutta arvostan lapsiani samoin heidän lapsiaan. Tietysti odotan että myös lapset kunnioittavat ja arvostavat minua ja äitiään. En sanoisi tyttärelle tai muillekaan naisille missään tapauksessa ulkonäöstä mitään arvostelevaa. En siinäkään tapauksessa vaikka siihen olis aihetta sillä naisille herkkä aihe. En tiedä mitä aloittajan isä tuollaisella tarkoittanut. Liekö ollut kiistaa ja halunnut loukata vaiko muuten alentaa tytärtään. Nykyään ajattelen vaimoni kanssa että parasta lapsissamme on se että heidän ansiostaan meillä 11 lapsenlasta. Jo sen takia pidän sekä tyttäriäni että kahta poikaani erittäin hyvinä...
joo tuttua meidän talo on kuulemma rakennettu väärään paikkaan ja autoni on huono,lapsen nimi väärä yms.olen aina ollut se kakkoslapsi jonka tekemiset kytätty suurennuslasilla mutta toinen on fiksu sisarus,ei töitä ja juo.että tällä tavalla.olen jo henkisesti ja fyysisesti riippumaton äidistäni ja siksi jäähdytin välejämme,koska en viitsi polttaa itseäni loppuun.hyvin on mennyt ilman äitiäkin.